You are not logged in.
Jatkoin eilen Sinuhen lukemista. Oli taas päässy unohtumaan pariksi viikoksi. Päätin jäädyttää parin toisen kirjan lukemisen ja keskittyä tohon nyt kunnolla.
Samaan aikaan tuskailen tietysti pääsykoekirjan kanssa. Eli:
Saaristo K & Jokinen K: Sosiologia
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Online
Olen valumassa tietokirjojen pariin. Jared Diamondin Tykit, taudit ja teräs jäi vielä kesken, kun kirjastoon halusivat sen varausten myötä takaisin. Tein vastavarauksen. Tuon jälkeen pitänee lukea Frederick Taylorin Dresden : Tuesday 13 February 1945. William Blumin Killing Hope on vielä vähän kesken. Kertoo jenkkien sekaantumisista kymmenien maiden sisäisiin asioihin toisen maailmansodan jälkeen, lahjuksia, salamurhia, vaalien peukalointia ja muuta perusdemokraattista otetta. Turhan alleviivaavasti kirjoitettu osittain, mutta ihan väkevää asiaa. Myös Watergate kiinnostaa tällä hetkellä, Bob Woodwardin alkuperäinen All the President's Men tai Deep Throatin osuudesta kertova uusi on myös lyhyellä listalla.
Mutta kyllähän toi proosakin maistuu. Nyt on kesken Don DeLillon Mao II. DeLillo kuuluu samaan porukkaan kuin mm. Paul Auster, jonka kirjoista ei aina saa ihan täyttä otetta tai selvyyttä (B.R. Myersin a Reader's Manifesto on ehkä sittenkin oikeassa... onko joku sitä lukenut?), mutta silti ne vaan tuntuvat hyviltä. DeLillon Underworld on tässä ehkä selkein esimerkki. Yli 800 sivua, aivan mahtava kirja, enkä tiedä yhtään mitä se käsitteli. Ehkä... elämää?
Lapsena tykkäsin seurata kun kanat paistuivat isossa karusellissa kaupan lihatiskillä.
Offline
[quote:a710ac2ae6="jookcha"]Jatkoin eilen Sinuhen lukemista. Oli taas päässy unohtumaan pariksi viikoksi. Päätin jäädyttää parin toisen kirjan lukemisen ja keskittyä tohon nyt kunnolla.
Samaan aikaan tuskailen tietysti pääsykoekirjan kanssa. Eli:
Saaristo K & Jokinen K: Sosiologia[/quote:a710ac2ae6]
Sinuhe on muuten varmaan paras suomalainen kirja ikinä -späm.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
[quote:35ab618a6d="Laatu"]
Sinuhe on muuten varmaan paras suomalainen kirja ikinä -späm.[/quote:35ab618a6d]
Taidanpa olla Laatun kanssa samaa mieltä tästä asiasta.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Niin tai näin:
Jos Suomalaisessa tms. on vielä aleja, kannattaa napata Fanon, Franz: Sorron Yöstä. Melko suoraviivainen ja ehkä juuri siks todella kiinnostava ja hyvä selostus Ranskan ja Algerian siirtomaakuvioista. Femmalla saa asiaa.
Harms, Daniil: Sattumia. Edelleen parhaita päänräjäyttäjiä. Ja naurun. Ilkikurisuus on hienoa.
Joku, Jotain (enmuista): Tulossa kait väikkäri Asterixin kylän poliittisesta järjestelmästä. Ei malta odottaa, sillä Asterix on parhautta!
Viimeisimpänä halutaan kieltää eräs viime vuosien lupaavimmista uusista finanssialan innovaatioista, nimittäin pikavipit.
Offline
[quote:1afbba0cc3="fassu"]
Joku, Jotain (enmuista): Tulossa kait väikkäri Asterixin kylän poliittisesta järjestelmästä. Ei malta odottaa, sillä Asterix on parhautta![/quote:1afbba0cc3]
Oulun ylioppilaslehdessä oli tuosta juttua tai oikeastaan arvio. Keijo Karjalainen näyttää olevan kirjoittaja ja varmaankin tuo on jo julkaistu...
