Viimeisin katsomasi elokuva

noiseidea · 07.03.2006 16:09

leposi wrote:

Ja sit eilen Reservoir Dogs. Tänään tulee huippua viihdettä SubTV:ltä! Kurt Russelin toiseksi paras leffa!!!! Kandee kattoo!

Tää tuli kersana katsottua varmaan 300 sata kertaa. Pakko kai katsoa ihan nostalgian vuoksi.

stratum · 07.03.2006 18:32

Menisin katsomaan HOMO ELOKUVA BROKE BACK MOUNTAININ jos ulkona ei olisi niin santanan kylmä center

ex-kolja · 07.03.2006 18:56

stratum wrote:

Menisin katsomaan HOMO ELOKUVA BROKE BACK MOUNTAININ jos ulkona ei olisi niin santanan kylmä

Ei siellä nyt niin kylmä ole... icon_wink

fassu · 07.03.2006 20:04

Fight Club

Jonka tosin olin nähnyt jo aiemmin, muistaakseni kahdesti vieläpä. Hienohan se on - ja luultavasti paranee entisestään jos useammin vahtaa. Jos en olisi kuumeessa, piinaisin kirjoittamalla vähän pidemmin. Nyt lyhyesti: Everything you ever wanted to know about Zizek... but were afraid to ask Fincher summaa paketin oikein hyvin. :twisted: tongue

Acedia · 07.03.2006 20:54

^ Ne Chuck Palahniukin novellit, johon tuokin elokuva pohjautuu, olisi myös mielenkiintoista luettavaa, ainakin kuulemani perusteella. Saattaisin jopa pitää kirjan filosofiasta enemmän kuin itse elokuvan, joka sekin on kyllä hyvä, mutta ei sentään niin tajunnanräjäyttävä kuin se useimmille tuntuu olevan.

fassu · 07.03.2006 20:56

Tattis. Laitan ehottomasti korvan taa. (^__^)

En osaa oikein taas ottaa kantaa siihen, onko Fight Club hyvä elokuva. Tai ylipäänsä mikä se on. Sanotaan, että pidän niistä ajatuksista, joita kohtaaminen tuotti.

Laatu · 07.03.2006 21:03

On se erinomainen leffa. Etenkin sopivassa iässä nautittuna. (jolloin filosofiset kelailut taustalla olivat aika yks hailee)

Acedia · 07.03.2006 21:15

Ja eihän ne mitään novelleja tietenkään oo, vaan romaaneja. Kävin vaan imdb:ssä katsoon miten ton tyypin sukunimi kirjoitetaan, niin sieltä jäi toi "novel" mieleen... icon_redface Ainakin romaani Tukehtuminen (Choke) on käännetty suomeksi ja pitäisi löytyä kirjastoista. Kuulemma hykerryttävän hauskaa luettavaa lopputwistin kera. En tiedä tarinasta muuta kuin että se kertoo miehestä joka iltaisin käy ravintoloissa tukehtumassa pihviin ja tekee sivullisista auttajista sankareita ja päivisin jyystää naisia. ninja Katotaan jos toi löytyisi täältäkin kirjastosta...

EDIT: Löytyi näköjään kaksin kappalein, toivottavasti niitä ei kukaan vie torstaihin menneessä.

Leif Erikson · 07.03.2006 21:40

Fight Club on kyllä parhaimpia näkemiäni elokuvia. Palahniukilta luin äskettäin tuon Eloonjääneen, ja voin suositella sitäkin.

fassu · 07.03.2006 22:07

Laatu wrote:

On se erinomainen leffa. Etenkin sopivassa iässä nautittuna. (jolloin filosofiset kelailut taustalla olivat aika yks hailee)

Mut eiks noi just tee siitä (entistä) kiinnostava(mma)n? Tai paremminkin, ja tavalla joka ei erottele niin rankasti "leffaa" ja "kelailua": eikös Fight Club ole melkoinen käsitekone jo sellaisenaan? Pakotti ajattelemaan.

Ja juu, parhaita on ehdottomasti. Tykkään nimenomaan siitä, miten "korkea" ja "matala" "kulttuuri" asetetaan käymistilaan. Ilman tiettyä Hollywood-patinaa tuo voisi olla yet another paska taideleffa...

Kaikkien tosi ilmeisten juttujen (joita en jaksa luetella tässä) lisäksi erittäin tärkeä teema on nimenomaan "liikkeiden" itsekritiikki... Sen merkityksen FC asettaa todella hyvin näyttämällä kuinka kiusaannuttavia vaikutuksia itsekritiikin puutteella voi olla.

Vai ymmärränkö tuon viestisi lähtökohtaisesti väärin; eli tarkoitat, että kelailujen yks-haileudesta huolimatta leffa rokkasi? Sekin on nimittäin ehdottomasti totta (jos tuo ero siis on kestävää mallia).

Alienin katoin tuossa myös laurkhin ja merrin kanssa. Toimi, ja pitää vilkaista sekin uudestaan.

