You are not logged in.
Tempoa on lisätty, höh.
Yksi vikatikki näiden uralla oli myydä "Vasara ja nauloja" siihen rautakaupan mainokseen. Ei ole tarvinnut kyseistä biisiä juuri kuunnella, vaikka se sisältääkin aika surullisen tarinan suhteellisuudentajusta. Samasta aiheesta Hotakainen duunasi jonkun kirjankin, mutta taas G oli ekana mestoilla.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Löytyy myös täältä, oikea versio:
http://www.youtube.com/watch?v=I8oWN6Eweag
Parhautta
"A repo man's always intense"
Offline
Mulla on soinut Pikku prinsessa jo viikkokausia päässä, eikä edes ärsytä yhtään.
Offline
Mulla on soinut Pikku prinsessa jo viikkokausia päässä, eikä edes ärsytä yhtään.
Vois melkeinpä soittaa tän biisin tänään.
Ei puhuttele konerumpu ja Hitler sample samoin kuin kaunis ja eteerinen homo kuiskailu
Offline
schlagobers wrote:Mulla on soinut Pikku prinsessa jo viikkokausia päässä, eikä edes ärsytä yhtään.
Vois melkeinpä soittaa tän biisin tänään.
Soitappa
bzort glorf bööth
Offline
Tänään kuunneltiin melkein koko tuotanto. Ehkä elämässäni on menossa jonkinlainen hauras jakso, mutta herkistyn jo siitä ajatuksesta, että tällainen yhtye on ollut olemassa. Maailma on täynnä neroja ja hyvää musiikkia, mutta eihän kukaan vedä tälle mitään vertoja millään.
Vaikka kuinka vakavasti yritänkin laskea, niin en keksi toista bändiä, jolla olisi näin monta huippubiisiä. Ja olen 100% varma siitä, että laululyriikan saralla ei voida enää koskaan päästä samaan. Inhimillisempää tai todellisempaa saa hakea pitkään.
Tästä on niin vaikea asiakirjoittaa. Tulee pelkkää ylistystä. Onhan näillä huonotkin hetkensä, mutta mitä siitä. Maailman paras bändi yhtä kaikki. Tätä se on kun uusi aalto ja vanha aalto, lempeä rakkaus ja kaiken olemisen loputon surullisuus rakastelee toisiaan niin hyvin ja niin pitkään.
Ja vaikka Göde olikin kaikista suurin ja kaunein, niin mun mielestä Rife ja kumppanit ansaitsevat asiamiehen statuksen. Sopii kuunnella Kyllikkiä, Päiviä tai Elämänmenoa rytmiryhmän kannalta: komppi kulkee esimerkillisen tylysti.
Losing My Religionia hehkutetaan aina kun se mandoliinihomma on niin poikkeuksellinen. Se oli vuonna 1991, ja nyt R.E.M -yhtyeen nimenkin kirjoittaminen tuo väsymyksen mieleeni. Mitä tekivät syntyperäiset stadilaiset, nämä discon ja progen ja iskelmän ydintä ymmärtävät henkiset maalaispoja ja runoilijat vuonna 1988? Mandoliiniriffin ympärille rakennetun kertomuksen ralliurasta turhaan haaveilevasta peräkammarin pojasta. Amerikan pellet hävisivät, vaikka eivät edes tienneet kilpailevansa. Ja sehän se pelottavinta Göstassa onkin. Aina pastissia tehdessään (No, reggaejutut ei nyt ehkä) mies päätyikin näyttämään, miten homma pitää tehdä oikein. Viaton flirtti tyylin kuin tyylin kanssa päättyi yleensä siihen, että kuuntelija, tässä tapauksessa meitsi, joutuu harmittelemaan sitä että ne muut bändit ei muka osaa tehdä omaa hommaansa oikein.
Vittu, kuusivuotiaasta asti oon kuunnellut näitä biisejä ja nyt kolahti jälleen kerran samat laulut taas ihan uudella tavalla. Olo on kuin olisi tullut uskoon tai jotain. On hyvä, että tämä tulee menemään ohi, sillä Leevi-kiimassa on niin hitsin vaikeaa kuunnella mitään muuta.