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Sain vihdoin luettua Herman Melvillen novellin Bartleby oikein ajatuksella. Käsittämättömän hieno teksti! Parhaimmillaan toimii esim. uuden työn käsitekoneena, ja veikkaanpa, että on vaikuttanu alan kirjoittajiin melkoisesti. Esimerkiksi Vähämäen tai Agambenin ajatteluun tuntuu pääsevän tätä kautta entistä paremmin käsiksi.
Lyhyesti: novellissa kopisti Bartleby kieltäytyy systemaattisesti jokaisesta pomonsa asettamasta työtehtävästä ja ehdotuksesta.
Ai-ain 1999 julkaisemassa Bartleby-suomennoksessa on perässä myös Gilles Deleuzen (,,/)tiivis analyysi Bartlebyn aseistariisuvasta "I WOULD PREFER NOT TO" -sanamuodosta. Julkaisu yhteispaketissa on vähintäänkin kulttuuriteko, Deleuzen analyysi on kerrankin kirkas ja vailla turhaa käsiterunoutta, josta hänet tunnetan.
Tuon lisäksi Deleuze kiinnittää huomiota uuden työn kannalta mielenkiintoiseen lausumaan: kun Bartlebylle tarjotaan jotain vaihtoehtoista työtehtävää, "I would prefer not to":n lisäksi hän huomauttaa useaan otteeseen "I am not particular". Novellissa tämä particular on käännetty "vaativaksi", mutta kyse on tietenkin myös "erityisestä". Bartleby kieltäytyy mistä tahansa erityisestä ehdotuksesta.
Sanoilla "I would prefer not to" Bartleby ei tietenkään tarkoita, etteikö halutessaan kykenisi. Itse asiassa kieltäytyessään hän kykenee mihin tahansa suhteessa pomonsa naurettaviin ehdotuksiin. Hän vain "mieluiten ei". Bartleby ei ole vastuussa, häntä ei kiinnosta. Vallan, auktoriteetin ja "ymmärryksen" kaipaamaa sopimusta tai suopeutta ei täten voida saavuttaa.
Bartleby onkin mitä mahtavinta inhan ja arvelluttavan "ymmärtävän", "tulkitsevan" ja "hermeneuttisen" asenteen kritiikkiä. Hän vain, ainoastaan ja jäännöksettä kieltäytyy kerta toisensa jälkeen. Bartleby kieltäytyy ottamasta pomoa vakavasti, kieltäytyy "näkemästä kokonaiskuvaa", kieltäytyy ymmärtämästä. Tämä on ihailtavaa: viime kädessä kieltäytyminen pakottaa ajattelemaan koko kentän suhteet uudestaan. Pomon valta menettää merkityksensä.
Toki Bartlebyn systemaattinen kieltäytyminen kaikesta on viime kädessä tuhoisaa. Jotta Bartlebyn hahmon voi politisoida tänä päivänä, onkin muotoiltava kysymys kieltäytymisestä uudelleen. Mistä viime kädessä on kieltäydyttävä? On ajateltava myös, mikä on se, mikä mahdollistaa kieltäytymisen mistä tahansa erityisestä merkityksestä/tehtävästä/identiteetistä/partikulaarisesta tarkoittamatta kieltäytymistä kaikesta, esim. kielen merkitysfunktiosta tai subjektiudesta sellaisenaan.
Paradoksi on tässä: kuten uuden työn suhteen on tavaksi muodostunut, työvoima on ennen muuta kykyä tehdä mitä tahansa. Työ vaatii yhä useammin resurssina suhdetta muihin ja on samalla täysin riippuvaista individuaalista otteesta. Uuden työn peukalosääntö: On kiinnostuttava kaikesta välittämättä mistään. Tällä kaavalla kyky mihin tahansa asetetaan alati liikkeessä oleviin partikulaareihin. Uuden työn hahmot ovat kyynikko (Bartleby), joka kieltäytyy kaikesta koska "tietää miten tässä vielä käy"; sekä opportunisti, joka tilaisuuden haistaessaan "lähtee mukaan mihin tahansa".
On myös oleellinen huomio, että työ on irrottaunut työpaikalta ja levinnyt koko yhteiskunnalliseen tilaan, koko elämän aikaan. Ei liene yllättävää, että Bartleby ei koskaan poistu työpaikalta.