:center::huig::center: · 07.03.2006 22:34

Fight Club on mielestäni leffana paska, filosofioihin en käy nyt puuttumaan kun leffan kehnous vie pohjan, ja kun on toimivia ja mietteliäitä leffoja aina kuitenkin olemassa

ei viitsisi puhua KIKKAILUSTA koska näin olettaisi että elokuva olisi ollut jotenkin monipuolinen, nythän lähinnä varustettiin katsoja yhdellä kikalla (joka vastaa suurinpiirtein sitä aprillipäivän APRILLIA! koukutusta) lopussa miettimään et duud, faar aut, siis kelaaks et mitä tos kävi, vähä tylyy, enhän mä enää tiedä mitä täs pitäs ajatella, eläs ny panttaa sitä jointtii

nimenomaan almodovarin paha kasvatus tulee aina mieleen, kun käydään läpi näitä juonellisia kikkailuja. Siinä ei ole yhtään paljastus tai tadaa!-kikkaa vaan aluksi oudoksuttava juoni vain avautuu kuin kukkanen loppukeväästä. Katsoessa leffaa tekee mieli huutaa äärimmilleen hidastettu PERKELE

Laatu · 07.03.2006 22:38

Kun elokuvia katsoi nuorena, niihin pystyi uppoutumaan paremmin. Tuonkin leffan metaforat sykkivät lähinnä alitajunnassa kovaa vauhtia ohi, kun itse tarkoitus, leffan juoneen syventyminen ja immersio veivät voiton. Harvoin sitä samaa nykyään kokee yhtä voimakkaana, kun leffoja osaa tapittaa niin monenlaisesta näkökulmasta analyyttisemmin. Tai sitten ei vaan jaksa enää keskittyä samalla tavalla? Aihe olkoon valmis keskustelulle. Voisin vaan veikata, että "siellä olon" puute johtuu sisäisen leffakriitikon kasvamisesta.

stratum · 07.03.2006 23:09

En jaksa sanoa muuta kuin että Fight Club on minusta täysin yliarvostettu.

Alxity · 07.03.2006 23:36

sama

ex-kolja · 08.03.2006 11:44

Minä näin Fight Clubin joskus muutama vuosi sitten ainoan kerran ja voin sanoa, että tuolloin sekä pidin siitä että vieroksuin. En pidä loppukikan painotuksesta, mutta muuten elokuva pitää sisällään kaikkea kivaa, eikä sitä voi palauttaa pelkästään tuohon kikkaan niin kuin babriga tekee.

:center::huig::center: · 08.03.2006 13:04

En palauttanut sitä pelkästään siihen kikkaan, mainitsin kyllä että en pidä koko elokuvasta. Pitempi sepustus jäi kirjoittamatta, koska tätä puin muualla jo sen verran paljon, että ihan hävettää kun tuhrasin mokoman leffan teemoilla niinkin paljon sormilihasliikkeitäni...

ETTÄ EIPÄS NYT SYYTELLÄ JA TEILATA TOISTEN MIELIPITEITÄ noin svish svush vain.

perkele

noiseidea · 08.03.2006 13:20

Kyllä mä olen tykännyt Fight Clubista, jopa myöhemmillä kerroilla enemmän kuin ekalla, eli mulle siinä on toiminut muukin kuin kikkajipot.

Mutta noin periaatteessa leffat, joiden koko sisältö on vaan joku lopun tyhmä kikka, on perseestä. En nyt jaksa miettiä esimerkkiä.

fassu · 08.03.2006 14:06

Tässä ensin muutama syy, miksi pidän elokuvasta todella paljon. Siinä on mukana sekä "mukavia" että "ikäviä" fiiliksiä. Tämän lopussa muutama sana "paskaleffoista."

Minusta(kin) tuossa leffassa (Fight Club) on yksinkertaisesti jatkuvasti menossa jotain erittäin mielenkiintoista. Koko ajan. Se ei myöskään ole vain päälleliimattua, tai jotain sellaista "mitä tulkitsijat voivat väkisin etsiä tai lisätä" (ja tahrata puhtoisen teoksen). Niinkin voi tehdä, eikä siinä ole mitään väärää. Mutta tuo kiinnostavuus palautuu myös hahmoihin ja heidän suhteisiinsa. Tuo loppu oikeastaan vaan tuo yhteen sen, mitä noiden kahden päähahmon jännite on mahdollistanut läpi koko pätkän.

En sano lopusta mitään muuta kuin sen, että siinä Kertoja kirjaimellisesti lävistää fantasiansa. Eli tajuaa, ettei sen takana ole viime kädessä mitään. Siksipä Pixiesiä kuunnellaan käsi kädessä, nautitaan oireista (rakennukset tulee alas) levollisesti. Koko homman nimi on alusta asti lävistää Tyler.

Tuo kikkajippo... en osaa sulkeistaa sitä erilleen. Minusta se on itse asiassa harvinaisen loistavasti toteutettu kikkajippo. ja kuten todettua, se ei ole "vain lopussa", koska leffan juoni lepää monessakin mielessä noiden teemojen päällä. Tästä ei tietenkään tarvitse pitää. Kerron, miksi minä pidän.