Onhan tää parasta koskaan. Ylläoleva teksti taitaa hukata lankansa, johtuu siitä kun on nyt kovin tunteellinen hetki menossa. Rakkautta, rakkautta, rakkautta.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
asiakirjoitukselle
jos pitäisi löytää bändi jota kaikki diggaa niin enpä usko että leeviä päihittäisi kukaan. vaikka toki tälläkin foorumilla on varmaan joku "erilainen nuori" joka ei ymmärrä, mutta aina on poikkeuksia jotka vahvistaa säännön.
Offline
Pistäkääs top3 parhaat levyt aloittaa, tai parhaat ylipäätään...
Enkä halua mitään hittikokoelmia vaan oikeita albumeja!
Offline
häntä koipien välissä
perjantai 14. päivä
joku muu saa sanoa kolmannen
Offline
asiakirjoitukselle
jos pitäisi löytää bändi jota kaikki diggaa niin enpä usko että leeviä päihittäisi kukaan. vaikka toki tälläkin foorumilla on varmaan joku "erilainen nuori" joka ei ymmärrä, mutta aina on poikkeuksia jotka vahvistaa säännön.
Jpp. En oo koskaan pitänyt radiosta kuulemistani Leevi-biiseistä, paitsi ehkä Pohjois-Karjalasta. Ajattelin sitten, että näiltä löytyis helmiä levyiltä, kun kaikki näyttää tykkäävän. Mutta sitten tyypit listas tänne bändin parhaita biisejä ja ne oli melkeen kaikki niitä radiossa pyöriviä En o jaksanu hankkia levyjä kuunteluun.
ei muuta kuin voidetta rakoon ja ruuvi kiinni!
Offline
eiköhän kaikki alkupään levyt ole hyviä!
Offline
psykokarkki wrote:asiakirjoitukselle
jos pitäisi löytää bändi jota kaikki diggaa niin enpä usko että leeviä päihittäisi kukaan. vaikka toki tälläkin foorumilla on varmaan joku "erilainen nuori" joka ei ymmärrä, mutta aina on poikkeuksia jotka vahvistaa säännön.
Jpp. En oo koskaan pitänyt radiosta kuulemistani Leevi-biiseistä, paitsi ehkä Pohjois-Karjalasta. Ajattelin sitten, että näiltä löytyis helmiä levyiltä, kun kaikki näyttää tykkäävän. Mutta sitten tyypit listas tänne bändin parhaita biisejä ja ne oli melkeen kaikki niitä radiossa pyöriviä En o jaksanu hankkia levyjä kuunteluun.
Mä olen erilainen nuori siinä mielessä, että en omista yhtään bändin levyä
organizing the boy scouts for murder is wrong
Offline
Jpp. En oo koskaan pitänyt radiosta kuulemistani Leevi-biiseistä, paitsi ehkä Pohjois-Karjalasta. Ajattelin sitten, että näiltä löytyis helmiä levyiltä, kun kaikki näyttää tykkäävän. Mutta sitten tyypit listas tänne bändin parhaita biisejä ja ne oli melkeen kaikki niitä radiossa pyöriviä En o jaksanu hankkia levyjä kuunteluun.
Näillä on ollut joku kolmisenkymmentä radiohittiä, ja jos niistä ei iske kuin muutama, niin ei kannata albumeilta hirvittävästi odottaa.
Näiden musiikillista seikkailua levyltä toiselle on pirun vaikea kuvailla, se kun on aina taattua Leavings-soundia, mutta tavallaan näidenkin uran voi helposti jakaa erilaisiin kausiin. Kausien nimeäminen vain tuottaa vaikeuksia.
Aloittelijan kannattaa vaikka kirjastosta lainata joku, tai mielummin kaikki seuraavista:
Suuteleminen kielletty (1980)
Häntä koipien välissä (1988)
Musiikkiluokka (1989)
Rakkauden planeetta (1995)
Luulen että mikään levy ei ensikertalaiselle ole täydellinen, mutta mainituilta löytyy monta erilaista ja onnistunutta sävellystä. Lyriikan kannalta noi lienee myös jykevimmät teokset.
