TURKU-keikkaspåm

lejoncio · 30.03.2006 23:49

AUTECHRE@UMF // SAT 5.8.2006 // TURKU

Tieto on Jaakko Parkkarilta kuultu yhden välikäden kautta icon_rolleyes

leposi · 31.03.2006 00:28

icon_exclaim

Laatu · 31.03.2006 01:15

[quote:59c251eeee="lejoncio"]AUTECHRE@UMF // SAT 5.8.2006 // TURKU

Tieto on Jaakko Parkkarilta kuultu yhden välikäden kautta icon_rolleyes [/quote:59c251eeee]

Koin just elämäni jatsikeikan, tulen kotiin ja luen ekana tämän. TURKU!!!!!!!!!!!! sydan

forssto · 31.03.2006 01:18

Autechre ei ollut ainakaan Roskildessa livenä kovin kummoinen, vaikka levyt onkin mahtavia.

Tai sitten mun pää ei vaan ollut silloin samalla taajuudella.

Laatu · 31.03.2006 01:40

Laatu wrote:

Jacob Fred Jazz Odyssey konsertoi jo torstaina Kårenilla,

Huh, mikä keikka! Olen sanaton! (kolmen liuskan keikkaraportti-essee pari riviä alempana)

Ennen konsertin alkua kuljeskelin etsimässä lavaa (...) ja katselin ympärilleni. Oletteko turkulaiset käyneet Kårenilla usein? Minä en koskaan, paitsi kerran levymessuilla kääntymässä. Tuntuu aika ankealta heittää hukkaan mainio sali kun siellä ei ikinä järjestetä mitään kiinnostavaa. Keikkaympäristön lisäksi tutkailin kiinnostuneena turkulaista jatsiväkeä. Paikalle oli tullut hyvin sekalaista sakkia, ja aulassa kohtaamani salonkisliipattu pukujoukkio ei onneksi ollut tilaisuudessa kuin vähemmistönä. Tapahtumaan oli saapunut myös levykauppiaiden musavisajoukkueen näköisiä nahka/farkkurotsi-ponnareita, näitä huonosta ihosta nuoruudessaan kärsineitä intohimoisia musiikinystäviä dinosaurusten aikakaudelta, ja oli myös tavis-nuorisoa, joka oli uskaltautunut paikalle kalliiden lippujen hinnasta välittämättä. Tyyppejä, joista ainuttakaan ei tunnistanut muiden keikkapaikkojen yleensä tutuista naamoista. Itsehän olin (post)-indie-elitistinä kaiken kategorisoinnin yläpuolella samettihousuilla, kevyellä villapaidalla ja harhailevalla katseella varustettuna. Itse sali oli täytetty penkein, joista muutamia jäi käyttämättä.

Kolmihenkinen Jacob Fred Jazz Odyssey saapui lavalle. Alle kolmekymppiset oklahomalaismiehet olivat pukeutumisellaankin nuorekkaita indie-poppareita, mutta jatsi alkoi ensimmäisen tunnustelubiisin jälkeen vaikuttaa selkeästi miesten omalta elementiltä. Oli ehkä oivallinen taktinen veto aloittaa keikka lempeästi keinutellen, niin että basistikin tyytyi antamaan pohjaääniä pianon lirkuttelulle. Toisessa biisissä rumpali avasikin jo pellit, ja sitten oli menoa.

Ihan pakko ylistää, että tuntui tosiaan siltä että tässä ollaan kokemassa jotain ainutkertaista. Bändin kaikki kolme soittajaa olivat julmetun taitavia soittamaan yhteen, ja sooloilut pyöräyttivät jokaisessa yksilössä esiin vielä läjän uusia temppuja. Rumpalin ensimmäinen soolo esitteli hajarytmejä ja aivan täydellistä äänen ja hiljaisuuden hallintaa. Huomasin että tuona aikana jaloistani oli yhtäkkiä tullut groove-bokseja, jotka nakuttelivat mukana minkä pystyivät, mutta luovuttivat lopulta maitohapoilla kun tempo ja intensiteetti lavalla vain kasvoi. Dynamiikanvaihtelut rumpali hallitsi upeasti tukien pianoa ja bassoa niiden tarvitsemalla rytmipohjalla. Tänään opin myös, että vispilöillä on mahdollista tuottaa rummuilla lähes ambient-mattomaista saundia, jossa ei tule iskuja, vaan ääni aivan kuin leijailee esiin.

