You are not logged in.
joo tää on tällanen hörhö joka ei oo vuosiin tainnu tehdä mitään kovin kummoista, mut aikanaan everything is wrong oli yksi kaikkien aikojen parhaista pläjäyksistä, mukavan monipuolinen ja hieno kokonaisuus jossa oli juttuja ambientista, eurodancesta, teknosta ja punkista mukavana sekoituksena ja biisit hyviä. viime aikoina sattumalta vähän tsekkaillu niitä vanhempiakin juttuja ja kuulostaa yllättävän hyviltä, sellasta että ei mitään täysosumia eikä mestariteoksia ehkä, mut hyvää soundia ja mielikseen kuuntelee. mitä mieltä muut?
Online
Everything Is Wrong on myös oma suosikkini. Myöhemmistä en ole jaksanut innostua, vaikka Play-albumin hitit kuulostavat kohtalaisen mukavilta vieläkin. Mobyn punkkivaiheet eivät luonnollisesti kiinnosta pätkääkään.
Everything Is Wrongin remix-levyä tuli kavereiden kanssa soitettua viime vuosituhannen puolella paljonkin. Muistoja, muistoja...
Minun ihana hevonen,
Et poni enää,
Juoksentelemaan miehen selkää,
Kuin junan yöllä.
Offline
No siis onhan joku Everytime You Touch Me nyt aikamoista pop-euforiaa.
Heräsin ja olin silleen "voi helevetti oon ollu internetissä kauheessa kännissä"
Offline
Everything Is Wrong
muut /
This must be what jail / I will scratch
Offline
Play ja Everything Is Wrong ovat kyl parhaat tuotokset. Muut eivät jaksa kyl oikeen iskeä.
>:{/
Offline
No siis onhan joku Everytime You Touch Me nyt aikamoista pop-euforiaa.
Feeling So Real iskee tosin sitäkin kovempaa.
Minun ihana hevonen,
Et poni enää,
Juoksentelemaan miehen selkää,
Kuin junan yöllä.
Offline
Bricolage wrote:No siis onhan joku Everytime You Touch Me nyt aikamoista pop-euforiaa.
Feeling So Real iskee tosin sitäkin kovempaa.
kyl
Online
Tää on aika hyvä:
Offline
Voisin teiniaikojen (tai ehkä ennen kaikkea yläasteaikojen) Moby-fanina tilittää joskus tarkemminkin miehen tuotannosta, mutta näin nykyperspektiivistä voisin aika rankastikin yleistäen sanoa, että Mobyn tuotanto on melkoisen epätasaista ja välillä aika heikostikin ohjelmoitua (alaviitteenä tähän se, että en ole sitten teiniaikojen erityisemmin pitänyt Mobyn "kulmikkaista" rumpuohjelmoinneista ja niistä iänikuisista padeista). Kokonaisuutena paras albumi lienee tosiaan Play, vaikka myös erityisesti Everything Is Wrongilla ja esikoislevyllä (s/t) on omat hetkensä. Oikeastaan Playn menestyksen jälkeen Mobyn ura on lähtenyt musiikillisesti ja kaupallisesti laskuun yllättävän nopean noususuhdanteen jälkeen: 18 oli oikeastaan heikompi versio Playsta ja Hotel kuulosti karmealta AOR-lainoja hyödyntävältä rocklevyltä. Uusinta levyä (jonka nimeä en edes tähän hätään muista) en ole kokonaan edes kuullut, mutta muutamat irtobiisit ovat tanssittavuudessaan kuulostaneet paremmalta kuin Hotel-levyn "mähaluanollakokokansanrokkitähti"-biisit.
Lisää tilitystä myöhemmin.
Saavuttaakseni rikkinäisyyden ja pelokkuuden tunnelman lauloin kappaleen alasti pimeän studion lattialla, kertoo Juha K. Korento.
Offline
Vielä voisin tässä nopeasti mainita:
Richard Hall on tosiaan julkaissut musiikkia myös muilla pseudonyymeilla kuin Moby. Varhaisaikojen tuotokset taisivat suurimmaksi osaksi Instinctilla tulla eri nimillä (Mindstorm, Voodoo Child, U.H.F., Barracuda). Tosin muistaakseni takana oli se, että silloinen levy-yhtiö halusi vaikuttaa omaavansa laajemman rosterin kuin mitä todellisuudessa sillä olikaan.