Miten siis kieltäytyä; eikö tilanne ole täysin toivoton? Jokainen tietää, että anarkistien hellimä ajatus kaikesta kieltäytymisestä on luvalla sanoen naurettava. Melville näyttää tämän todenperäisyyden melko dramaattisesti: Bartlebylle ei todellakaan käy hyvin. Lopulta kaikesta kieltäytyvä Bartleby tulee paljaaksi elämäksi, "mieheksi vailla ominaisuuksia / erityistä". Siten hänen kieltäytymisen strategiaansa olisikin uuden työn kontekstissa pyrittävä ajattelemaan uudestaan.
Traagisen kaikesta kieltäytymisen sijaan paradoksin on uuden työn kontekstissa oltava: "On kyettävä kieltäytymään mistä tahansa kieltäytymättä kaikesta, kieltäytymättä elämästä." Siten meidän on ajateltava ei niinkään tätä tai tuota lausumaa, identiteettiä ja niin edelleen, vaan sitä ylijäämää, mikä viimekädessä mahdollistaa identiteetti/merkitysfunktion. Tämä ylijäämä on jotain yhteistä, eikä se pelkisty tähän tai tuohon. Se ei ole "sen luontoista".
Näin meidän tulee lukea niin sukupuolen queer-teoreetikkoja kuin autonomi-marxistejakin, jotka asettavat "raitistuneesta" (sober) poliittisesta keskustelusta/toiminnasta kieltäytymisen toimintansa ja ajattelunsa keskiöön. Pelin on oltava aina myös peliä pelin säännöistä, eikä tietenkään pelkästään jompaa kumpaa. Suhde jota on ajateltava on ylijäämä "kaiken" ja "minkä tahansa" välillä.
Bartlebyn kautta voimme ajatella uudestaan esimerkiksi etiikan klassisen paradoksin, "Sofian valinnan". Siinä äidin on toivottomissa olosuhteissa valittava, kumpi hänen kahdesta lapsesta teloitetaan hänen kanssaan. Siis kumpi lapsista saa jatkaa elämäänsä. Ainut eettisesti kestävä ja rakastavan ihmisen valinta on tietenkin Bartlebyn valinta: yksinkertaisesti kieltäytyä valitsemasta.
Jatkaisinko tai selittäisinkö?
Mieluiten en.
Viimeisimpänä halutaan kieltää eräs viime vuosien lupaavimmista uusista finanssialan innovaatioista, nimittäin pikavipit.
Offline
Hah, näköjään Bartleby on myös Slavoj Zizekin 23.2. ilmestyneen The Parallax Viewin hahmotelma vasemmistolaisen politiikan mahdolliseksi toimijamalliksi. Luetaan, kommentoidaan, mutta en juuri tuosta omastani kannastani aio lähtökohtaisesti taipua. Tuskin Zizek vaatiikaan.
Babrigalle:
Kyllä Zizekiin tutustua "Kant-/see/", tietenkin, ja monesta syystä. Netissä viljalti kamaa alkajaisiks, ja taitaapa tuo Slavoj olla kirjastoissakin peruskauraa. Kyse on kuitenkin kait viime vuosien myydyimmästä ja luetuimmasta kulttuurianalyytikosta. Aika passé jo... Ei vaan, tuotanto on todella vaihtelevan tasoista.
Tuota uutta en ole ehtinyt vielä esipuhetta pidemmälle kahlata, mutta odotan siltä aika paljon. Monet ovat kehuneet, tosin soraääniäkin on. Odotan myös, että sen lukeminen tulee viemään kauan ja aiheuttamaan harmaita hiuksia, koska lopulta oma tietämykseni filsan sisäsistä keskusteluista ja klassikoista, joille tuo opus pohjaa on aika alkutekijöissä.
Joskus aiemmin toivoin, että tällaista "kiinnostavaa kamaa" olis tenttikirjoina. Mutta helvetti, eihän siitä mitään tulis jos toi pitäs kahessa viikossa juosta läpi jonkun vitun kommentaarin kanssa...
Periaatteessa hällä on kolmenlaista kamaa: raskaita tutkielmia (kuten The Sublime Object of Ideology, Tarrying with the Negative, The Ticklish Subject ja The Parallax View), popkulttuurin tai aikalaisilmiöiden analyysia (esim. Tervetuloa Reaalisen autiomaahan, Enjoy Your Symptom: Lacan in Hollywood... ja muita jo tuolla lueteltuja) hegelin/lacanin/marxin käsiteapparaatin kanssa kirjamitassa. Ja sitten molempia edellisiä sekasin esseinä. Kaikki rokkaa.