Basisti oli yksilönä ehkä vielä porukan taitavin, ja hänen saundipaletistaan löytyi koko parituntisen keikan ajaksi kiinnostavia juttuja. Puoliväliin mennessä yleisö oli minä mukaanlukien aivan täysillä mukana, ja basisti osasi vain lisätä panoksia avaruusrokkikitaramaisella särösaundilla, joka lauloi hendrixmäisiä sooloja pianon jatsisointujen päälle. Välillä basso ujelteli korkealta jousisoittimen tapaan. Yleisö oli näistä tempuista aika otettu. Oli hauska seurata miten aplodit odottivat räjähtämistään kun tiettyä biisiä oltiin vähitellen lopettelemassa.

Pianistilla oli avaimet siihen mikä minusta teki bändistä livenä niin hyvän. Mies soitti pää ja keho nytkähdellen koko ajan täysillä, ja kuviot olivat niin hienoja ja nopeita, ettei niissä tahtonut pysyä perässä. Maallikon korvaan kuulosti siltä, että kovassa tempossa yhtäkkiä jatsisoinnut vaihtuivat blues-skaalaan, rumpali lisäsi intensiteettiä, blues vaihtui rokkisointuihin -tässä kohtaa basisti tykitti psykedeliasooloa ihan täysi rokkivaihde päällä- ja sitten taas pianisti löysi sieltä jonkun jatsisoinnun mukaan jolloin koko homma säilyi kasassa, ja ne muutokset olivat lähinnä sellaista... emmätajuu, mutta helvetin hienoa soittoa.

Tällaisiin tapahtumiin pitäisi viedä jatsia ymmärtämättömiä tuttavia käännytettäväksi. Setti oli älyttömän monipuolinen, ja versiota esitettiin mm. Beatlesin ja Mingusin kappaleista. Ne olivat sovitukseltaan hyvin lähellä bändin omaa tuotantoa, ja punainen lanka säilyi keikan aikana koko ajan. Esitys pysyi koko ajan kiinnostavana mainitsemeni saundillisten ratkaisujen ja tietysti virtuoosimaisen yhteissoiton avulla. Saattoipa olla vuoden paras keikka.

Leif Erikson · 31.03.2006 08:45

Itsellä tuo suurin jazz-peikko karisi pois vasta äskettäin Italian matkalla, kun ahtauduimme pieneen paikalliseen jazz-klubiin kuuntelemaan jotain nuorista amerikkalaisista kolleista koostuvaa pumppua. Hitto, kun en muista nimeä...(pitää googlettaa myöhemmin) Mainio keikka! Mutta edelleenkään en omista yhtään jazz-levyä. Saa nähdä milloin, jos koskaan, jaksaa kunnolla asiaan paneutua.

Kårenista: Tuolla on tullut käytyä levymessuilla, jossain isommissa opiskelijabileissä ja muissa mainitsemattomissa tilaisuuksissa. Kyllähän tuolla järjestetään sellaisia keskisuuren luokan bändien keikkoja. Tilaa on huomattavasti enemmän kuin Klubilla, mutta vähemmän kuin jossain Caribialla. Akustiikasta ei ole muistikuvia...

:center::huig::center: · 31.03.2006 08:50

Kyllähän jatsi turhan usein menee liiaksi muniinpuhalteluksi. Pioneerit ovat sitten erikseen, kyllä siinä olis papoilta lähteneet villapaidat takasin laitumilleen ja keinokuitujäljitelmät sulaneet iholle jos olisivat uskaltautuneet kuuntelemaan Corsano/Flaherty/Heyner -trioa tuossa viime kesänä. Toivotaan että perinne jatkuu ja ainakin kaksi edellämainittua saapuvat tänäkin kesänä. Jos joutus kuulemaan sellasia perus jatsifillejä ja sooloiluja ja niitä rasittavia passokuvioita niin verenpaisumushan siinä tulis icon_rolleyes

leposi · 31.03.2006 09:42

[quote:4d89feec0c="forssto"]Autechre ei ollut ainakaan Roskildessa livenä kovin kummoinen, vaikka levyt onkin mahtavia.

Tai sitten mun pää ei vaan ollut silloin samalla taajuudella.[/quote:4d89feec0c]

Aika samaa. Nukahdin kesken keikkaa sinne "parvelle". Enkä ees ollu knää.

:center::huig::center: · 31.03.2006 10:05

samaa joo

kuulosti vain tavallista tylsemmältä IDM-dj-keikalta, vaikka ihan ååtekr-live olikin. Soittivat jonkun dj-keikan perään ja teknotylsistelivät pikkuhiljaa oudommaksi, mutta ei se kuitenkaan edennyt, lähinnä sellasta kiertelyä ja kainostelua perusteknopiitin harvoin väistyessä. Tästä huolimatta tänään täytynee käydä katsomassa jos dublinkeikalle olis lippuja vielä. Se ois sitten klo 22-23 yhdellä suunnalla Whitehouse ja 24-> toisella suunnalla Autechre. Pitää pomppia lujaa!

leposi · 31.03.2006 10:07

babriga wrote:

Pitää pomppia lujaa!

KIRMAA!

:center::huig::center: · 31.03.2006 10:14

leposi wrote:

[quote:841cd969f3="babriga"]Pitää pomppia lujaa!

KIRMAA![/quote:841cd969f3]

tarttee lainata heppaa

Kiiminkijoen rantatörmä · 31.03.2006 18:04

Muistaakseni spämmäsin yöllä tähän topikkiin. Joku on mennyt poistamaan center angry center

Laatu · 31.03.2006 18:42

Mihin aikaan yöllä? Itsehän pyörin, kuten sinäkin, täällä vielä neljän viiden aikoihin, etkä siihen mennessä ollut postannut mitään.

edit: postasit jkl, sähköjänis ja töölö -keikkaspämmeihin ja sitten jätit. Varma muistikuva. Eikä täältä poisteta mitään ilman tiedottamista...

DirtyBlueGene · 31.03.2006 19:12

Keksityt syytökset center snore center

Kiiminkijoen rantatörmä · 31.03.2006 19:36

Natsimoden hyssyttely center angry center

Laatu · 01.04.2006 02:13

turku jazz -keikkaraportti, päivä 2

Kiiruhdin muutaman oluen vauhdittamana Dynamon hulinasta festareille nähdäkseni edes viimeisen esiintyjän. Jopa lipunmyynnissä tytöt hoputtivat minua: "mene äkkiä, bändi on ehtinyt soittaa jo puoli tuntia". Jätin takin narikkaan, siirsin nopeat vilkaisut eilisestä tuttuihin puitteisiin ja tein tietä paikalleni yleisön joukkoon. Tarvitsin noin kymmenisen sekuntia havainnointiaikaa, jonka kuluessa oleellisimmat asiat kävivätkin jo selville.

Akateemisen jatsi-illan oppituntini esitteli kahdesta osasta koostuvan kokonaisuuden.

Ensimmäisen puoliskon siitä muodosti lavalla soittanut yhtye. Esiintymässä oli jo "täyteen vauhtiin" päässyt yhdysvaltalainen Kikoski-Melvin-Unt-trio, joka kaikessa keskinkertaisuudessaan oli kolmihenkinen näennäisen taidokkaista soittajista koostunut ryhmä. Premissit olivat illan kulkua ajatellen lohdutonta nähtävää nopeallakin vilkaisulla; lavan soittajista kaksi kolmesta oli varustettu manboobseilla, ja kolmas oli menettänyt paljon tukkaa. Rumpali ei lyönyt mitään liian lujaa. Soitto kuulosti pelottavan paljon hotellin aulalta, jopa hissiltä. Nuottitelinestä ehti hyvin kääntää sivua tahdin lopussa, mutta aikaa olisi ollut vilkaista vaikka kelloa. Pianisti ja basisti tuntuivatkin tyypillisiltä jazz-konkareilta, jotka kerran opittuaan hokeman "less is more" olivat tulleet oppineeksi sen vuosikymmenien varrella vielä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, kunnes jäljellä on vain... liian vähän soitettavaa.

Toinen puoli akateemisen jatsi-illan asetelmasta koostui yleisöstä. Tällä kertaa paikalle oli saapunut huomattavasti enemmän keski-ikäistä tavallisennäköistä väkeä. Tämän ankean harmaan massan olemuksen selvittämiseksi minun on nostettava siitä esiin kaksi yksilöä, ja kerrottava heidän tarinansa, jotta voisimme paremmin ymmärtää tätä väkeä kokonaisuutena. Näiden kahden esimerkkiyksilön nimet olkoon Reijo ja Leena

Leena on kahden lapsen äiti, ja töissä parturi-kampaajana. Hänen elämänsä on ollut tyhjää 80-luvun lopulta asti, jolloin hän kovimman kriisin jälkeen luovutti, solmi kolmiodraamasuhteen alkoholiin ja saippuasarjoihin sekä tyytyi Reijoon lopettaen samalla vaatemuodin seuraamisen. Leenan maku koostuu ajatuksesta, että "hän kuuntelee hirveästi erilaista musiikkia", mutta todellisuudessa kukaan ei ole osannut tehdä "hyvää kamaa" Beatlesin jälkeen. Aina välillä hän yhä tuntee piston sydämessään, ja haluaa nauttia kulttuurista. Leena tunnistaa John Coltranen ja Miles Davisin nimeltä, ja siksi ilmoittaakin jatsin olevan sielukasta musiikkia. Tämän hänen on pakko todistaa itselleen kerran vuodessa tulemalla Turku Jazz -tapahtumaan.

Reijo lupautuu hanakasti lähtemään mukaan, sillä hän haluaa seksiä useammin kuin kerran kuukaudessa. Tämä on hyvin yksinkertainen päättelyketju, ja olisikin liian helppoa lähteä purkamaan tämän kossun lasittamin silmin penkissään istuvan miehen ajatuksenjuoksua keikan aikana. Hänen vieressään istuva Leena nytkähtelee tuolillaan rytmikkäästi ja nauttii aina välillä punkkua, joka on selvästi alkanut tehdä tehtäväänsä siinä vaiheessa kun minä istuudun heidän viereensä viimeiselle tyhjälle paikalle.

Leena tietää, että hänen vain on pidettävä tästä musiikista. Sen estetiikka kulkee hänen korvakäytäviään pitkin viestittäen sofistikoituneesta kultturellisuudesta, sellaisesta, josta Leena hengitti viboja nuorempana kun hän haaveili naivansa lääkärin tai asianajajan, ja maalasi rempseästi vesiväreillä ohi kankaan, niin että kommuunin seinään piirtyi kukkanen. Nuo ajat palaavat hänen mieleensä musiikin liplatellessa hänen sisäänsä. Kädet heiluvat ja huojuvat hitailla liikkeillä, sormet ikään kuin aaltoillen niiden mukana, ja pää keinuu sivusuunnassa. Tietysti silmätkin menevät kiinni aina välillä. Nautinnollinen hymy nousee hänen huulilleen biisien huippukohdassa, se viestittää hänen ymmärtävän.

Bändi osaa tarjota mittatilaustyönä juuri tätä. Soinnut ja melodialinjat etenevät standardien kiskoilla. Nämä miehet hymyilevät takaisin lavalta, sillä he eivät koskaan ole epäonnistuneet tai pettäneet yleisöään väärällä soinnulla. Heidän yleisönsä koostuu Reijosta ja Leenasta, jotka voidaan kertoa noin kolmellakymmenellä, ja lisätä päälle vielä järjestäjät ja satunnaiset jatsipapat. Heidän kaikkien kollektiivisessa mielessä radikaalit saavatkin soittaa mitä tahansa, kunhan siihen voi olankohautuksella sanoa "tuo ei ole jatsia". He kunnioittavat vanhoja "uudistusmielisiä" mestareita mutta haluavat silti palata musiikissa juurille, eli käytännössä siihen loputtomaan diiba-sampoon, josta pikkukivoja jatsisävelmiä suolletaan maailman loppuun asti, jos se heidän perinnöstään on kiinni.

Tuntuu kaikesta huolimatta hyvältä nähdä tämän konkariyhtyeen soittavan vajaan tunnin verran täyttä paskaa. Se lisää sopivasti kontrastia eiliseen huippuiltaan. Kokoonpanokin nimittäin on varsin samankaltainen, piano - basso - rummut. Basso oli tällä kertaa tosin kontrabasso. Oli hämmentävää huomata ero näiden kahden välillä. Eilinen bändi löysi raivokkaan grooven salakavalien rytminvaihdosten jälkeen huppukohdassa vain päästääkseen siitä pian irti ja siirtyen täysin toisenlaiseen äänimaailmaan. Tämäniltainen orkesteri taas piti laiskasta groovestaan kiinni koko biisin ajan, mutta se ei herättänyt minkäänlaisia tunteita. Vasta pakollisessa encoressa rumpali näytti hallitsevansa rytmiikan, ja kuubalaissävyiset rytmit vyöryivät esiin. Oli melkein rikollista ettei se johtanut muuhun kuin koko bändin mukaantuloon jälleen uudella yhdentekevällä sointukululla.
Mielessäni pyörittelin John Cagen opetusta siitä, että kaikki äänet ovat nautinnollisia. Cage taisi tarkoittaa ohikiitäviä rekkoja ja markkinoiden melua korttelin päästä. Mutta entäpä yhdentekevyydessään kiusaannuttava jatsi? Humalani alkaa laskea, joten jätän kysymyksen avoimeksi...

lejoncio · 01.04.2006 12:52

icon_lol

Shogun Kunitokille peuk

Laatu · 02.04.2006 04:12

Turku jatsit, keikkaraportin kolmas ja viimeinen päivä

Oli aika festivaalin viimeisen iltatapahtuman. Ihmisiä oli saapunut konserttisaliin huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin, joten ensin oli selviydyttävä tungoksesta. Tämänkertaisen ohjelmaosuuden aloittikin yleisön parissa käyty erikoinen rituaalinomainen tuolileikki, joka turkulaisena versiona kulkee nimellä "Onk nää varattui?"

Säännöt ovat seuraavanlaiset:

Aki Bergin levyinen mies varaa kolme viimeistä vapaana olevaa tuolia laittamalla kätensä yhden selkänojalle ja tuijottaa tuimasti jokaista niihin yrittävää. Tilanne pysyy tällaisena 5-7 minuuttia, jonka aikana ensimmäinen bändi roudaa soittimensa, mm. kauniin Rickenbacker-kitaran, Rhodes-pianon ja huomiotaherättävän oranssin rumpusetin lavalle. Tuoleihin käy yrittämässä minä mukaanlukien neljä viisi ihmistä seurueineen.

Bändi on juuri aloittamassa soittoaan. Onneksi taivaspaikkaan verrattavissa oleva vapaa tuoli on löytynyt pari riviä taaempaa, mutta mitenköhän kävi sen väsähtäneen näköisen mamman? Samassa hetkessä varaajamies tekee siirtonsa. Hän toteaa päätään taakse päin kääntämällä ja samalla kulmiaan veltosti nostamalla, että kaverit ovat tainneetkin jäädä baarin puolelle, nousee ylös, ja jättää salin. Tässä vaiheessa odottaisi haaskalintujen jo syöksyvän paikalle, mutta yllätykseksi istuimet saavat olla käyttämättä vielä minuutteja, kunnes bändin soiton alkaminen on jo ehtinyt vangita tilanteen tarkkailijan huomion.

Olli Ahvenlahti yhtyeineen tulee mainituksi. Tämä pianisti taitaa olla nimenä monille tuttu, mutta musiikkinsa vähemmän. Yhtyeessä on viisi jäsentä, joista Ahvenlahti ja fonisti edustavat vanhaa pappakaartia, rumpalin ja basistin rytmiosasto kolmekymppistä, ja alkoholisoituneen musiikkineron näköinen kitaristi jotain sen ikähaarukan väliltä.

Soitto on ihan toimivaa groovempaa jatsia. Kaikki sooloilevat mielellään ja tempo pysyy yhtä tylsää balladia lukuunottamatta näiden piirien mittapuulla hulina-asteella. Kuunnellessani musisointia mietin babrigan sanoja sooloilujen ja bassokuvioiden rasittavuudesta. Tämä bändi kyllä hyödynsi molempia jatsistandardeja hyvin. Tilannetta seuratessani mieleeni juolahti ajatus, että soolot ovat tämäntyyppisessä musiikissa itse asiassa kaikkein suorin tie muusikon persoonaan ja tyylitajuun, jos vain tekninen taito ei ole esteenä. Tällä bändillä oli taitoa julmetusti, ja soolojen huippukohdat paljastivat soittajista mielestäni kiinnostavia persoonallisia piirteitä.

Tällä kertaa ehdin nähdä myös toisen artistin. Yhdysvaltalais-islantilaisella Geographixilla oli kaikkien trendikkäiden nu-metal-yhtyeiden tapaan oma konevelho, joka soitti tietokonetta jatsin päälle. Lähinnä ulos kajahti maailmanmusiikkihenkäyksiä ja afrikkalaisperäisiä laulun luikahduksia, jonka sekaan yhtye soitti vähän ambientimpaa musiikkia kontrabassolla, kitaralla ja enimmäkseen bongorumpupitoisella rytmiosastolla. Mielenkiintoista saundia, joka äityi lyhyen setin huippukohdassa yllättäen kaoottiseksi äänivallimelskeeksi, joka sai yleisönkin mukavasti varpailleen. Monipuolinen äänimaailma sisälsi vaihtelun vuoksi myös islantilaista tavaramerkkiä, söpöilyä.

Lähdin kotiin melko tyytyväisenä. Ilta oli sopivan neutraalilla tavalla hyvä tapa päättää nämä festarit. Jos olisin tänäänkin kokenut hyvin ristiriitaisen musiikkielämyksen, eivät kokonaisuuden palaset olisi loksahtaneet ollenkaan paikalleen niin kuin ne nyt tekivät. Harmitti, että olin missannut japanilaisen kitaristin, joka oli soittanut kolmanneksi viimeisenä. Mieleeni kävi tähän liittyvä absurdi toteamus, että sieltä suunnasta ei varmaan koskaan ole tullut huonoa musiikkia eurooppaan asti, ainakaan juttujen perusteella. Aina ne, jotka aasialaisesta musiikista täällä jaksavat puhua, kehuvat sitä varauksetta. Melt Banana, Boredoms, Haino, AMT jne jne.
Onko kukaan koskaan sanonut itämaisten poppareiden kierosta, aivonystyröitä kutkuvasta hulinamusiikista: "onpas helvetin tylsää kamaa, kuka tämän tyypin lennot Suomeen oikein kustansi? Painu maitojunalla Bangkokiin siitä liruttelemasta."