Joka tapauksessa mainittujen Playn, Mobyn ja Everything Is Wrongin ohella mielestäni Hallin ehjempiin levykokonaisuuksiin kuuluu 1996 Voodoo Child-nimellä julkaistu The End Of Everything, jossa Hall on parhaimmillaan yhdistäessään tavaramerkikseen muodostuneita syntikkapadeja analogisyntikoiden soundeihin. Levy pitää sisällään pitkiä, yksinkertaisia ja maalailevia jopa aavistuksen jo ilmestyessään vanhanaikaiselta kuulostavia biisejä, jotka toimivat yhä mainiosti. Kannattaa tutustua, jos vaan sattuu kohdalle halvalla. Brittiversio ja jenkkiversio taitavat erota vähän toisistaan: poikkeavan kannen ohella kummassakin on seitsemän biisiä, joista taitaa kummassakin versiossa olla yksi toisesta poikkeava biisi.
Saavuttaakseni rikkinäisyyden ja pelokkuuden tunnelman lauloin kappaleen alasti pimeän studion lattialla, kertoo Juha K. Korento.
Offline
Move EP on kans yhä ihan kuranttia kamaa:
Saavuttaakseni rikkinäisyyden ja pelokkuuden tunnelman lauloin kappaleen alasti pimeän studion lattialla, kertoo Juha K. Korento.
Offline
Hanhenpoika-juottolassa oli eilen tapaaminen ystävän kanssa. Tämä ei saapunut ihan ajoissa, ja odotellessa laitoin neljä euroa jukeboksiin. Ahdistaa kun Lahden jokainen juke on nykyään sellainen kosketusnäytöllä varustettu rosvomasiina josta löytyy vain yksittäisiä biisejä, ei kokonaisia levyjä. Neljällä eurolla sai jotain kahdeksan biisiä, ja yksi niistä oli Natural Blues. Ja sitten kun em. biisi lähti soimaan, niin kuppilan vakiodenat tuli kehumaan musiikkimakuani ja lopulta koko henkilöäni. Tuntui hyvältä. Sitten ystäväni jo saapuikin, juotiin kolaa ja poltettiin tupakkaa.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
Ambietista oon tykännyt.
Lapsena tykkäsin seurata kun kanat paistuivat isossa karusellissa kaupan lihatiskillä.
Offline
Jollain pervolla tavalla tykkään siitä Animal Rights -levystä joka Playtä ennen julkastiin.
Itse asiassa mä oon aika tavalla samaa mieltä: siinä on yllättävän sopivan räkäiset soundit verrattuna muutoin välillä turhankin siloteltuun Mobyn soundimaailmaan. Mobyhan tosiaan soitteli joskus 1980-luvulla Nykissä punkbändeissä ennen kuin innostui 1980-luvun lopulla elektronisesta musiikista, joten ei se Animal Rightsin toimivuus ihan punklevynäkään ole niin kaukaa haettua..(The Vatican Commandos taisi olla ainakin yhden Mobyn 1980-luvun bändin nimi)
Ai niin, mulla on itelläni ex-fanina vielä tosta Animal Rightsista limited versio, jossa on mukana bonuslevy Little Idiot, joka pitää sisällään vähän vastaavanalaista ambient-henkistä tunnelmointia kuin toi The End Of Everything. Muistaakseni jopa The End Of Everythingin jenkkiversiolla taitaa olla yksi biisi, joka oli alunperin ilmestynyt just tolla bonuslevyllä..
Saavuttaakseni rikkinäisyyden ja pelokkuuden tunnelman lauloin kappaleen alasti pimeän studion lattialla, kertoo Juha K. Korento.
Offline
Ambietista oon tykännyt.