*
Tällä hetkellä vähiten iskevä albumi näiltä on 1982 ilmestynyt Kadonnut laakso. Yleensä noi vähemmän tunnetut levyt sisältää monta timanttia, mutta toi levy ei vaan iske muhun. Tietysti se voittaa monen normibändin parhaimmat levyt, mutta Leevimittarilla mitattuna vain yksi biisi on todellinen mestariteos, eli En tahdo sinua enää.
Lauantaisin yleäxällä tulee Koe-eläinpuisto -radiohupailun uusintoja. Göden musiikkivalinnoissa on hauskaa, että melkein joka kerta se soittaa jonkun tai useammankin sellaisen biisin, josta on lainattu tunnelmaa tai melodiaa omiin hitteihin. Viimeksi soi joku italialainen synapoppis, jonka melodia oli kutakuinkin identtinen "Pimeä tie, mukavaa matkaa" -biisin kanssa. Kyseisessä ohjelmassa on hyviä vitsejäkin joskus, esimerkikse se kun joku mimmi kerto olleensa panemassa puutarhajuhlissa, ja olo oli kuin "Täytetyllä lahnalla. Tai omenalla, posket punaisina ja siemenet sisällä".
Göstan huumorille
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
eiköhän kaikki levyt ole hyviä!
Korjasin toki.
Ei puhuttele konerumpu ja Hitler sample samoin kuin kaunis ja eteerinen homo kuiskailu
Offline
Tämän hetken kolme parasta biisiä näiltä:
1. Rooma
2. Tuhlaajapoika
3. Rakas Annika
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Mietin tuossa äsken, että jos ihan kädestä pitäen olisi näytettävä, mitä asiameininki todellisuudessa ja pohjimmiltaan on, näyttäisin videon kappaleeseen "Tikapuut taivaaseen".
http://www.youtube.com/watch?v=Es53hTE2fpc
Göstan ympärillä oleva joukkio sen taitaa.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Neuvostoliitolta todellista asiakirjoittelua
Tässä Matkamuistoja- boksia kuunnellessa noussut esiin ihan "uusia" huippuja Göstan ja kumppanien tuotannosta. Käärmeensydän ja En tahdo sinua enää iskeneet ihan eri lailla kuin ennen.
Otin muinoin jotenkin henkilökohtaisesti sen, ettei Tuhlaajapoikaa valittu Keskiviikolle, ei Torstaille, eikä edes Keskeneräiselle sinfonialle!? Huh. Vain tämä yhtye voi jättää tuon tasoisen biisin pois lähes 150 "parhaan" biisin joukosta.
Top3 levyt vois olla nyt:
1. Häntä koipien välissä
2. Perjantai 14. päivä
3. Rakkauden planeetta/ Raparperitaivas
Huh, Raparperitaivaallakin näitä liian monen sivuuttamia klassikoita. Köyhän miehen Danny, Miranda..
ystävällisesti käyttäytynyt sika sekä lepäilevä pesukarhu
Offline
Otin muinoin jotenkin henkilökohtaisesti sen, ettei Tuhlaajapoikaa valittu Keskiviikolle, ei Torstaille, eikä edes Keskeneräiselle sinfonialle!? Huh. Vain tämä yhtye voi jättää tuon tasoisen biisin pois lähes 150 "parhaan" biisin joukosta.
Joo, ja aika hämmentävästi se video pyöri televisiossa vähän väliä. Sehän oli silloin kun Keskiviikko oli jonkun puoli vuotta listaykkösenä. Siihen taisi loppua kotimaiset hittituotteet, jotka kestävät myös lähempää tarkastelua. Toki Keskiviikko on aika huvittavasti kasattu kun ei ole biisitietoja ja järjestyskin on omalaatuinen.