En usko, että näin on vielä käynyt. Siksi tuon harmaahapsisen orientaalikitaristin missaaminen saattoi maksaa minulle suuren kulttuurielämyksen hinnan. Kolme artistia peräjälkeen olisi tosin käynyt jo voimillekin, joten ehkäpä parempi näin. Huomenna olisi vielä tuomiokirkossa virsijatsia, jonka saatan mennä tsekkaamaan uteliaisuuttani.

psychocandy · 02.04.2006 17:02

laadun jatsiraporteille peuk

forssto · 06.04.2006 13:06

[quote:796ae1867e="forssto"]La 8.4. Klu-bi
VIOLA
BOYS OF SCANDINAVIA[/quote:796ae1867e]

Pupudisko uramawaaaa mega-attack!
Ei oo huomenna, on ylihuomenna.
Maksaa 5 euroa, niin pääsee sisään.
Ottaa rahaa mukaan, niin voi levyjä ostaa.

ex-kolja · 13.04.2006 17:05

Huomenna Lowlife Downtownissa.

Laatu · 13.04.2006 17:16

ex-kolja wrote:

Huomenna Lowlife Downtownissa.

Niin joo. Taas unohdin mainostaa vaikka tämä on ollut tiedossa pitkään. Harmi kun ei itse pääse, onneksi Downtown on paska paikka.

turkele · 13.04.2006 17:17

Juu, saa nähdä päätyykö tuonne. Koljanteri ilmeisesti meinasi?

ex-kolja · 18.04.2006 18:54

turkele wrote:

Juu, saa nähdä päätyykö tuonne. Koljanteri ilmeisesti meinasi?

Joo, sinne!

Laatu tietää/mainostaa. icon_rolleyes Kukas se sitten oli, joka soitti lauantaina, että "menetkö sinne keikalle"?

Laatu · 28.04.2006 15:48

[quote:2f56b7058c]Olivier Messiaenin Turangalîla-sinfonia on musiikinystävän kerran elämässä -teos, jonka ainutlaatuisuus pitäisi voida saada kokea konsertissa ainakin kerran elämässä. Turangalîlalla on samanlainen myyttinen maine kuin Stravinskin Kevätuhrilla. Sen kantaesitys ei tosin aiheuttanut samanlaista skandaalia, mutta se on yhtä lailla avannut kuulijoille oven sellaiseen, mitä ei ole
koskaan kuullut tai edes kuvitellut kuulevansa.[/quote:2f56b7058c]

Hyvin kiinnostavaa. Sinfoniassa on mukana Ondes Martenot, joka on harvinainen, pianon näköinen, huilun tai ujelluksen omaista saundia tuottava kapine.

[quote:2f56b7058c]Turussa Turangalîla -sinfonian esityksissä eksoottista instrumenttia soittaa yksi soittimen harvoista taitajista maailmassa, brittiläinen Cynthia Millar[/quote:2f56b7058c]

Kiinnostaisi kovasti. Eilen oli yksi esitys, ja tänään on viimeinen. Liput ovat kalliita, jotain parinkympin luokkaa. Turun Konserttitalolla tietysti, alkaa klo 7.

Leif Erikson · 28.04.2006 15:53

Tänään TV-respa ja Goodnight Monsters Dynamossa. Taitaa jäädä väliin kuitenkin.

Laatu · 28.04.2006 15:54

Leif Erikson wrote:

Tänään TV-respa ja Goodnight Monsters Dynamossa. Taitaa jäädä väliin kuitenkin.

Kellään tietoa lippujen hinnoista? Millaista tuo Goodnight Monsters on?

lejoncio · 28.04.2006 15:58

Laatu wrote:

[quote:2f25f4b038="Leif Erikson"]Tänään TV-respa ja Goodnight Monsters Dynamossa. Taitaa jäädä väliin kuitenkin.

Kellään tietoa lippujen hinnoista? Millaista tuo Goodnight Monsters on?[/quote:2f25f4b038]

3 euroa. Pallomekkopoppia --> http://www.goodnightmonsters.com/

Leif Erikson · 28.04.2006 16:00

lejoncio wrote:

[quote:67b93c90a8="Laatu"][quote:67b93c90a8="Leif Erikson"]Tänään TV-respa ja Goodnight Monsters Dynamossa. Taitaa jäädä väliin kuitenkin.

Kellään tietoa lippujen hinnoista? Millaista tuo Goodnight Monsters on?[/quote:67b93c90a8]

3 euroa. Pallomekkopoppia --> http://www.goodnightmonsters.com/[/quote:67b93c90a8]

Niin, mitä siihen sanois. Ihan kuunneltavaa, kerran oon nähny ne Kertussa.

lejoncio · 28.04.2006 16:02

Leif Erikson wrote:

[quote:82c4c66c4d="lejoncio"][quote:82c4c66c4d="Laatu"][quote:82c4c66c4d="Leif Erikson"]Tänään TV-respa ja Goodnight Monsters Dynamossa. Taitaa jäädä väliin kuitenkin.

Kellään tietoa lippujen hinnoista? Millaista tuo Goodnight Monsters on?[/quote:82c4c66c4d]

3 euroa. Pallomekkopoppia --> http://www.goodnightmonsters.com/[/quote:82c4c66c4d]

Niin, mitä siihen sanois. Ihan kuunneltavaa, kerran oon nähny ne Kertussa.[/quote:82c4c66c4d]

Smaa. Ollaan oltu samalla keikalla ehkä. icon_eek

Street Spirit Sr.

#181 30.03.2006 23:49

Re: TURKU-keikkaspåm

#182 31.03.2006 00:28

Re: TURKU-keikkaspåm

#183 31.03.2006 01:15

Re: TURKU-keikkaspåm

#184 31.03.2006 01:18

Re: TURKU-keikkaspåm

#185 31.03.2006 01:40

Re: TURKU-keikkaspåm

#186 31.03.2006 08:45

Re: TURKU-keikkaspåm

#187 31.03.2006 08:50

Re: TURKU-keikkaspåm

#188 31.03.2006 09:42

Re: TURKU-keikkaspåm

#189 31.03.2006 10:05

Re: TURKU-keikkaspåm

#190 31.03.2006 10:07

Re: TURKU-keikkaspåm

#191 31.03.2006 10:14

Re: TURKU-keikkaspåm

#192 31.03.2006 18:04

Re: TURKU-keikkaspåm

#193 31.03.2006 18:42

Re: TURKU-keikkaspåm

#194 31.03.2006 19:12

Re: TURKU-keikkaspåm

#195 31.03.2006 19:36

Re: TURKU-keikkaspåm

#196 01.04.2006 02:13

Re: TURKU-keikkaspåm

#197 01.04.2006 12:52

Re: TURKU-keikkaspåm

#198 02.04.2006 04:12

Re: TURKU-keikkaspåm

#199 02.04.2006 17:02

Re: TURKU-keikkaspåm

#200 06.04.2006 13:06

Re: TURKU-keikkaspåm

#201 13.04.2006 17:05

Re: TURKU-keikkaspåm

#202 13.04.2006 17:16

Re: TURKU-keikkaspåm

#203 13.04.2006 17:17

Re: TURKU-keikkaspåm

#204 18.04.2006 18:54

Re: TURKU-keikkaspåm

#205 28.04.2006 15:48

Re: TURKU-keikkaspåm

#206 28.04.2006 15:53

Re: TURKU-keikkaspåm

#207 28.04.2006 15:54

Re: TURKU-keikkaspåm

#208 28.04.2006 15:58

Re: TURKU-keikkaspåm

#209 28.04.2006 16:00

Re: TURKU-keikkaspåm

#210 28.04.2006 16:02

Re: TURKU-keikkaspåm

Board footer