Yksi kiinnostava puoli tuosta jännitteestä on tietenkin suhteet Marlaan (joka on muuten roolissaan monessakin mielessä Erinomainen icon_razz ). Suhteet, joissa pelissä on mutkat oikoen viime kädessä siis paneminen. Esim. kuka panee ketä, kenen katseen alla, kenenä ja sitä rataa. Mikä estäisi panot? Missä katsoja panee? Miksi kuolemanvietti ja halu ovat lähisukulaisia (Marlan lääkeöverit + ekat hässiskelyt, kumpi mahdollistaa kumman vai onko suhde muunlainen?).. Miksi Durdenin (tai siis fantasian) poissaolo viime kädessä estää Kertojan nautinnon tai tekee Marlasta luotaantyöntävän Asian?

Tässä mielessä yksi parhaista kohtauksista on se, missä Tylerin ovi on kiinni ekojen panojen jälkeen aamulla. Näin siis ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen. Kertoja luulee Tylerin kuksineen Marlaa, vaikka lopussa tietenkin selviää, ettei näin ole missään tapauksessa ("Reaalisen" piirissä; Symbolisessa kylläkin) ollut. No, tietenkin Kertoja passittaa neidin tökerösti kotiin muistamatta hässiskelystä mitään, tai näin annetaan ymmärtää. Luotaantyöntävä Asia.

Kuten Durden lopussa ripittää Kertojaa, ilman fantasiaa itsestään Durdenina tämä ei kykenisi mihinkään. Ei etenkään kuksimaan Marlaa, vaikka haluaisikin (myös alussa). Tyler on Kertojan halun reaalinen. Esimerkiksi kohtauksessa, joissa pitäisi leikata pommin johdot poikki tämä tuodaan mahtavasti esille. Ylipäänsä kuvio toimii erittäin hyvin, ja esim. Durdernin hahmon yliampuvan "cool" pukeutuminen, eleet jne. tuo tämän hyvin esille. Yksi parhaista esimerkeistä on kohtaus hotellihuoneessa, jossa Tyler ripittää kertojaa aurinkolasit päässä.

Jatketaan, eli mennään takaisinpäin. Miksei tukipiireissä käyminen tuota onnea kun on mukana useampikin huijari? Minkä katseen tämä tuo peliin? Miksi on loogista, että päähenkilö jättää piirit ensin, tapaa vasta sitten Durdenin? Miksi, samalla logiikalla, Durden ei ole leffan kohtauksissa kertojaluuserin alter ego, kuten hän itse sanoo, vaan pikemminkin superego tai fantasia? Miksi Durden on tärkeä jaka kohdassa kertojaminän toiminnan kannalta? jne.

Ja. Miksi hommat kusee lopuksi, tai miksi vastarintaorganisaatio on pahimmillaan pelottavasti fasismista muistuttava? Miksi tappelukerho/project mayhem on viime kädessä yet another lifestyle/experiental commodity Eivätkö papukaijamaisesti toistelevat jäsenet ja puolisotilaallinen look halua nimenomaan alleviivata tämän? Eikö leffan lähtökohta ollu halu vapautua siitä, että kulutustavarat tekevät Minän, että ne omistavat Minän? Eikö tämä epäonnistu melko tökerösti, vaikka loppu jättääkin paljon auki? Miten nämä kaikki liittyvät toisiinsa, miten tällä työkalupakilla voi ajatella arkea tai mitä sudenkuoppia vastarinnan tai vaihtoehtojen ajattelussa leffa dramatisoi?

Mutta ajauduimme jo liian kauas oleellisesta, eli panemisesta. Siispä leffaakin on aina pantava, eikai se muuten ole kiinnostava? Eikä ole läheskään aina mieltä lähestyä sitä edestä, häntä pystyssä, lupaa tai myönnytystä ohjaajan oletetulta näkemykseltä kysellen. Elokuva on otettava salakavalasti takaa päin ja täten tuotettava sen kanssa hirviömäisiä jälkeläisiä. Niistä kyllä tunnistaa, mistä tai kenestä ne ovat tulleet, mutta ne eivät muistuta "riittävästi" vanhempiaan. :twisted: Siksi väitteeni on, että FC:ssa on menossa aika hemmetin paljon, eikä ainoastaan katsojan lisäämänä. Molemmat puolet voidaan tunnistaa puutteellisesti.

Juuri tässä mielessä FC tarjoaakin paljon tavaraa vaikka suhteessa kuluttamiseen (toimijuuden kannalta heitin jo muutaman soppaluun, joten eipä hohhailla sillä sen enempää) - hieman kuten Good Bye Lenin tarjosi. En viitsi toistaa silloin sanottua, molemmat ovat paikoin samanlaisia myös rakenteeltaan. Siis minusta erittäin hyviä sikäli, että vaikka kumpikaan ei täytä realismivaadetta, molemmat osuvat johonkin erittäin arkiseen yhtä kaikki. Ja nimenomaan arkinen on kiinnostavaa. Mitä banaalimmin se esitetään, sen kiinnostavampaa se on.

Erityisen mielekästä on miettiä tuota kulutuspointtia ja siitä pakenemisen epäonnistumista, vaikka keinot ovat FC:ssa erittäinkin ankarat. Sillä kuluttajiahan tässä ollaan. Ja FC:n logiikalla: kulttuurisen kuluttamisen suhteen voinee melko usein sanoa, että jos popmusan "mainstream" on FC:n IKEA-lifestyle, "rotsi/SS:n normisto" on sen vastapooli eli tappelukerho. Kieltäytymällä "normaaleista" hyödykkeistä ne kuitenkin lähinnä korvataan toisilla, ja määrällisesti kulutus voi hyvinkin kasvaa. Ainakin minulle on käynyt näin. Tässä yksi syy korostaa itsekritiikin merkitystä leffan lukemisessa paitsi suhteessa "liikkeisiin" myös omaan arkeen. Minähän teen tuota kaikkea, eli kulutan, päivittäin. Siis vaikka toisaalta tapaan ajatella kulutuksen olevan jotenkin arvelluttavaa...

Laadulle:

Eat your Dasein! :twisted: En ajattele noin. "Epähuomiot" ja sivupolut on ihan hyvästä, uppoutumista rikkovat ratkaisut enemmän kuin tervetulleita. Oli ne sitten tahattomia tai ei. Leffaahan on pantava! :twisted: Viime kädessä minua ei juurikaan kiinnosta se, mitä ohjaaja, kirjoittaja tai muusikko halusi tuotoksellaan oikeasti tehdä. Tai: "mitä leffassa todella tapahtui/sanottiin/tarkoitettiin". Oikeastaan leffassa ei ole mitään selkeää itse tarkoitusta, paitsi ehkä sen katsominen (vaikka mitä luultavammin useampikin taideleffapiiri ottais henkilökohtaisena loukkauksena, jos elokuvan näkis yli sata ihmista)...

...Leffa tai teos tarjoaa (teko)syyn jollekin muulle. Tai ehkä pikemminkin teos-syyn. Jotain jää kuitenkin aina haaviin, ja se mikä jää haaviin on kiinnostavampaa laittaa käyttöön kuin miettiä, kuinka lähelle tässä osuttiin jotain aiottua tai, niin, mitä lie....

Yleisesti (selvennän tuota väitettä hieman lopuksi):

Lähdin kai jauhamaan vain siitä syystä, että minusta ns. paskaleffoissa voi olla vaikka mitä mielenkiintoista. Tai ihan vain elokuvissa, joissa juoni ja elokuvalliset ansiot eivät ehkä ole mitenkään ihmeellisiä, johon takerruin. Minusta tämä on erittäin kiinnostavaa aluetta.

Eikä "paskaleffoissa" oikeastaan ole vain jotain "mielenkiintoista", nojatuolikriitikon mielessä. Ne voivat helposti olla parempia kuin klassikot tai lähtökohtaisesti itsensä vakavasti ottavan yleisön ansaitsevat tekeleet (tämä molemmissa mielissä). Tämän esimerkiksi leffakriitikot helposti unohtavat ainakin arvosteluteksteissään ja ihan jo tehtävänsä puolesta, joka on tietenkin arvottaa teokset. Siis kertoa, kannattaako ne katsoa jonkin oletetun mittapuun asettamin ehdoin ja usein teosten "itsensä" takia. Tuollainen kirjoittelu on erittäin hyödyllistä; lisäksi se on paitsi erittäin tylsää myös jokseenkin vierasta.

Armageddonissa - eräässä ikisuosikissani! - eli siinä "paskaleffassa", jota ei kriitikoiden mielestä ehkä itsensä takia kannata katsoa, on esimerkiksi muutama erittäin tyylikäs manööveri. Hieman kuin Independence Dayssa. Molemmat tarjoaa erittäin osuvan esityksen vihollisuudesta sekä siitä, miten "immersioita" yksioikoisiin "meihin" (niitä vastaan) tuotetaan. Kumpaakaan ei tarvitse juonen tapahtumiin lisätä ulkoapäin (ikään kuin se edes olisi mahdollista, enkä ymmärrä miksi tämä ärsyttäisi ketään...), ne ovat kyllä siellä. Siis nollatason leffassa, joka ei luultavasti yritä tuota. Tai mistä sen tietää.

Itse asiassa väitän, että "paskaleffa" voi tarjota huomattavasti enemmän ajateltavaa (jos ajattelu siis ylipäänsä asetetaan tässä elokuvakeskustelussa jonkinlaisen hyvän asemassa) kuin monet "ajattelevat" elokuvat, eikä pelkästään "ironisen" etäisyyden kautta. Huokailu nerouden edessä on vitun tylsää, käymistila kiintoisaa.

Sitenpä Armageddon on voinut saada yhden tähden useinkin, mutta minusta se kannattaa ehdottomasti katsoa. Aika monen mielestä luultavasti ei. Tässä juuri paneminen lukutapana on kiinnostava... Armageddonin saattaa helposti käymistilaan, jossa jälkeiläiset ovat todella säädyttömiä... Tietenkin se voi ärsyttää, heittää tahrivaa emulsiota tekeleiden päälle, saada ne kiljumaan tai korahtelemaan inhottavasti... Ja jos näin todella on, siis että tällainen ärsyttää, SEN PAREMPI. Toivottavasti näin tapahtui.

Silloinhan ei osuta ainoastaan "ulkoiseen" arvostelmaan teoksesta tai mielipiteeseen, vaan pikemminkin siihen, millaisena teos persoonallisuuttamme tuottaa. Pätee muuten mielestäni kaikkeen kulttuuriin, ja ainakin itse olen (vähintäänkin ollut) tällaisen uhri (aina patologiaan saakka) per excellence.. Oasis. Taas itsekritiikki.

Yleisemminkin noiden ennen 9/11 tehtyjen katastrofileffojen kuolemanvietin paatos ja järjettömän suurilla uhkilla leikittely tulisi arvioida kunnolla. Nythän sellaiset elokuvat on sattuneesta syystä poissa Hollywood-muodista.

Laatu · 08.03.2006 15:33

Hyvä kirjoitus fassu, olen samaa mieltä monilta osin. Haluan kuitenkin muistuttaa että näen eskapismin edelleen tärkeimpänä elokuvien vetovoimana, ja se vaatii lähestymään elokuvaa hieman eri tavoin kuin äskeisessä näkökulmassasi. Ennen muuta yksilötasolla siten, että persoona, halut kokemukset jne. laitetaan mukaan peliin, asetetaan vuorovaikutukseen leffan kerronnan kanssa (täysin automaattisesti, kuten kaikki sen osaavat), ja etsitään mielekkäitä merkityksiä siten. Parhaimmillaan vuorovaikutus tempaa mukaansa niin että syntyy ihan pieni irtautumisen kokemus kohti leffaa, pois itsestä, eskapistisesti.

Näkökulmasi oli kuitenkin paneminen. Ymmärsin niin, että tällöin katsojasubjekti on määrävämmässä asemassa kuin leffa, joka on hieman ujo ja yksiulotteinen. Toisin sanoen katsojalla on mahdollisuus pättää miten ja mistä panee kysymättä kumppaniltaan lupaa? Keneltä olet lainannut tämän vertauskuvan, ja saako sitä lainata edelleen omiin tenttivastauksiin? Veikkaan ihan hatusta Baudrillardia. Tuo lopputulos, eli pahimmassa tapauksessa epämuodostuneet lapset, ovat mielestäni vertauskuvana käytännöllinen.

Panemisnäkökulmassa edelleen on sekin ominaisuus, että on tiedettävä miten pannaan. Tämä tarkoittanee käytännössä että edellä mainitut asiasi vaativat hieman syventymistä kirjallisuuden pariin. On tiedettävä jo valmiiksi asento jolla tuoliin mennään istumaan taatakseen ymmärtävän katsojakokemuksen. babriga lienee ollut samoilla linjoilla kun väittelitte tästä aiemmin irkissä.

fassu · 08.03.2006 16:04

Laatu wrote:

Hyvä kirjoitus fassu, olen samaa mieltä monilta osin. Haluan kuitenkin muistuttaa että näen eskapismin edelleen tärkeimpänä elokuvien vetovoimana, ja se vaatii lähestymään elokuvaa hieman eri tavoin kuin äskeisessä näkökulmassasi. Ennen muuta yksilötasolla siten, että persoona, halut kokemukset jne. laitetaan mukaan peliin, asetetaan vuorovaikutukseen leffan kerronnan kanssa (täysin automaattisesti, kuten kaikki sen osaavat), ja etsitään mielekkäitä merkityksiä siten. Parhaimmillaan vuorovaikutus tempaa mukaansa niin että syntyy ihan pieni irtautumisen kokemus kohti leffaa, pois itsestä, eskapistisesti.

Jep. No, tässä ollaan ehdottomasti eri linjoilla. En oikein osaa ajatella eskapismia viime kädessä kovin produktiivisena. Tässäpä eräs pointti, minkä FC myös asettaa. Mutta mielestäni omassa näkökulmassani tällainen näkemys on jo mukana, tosin erilaisena. En välttämättä kaipaa mielekkäitä asioita, vaan nimenomaan lähtökohtani mielekkyydeen kyseenalaistamista, jonka leffa toivottavasti tekee. Kuitenkin kohtaaminen leffan kanssa saa tuon käymistilan aikaan. Ehkä kohtaamista voidaan ajatella viettelyksenä, johon voi vastata monella tapaa?

Jonkin on herätettävä kiinnostus; pointtini on, että se voi olla mikä tahansa asia vrt. Armageddon.

Laatu wrote:

Näkökulmasi oli kuitenkin paneminen. Ymmärsin niin, että tällöin katsojasubjekti on määrävämmässä asemassa kuin leffa, joka on hieman ujo ja yksiulotteinen. Toisin sanoen katsojalla on mahdollisuus pättää miten ja mistä panee kysymättä kumppaniltaan lupaa? Keneltä olet lainannut tämän vertauskuvan, ja saako sitä lainata edelleen omiin tenttivastauksiin? Veikkaan ihan hatusta Baudrillardia. Tuo lopputulos, eli pahimmassa tapauksessa epämuodostuneet lapset, ovat mielestäni vertauskuvana käytännöllinen.

Ei pahimmassa, vaan parhaassa! Eikä katsojalla ole mahdollisuuttaa Päättää, ainoastaan vaikuttaa. Oikeastaan en ajattele tätä niin, että katsoja voi yksioikoisesti yksiulotteistaa juonen, vaan pikemminkin kaivaa siitä jotain sellaista, mikä sattuu kiinnostamaan. Katsoja ei määrää, mutta se saa kyllä pyrkiä rikkomaan leffaa koko ajan. Jos se ei pyrkisi, vaan pyrkisi taas kerran vain ymmärtämään ja tulkitsemaan, oltaisiin taas kerran hermeneuttisessa hohhailukehässä.

Kyllä juonella on sanansa sanottavanaan, ja viime kädessä se kuitenkin päättää, antaako se vai ei. Minusta toin tämän jo edellisessä esiin, kun väitin, ettei katsoja voi yksioikoisesti tunkea leffaan mitään. Tietenkin tämä "paneminen" tapahtuu ajattelussa, ja se on vain karkeammin ilmaistu pointti useiden vieraiden juttujen tuomisesta yhteen tuottavasti. Käytin sitä vain viettelyksen keinona, sillä jos olisin lasketellut jargonilla keskustelu olisi tylsempää. Tai mitä luultavimmin vihamielistä.

Seksin "Reaalisessa" viettelyksen leikki on tietenkin jo itsessään äärimmäisen tyydyttävää (terkkuja vaan kun luet kuitenkin.. rakkaus ). Baudrillard ei ole kyseessä, vaikka luultavasti hänellä voi olla vastaavia teesejä. En pidä hänestä. Tuo on Deleuzelta, joka käyttää sitä ajattelun muotona. Sitä paitsi: jos omaksut panemisnäkökulman ja käymistilan, ja käytät sitä tenteissä, älä kysele lupia vaan pölli! Älä heiluta häntää tai kysy lupaa. Äläkä usko minua. :twisted:

Laatu wrote:

Panemisnäkökulmassa edelleen on sekin ominaisuus, että on tiedettävä miten pannaan. Tämä tarkoittanee käytännössä että edellä mainitut asiasi vaativat hieman syventymistä kirjallisuuden pariin. On tiedettävä jo valmiiksi asento jolla tuoliin mennään istumaan taatakseen ymmärtävän katsojakokemuksen. babriga lienee ollut samoilla linjoilla kun väittelitte tästä aiemmin irkissä.

Ehkä. Tosin en ajattele, että tuossa olisi jotain pahaa. Kirjallisuudesta: tunnen leffateoriaa erittäin vähän, eikä se ole nähdäkseni välttämättä tarpeellista noiden pointtien huomioimiseen. Tietenkin siitä on apua, ja tietenkin eri lähtökohdista voidaan katsoa eri tavoin. Silti olen sitä mieltä, etten varsinaisesti kirjoittanut salakielellä. Eikä niin tee myöskään Fight Club. Itse asiassa se on esimerkillinen elokuva sikäli, että se visualisoi ja liiottelun kautta tekee näkyväksi vaikeita asioita. Uskon, että ihmiset osaavat kyllä ajatella. Edelleen: voi hyvinkin olla, että minulle "immersio" on tätä (josta on tietenkin saatava irrotettua taas jotain).

En välttämättä ole samaa mieltä tuosta tuoliin istumisesta. Vähän kuten seksissä, mielestäni parhaat leffa-aktit tapahtuvat ainakin osittain vahingossa ja jopa huolimattomuuden tai lipsahdusten kautta. Myönnän, että luen tuota(kin) leffaa vahvasti tietynlaisten linssien läpi. Joka tapauksessa jokainen tekee aina niin, ja katsoin (ehkä naivisti) että nuo lähtökohdat voi tuoda esiin tänne postatessa.

Sitä paitsi, jos tuodaan tämä taas ns. reaaliseen: kuka haluaa vain oppia panemista leffoista tai kirjallisuudesta? Eikö sitä nyt kuitenkin mieluusti nylkytä takaisin? Vasta tällöin syntyy monstereita. Jos aikamme jotain tarvitsee, niin käytännöllistä yrityksen ja erehdyksen kautta oppimista... Siksipä näitä tänne postailenkin, kirjoittamisessa on paljon opittavaa.

Laatu · 08.03.2006 16:46

fassu wrote:

[quote:5b41c91b77="Laatu"]Hyvä kirjoitus fassu, olen samaa mieltä monilta osin. Haluan kuitenkin muistuttaa että näen eskapismin edelleen tärkeimpänä elokuvien vetovoimana, ja se vaatii lähestymään elokuvaa hieman eri tavoin kuin äskeisessä näkökulmassasi. Ennen muuta yksilötasolla siten, että persoona, halut kokemukset jne. laitetaan mukaan peliin, asetetaan vuorovaikutukseen leffan kerronnan kanssa (täysin automaattisesti, kuten kaikki sen osaavat), ja etsitään mielekkäitä merkityksiä siten. Parhaimmillaan vuorovaikutus tempaa mukaansa niin että syntyy ihan pieni irtautumisen kokemus kohti leffaa, pois itsestä, eskapistisesti.

Jep. No, tässä ollaan ehdottomasti eri linjoilla. En oikein osaa ajatella eskapismia viime kädessä kovin produktiivisena. [/quote:5b41c91b77]

Ehkäpä, ehkäpä. Eskapismi meneekin juuri toiseen suuntaan, ei produktiiviseen. Ehkäpä sinullekin merkitsee eskapismia kun pääset hieromaan älynystyröitäsi filosofisten kysymysten äärellä. Sitä voi ajatella freudilaisittain, tai sitten vain identiteetin uusintamisena. Joka tapauksessa nämä asiat palautuvat myös biologiaan, tarpeisiin, ja kuten sanoin, pois produktiivisesta. Tarkoitan nimenomaan siinä keskustelussa, jossa matala- ja korkeakulttuurin leffoja ei erotella, vaan katsotaan raa'asti silmiin sitä, Miksi elokuvaa katsotaan. Toisin sanoen en löydä elokuvan lähes universaalista vetovoimasta syy-yhteyttä sen mahdolliseen produktiivisuuteen tietoisen ja merkityksellisen ajattelun tasolla.

[quote:5b41c91b77="fassu"]
Sitä paitsi: jos omaksut panemisnäkökulman ja käymistilan, ja käytät sitä tenteissä, älä kysele lupia vaan pölli! Älä heiluta häntää tai kysy lupaa. Äläkä usko minua. :twisted:
[/quote:5b41c91b77]
Njoo, _myös_ ensimmäinen vastaukseni oli ironiaa. Tai kääntäen, eikö olekin mukavaa että keskustelufoorumilla jauhetaan samasta asiasta kuin mahdollisesti tenttitilanteessa, paitsi että täällä metaforat saavat kirmata vapaasti kaksimielisyyksien viidakossa? En aio käyttää panemista tenttivastauksissani. Aiotko sinä? Ai niin, mutta jos tenttikirjana on Deleuze, se lienee jopa suotavaa...
Aion myös uskoa sinua yhä juuri sen verran kuin mitä voin nähdä mielipiteidesi suodattuvan näiden paljon pyöriteltyjen kirjailijoiden kynien kautta. Vastaus on, jonkin verran. Tajunnanvirtavuodatukset olen aina lukenut loppuun asti - yrityksen puutteesta minua ei voi syyttää. Tämä keskustelun osa on hyvä päättää hymiöön ;--)

fassu wrote:

Ehkä. Tosin en ajattele, että tuossa olisi jotain pahaa. Kirjallisuudesta: tunnen leffateoriaa erittäin vähän, eikä se ole nähdäkseni välttämättä tarpeellista noiden pointtien huomioimiseen. Tietenkin siitä on apua, ja tietenkin eri lähtökohdista voidaan katsoa eri tavoin. Silti olen sitä mieltä, etten varsinaisesti kirjoittanut salakielellä. Eikä niin tee myöskään Fight Club. Itse asiassa se on esimerkillinen elokuva sikäli, että se visualisoi ja liiottelun kautta tekee näkyväksi vaikeita asioita. Uskon, että ihmiset osaavat kyllä ajatella. Edelleen: voi hyvinkin olla, että minulle "immersio" on tätä (josta on tietenkin saatava irrotettua taas jotain).

Juuri tuollaisesta immersiosta puhuin ensimmäisessä kappaleessa. Se on juuri yksi eskapismin puolista. Toki ihmiset osaavat ajatella, ja tekevät kovasti ajatustyötä elokuvissakin, miksei. Mutta asetan silti kokemuksellisuuden etusijalle ihan selkeästi. Elokuva vetoaa useampaan aistiin kuin mikään muu taidemuoto...

ex-kolja · 08.03.2006 17:06

En ymmärrä, miten taiteen voi nähdä eskapistisena, jos sitä pitää tärkeänä osana elämää ja sen ymmärtämistä. Jos ei ymmärrä sitä noin, niin silloin ymmärrän. Ei mulla muuta.

fassu · 08.03.2006 17:09

Itse asiassa tämä keskustelu on ehkä yksinkertasesti parempi päättää. Esimerkiksi hymiöön. Nää on kuitenkin melko turhanpäiväsiä vääntöjä tällä forumilla, luulen.

Vähän vittumaisestihan tässä on tullut kirjoiteltua ja tahallaankin. Joka asian mutkistaminen oli kivaa hetken ajan, mutta saatana, typerää myös! Sitä paitsi se toimi ennen muuta nimim. Lantsan haamun surutyönä. Mutta eipä tuo ole vastannut ja tullut kunnolla kummitelemaan. Jos siis jokainen ketju lähtee ns. käsistä, se kusee forumin luettavuutta, eikä oikeastaan palvele mitään (muuta kuin narsismia, joka on aika kyseenalaista). Onneksi netissä on lääniä vääntää. Heitän jossain vaiheessa linkin tänne kuhan saan jonkinlaisen blogin aikaseks.

Jatkossa siis enemmän asiakirjoittelua ja vähemmän masturbointia minulta. Sitä odotellessa voisi vaikka katsoa jonkun leffan.

ex-kolja · 08.03.2006 17:11

fassu wrote:

vähemmän masturbointia minulta.

icon_cry

Luin vähän keskeltä.

stratum · 09.03.2006 10:47

Laitakaupungin valot. Vähän hämmentynyt olo jäi.

noiseidea · 09.03.2006 11:05

Match Point. Olihan toi ihan kelvollinen. Jotenkin kuvittelin erittäin niukkojen ennakkotietojen perusteella, että kyseessä olisi "kauniimpi" tarina, mutta kerrankos sitä erehtyy, en siis pettynyt. Synkkä meininki pelaa aina. Pääosamies oli kyllä jotenkin rasittava, tai sitten se vaan näytteli sellaista tyyppiä tosi hyvin. Näyttää myös vähän yhdeltä mun kaverilta, joten se rassasi.

Sidewalker · 09.03.2006 18:49

noiseidea wrote:

Mutta noin periaatteessa leffat, joiden koko sisältö on vaan joku lopun tyhmä kikka, on perseestä. En nyt jaksa miettiä esimerkkiä.

M. Night Shyamalan elokuvat tulivat ensimmäisenä mieleen. The Sixth Sensen olen kyseisen herran elokuvista nähnyt ja sekin oli lähinnä vain kohtalainen.

Fight Clubista pidän aika paljon. Olihan se lopun kikka jatkuvasti mielessä elokuvan edetessä, mutta on sillä mielestäni muutakin annettavaa. Elokuva tuntui koko ajan mielenkiintoiselta ja kokonaisuutena kyseessä oli hyvin viihdyttävä paketti.

noiseidea · 09.03.2006 22:20

Sidewalker wrote:

[quote:ee4d27ef86="noiseidea"]Mutta noin periaatteessa leffat, joiden koko sisältö on vaan joku lopun tyhmä kikka, on perseestä. En nyt jaksa miettiä esimerkkiä.

M. Night Shyamalan elokuvat tulivat ensimmäisenä mieleen. The Sixth Sensen olen kyseisen herran elokuvista nähnyt ja sekin oli lähinnä vain kohtalainen.[/quote:ee4d27ef86]
Helvetin hyvä esimerkki. On muuten niin paska leffa, että voi pojat. The Others on ihan samaa soopaa.

stratum · 09.03.2006 23:28

The Others on minusta parhautta, siinä on kuitenkin tunnelman luonnissa onnistuttu harvinaisen hyvin. Tarinakin kulki hyvin, muistaakseni. Elokuvan näkemisestä on sen verran aikaa etten muista yksityiskohtia, mutta sellainen tuntuma minulle on jäänyt ettei the Others lepää pelkästään sen loppukäänteen varassa. Ja ettei käänne loppujen lopuksi ole edes leffan "se" juttu.

Kuudes aisti on kyllä paska.

Laatu · 10.03.2006 00:00

Olen stratumin kanssa samoilla linjoilla. M Night Shyhimalajan leffat ovat kieltämättä Hollywoodin kapeakatsantaista viihdetuubaa, mutta viihdyttävää kuitenkin usein. Othersissakin pysyi helposti mielenkiinto yllä, kun juonta kuljettiin sopivalla rytmillä ja sitten vielä sekin elementti vaikutti, että nuo pikkulasten kauhunhetket oli kerrankin toteutettu luontevasti.

Street Spirit Sr.

#631 07.03.2006 16:09

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#632 07.03.2006 18:32

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#633 07.03.2006 18:56

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#634 07.03.2006 20:04

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#635 07.03.2006 20:54

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#636 07.03.2006 20:56

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#637 07.03.2006 21:03

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#638 07.03.2006 21:15

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#639 07.03.2006 21:40

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#640 07.03.2006 22:07

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#641 07.03.2006 22:34

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#642 07.03.2006 22:38

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#643 07.03.2006 23:09

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#644 07.03.2006 23:36

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#645 08.03.2006 11:44

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#646 08.03.2006 13:04

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#647 08.03.2006 13:20

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#648 08.03.2006 14:06

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#649 08.03.2006 15:33

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#650 08.03.2006 16:04

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#651 08.03.2006 16:46

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#652 08.03.2006 17:06

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#653 08.03.2006 17:09

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#654 08.03.2006 17:11

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#655 09.03.2006 10:47

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#656 09.03.2006 11:05

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#657 09.03.2006 18:49

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#658 09.03.2006 22:20

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#659 09.03.2006 23:28

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#660 10.03.2006 00:00

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

Board footer