Viimeiseltä levyltä "Hopeahääpäivä", löytyy monia hyviä biisejä ja yksi joka ihan haastaa klassikot: Toiveunta. Ei pikkasen meinaa liikuttua kun c-osa käynnistyy.
"Turkmenialainen tyttöystävä" -platta ansaitsisi vähän tarkempaa tarkastelua, se jää yleensä vähälle huomiolle.
Parasta olisi matkustaa aikakoneella taaksepäin, ja kuulla nää kaikki biisit ekaa kertaa omilta albumikokonaisuuksiltaan. Häntä koipien välissä tai Rakkauden planeetta saattaisi tuntua melko hurjilta ekaa kertaa kuultuna.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Amerikan pellet hävisivät, vaikka eivät edes tienneet kilpailevansa.
häntä koipien välissä
perjantai 14. päiväjoku muu saa sanoa kolmannen
Musiikkiluokka tai Rakkauden planeetta.
Offline
asleep wrote:Otin muinoin jotenkin henkilökohtaisesti sen, ettei Tuhlaajapoikaa valittu Keskiviikolle, ei Torstaille, eikä edes Keskeneräiselle sinfonialle!? Huh. Vain tämä yhtye voi jättää tuon tasoisen biisin pois lähes 150 "parhaan" biisin joukosta.
Joo, ja aika hämmentävästi se video pyöri televisiossa vähän väliä.
tämähän oli lähtölaskenta pieneen sydämeen -sinkun kakkospuoli (tais tosin olla jo cd-aikaa), ja mielestäni nerokasta kuinka kaksi noin erilaista biisiä loivatkin hienon kokonaisuuden. tuhlaajapoika ehdottomasti yksi suurimpia omia suosikeita.
tässä on aika hyvin saatu kasattua pepelle levyjä joita tsekkailla, enkä hämmästy yhtään sitä että suunnilleen kaikki mainitsee ekana levyn häntä koipien välissä. kyllähän sen jo faktaksi voi sanoa että juuri tuo levy on se täydellinen napakymppi, mestariteos joka toimii niin kokonaisuutena kuin erillisinä biiseinä. vaikka tuolla levyillä ei hiteistä ollut pulaa (teuvo, sopivasti lihava, rin tin tin ja mäyrä, josta jälkimmäinen soi aikanaan paljon mutta historian saatossa ehkä jäänyt noiden kolmen muun varjoon) niin ne kaikki on kuitenkin niin nerokkaita sekä melodisesti, sanoituksellisesti että sovituksiltaan, ettei niihin voi kyllästyä. ja kun levyltä löytyy myös elina mitä mä teen ja pimeä tie, mukavaa matkaa tai yksi henkilökohtaisista suosikeistani, amalia, eikä ainuttakaan täytebiisiä niin jos tuo ei kolise niin jossain on vikaa ja se ei ole göstassa. jopa ne pakolliset "hieman vaisummat" biisit (lähinnä mitä mä niillä teen ja ei ehkä mikään robin hood) olisivat millä tahansa muulla levyllä juhlittuja kohokohtia, mutta levyn tasosta kertoo jotain ettei ne täällä pääse loistamaan vaikka hyviä ovatkin. sori, ylisanat loppuu kesken tätä levyä kuvaillessa.
jos multa kysytään, nostaisin toiseksi suosikiksi varastelevan joulupukin, eli joululevyn, jossa siinäkään ei huteja löydy, melodiat ja sanat aivan huippuluokkaa, mutta ymmärrän ettei kaikki tykkää joululevyistä.
perjantai 14. päivä (oma kolmas suosikkini) saattaisi sitten upota, jos haluaa kuulla musiikkia hittien ulkopuolelta. tuolla levyllä oikeastaan ainoa varsinainen hitti taitaa olla pohjois-karjala, jonka diskopoljento erottuu röyhkeästi muun levyn vähäeleisemmästä linjasta, mutta sopii silti niin hyvin kokonaisuuteen.
anttilaan saisi taas tulla se 2 levyä 15 e -kampanja niin vois poimia niitä puuttuvia loppupään levyjä talteen.
Offline
Hyvää analyysiä Häntä koipien välissä- levystä Hantalta. Itse toki muistan hyvin kun levy ilmestyi ja sen mandoliinihelinän ja nerokasta nerokkaamman biisivalikoiman herkässä teinissä herättämät tuntemukset
Göstan nerouden tiivistää kyllä mielestäni se, että hän on (tietääkseni) täysin ulkokohtaisesti espoolaisena onnistunut sommittelemaan maamme eeppisimmän kotiseutu-anthemin, Pohjois-Karjalan.
menen nyt nukkumaan ajatellen Jan Vapaavuorta
Offline
Göstan nerouden tiivistää kyllä mielestäni se, että hän on (tietääkseni) täysin ulkokohtaisesti espoolaisena onnistunut sommittelemaan maamme eeppisimmän kotiseutu-anthemin, Pohjois-Karjalan.
Eikö Gösta ollut enemmän jotain Viiskulman skidejä tjsp?
Ei puhuttele konerumpu ja Hitler sample samoin kuin kaunis ja eteerinen homo kuiskailu
Offline
Pope wrote:Göstan nerouden tiivistää kyllä mielestäni se, että hän on (tietääkseni) täysin ulkokohtaisesti espoolaisena onnistunut sommittelemaan maamme eeppisimmän kotiseutu-anthemin, Pohjois-Karjalan.
Eikö Gösta ollut enemmän jotain Viiskulman skidejä tjsp?
Wikipedian mukaan syntynyt Espoossa, mutta tarkempia elämäkertatietoja en tunne.
menen nyt nukkumaan ajatellen Jan Vapaavuorta
Offline
hrmunoita wrote:Pope wrote:Göstan nerouden tiivistää kyllä mielestäni se, että hän on (tietääkseni) täysin ulkokohtaisesti espoolaisena onnistunut sommittelemaan maamme eeppisimmän kotiseutu-anthemin, Pohjois-Karjalan.
Eikö Gösta ollut enemmän jotain Viiskulman skidejä tjsp?
Wikipedian mukaan syntynyt Espoossa, mutta tarkempia elämäkertatietoja en tunne.
Käsittääkseni asui pitkään kantakaupungissa(punavuoressa kait), kunnes "erakoitui" ja muutti takaisin Espooseen.
ystävällisesti käyttäytynyt sika sekä lepäilevä pesukarhu
Offline
muistelen nähneeni göstan kerran asematunnelin anttilassa selailemassa levyjä. yllätyin siitä miten lyhyt se oli.
täällä duunissa ei youtube pelaa, mutta ymmärtääkseni tässä on vuoden 1981 euroviisukarsinnoista kappale sinisilmä mansikkasuu, jota ei varsinaisesti koskaan levytetty (aarne tenkanen tosin versioi myöhemmin):
http://www.youtube.com/watch?v=MsXyNfcbigU
wikipedian mukaan göstalla oli perhe ja kaksi lasta, en tiennytkään. joskus luulin että haije on sen vaimo, mutta siskohan se olikin.
Offline
jos multa kysytään, nostaisin toiseksi suosikiksi varastelevan joulupukin, eli joululevyn, jossa siinäkään ei huteja löydy, melodiat ja sanat aivan huippuluokkaa, mutta ymmärrän ettei kaikki tykkää joululevyistä.
Mietinkin edellistä sivua alas skrollatessa josko oon ainoa joka joululevyn tuonne listaisi mutta kyllä hanttakin osaa
Älä päästä painiks sitä
Offline
Pope wrote:hrmunoita wrote:Eikö Gösta ollut enemmän jotain Viiskulman skidejä tjsp?
Wikipedian mukaan syntynyt Espoossa, mutta tarkempia elämäkertatietoja en tunne.
Käsittääkseni asui pitkään kantakaupungissa(punavuoressa kait), kunnes "erakoitui" ja muutti takaisin Espooseen.
Tekis mieli toimia samoin. Tosin ei Espooseen. Ehkä Käpylään tai Koskelaan.