Ambient on omasta mielestäni ajoittaisesta toimivuudestaan huolimatta aika epätasainen kokonaisuus eikä se sinällään ole mikään ihme: Instinct kokosi tuon levyn 1993 Mobyn vanhoista demoista ja viimeistelemättömistä biiseistä sen jälkeen kun Moby oli jo lähtenyt jenkeissä Elektralle ja Euroopassa Mutelle.
Taustamusiikkina Ambient horjumisesta huolimatta toimii kyllä.
Saavuttaakseni rikkinäisyyden ja pelokkuuden tunnelman lauloin kappaleen alasti pimeän studion lattialla, kertoo Juha K. Korento.
Offline
Joka tapauksessa mainittujen Playn, Mobyn ja Everything Is Wrongin ohella mielestäni Hallin ehjempiin levykokonaisuuksiin kuuluu 1996 Voodoo Child-nimellä julkaistu The End Of Everything, jossa Hall on parhaimmillaan yhdistäessään tavaramerkikseen muodostuneita syntikkapadeja analogisyntikoiden soundeihin. Levy pitää sisällään pitkiä, yksinkertaisia ja maalailevia jopa aavistuksen jo ilmestyessään vanhanaikaiselta kuulostavia biisejä, jotka toimivat yhä mainiosti. Kannattaa tutustua, jos vaan sattuu kohdalle halvalla. Brittiversio ja jenkkiversio taitavat erota vähän toisistaan: poikkeavan kannen ohella kummassakin on seitsemän biisiä, joista taitaa kummassakin versiossa olla yksi toisesta poikkeava biisi.
muistelen mobyn jossain haastattelussa sanoneen että tää on sen oma suosikki kaikista tekemistään levyistä. joskus ton halvalla ostin, pitäis kaivaa esille. sen evil ninja mobyn everything is wrong remixi-hässäkän kaivoinkin jo kuunteluun, ei hassumpaa taas pitkästä aikaa. ja mökiltä kotiin ajellessa radiossa oli tänään aiemmin disco ensemblen joku tyyppi soittelemassa suosikkilevyjään ja siellähän soi feeling so real
sitte se selitti ettei tämmönen enää varmaan menis läpi ylexillä jos olis uusi biisi, että tollanen epävireinen laulu yms
Online
Moby
vasta eilen wikipediaa lukiessani tajusin että the story so far ei ole varsinaisesti kokoelma, vaan versio mobyn s/t-tyylisestä debyytistä, pari biisiä vissiin eri lailla ku alkuperäisessä (mm. thousand mukana, sehän oli joku b-puoli). kumpikohan versio on parempi?
Online
Kuuntelin Playtä eilen, ei oikein uponnut. Pari ekaa hittibiisiä piti skipata heti kättelyssä.
Lapsena tykkäsin seurata kun kanat paistuivat isossa karusellissa kaupan lihatiskillä.
Offline
sen evil ninja mobyn everything is wrong remixi-hässäkän kaivoinkin jo kuunteluun, ei hassumpaa taas pitkästä aikaa.
Luukutin tätä vanhaa fillarointikasettiani todella pitkästä aikaa kun ajelin ooppelin jouluaattoaamuna Ouluun ja toimi kuin häkä keuhkoissa, kunnon tykitystä! Veikkaan kyllä ettei muut enää lähtis millään lailla.
- Ett sjömanshem låter också som rätt plats för en full finsk sjöman.
---
- Han pundar och dampar loss i Vänersborg i vanlig ordning och hamnar i trubbel med polisen emellanåt.
Offline
sheino wrote:Moby
vasta eilen wikipediaa lukiessani tajusin että the story so far ei ole varsinaisesti kokoelma, vaan versio mobyn s/t-tyylisestä debyytistä, pari biisiä vissiin eri lailla ku alkuperäisessä (mm. thousand mukana, sehän oli joku b-puoli). kumpikohan versio on parempi?
mulla on kummatkin tallessa: muistaakseni se s/t-debyytti on parempi kokonaisuutena kuin the story so far. joskus faniaikoina (taisin olla 14) täytyi hankkia kummatkin, vaikka ne eivät taida poiketa kuin muutaman biisin kohdalla ja biisijärjestykseltään toisistaan. suosittelen siiis hankkimaan sen s/t-levyn kuin the story so farin: eteenkin kun sitä taitaa tulla vielä helpommin vastaan halvalla käytettynä kuin jälkimmäistä.
Saavuttaakseni rikkinäisyyden ja pelokkuuden tunnelman lauloin kappaleen alasti pimeän studion lattialla, kertoo Juha K. Korento.
Offline
mulla on kummatkin tallessa: muistaakseni se s/t-debyytti on parempi kokonaisuutena kuin the story so far. joskus faniaikoina (taisin olla 14) täytyi hankkia kummatkin, vaikka ne eivät taida poiketa kuin muutaman biisin kohdalla ja biisijärjestykseltään toisistaan. suosittelen siiis hankkimaan sen s/t-levyn kuin the story so farin: eteenkin kun sitä taitaa tulla vielä helpommin vastaan halvalla käytettynä kuin jälkimmäistä.
jee, kiitos vinkistä!
Online
psykokarkki wrote:sen evil ninja mobyn everything is wrong remixi-hässäkän kaivoinkin jo kuunteluun, ei hassumpaa taas pitkästä aikaa.
Luukutin tätä vanhaa fillarointikasettiani todella pitkästä aikaa kun ajelin ooppelin jouluaattoaamuna Ouluun ja toimi kuin häkä keuhkoissa, kunnon tykitystä! Veikkaan kyllä ettei muut enää lähtis millään lailla.
mä olin ihan kokonaan unohtanut tuon. en ole tainnut viiteen tai kuuten vuoteen siihen edes koskea, mutta muistaakseni se oli ihan toimivaa juustoista jorailumusaa..
pitäisi jostain vielä hankkia halvalla se everything is wrongin limited versio, jossa on mukana ambient-matskua sisältävä bonuslevy underwater. mulla oli joskus 90-luvun lopulla se kirjastosta lainassa eikä sitä oikein tuntunut löytävän silloin mistään edes käytettynä, kun se oli myyty loppuun jakelijalta jo aika pian julkaisemisen jälkeen. ehkä ei välttämättä enää iskisi samaan malliin kuin silloin, mutta ihan kiinnostuksen vuoksi voisi hankkia jostain, jos vain sattuu tulemaan vastaan sopivan edullisesti.
eli kyseessä on siis tää:
http://www.discogs.com/release/31617
Saavuttaakseni rikkinäisyyden ja pelokkuuden tunnelman lauloin kappaleen alasti pimeän studion lattialla, kertoo Juha K. Korento.
Offline
sheino wrote:mulla on kummatkin tallessa: muistaakseni se s/t-debyytti on parempi kokonaisuutena kuin the story so far. joskus faniaikoina (taisin olla 14) täytyi hankkia kummatkin, vaikka ne eivät taida poiketa kuin muutaman biisin kohdalla ja biisijärjestykseltään toisistaan. suosittelen siiis hankkimaan sen s/t-levyn kuin the story so farin: eteenkin kun sitä taitaa tulla vielä helpommin vastaan halvalla käytettynä kuin jälkimmäistä.
jee, kiitos vinkistä!
jos suunnittelet jossain vaiheessa secondspinistä tilaavasi jotain, kantsii sen mobyn s/t-levyn rinnalle ottaa mieluummin the story so farin sijaan vaikka tää:
http://www.secondspin.com/music/product … ?id=860815
ykköslevyllä on vähän harvinaisempaa mobyn varhaistuotantoa, jonka lisäksi mukana seuraa bonuslevynä go-remixejä sisältävä kokonaisuus muistaakseni kahdentoista yhteen miksatun remixin muodossa.
Saavuttaakseni rikkinäisyyden ja pelokkuuden tunnelman lauloin kappaleen alasti pimeän studion lattialla, kertoo Juha K. Korento.
Offline
Online
Ylös, eilen pyörälenkillä mobyn move lähti mämmisoittarilleni että heilahti, kunnon MDMA-biisi, you make me feel so good, so good, aaaaaaah
Taisin jostain nähdä että uusi levykin ilmestyi juuri, mutta eipä oikein kiinnosta, kannessa tais olla pilviä, nimeä en muista.
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Online