Nuo kepeämmät on siitä kivoja, että minusta Zizekin tyyli on nerokas: esim. (likaisilla) vitseillä ja leffakohtauksilla alleviivataan monimutkasiakin kehitelmiä. Ja vaikka lukee teoriaa, esim. repeilyn takia ei todellakaan aina tunnu siltä, että "lukis teoriaa". Eikä kyse silti ole "teoriasta ilman teoriaa".... Isot tutkielmat on aika raskasta kamaa kaikin puolin, mutta myös palkitsevia hampaankiristyksen jälkeen, semminkin kun nyt on tullut lueskeltua..
Noista jotain:
http://www.adamkotsko.com/zizeklinks.htm
http://megafoni.kulma.net/index.php?art=90&am=1
Äärimmäisen kerettiläinen tapa lähestyä Zizekiä on tietenkin kaivaa esiin Tuomas Nevanlinnan taannoiset kolumnit Nyt-liitteestä. Sehän oli tuolloin kovinkin vaikuttunut Zizekistä, ja lacanilainenhan se on tainnut olla aina.
Jos ja kun noita kolumneja ei löydy, voi lukea niihin löyhästi pohjaavat TN-kokoelmat Hyväkuntoisena taivaaseen ja Surullinen tapiiri. Mie tein niin, tai lisäsin näillä kirjotuksilla muutamaa esseetä, viittailua tutummassa kirjallisuudessa ja yhtä Zizekin peruskirjaa, ja pääsin mukaan melko kivutta. Siis erittäin alustavasti.
Oikeataan voisi sanoa sanasen myös Nevanlinnasta. Hän on miusta loistava kirjoittaja, jonka kanssa pitää tietenkin riidellä "sisällön tasolla" usein. Muttei aina. Kuitenkin nuo kirjoitukset avaavat hänen zizekiläisiä suuntiaan mielestäni ihan asiallisesti. TN onkin muistaakseni useampaan otteeseen heittänyt, että ainoastaan Nytin kanssa tehty soppari siitä, ettei tekstissä viitata ajattelijoihin nimellä pelasti lehden lukijat Zizek-nimen pakkosyötöltä.
Te ette ole yhtä onnekkaita; sopimusta ei ole eikä tule.
Viimeisimpänä halutaan kieltää eräs viime vuosien lupaavimmista uusista finanssialan innovaatioista, nimittäin pikavipit.
Offline
Joo, no varmaan on passea ja passoa, kaikkihan on pian ja koko ajan ja taas. Kiitos, pitää palata tuohon tekstiin ja siitä teksteihin kun on taas uuden lukemisen aika, kahlattavaa on nyt enemmän kuin riittävästi.
Nevanlinnan tekstejä en ole lukenut - tuli tuossa mieleen että eräs lukemani artikkeli häneltä oli aivan huikean lennokasta tygitystä, mutta se olikin kollegansa Jukka Relanderin teksti. Hitto kun muistaisi tarkemmin, haukuttiin keskusta-oikeisto- linjaa satanisteiksi ja näin pois. Ehkä vähemmän tarkkaa asiaa ja enemmän paahtoa, mutta siksikin nousi neutraalissa artikkelipaketissa pään mitalla korkeimmalle.
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
http://www.humaneventsonline.com/article.php?id=7591
Ten Most Harmful Books of the 19th and 20th Centuries, laatijana "the National Conservative Weekly"
Kylläpä niitä riepoo...