Niin ja tosiaan, pitäisi hiljalleen aloittaa näiden levyjen hamstraus. Ehkä aloitan siitä boksista.
Offline
On kyllä niin kova Leavings-putki päällä, että ei pysty asiakirjoittamaan tai spämmimään oikein muista aiheista. Nippu hyviä levyjäkin tullut hommattua tässä alkuvuonna, mutta ei niitä pysty kuuntelemaan. Rautavaara-boksikin on tuolla hyllyssä, saa nähdä että milloin siihen tulee tartuttua. Kaikki Frusciantet ja muut, ei vaan pysty nyt tarttumaan niihin mitenkään.
Ahdistaa se tribuuttilevy melkoisesti. En ole tainnut kuulla kuin paria biisiä, enkä mä sitä epäile tteikö ne pystyisi niitä sävellyksinä klaaraamaan tai mitään, mutta ihan vain ajatuksena joku Herra Ylppö laulamassa Muotitietoista tuntuu kovin väärältä ja vittumaiseltakin. Että nyt kun Gösta on luurankona, niin sen väheksymät levy-yhtiön bileissä viihtyvät neonkakkoset tekee kunniaa niille biiseille. Kokeeko vaikka Happoradion jäbät ittensä perinteenjatkajiksi siinä määrin, että niiden mielestä Leevien kappaleille on ookoo tehdä yhtään mitään? Tarvitseeko kukaan Viikate-yhtyeen mehurautalanka-näkemystä "Teuvo, maantien kuningas" -biisiin? Kuinka pahoja narsisteja nämä ihmiset oikeasti ovatkaan? Vai onko Leavings-coveri niille kaikille vain yksi laina muiden joukossa? Ja jos näin on, niin minkä takia pitää edes päästä "kunnioittamaan" bändin tuotantoa, henkeä tai muistoa?
Göstan vanhoista haastatteluista löytyy monia sutkautuksia, jotka toimii ihan mietelauseinakin. Tässä muutamia:
" Mä olen kuitenkin humanisti, mulla on ne arvot niin päällimmäisinä, että jos mä joudun valitsemaan kumppanin autiolle saarelle, niin kuinka kivoja hyvänsä jotkut koirat onkin, niin mä kuitenkin valitsisin ihmisen. Vaikka se olisi vähän palikampikin, joku DJ joka höpöttää vaan jostain levyjen scratchingmeiningistä, niin kyllä mä semmoisen kuitenkin ottaisin. Kyllä Robinson Crusoellekin oli Perjantai kova juttu, vaikka sillä oli siellä vuohia ja muita. Perjantai oli kuitenkin ihmisseuraa, vaikka se oli kieltä ymmärtämätön murjaani."
"Tuntuu kornilta huomata, että mä itse edustan nyt kaikkea sitä, mistä mä oon aina haaveillu: mulla on oma jalkapallojoukkue, mä oon tunnettu rockmuusikko ja ties mitä muuta. Aina kun tätä ajattelee, tekee mieli vetää itseään turpaan. Lyödä nyrkillä nenään, niin että veri lentää."
"Minulla on puhtaat jauhot pussissa kun sanon tekeväni kansanmusiikkia. Kaikenlaiset Värttinät ja vinkuintiaanit väittävät soittavansa kansanmusiikkia jouhikkoineen ja hilipata-meininkeineen, mutta nehän väsäävät vain tekotaiteellista paskaa, jolla ei ole mitään tekemistä oikean kansan kanssa. Kahdensadan vuoden päästä huomataan, että minähän se teinkin aikoinaan kansanmusiikkia. Enkä häpeä sitä.
Nämä siis Santtu Luodon kirjasta raparperitaivas, joka ei kirjana kovin kummoinen ole. Siinä ei oikeastaan pureuduta muuhun kuin siihen, että Rife Paananen haluaa vähätellä bändin merkitystä. Neljästä viimeisestä levystäkin mainitaan hädintuskin nimet, ja analyysit sun muut loistavat poissaolollaan, kun kai se sitten olisi ollut tekijän mielestä homojen hommaa tms.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline