You are not logged in.
Pages: 1
Onko jollain hyvä täkyjä? Mulle ei ole koskaan tullut vastaan.
Ja se Claptonin kanssa tehty Bluesbreakers on ihan paskaa. Tiedoksi.
Jäsen: vitun hapan pappaosasto.
Matin kanssa seilataan
Paten kanssa reivataan
Offline
Ja se Claptonin kanssa tehty Bluesbreakers on ihan paskaa. Tiedoksi.
Mä tykkäsin tuosta joskus. Muutamaan vuoteen en olekaan kuunnellut.
Offline
[quote:43fc521297="Ylitarkastaja Tolonen"]Ja se Claptonin kanssa tehty Bluesbreakers on ihan paskaa. Tiedoksi.
Mä tykkäsin tuosta joskus. Muutamaan vuoteen en olekaan kuunnellut.[/quote:43fc521297]
Mä tykkään siitä edelleen. Mut mähän tykkään myös Dr. Feelgoodista (alkuvaihe) ja Creamista ja Solid Senderseistä ja Dave Edmundsista. Musa on musaa, brittibluesin vihaajat tuntuu yleensä olevan jotain rasisteja, joiden mukaan valkoinen mies ei voi tehdä bluesia. Kaikkein paras valkoinen blues-bändi on toki Paul Butterfield Blues Band ja tokana Fabulous Thunderbirds.
Offline
[quote:950acd86aa="leposi"][quote:950acd86aa="Ylitarkastaja Tolonen"]Ja se Claptonin kanssa tehty Bluesbreakers on ihan paskaa. Tiedoksi.
Mä tykkäsin tuosta joskus. Muutamaan vuoteen en olekaan kuunnellut.[/quote:950acd86aa]
Mä tykkään siitä edelleen. Mut mähän tykkään myös Dr. Feelgoodista (alkuvaihe) ja Creamista ja Solid Senderseistä ja Dave Edmundsista. Musa on musaa, brittibluesin vihaajat tuntuu yleensä olevan jotain rasisteja, joiden mukaan valkoinen mies ei voi tehdä bluesia. Kaikkein paras valkoinen blues-bändi on toki Paul Butterfield Blues Band ja tokana Fabulous Thunderbirds.[/quote:950acd86aa]
Dr Feelgoodin kaksi ekaa ovat ihan sairaan hyviä, mutta aika kaukana bluesista. Taidanpa laittaa yhden nyt soimaan. Cream meni mun mielestä kans bluesista aika nopeasti ohi... Ja hyvä niin. Ainoa Clapton-projekti jota jaksan. Ne livepätkät tuolta saralta toimivat kyllä aika hyvin. Solid Senders on ihan outo, samoin Dave Edmunds.
Paul Butterfieldhän on Chicagosta... East-West on muistaakseni aika hyvä.
Mites oti Fabulous Thunderbirds? Mikä on hyvä levy? Kuuntelin joiskus sen 80-luvun puolessa välissä ilmestyneen jolla oli Tuff Enuff, mutta se oli aika hirveetä.
Jäsen: vitun hapan pappaosasto.
Matin kanssa seilataan
Paten kanssa reivataan
Offline
Ai niin, ja musa ei aina ole musaa... On paljon sellaisia musatyylejä, joista aina kovasti yrittää löytää jotain kovaa, mutta ei onnistu. Nyt just tulevat mieleen englantilaisten 60-lvuun Chess-apinointi sekä trance ja kaikki sen alalajit. Aina menee ohi...
Jäsen: vitun hapan pappaosasto.
Matin kanssa seilataan
Paten kanssa reivataan
Offline
Offline
No niin... Kaksi tsekattavaa jo kasassa: Solid Senders ja Stackwaddy.
Jäsen: vitun hapan pappaosasto.
Matin kanssa seilataan
Paten kanssa reivataan
Offline
niin tosiaan toi cream ja edmunds. mut en mäkään niitä ihan tohon brittibluesiin laskisi...
Black Metal on oikeasti muutakin kuin skandaalijournalismia.
jäsen: vitun hapan (suljettu?) pappaosasto
Offline
[quote:00adf839b0="Feggy"][quote:00adf839b0="leposi"][quote:00adf839b0="Ylitarkastaja Tolonen"]Ja se Claptonin kanssa tehty Bluesbreakers on ihan paskaa. Tiedoksi.
Mä tykkäsin tuosta joskus. Muutamaan vuoteen en olekaan kuunnellut.[/quote:00adf839b0]
Mä tykkään siitä edelleen. Mut mähän tykkään myös Dr. Feelgoodista (alkuvaihe) ja Creamista ja Solid Senderseistä ja Dave Edmundsista. Musa on musaa, brittibluesin vihaajat tuntuu yleensä olevan jotain rasisteja, joiden mukaan valkoinen mies ei voi tehdä bluesia. Kaikkein paras valkoinen blues-bändi on toki Paul Butterfield Blues Band ja tokana Fabulous Thunderbirds.[/quote:00adf839b0]
Dr Feelgoodin kaksi ekaa ovat ihan sairaan hyviä, mutta aika kaukana bluesista. Taidanpa laittaa yhden nyt soimaan. Cream meni mun mielestä kans bluesista aika nopeasti ohi... Ja hyvä niin. Ainoa Clapton-projekti jota jaksan. Ne livepätkät tuolta saralta toimivat kyllä aika hyvin. Solid Senders on ihan outo, samoin Dave Edmunds.
Paul Butterfieldhän on Chicagosta... East-West on muistaakseni aika hyvä.
Mites oti Fabulous Thunderbirds? Mikä on hyvä levy? Kuuntelin joiskus sen 80-luvun puolessa välissä ilmestyneen jolla oli Tuff Enuff, mutta se oli aika hirveetä.[/quote:00adf839b0]
No totta kyllä, ei noi kauhean bluesia ole, mutta bluespohjaisia kuitenkin. No, niin on toki Led Zeppelinkin. Mutta kyllä mä kuuntelen mielelläni esim. Animalsia, Yardbirdsiä, Themiä jne.
Solid Senders oli Wilko Johnsonin seuraava bändi. Niillä on ainakin sellainen hyvä biisi kuin Walking on the edge, lp:tä en ole kuullut. Paul Butterfieldin eka levy on ihan parasta valkoista bluusia, East-West parasta bluespsykedeliaa. Thunderbirdsit näin pari kertaa Tavalla, niiden ekat kolme tai neljä on loistoja eli
Muitakin hyviä voi olla, mutten ole kuullut. Täällähän noita voi tyypätä.
Offline
Ei varmaan yhtään sellaista kuin pikku-Vaughanin? Rouheempaa? Stevie Ray menee mulla teini-iän hairahdusten piikkiin. Nykyään alkaa unettaa.
Jäsen: vitun hapan pappaosasto.
Matin kanssa seilataan
Paten kanssa reivataan
Offline
Eikun toi isompi Vaughan soittaa enemmän Howlin' Wolf-otteella. T-birds on siis hyvin perinnetietoista. Vielä pitää mainita tosta bluesin liepeiltä Flamin' Grooviesin ekat levyt, jotka on ihan parasta rokkia. Siis:
Supersnazz
Flamingo
Teenage Head
Offline
[quote:e3708122cd="leposi"][quote:e3708122cd="Ylitarkastaja Tolonen"]Ja se Claptonin kanssa tehty Bluesbreakers on ihan paskaa. Tiedoksi.
Mä tykkäsin tuosta joskus. Muutamaan vuoteen en olekaan kuunnellut.[/quote:e3708122cd]
Mä tykkään siitä edelleen. Mut mähän tykkään myös Dr. Feelgoodista (alkuvaihe) ja Creamista ja Solid Senderseistä ja Dave Edmundsista. Musa on musaa, brittibluesin vihaajat tuntuu yleensä olevan jotain rasisteja, joiden mukaan valkoinen mies ei voi tehdä bluesia. Kaikkein paras valkoinen blues-bändi on toki Paul Butterfield Blues Band ja tokana Fabulous Thunderbirds.[/quote:e3708122cd]Ikään kuin sen valkosen bluesin edes pitäis olla samaa kuin mustien blues. GROUNDHOGS, nuff said!
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Kun topikki on nyt muuttunut yleisluuontoisemmaksi valkonaamablueskeskusteluksi, laitan pari obskuuria lempparia Madisonissa vietetyiltä lukiovuosilta:
Paul Black & THe Flip Kings oli sairaan kova livebändi ja onnistuin divarista kerran löytämään niiden 1985 Paradise Recordsilla ilmestyneen levyn How-How. Ghost Town Gal = .Sairaan kovaa perinteistä bluesia ajoittain aika raa'alla kitaroinnilla. EI siis millään Guitar SLim-raaalla, mutta kuitenkin. Tämän yhden levyn lisäksi en tunne miehen tuotantoa yhtään, vaikka useasti tuli alaikäisenä baareihin sniikattua katsomaan... King Dollar-niminen cd on ainakin saatavilla.
http://www.thedailypage.com/isthmus/art … icle=17432
http://www.guitarseminars.com/ubb/Forum … 08563.html
-----
Tässä voi tutustua vanhaan koulukaveriin Joeliin, jonka kanssa tuli lukioaikoina soiteltua, mutta se oli 100x parempi kuin minä. Sitten muuti Milwaukeehen, soitti jossain bändissä, päätyi Sonny Terryn ja Brownie McGeen taustabändiin basistiksi (muistaakseni) ja nykyään tekee tällaista:
http://www.myspace.com/joelpaterson
-----
Honor Among Thieves oli myös aivan loistava livebändi. Niillä oli taipumus tehdä kovin omakohtaista bluesia. Jos termi "emo" olisi silloin ollut olemassa, HAT:ta olisi voinut kutsua emobluesiksi, omalla tavallaan. Aika paljon sellaista kasarialtsu-fiilistä oli mukana. Ja ajoittain ärsyttävä saksofoni. Tässä siis lavennettiin perinteestä aika laajalle, varsinkin lyyrisellä puolella. Andy Ewen, bändin laulaja/kitaristi, oli tosi hyvä tyyppi ja opetti mulle aika paljon kitarasta ihan vaan näyttämällä juttuja ja turisemalla styrkkareista. Drake Deknatelin jälkeen ehkä tärkein yksittäinen oppi-isä musiikin saralla, siis sellainen huomattavasti vanhempi hahmo... Näiltä mulla on lp:nä When the World Runs Fast-omakustanne ja sen jälkeenkin on kai kamaa tullut.
Andy antoi esikoiselleen nimeksi Ezra Hendrix Ewen herrojen Puond ja Jimi mukaan. En tiedä liittyykö se mitenkään mihinkään. Tuli vaan yhtäkkiä mieleen.
Jäsen: vitun hapan pappaosasto.
Matin kanssa seilataan
Paten kanssa reivataan
Offline
Kuuntelinpa sitten kans tuon Peter Green Fleetwood Mac-tuplan läpi ja on niissä kahdessa levyssä loppujen lopuksi yhden levyn verran tiukkaa matskua. Viime kerralla tuskastuin aika pahasti...
Jäsen: vitun hapan pappaosasto.
Matin kanssa seilataan
Paten kanssa reivataan
Offline
Ja Looking For Somebody lähtee heti luuppitehtaalle...
Jäsen: vitun hapan pappaosasto.
Matin kanssa seilataan
Paten kanssa reivataan
Offline
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
En tiiä onko topic oikea, mutta Ry Cooderista olen viime aikoina kiinnostunut. Ainakin Chicken Skin Music havajivaikutteineen on hyvä. Iso peukku myös kauppasaarron uhmaamiselle Buena Vista Social Clubin taltoimisen yhteydessä.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Ry Cooderilla on paljon nerokkaita levyjä... itselle tuo Chicken SKin Music on ykkönen yleensä. Sen lisäksi:
Paris, Texas
Into the Purple Valley
Ry Cooder (One Meatball on NIIN ässäbiisi...)
Chavéz Ravine
Nuo ovat aivan tajuttoman hyviä.
Jäsen: vitun hapan pappaosasto.
Matin kanssa seilataan
Paten kanssa reivataan
Offline
Kiitos vinkistä! Chavéz Ravine kuulosti tosiaan myös hyvältä. Pitääpä tutustua noihin muihinkin ajan kanssa.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Paris, Texas on aikamoinen klassikko kyllä...varmaan yks arvostetuimmista soundtrackeistakin!
Itellä soinu ny Black Oak Arkansasin Raunch 'n' Roll Live. Tajuttoman kova. Huom, ihan erilaista ku Cooderin Paris, Texas eli bluesrokkia.
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Kiitos vinkistä! Chavéz Ravine kuulosti tosiaan myös hyvältä. Pitääpä tutustua noihin muihinkin ajan kanssa.
Aika nasta levy, tosin mun suosikkistygellä Chinito Chinitolla ei ole hirveesti tekemistä bluesrockin kanssa..
Lasken itseni liberaalifeministiksi, ja minulle feminismi tarkoittaa tasa-arvoon pyrkimistä, ei sen avulla tai naiseudella ratsastamista.
No runkut runkatkoon, mutta minäpoika haluan tanssia.
Offline
[quote:8f8a491177="Ylitarkastaja Tolonen"]
Ja se Claptonin kanssa tehty Bluesbreakers on ihan paskaa. Tiedoksi.[/quote:8f8a491177]
Eipäs oo. Vaikkei parastakaan.
Offline
[quote:6cf376bedb="Ylitarkastaja Tolonen"]
Chavéz Ravine
[/quote:6cf376bedb]
Tämä on kyllä erittäin hyvä. Pidän jopa Bob till you dropista.
Offline
Chinito Chinito
"Olin eka ja kolmas, joka sai maksusta"
Offline
Pages: 1