[quote:647099f016]5. Democracy and Education
Author: John Dewey
Publication date: 1916
Score: 36
Summary: John Dewey, who lived from 1859 until 1952, was a progressive philosopher and leading advocate for secular humanism in American life, who taught at the University of Chicago and at Columbia. He signed the Humanist Manifesto and rejected traditional religion and moral absolutes. In Democracy and Education, in pompous and opaque prose, he disparaged schooling that focused on traditional character development and endowing children with hard knowledge, and encouraged the teaching of thinking skills instead. His views had great influence on the direction of American education--particularly in public schools--and helped nurture the Clinton generation. [/quote:647099f016]
[quote:647099f016]7. The Feminine Mystique
Author: Betty Friedan
Publication date: 1963
Score: 30
Summary: In The Feminine Mystique, Betty Friedan, born in 1921, disparaged traditional stay-at-home motherhood as life in a comfortable concentration camp--a role that degraded women and denied them true fulfillment in life. She later became founding president of the National Organization for Women. Her original vocation, tellingly, was not stay-at-home motherhood but left-wing journalism. As David Horowitz wrote in a review for Salon.com of Betty Friedan and the Making of the Feminine Mystique by Daniel Horowitz (no relation to David): The author documents that Friedan was from her college days, and until her mid-30s, a Stalinist Marxist, the political intimate of the leaders of Americas Cold War fifth column and for a time even the lover of a young Communist physicist working on atomic bomb projects in Berkeleys radiation lab with J. Robert Oppenheimer.[/quote:647099f016]
katkeraa
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Ehtiiköhän neljässäkymmenessäviidessä minuutissa lukea Taivaan ja helvetin avioliiton ja kolme Wordsworthin runoa? :?
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
...tai puolessa tunnissa.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Repsä. :twisted:
Viimeisimpänä halutaan kieltää eräs viime vuosien lupaavimmista uusista finanssialan innovaatioista, nimittäin pikavipit.
Offline
Wordsworth - nimi miestä myöten?
Niin kuin The Cardigans lauloi: "Wordsworth, I love you."
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Piti vähän aikaa muistella, miten se meni.
Joo, minulla oli todella hauskaa kun tuo "loistava keksintö" poltti pääni yläpuolella leijuvan hehkulampun juuri kyseisen tunnin/luennon aikana. Loput ajasta menikin siihen, että tuo soi päässä, noilla sanoilla.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Ei oo helppoo (ex-)koljalla(kaan).
Offline
Ei oo helppoo (ex-)koljalla(kaan).
Kuka niin on väittänyt. Vaikeatahan tämä.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
[quote:dc672f1cda="babriga"]http://www.humaneventsonline.com/article.php?id=7591
Ten Most Harmful Books of the 19th and 20th Centuries, laatijana "the National Conservative Weekly"
Kylläpä niitä riepoo...
[/quote:dc672f1cda]
Repsä.
Reteetä on, että tossa listassa Kommunistinen manifesti hakkaa Taisteluni, joka varmaan on siellä vaan sovittelevana silmänlumeena Vähän karsimallahan tosta sais varsin mainion lukupaketin.
Vielä hauskempaa on tarkastella noita kunniamaininnan saaneita, John Stuart Millkin koetaan vaaralliseks! Huh...
Edit: Pakko vielä lisätä tää loistava luonnehdinta:
"Das Kapital forces the round peg of capitalism into the square hole of Marxs materialistic theory of history, portraying capitalism as an ugly phase in the development of human society in which capitalists inevitably and amorally exploit labor by paying the cheapest possible wages to earn the greatest possible profits. Marx theorized that the inevitable eventual outcome would be global proletarian revolution. He could not have predicted 21st Century America: a free, affluent society based on capitalism and representative government that people the world over envy and seek to emulate."
"Internet perustuu Jumalan luomiin raaka-aineisiin, ihmisille annettuun luovaan älyyn ja radioaaltoihin." - Jouko Piho
Offline
Niin. Mutta ei kai tuo lista kai lopulta sisällöltään ketään yllätä? Tuomittavissa teoksissa käsitellään: Sukupuoli(suutta), talous(politiikka), tiede, koulutus, arvot (kulttuuri?), normaalius... Toisin sanoen koko yhteiskuntaelämän läpäisevän politiikan matriisi sellaisenaan.
Tavallaanhan Mein Kampf ei edes mahdu tähän kyytiin.
Yllättävää oli myös se, että Manifesti vei voiton noinkin ylivoimaisesti. Kai sitä on jotenkin tottunut ajatukseen siitä, että Aatu on kuitenkin useimmille Se radikaali paha. Tottahan Marx puhuu esim Manifestissa, viime kädessä.
Olisin ehkä olettanut myös, että Freud olisi mahtunut joukkoon, ei ainoastaan kunniamainittuna. Yllätyin, ettei mitään luonnontieteen teoksia ollut mukana, mutta sitten jostain kaukaisuudesta kimposi muisto näiden tieteiden oletetusta arvovapaudesta. Noin kai ajatellaan.
Kunniamainituissa Foucault, de Beauvoir ja Adorno huvitti nekin, noihan on aika hemmetin haastavia tiilejä kaikki, enkä ihan äkkiä nimeäis noita kovin "vaarallisiks".
Monet voittajista ymmärrän siis oikein hyvin. Mutta kyllä topkympissä oli kunnon yllätyskin, Keynes nimittäin. Tällaisen järkeilyn oikuista kiinni saamiseen tarvitaankin jo "pahaa lääkettä".
Onkin käännyttävä Lucky Luken eli äärimmäisen, varjoaan a priorimman logiikan puoleen. Näiden loistavien sarjakuvien klassinen temppuhan on asettaa mitä tahansa pakoileva eurooppalainen uudisraivaaja poppa/lääkemiehen kaapuun sarjojen lukuisissa intiaaniheimoissa. Useimmiten tämä ruoja petkuttaa sulkapäitä pahemman kerran.
Kyllä tästä vielä pow-wow saadaan. Editoin raapustuksen aamulla kuntoon.
Viimeisimpänä halutaan kieltää eräs viime vuosien lupaavimmista uusista finanssialan innovaatioista, nimittäin pikavipit.
Offline
[quote:9e7d9e7931="fassu"]
Yllätyin, ettei mitään luonnontieteen teoksia ollut mukana, mutta sitten jostain kaukaisuudesta kimposi muisto näiden tieteiden oletetusta arvovapaudesta. Noin kai ajatellaan.
...
Monet voittajista ymmärrän siis oikein hyvin. Mutta kyllä topkympissä oli kunnon yllätyskin, Keynes nimittäin. Tällaisen järkeilyn oikuista kiinni saamiseen tarvitaankin jo "pahaa lääkettä".
[/quote:9e7d9e7931]
Joo, aika perinteiset veijarithan sieltä löyty. Mut mitä luonnontieteeseen tulee, niin olihan siellä Darwinia, useampi palikkakin vielä. Keynes taas selittyy kai sillä, että nämä konservatiivarit taitaa olla valtion minimoinnin asialla? Keyneshän pistää valtion kuluttamaan lainan turvin, eihän se oo mitään vapaata kilpailua se.
Ja hupaisinta on, että noi kaks läjähti tohon peräjälkeen. Kilpaillakko vapaasti vai eikö kilpailla vapaasti, kas vain.
Pitää ruveta lukemaan human eventsiä enemmänkin, siellä oli muitakin reteitä listoja, mm. Amerikan vaarallisimmat proffat, joka muistutti kovasti naistutkimuksen tutkintovaatimuksia, sekä 10 kirjaa, jotka jokaisen pitäisi yliopistossa lukea, kärjessä raamattu ja uusin kirja vuodelta 1830. Pitäsköhän muuten tenttiä Raamattu, mitäköhän korvais?
"Internet perustuu Jumalan luomiin raaka-aineisiin, ihmisille annettuun luovaan älyyn ja radioaaltoihin." - Jouko Piho
Offline
Yhtenäisenä tekijänähän on se että kirja on kuuluisa tahi vaikutusvaltainen ja kirjoittajana ateisti. Perustelut toki aivan huippuluokkaa, kuten paatoksellinen loppukaneetti "NAZIS LOVED NIETZSCHE"
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Esikoiskirjani on valmis ja tällä hetkellä kustannusyhtiön käsissä. Tietojeni mukaan kesällä olisi tulossa ensimmäinen painos ulos, joten tarkkailkaa lähistön kirjakauppoja silmä kovana. Tarjoan kuitenkin nyt eksklusiivisesti ss-foorumisteille muutaman ensimmäisen sivun näytteeksi tästä tulevasta kohukirjasta.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
[quote:7202041a3b="Laatu"]Esikoiskirjani on valmis ja tällä hetkellä kustannusyhtiön käsissä. Tietojeni mukaan kesällä olisi tulossa ensimmäinen painos ulos, joten tarkkailkaa lähistön kirjakauppoja silmä kovana. Tarjoan kuitenkin nyt eksklusiivisesti ss-foorumisteille muutaman ensimmäisen sivun näytteeksi tästä tulevasta kohukirjasta.
http://www.uusikaupunki.fi/~vilagers/index.html[/quote:7202041a3b]
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Noniin.
Luckylukelaisella kielellä Keynesissä on ensinnäkin kyse juuri kapitalismin "lääkemiehestä". Lykätään toista aspektia eli petkutusta hetkeksi. Paiseen lainaama asiaan "selkeästi perehtynyt" luonnehdinta Pääomasta auttaa tässä. Viime kädessä Keynes tai keynesläiset monetaarimekanismit ja -politiikat nimittäin tekivät kapitalismista "pyöreän". Vähintäänkin näin oli tarkoitus olla 1930-1970-luvuilla. Oliko näin tai jatkuuko politiikka, siihen en tässä ota kantaa. Täten seuraavassa ei ole mitään vikaa:
"When the business cycle threatens a contraction of industry, and thus of jobs, he argued, the government should run up deficits, borrowing and spending money to spur economic activity." (Tuolta listasta)
Paise on ihan oikeassa Keynesistä, valtiosta ja tasapainottelusta. Listan suhteen outoa on asiayhteys sekä ilmaantuminen vihollisena kera Marxin. Nyt kuitenkin kaikki paitsi urpot uusklassisistit (joita tuon listan takana mitä luultavimmin vilisee) tietävät, että markkinat eivät säätele itseään omaehtoisesti. Tarvitaan siis talouspolitiikkaa, jota useimmiten tekee valtio. Ja mitä muuta tuo edellä lainattu pätkä voi merkitä kuin sitä, että Keynesin teoriat ja keynesläiset valtioninterventiot viime kädessä paikkailivat (teollisen) kapitalismin "rakenteellisia aukkoja"? Kriisejä, suhdanneheilahteluita ja sitä rataa. Siis juuri niitä asioita, joita Marx pyrki esittämään ja selittämään. Eli sitä, että viime kädessä työväenluokan kamppailut työtä ja pääomaa vastaan ajavat "systeemin" kriisiin, eivät mitkään tympeät liikelait (joihin Marx kannattaa ehdottomasti palauttaa, koska siten voimme aukottomasti selittää reaalisosialismin hirveydet näyttämällä sivunumeron Pääomasta. Tätä varten sitä pitäisi kuitenkin lukea, joten mitäs jos vaan oletetaan että tuo on totta.)
Vaikkeivät lait yksioikoisesti pädekään, Keynes on nimenomaan lääkemies. Ja ilman pahaa lääkettään pääoma olisi hyvinkin voinut siirtyä suuren Manitun maille noina kriisivuosina.
Lienee kai turhaa mainita, että hyvinvointivaltion "kommarikumousta" padonneet mekanismit olivat erittäinkin keynesläisiä. Pelostahan nuo nousivat. Olemme silti vasta puolivälissä, sillä toistaiseksi Keynes on vielä suhteellisen normaali porvarillinen lääkemies. Siirrytään petkutukseen.
En jaksa kirjoittaa nyt kunnolla, huonoa kieltä jne. Kuitenkin keynesläisyys on suoraan yhteydessä luokkakompromissiin kansallisvaltiossa. Ei fasismia, ei kumousta: ollaan sovussa, mitä nyt teitä vähän riistetään. Mutta saatte elämänhallintapalvelut, vapaa-aikaa ja oikeuksia! Kun riistosta tehtiin mukavaa, eli tuotettiin kulutusyhteiskunta sotien jälkeen, saatettiin sanoa: Veli lääkemies puhunut hyvin, aika kaivaa sotakirves maahan, aika maistaa tulivettä!.
Kompromissin oli riitettävä. Keynesissä kyse on siis erittäin liberaalista ja porvarillisesta ajattelijasta, joka nyt vain sattui olemaan sen verran realisti, että tajusi valtion merkityksen kapitalismin lapsenvahtina. Kuten Lucky Lukessa usein, papooset ovat arvaamattomia, ja hinkuvat koko ajan kaikkialle. Vaikkapa veli kalan luo. Mutta jos ei osaa uida, tapaakin kohta suuren Manitun. Pääoma on tällainen papoose.
Ilmeisesti listan laatijoiden mielestä kapitalismin keinotekoisessa ja väkivaltaisesti ylläpidetyssä stabiiliudessa onkin jotain vikaa; ja siitä heitä ei tietenkään voi syyttää. Monesta muusta asiasta kylläkin.
Varsinainen huiputus on kuitenkin muualla. Keynes on nimittäin se säädytön hahmo, jonka avulla "vasemmistohohhailijat" sun muut demarinuoret voivat yhä edelleen turhaan haaveilla kapitalismin hallitsemisesta, patoamisesta ja yrityksestä antaa sille "ihmiskasvot." Siis kompromissista. Ongelmana näyttäisi vain olevan osapuolten hajoaminen vanhan kompromissin kielelle käsittämättömäksi moneudeksi ja toisaalta kentän paisuminen.
Siten näille idiooteille on myös käsittämätöntä, miksi squaw't vaativat enemmän ja miksi heidän kuuluisi vaatia enemmän. Onhan vain "luonnollista", että pemmikaani odottaa pöydässä, vaikka kaikki kävisivät yhtä lailla töissä. Entä mistä papooset?
Eikö valtioninterventioiden teoria kuulosta melko oudolta ylikansallisen pääoman aikakaudella? Tai jopa nostalgiselta? Eikö se myös kadota horisontin, jonka mukaan politiikkaa tekevät ihmiset kieltäytyessään tai vaatiessaan? Sitä paitsi: eivätkö kapitalismin ihmiskasvot ole nykyään erittäin todelliset - ja nimenomaan kaikessa todellisuudessaan groteski Asia? Jo Marx huomautti, että pääoma on suhde ihmisten välillä. Siten sen, että nykyään tuotetaan ihmiselämää ihmiselämän keinoin ei tulisi yllättää ketään. Nyt riisto on mukavaa sikäli, että työssä voimme toteuttaa itseämme ja kuluttaa (tähän voisi kirjoittaa "vapaa-ajalla", mikäli uskoisi tämän erottelun pitävyyteen).
Tietenkin monetaari-instituutiota on myös globaaleja. Ne eivät kuitenkaan viime kädessä ole yhtään sen vapauttavampia.
Keynes on siis pahaa lääkettä, kaksi kertaa luopio käärmeenkieli. Keynesläisyyden jäänteet "vasemmistossa" unelmoivatkin salaa "oikean" (tehdas)työn palauttamisesta arvoonsa sekä vahvasta valtiosta. Keynesläiset lääkemiehet haluavat pysäyttää meidän sulkapäiden liikkeen, he haluavat systeemin toimivan kupruitta ja he haluavat torjua vastakkainasettelun. Ja valtio? Eikö se ole aina ollut pääoman ensimmäinen kumppani, vaikka kuherruskuukaudesta onkin jo toki aikaa.
Luulisi siis ääliömäismmänkin konservatiivin kiittävän valtiota väkivaltakoneistosta, jolla tuotantosuhdetta ylläpidetään.
Tämän pitäisi tietenkin olla "perin oudoksuttavaa" (Pekkarinen). Lyhyesti: lässyvasemmistolla kaksihaarainen kieli, me sulkapäät hulluja skalppiemme alla jos heitä kuuntelemme. Vanhalla kielellä voitiin sanoa, että lässyvasemmisto palpatti kuin squaw; tämä ilmaus on perseestä, lässyvasemmisto nimittäin palpattaa kuin kulttuurintutkija.
Kuten Lucky Lukessa, sulkapäiden onkin huomattava sekä lääkemiehen vilpillisyys että savustaa ulos lääkemiehen avulla petkuttavat ja sulkapäistä hyötyvät kalpeanaamat. Eli purkaa väliaikaisleirin piiritys, keksiä keino karata, jotta voimme taas maistaa hiukan tulivettä ja lähteä liikkeelle... Aika ei ole vielä pysähtyä, ei painua suuren Manitun maille jossa Minervan pöllö huhuilee katkerasti.
P.S.
Entä itse Lucky Luke? No, jos meidän jotakuta kalpeanaamaa tulee kuunnella, se on Schumpeter, tuo luovan tuhon yksinäinen ratsas.. ratkaisematon. "I'm a poor lonesome..."
Tuohon Laadun heittoon on taas vaihteeksi täysin turha vastata.
Viimeisimpänä halutaan kieltää eräs viime vuosien lupaavimmista uusista finanssialan innovaatioista, nimittäin pikavipit.
Offline
Laatu
Samaaaaaaa!! Laatu lähtee vaikka tänään poikien/tyttöjen kanssa baariin!
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline