You are not logged in.
no täällä puhutaan sit siitä minimalismista.
Black Metal on oikeasti muutakin kuin skandaalijournalismia.
jäsen: vitun hapan (suljettu?) pappaosasto
Offline
lamonte youngilta ja tony conradilta vois joku suositella jotain. tietämykseni on erittäin suppea. well tuned pianon oon saattanu joskus kuulla, ja conradilta vaan sen faustin kanssa tehdyn levyn
Offline
ruvetaanko uppaamaan kaikkea minimalismi-kivaa tänne? ei siitä keskustelusta tule kuitenkaan hevon helvettiä
[quote:a92b1e605b]kaikki mitä hän kirjoittaa, peilautuu hyvin helposti sitä vasten, mikä hänen yksityissuhteensa on.[/quote:a92b1e605b]
Offline
ruvetaanko uppaamaan kaikkea minimalismi-kivaa tänne? ei siitä keskustelusta tule kuitenkaan hevon helvettiä
Se keskustelu käytiin jo
Pakottamalla ei tuu ku rumia lapsia
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
lamonte youngilta ja tony conradilta vois joku suositella jotain. tietämykseni on erittäin suppea. well tuned pianon oon saattanu joskus kuulla, ja conradilta vaan sen faustin kanssa tehdyn levyn
Vähän samalla pohjalla, että mites tää juttu nyt menee
Lasken itseni liberaalifeministiksi, ja minulle feminismi tarkoittaa tasa-arvoon pyrkimistä, ei sen avulla tai naiseudella ratsastamista.
No runkut runkatkoon, mutta minäpoika haluan tanssia.
Offline
Lainasin kerran mainion kirjan minimalismista populaari-, avantgarde- ja elektronimusiikissa, mutta olen unohtanut sen nimen. Oisko joku lukenut?
Jouko Piho wrote: Kirjoitan täällä mielelläni, koska täällä porukka on fiksua ja asiallista verrattuna PIFin väkeen, josta osa on aivan liian alatyylisiä ja räävittömiä pilkkaajia.
Offline
Lainasin kerran mainion kirjan minimalismista populaari-, avantgarde- ja elektronimusiikissa, mutta olen unohtanut sen nimen. Oisko joku lukenut?
sellasia on noin tuhat.
nimim. lopputyötäkin kirjoitellessa.
[quote:a92b1e605b]kaikki mitä hän kirjoittaa, peilautuu hyvin helposti sitä vasten, mikä hänen yksityissuhteensa on.[/quote:a92b1e605b]
Offline
ruvetaanko uppaamaan kaikkea minimalismi-kivaa tänne? ei siitä keskustelusta tule kuitenkaan hevon helvettiä
:peuk::peuk::peuk::peuk:
Offline
[quote:f51e7ea073="kmodig"]ruvetaanko uppaamaan kaikkea minimalismi-kivaa tänne? ei siitä keskustelusta tule kuitenkaan hevon helvettiä
:peuk::peuk::peuk::peuk:[/quote:f51e7ea073]
asiallinen blogi noin nopeesti vilkastuna, tähänkin aiheeseen liittyen.
harmi etteivät vanhemmat linkit juuri toimi.
http://classicalconnection.blogspot.com/
[quote:a92b1e605b]kaikki mitä hän kirjoittaa, peilautuu hyvin helposti sitä vasten, mikä hänen yksityissuhteensa on.[/quote:a92b1e605b]
Offline
lamonte youngilta ja tony conradilta vois joku suositella jotain. tietämykseni on erittäin suppea. well tuned pianon oon saattanu joskus kuulla, ja conradilta vaan sen faustin kanssa tehdyn levyn
No, La Montelta ei taida olla saatavilla (noin niin kuin periaatteessa) kuin Well-Tuned Piano -boxi, joku High Tension Step Transformer -tupla-CD ja jotain modaalista jaskaa sisältävää plätty. Black Recordia sun muita epävirallisuuksia löytyneen klassisista p2p-osoitteista. Kaksi ensiksi mainittua ovat kyllä mainioita tekeleitä ja niihin kannattaa tutustua, muista soittaa KOVAA. Conradilta tietysti kannattaa hankkia kuulolle Early Minimalism -boksi, tai oikeastaan sen ekalla levyllä Four Violins (julkaistu myös erikseen älppärillä) pärjää varsin pitkälle. Taas kerran, volat kaakkoon ja sitten kävelemään ympäri huonetta, kallistelemaan päätä ja ihmettelemään erotusäänten magiaa.
Alan muista sedistä kannattaa ehdottomasti tutustua Charlemagne Palestineen. Omat suosikkiteokset lienevät Strumming Music (piano), Music for Big Ears (kirkonkellot) ja Shlongo!!! DaLUVdrone (kirkkourut). Samaten Phill Niblockiin kannatta tutustua, Touchin useamman levyn satsit ovat varsin hyviä. Jos nuo (mukaan lukien Conradin Four Violins) eivät kolise, niin älä tuu mulle puhumaan drone-minimalismista (Sunn0)) fuck off!).
La Monteen liittyen, No Fun-visiitillä tuli pistäydyttyä myös Dream Housessa. Hieman naureskellen sinne tuli mentyä, mutta sehän olikin varsin vaikuttava.
Ja onhan näitä mainioita minimalisteja: Jon Gibson, Folke Rabe (ainoa alan teos taitaa olla Was?, mutta se onkin sitten hyvä), Jim O'Rourke on tehnyt hyviä drone-kappaleita (oma suosikki ehkä Happy Days, Avanto-CD:llä on kans hyvä kipale), nuoremmista kavereista Brendan Murray teki hyvin suuren vaikutuksen tuoreella Commonwealth-tekeleellään, Eliane Radigue (Adnos I-III!!!!), Rhys Chatham, Jean-Francois Laporten Mantra 3" CD on aivan mahtava plaa plaa...tuntuu että näistä ei saa koskaan tarpeekseen!
Ja Terry Rileyn urku+tenorifoni+nauhaluupit -kipaleet ovat loistavaa kuunneltavaa!
Ja Earth (Sunn0))-jampat eivät oikeasti ole tajunneet mikä tuolla oikein liikkuu)!
Ja melkein unohtui - herra joka ei kuulu nuotti- eikä droneminimalisteihin: MORTON FELDMAN!!!!
Ja jotta pääsisi alalla hieman eteenpäin, niin Alan Lichtin top-listat ovat olleet ainakin itselleni innostavia:
Eka (Halanan ekassa numerossa):
1. Charlemagne Palestine - Four Manifestations on Six Elements (Castelli Sonnabend, 1974)
2. Terry Riley - Reed Streams (Mass Arts, 1966)
3. La Monte Young - The Black Record (Edition X, West Germany, 1969); Bootleg (Italy, 1992)
4. Steve Reich - Four Organs (Shandar, 1971)
5. Phill Niblock - Nothin' to Look at, Just a Record (India Navigation, 1979)
6. Henry Flynt - You Are My Everlovin' (self-released cassette, 1987)
7. Tony Conrad - Outside the Dream Syndicate (Caroline, 1974)
8. Jon Gibson - Two Solo Pieces (Chatham Square, 1977)
9. Remko Scha - Machine Guitars (Kremlin, 1982)
10. Terry Fox - Berlino (Het Apollohuis, 1983)
11. Richard Youngs - Advent (No Fans, 1990)
Toka (Halanan kakkosnumerosta):
Alvin Lucier - Music on a Long Thin Wire
Eliane Radigue - Kyema, Intermediate States
Zoltan Jeney - Om
Folke Rabe - What??
Yoshi Wada - Lament for ...
Michael Snow - Musics for Piano ...
John Lennon / Yoko Ono - Unfinished Music No. 2
Anthony Moore - Pieces from the Cloudland Ballroom / Scenes from the Blue Bag
Arnold Dreyblatt and the Orchestra of Excited Strings - Propellers in Love
Jim O'Rourke - Happy Days
Kolmas (Volcanic Tonguen sivuilta):
Minimalism Top Ten III!!!
By special request, here is a third instalment of ten Minimalism obscurities, previously presented in Halana magazine like 10 years ago this one goes up to 11, in honour of Spinal Taps Nigel Tufnel
Harry Pussy LETS BUILD A PUSSY (Black Bean & Placenta double LP, 1998) Besides being the best No Wave band of the 90s, Harry Pussy were evidently arch conceptualists as well, based on this release and the brilliant permutations of their VIGILANCE cassette on Chocolate Monk. Here guitarist Bill Orcutt (credited with mouse) takes one second of vocals by drummer Adris Hoyos and loops it with his computer, making a drone that goes through various shifts over four sides, trumping my own like-minded, side-long fantasia on the last chord of the Minutemens Polarity that occupies the first side of my 1994 Siltbreeze LP SINK THE AGING PROCESS. As they say in MOJO, Bill & Adris, phone home!
Harley Gaber THE WINDS RISE IN THE NORTH (Titanic double LP, 1976) This ones probably more Spectralist than Minimalist (think Giacinto Scelsi, Gerard Grisey, or Horatiu Radulescu), but so be it. Released on a Boston-based record label that specialized in Early Music on period instruments, this is a long (over 100 minutes), sparse string quintet with slowly sustained dissonances that slide around like a pit full of snakes. Gaber gave up music not long after this record to pursue a career as a tennis instructor (!), although several years ago violinist Malcolm Goldstein told me that Gaber had returned to music and art making. Cool Tibetan demon painting cover too.
Elodie Lauten THE DEATH OF DON JUAN (Cat Collectors LP 1985) This is one of the great lost experimental records of the 80s. Lauten has been around since the 70s, going back and forth between Paris and New York. THE DEATH OF DON JUAN is an opera, in the avant garde sense, but I honestly prefer it to any of Robert Ashleys operas or the Philip Glass ones (except EINSTEIN). Theres a Fairlight on most of the record, but fear not, as you would never know that it dates from 80s. The first two tracks sound like Joe Jones meets Glass or Steve Reich, with harpsichords, trine (an electric lyre that Lauten invented) and Arthur Russells cello. Death As A Shadow recalls Meredith Monks Turtle Dreams but is even more haunting and doomy. Russells vocal on Death As A Woman even reminds me of MOONDOG 2 and sounds unlike any of his other work. Even the libretto is fab-A+
4/5. Wim Mertens/Soft Verdict MAXIMIZING THE AUDIENCE (Les Disques du Crepuscle double LP, 1985); THE LOST JOCKEY (Les Disques du Crepuscle LP, 1982) Two more sleepers from the 80s, both released on the neat Belgian label Les Disques du Crepuscle. These are both prime examples of Pop Minimalism, which took the tunefulness of Reich & Glass and gave it pop base, rather than a jazz/African (Reich) or western classical (Glass) one. Its primarily a European phenomenon that also has roots in the first generation British minimalists Gavin Bryars (who recorded a nice LP, HOMMAGES, for Crepuscle) and Michael Nyman. Wim Mertens wrote the first full length study of Minimalism in 1983, AMERICAN MINIMAL MUSIC, and went on to a successful recording career (much like Nyman, who also started out writing a definitive book on experimental music and then became a well-known composer; both have also provided scores for Peter Greenaway films). This double LP is easily the best thing by him Ive heard, outside of one essential cut, Multiples 12″, on the Crepuscle label sampler THE FRUIT OF ORIGINAL SIN. Circles, which occupies the first side, is a wonderful additive piece, with reedist Dirk Descheemaeker slowly building up melodic fragments via overdubbed clarinets and sax. Mertens solo piano track is Hallmark-city (keep your Kleenex close by), but the title track is the pinnacle of Pop Minimalism. With a charging piano pulse thats straight out of Roxy Musics Do the Strand, Mertens expertly weaves chattering percussion, operatic female vocals and aching violin/sax lines in and out.
The Lost Jockey was a large aggregate of British new music performers who came together on this LP to play compositions by three of its members: Andrew Poppy, John Barker and Orlando Gough. Poppy is the best known of the three-he worked with Psychic TV on their first two albums and made two rather dated EPs for ZTT in the mid-80s-and his pieces here are better than the later works but still forgettable. Its Goughs side-long Hoovering the Beach I & II thats worth the price of admission-with piano patterns which gradually elongate into rippling curlicues and Glassian high-pitched female vocals, this is truly a forgotten highlight of second generation Minimalism.
Roberto Cacciapaglia SEI NOTE IN LOGICA (Philips LP, 1979)-Cacciapaglia is an Italian composer with a long career; this early LP is an anomaly in his output and seems to be his take on the then-current Minimal trend, as the music and instrumentation is highly reminiscent of both Fred Rzewskis Coming Together and Steve Reichs Octet (which, to be fair, Cacciapaglia probably hadnt heard since it came out at the same time as this LP). But the wild card here is the incorporation of computer soundspretty novel for the time, and used to awesome effect. A massive influence on Jim ORourke (just ask him) and Ill bet Fennesz is well aware of this disc as well. Ace photo of a tennis court on the cover too (a pretty Minimalist sport, when you think about it).
7/8 Franco Battiato BATTIATO (Ricordi LP, 1977); Giusto Pio MOTORE IMMOBILE (Cramps LP, 1978)-Two more Italian Minimal masterpieces. Battiato released a bunch of progressive LPs in the 70s, some of which Water has been reissuing on CD in the US (although they can be found as budget CDs in Europe) and found pop stardom in the 80s. The first side of this album, Za, is his most explicitly Minimal piece, and its a doozy. Pianist Antonio Ballista plays one lustrous chord over and over, but depresses the damper pedal-cutting the attack short, he lets melodies emerge from the sympathetically vibrating strings. After about 8 minutes he changes chords, and repeats the process, then goes back to the original chord. It sounds electronic, but is totally acoustic-just brilliant.
Pio was/is (?) an associate of Battiatos and MOTORE IMMOBILE was his debut LP. On the first side/title track, he uses a droning organ and moves from triad to triad, superimposing the next one briefly before moving on, occasionally expanding the sound with octave doubling and then just as quickly subtracting the lower tones. Intermittent humming and violin provide additional notes. On the second side, Ananta, he uses a piano flourish to introduce each triad, landing on the tonic note each time. Very calm, and very mysterious, this record is as overlooked as they come (part of the appeal, of course).
J.B. Smith EVER SINCE I HAVE BEEN A MAN FULL GROWN & TWO OTHER PRISON SONGS SUNG UNACCOMPANIED (Takoma LP, 1965)-A solo vocal blues album. Smith only uses one, 5-note melody for the whole thing-2 10 minute tracks on side one, and a sidelong piece on side two-the only changes are in the lyrics, which describe his imprisonment and other fun life experiences. To my mind, this is hardcore Minimalism, and shows the blues as one of the genres truest sources, a notion which has only been acknowledged by La Monte Young (forget the Forever Bad Blues Band, find the bootlegs with Bb Dorian Blues fifth day of the hammer or better yet, consider the one sound installation he did where each chord of a 12-bar blues was sustained for an entire day over 12 days!), Henry Flynt (check out the BACK PORCH HILLBILLY BLUES CD-Volume 1, not Volume 2on Locust), Jonathan Kane (his FEBRUARY CD on Table of the Elements is a bit rockist in execution for my tastes but pretty solid conceptually), and Tetuzi Akiyama (see the one-chord Fast Machine and the post-Hooker droned out boogies on the classic DONT FORGET TO BOOGIE LP). Another Takoma LP, ONE STRING BLUES is also of note here, at least for Eddie One String Hazeltons tracks, played on a homemade one-string instrument. Finally, any fan of Minimalism (or of Loren Mazzacane Connors) must hear Junior Kimbroughs Baby Please Dont Leave Me, a solo demo posthumously released on MEET ME IN THE CITY (Fat Possum) which is a monstrous overtone study.
Earth EARTH 2 (Sub Pop, 1993) In a world with Maryanne Amacher and EARTH 2 there is simply no reason for any sober human to listen to Sunn 0))), but if youre drunk and you like druids and/or dry ice I suppose theyre serviceable anyway, this is the record that initially inspired them. Unlike a lot of more recent noise underground stuff, which (to me) is relatively factorable, this is technically boggling drone musicthe sustain is achieved not just with distortion but through overdubbing, and theres clean guitars in there tooeven on headphones its hard to tell what the fuck theyre really doing. On this album, Earth set up a drone and place a few choice metal riffs against it over the course of forty minutes, at which point they just let the drone chord ring for another half hour. I remember standing in a record store looking at this CDs awful front cover and goofy fake consumer endorsements on the back, then thinking back to Byron Coleys glowing review in Forced Exposure and asking myself Is this really the right record? It was. Hard to remember how completely unfashionable this was in the heyday of grunge, even with the SubPop connection (my copy was bought used, not long after it came out, for $7 and I dont think I ever saw a new copy at the time), but it sounded great then and holds up quite well now.
David Rosenboom BRAINWAVE MUSIC (A.R.C. Records, 1976) Rosenboom was a 70s New Music guy who performed with La Monte Young and helped organize the first important show of sound sculpture in North American (documented on another release on A.R.C., THE SOUNDS OF SOUND SCULPTURE). This first rate LP was beautifully reissued on CD by the highly intriguing EM label in Japan last year. The sidelong Portable Gold and Philosophers Stones (Music from Brains in Fours) uses brain waves to trigger synths. A spiralling, oozing piece, its the best analog synth Minimalism Ive heard this side of David Borden, Horacio Vaggiones Ending, or Keith Fullerton Whitmans recent release on Heavy Tapes. The other tracks, Chilean Draught and Piano Etude (Alpha) use rapid-fire, repetitive piano figures, like Fred Rzewski on speed or something, combined with an odd and effective text about environmental disaster in South America on the former and more brain waves on the latter.
UPDATE: THREE GREAT MINIMALISTS WITH A COUPLE OF COMMERCIALLY AVAILABLE RECORDINGS
Back in the 2nd Minimal Top Ten list, I wrote about Terry Jennings, Julius Eastman, and Maryanne Amacher, who at the time had no commercially available recordings. Well, thats changed, somewhat. Jennings appears on vol. 3 of John Cales NEW YORK IN THE 60s set on Table of the Elements, lending his sax to a piece called Terrys Cha Cha. Cale (Jennings one-time roommate) plays a kind of cha cha blues on organ, and Angus MacLise does his best to hold his free spirit in check long enough to keep time on tambourine. Jennings fabled Piece for Cello and Saxophone appears on the new Charlotte Moorman CELLO ANTHOLOGY 4CD box set on Algha Marghen, a duo performance that Moorman and Jennings did in 1964 at Judson Hall. Lasting less than 4 minutes, its a quick dash through the piece, but then again Im used to the La Monte Young/Charles Curtis version, which can last up to 90 minutes. In 2005 New World gallantly released a 3CD set of Julius Eastmans music, UNJUST MALAISE, which contains a fine recording of his four-piano piece Gay Guerrilla (one of my favourite pieces of music ever, period). The set is superb but Ive heard stuff that didnt make it on which is even better than some of the released selections. Last but not least, Tzadik released Maryanne Amachers SOUND CHARACTERS in 1999-a mere stereo CD cant really do her sound art justice, but its reasonably representative and another CD, TEO, is due soon from Asphodel.
Offline
ruvetaanko uppaamaan kaikkea minimalismi-kivaa tänne? ei siitä keskustelusta tule kuitenkaan hevon helvettiä
Muistakaa sitten riittävästi bitratea siellä! Drone-minimalismi jos joku kärsii helposti enkoodausartefakteista.
Offline
Ja melkein tekisi mieli mainita dronetuksen yhteydessä myös The Hafler Trio, Kill the King on oma suosikki. Menossa mukana myös muuta kivaa vinksahdusta.
Offline
menee jo vähän dronen puolelle nää, mutta eikös john calella kans alkuaikoina aika minimalistisia juttuja, esim. new york 60's boxilta löytyy, mukana menossa toki myös mm. la monte young, tony conrad, angus maclise jne.
voodoo jippu eiq people bez magic people
lol apua
ultravox
Offline
menee jo vähän dronen puolelle nää, mutta eikös john calella kans alkuaikoina aika minimalistisia juttuja, esim. new york 60's boxilta löytyy, mukana menossa toki myös mm. la monte young, tony conrad, angus maclise jne.
Tää on jäänyt itselläni toistaiseksi kokonaan kuulematta, kiinnostaa kyllä. Tony Conrad oli Other Musicissa selostamassa touhujaan ja soitti jotain julkaisemattomia äänityksiä, mm. aivan pirun tiukan säröviuluduon Calen kanssa. Jos tuo viimeksi mainittu on jäänyt huonoutensa takia tuosta Cale-setistä veks, niin sitten sen pitää olla kyllä hyvä.
Offline
New York Times taisi kuolinilmoituksessa tituleerata Feldmania minimalistiksi. Siitähän sota saatiin...
Kiitti ne:lle listoista, asiaa. Radigue tosiaan tsekkaamisen arvoinen, se table of elements -boksi on pelkkää itteensä. Toivotaan että nähdään madame vielä Suomessakin.
Deathprodilla on pari aika hienoa pitkän kaaren ja toiston varaan nojaavaa juttua. Niitä voisin laittaa linjasille. Muutenkin Deathprodin musta boxi yksi suosikkikokoelmiani, kunniapaikalla Luciano Berion Sequenzas-laatikon vieressä.
Alvin Lucier nyt on tehnyt monenlaista, mutta useassa biisissä on kyse tästä Reichin lanseeraamasta "prosessimusiikista", eli biisin aikana vastaanottaja kuulee jonkun prosessin, vaikkapa siirtymän soinnusta toiseen. Lucierin jutut käsittelee tosin vähän käsitteellisimpiä asioita, kuten näkymättömän tekeminen näkyväksi (ääniaallot) tai visuaalisen ja auditiivisen havaitsemisen kanssa leikkiminen. Lucierilla se kesto ei myöskään aina ole niin oleellinen osa. No toki klassikkoteoksessa "I'm Sitting in a Room" toki on...
Kyllähän minimalismin työkalut eli toisto, prosessin nostaminen biisin keskiöön ja tonaliteetin uusi nousu ovat aika hyvin yleistyneet ihan kaikkeen. Ja myös musiikin ulkopuolelle: tuossa vuosituhannen alussa(muistaakseni) ilmestyi kirja minimalismin ja sotienjälkeisen kulutusyhteiskunnan suhteesta (hypermarkettien loppumattomat, siistit paputölkkirivit ja steve reich...öö...no mulla on se kirja vielä kesken). Ja onhan tuosta puhuttu paljon, tai siis tehty tutkimusta ja sitä rataa.
Helsingin kirjastosta ainakin löytyy suht kiinnostava kirja, nimeltään Minimalism: Origins, jossa käsitellään minimalismia kuvataiteissa, musiikissa ja yhteiskunnassa.
ehkä joskus kun nään loputtoman tuntuiset työpäivät vaihtuu kesälomaan, jatkan tästä aiheesta vähän järkevämmin...
Terry Rileyn birds of paradise ja mescalin mix ainakin jakoon, sopii hyvin Airaksisen uuden levyn sampledeliaan
[quote:a92b1e605b]kaikki mitä hän kirjoittaa, peilautuu hyvin helposti sitä vasten, mikä hänen yksityissuhteensa on.[/quote:a92b1e605b]
Offline
Deathprodilla on pari aika hienoa pitkän kaaren ja toiston varaan nojaavaa juttua.
Joo, tuo on varsin hyvä satsi kyllä.
Alvin Lucier nyt on tehnyt monenlaista, mutta useassa biisissä on kyse tästä Reichin lanseeraamasta "prosessimusiikista", eli biisin aikana vastaanottaja kuulee jonkun prosessin, vaikkapa siirtymän soinnusta toiseen. Lucierin jutut käsittelee tosin vähän käsitteellisimpiä asioita, kuten näkymättömän tekeminen näkyväksi (ääniaallot) tai visuaalisen ja auditiivisen havaitsemisen kanssa leikkiminen. Lucierilla se kesto ei myöskään aina ole niin oleellinen osa. No toki klassikkoteoksessa "I'm Sitting in a Room" toki on...
Lucierin tapauksessahan nimenomaan EI ole kyse käsitteellisistä asioista vaan jonkun, usein hyvin yksinkertaisen, fysikaalisen ilmiön valjastamisesta, usein hyvin "paljaana", esteettisiin tarkoituksiin. Mielestäni Lucierin ja Reichin "prosessimusiikeilla" ei ole juurikaan tekemistä keskenään; Reichilla soittajat lomittavat jotain kuvioita/sointuja/tms., kun taas Lucierin tapauksessa kuunnellaan jotain "ilmiötä". Mutta eipä sillä, molemmista on irronnut hyvää pashaa...
Kyllähän minimalismin työkalut eli toisto, prosessin nostaminen biisin keskiöön ja tonaliteetin uusi nousu ovat aika hyvin yleistyneet ihan kaikkeen.
Droneminimalismista puhuttaessa toisto yms. ovat mielestäni toissijaisia, itse ääneen ja ulottuvuuksiin (sekä tilan) uppoutuminen keskeista. Siis hyvin aistikeskeistä touhua.
Offline
Droneminimalismista puhuttaessa toisto yms. ovat mielestäni toissijaisia, itse ääneen ja ulottuvuuksiin (sekä tilan) uppoutuminen keskeista. Siis hyvin aistikeskeistä touhua.
no täähän määrittely riippuu nyt ihan zoomin tasosta. tapahtuuko toisto tahdin loopilla vai atomitasolla.
Black Metal on oikeasti muutakin kuin skandaalijournalismia.
jäsen: vitun hapan (suljettu?) pappaosasto
Offline
[quote:23eb3265d7="noisembryo"]
Alvin Lucier nyt on tehnyt monenlaista, mutta useassa biisissä on kyse tästä Reichin lanseeraamasta "prosessimusiikista", eli biisin aikana vastaanottaja kuulee jonkun prosessin, vaikkapa siirtymän soinnusta toiseen. Lucierin jutut käsittelee tosin vähän käsitteellisimpiä asioita, kuten näkymättömän tekeminen näkyväksi (ääniaallot) tai visuaalisen ja auditiivisen havaitsemisen kanssa leikkiminen. Lucierilla se kesto ei myöskään aina ole niin oleellinen osa. No toki klassikkoteoksessa "I'm Sitting in a Room" toki on...
Lucierin tapauksessahan nimenomaan EI ole kyse käsitteellisistä asioista vaan jonkun, usein hyvin yksinkertaisen, fysikaalisen ilmiön valjastamisesta, usein hyvin "paljaana", esteettisiin tarkoituksiin. Mielestäni Lucierin ja Reichin "prosessimusiikeilla" ei ole juurikaan tekemistä keskenään; Reichilla soittajat lomittavat jotain kuvioita/sointuja/tms., kun taas Lucierin tapauksessa kuunnellaan jotain "ilmiötä". Mutta eipä sillä, molemmista on irronnut hyvää pashaa...[/quote:23eb3265d7]
edit: puhun sut suohon tästä aiheesta myöhemmin, nyt on näemmä pakko tehdä töitä
[quote:a92b1e605b]kaikki mitä hän kirjoittaa, peilautuu hyvin helposti sitä vasten, mikä hänen yksityissuhteensa on.[/quote:a92b1e605b]
Offline
[quote:da7c773d73="noisembryo"]Droneminimalismista puhuttaessa toisto yms. ovat mielestäni toissijaisia, itse ääneen ja ulottuvuuksiin (sekä tilan) uppoutuminen keskeista. Siis hyvin aistikeskeistä touhua.
no täähän määrittely riippuu nyt ihan zoomin tasosta. tapahtuuko toisto tahdin loopilla vai atomitasolla. [/quote:da7c773d73]
itse tarkoitin lähinnä teknoa.
[quote:a92b1e605b]kaikki mitä hän kirjoittaa, peilautuu hyvin helposti sitä vasten, mikä hänen yksityissuhteensa on.[/quote:a92b1e605b]
Offline
itse tarkoitin lähinnä etkoja.
Black Metal on oikeasti muutakin kuin skandaalijournalismia.
jäsen: vitun hapan (suljettu?) pappaosasto
Offline
[quote:3fee370a73="noisembryo"]Droneminimalismista puhuttaessa toisto yms. ovat mielestäni toissijaisia, itse ääneen ja ulottuvuuksiin (sekä tilan) uppoutuminen keskeista. Siis hyvin aistikeskeistä touhua.
no täähän määrittely riippuu nyt ihan zoomin tasosta. tapahtuuko toisto tahdin loopilla vai atomitasolla. [/quote:3fee370a73]
Nooh, sitten tietysti voidaan tietysti siirtää tänne keskustelu kaikesta musasta, joka sisältää jaksollista värähtelyä...mutta siis asiassa pysyäkseni, esim. Palestinen Strumming Musicissa kyllä taotaan varsin monotonisella rytmillä melkolailla samoja pianon koskettimia, mutta melodian tai toiston rooli sinänsä ei ole sillä keskeinen kuin jollain Glassilla tahi Reichilla. Keskeistä on se, että saadaan aikaiseksi massiivinen ja elävä äänivalli.
Offline
Nooh, sitten tietysti voidaan tietysti siirtää tänne keskustelu kaikesta musasta, joka sisältää jaksollista värähtelyä...
nooh, sitten päästäänkin itse asiaan että missä määrin tuommoinen teoretisointi on edes tarpeellista..
musaa ku musaa.
Black Metal on oikeasti muutakin kuin skandaalijournalismia.
jäsen: vitun hapan (suljettu?) pappaosasto
Offline
Eipä ehkä järin tarpeellista, mutta iltapäiväviihteen ohella lähinnä jorinaa, että mikä missäkin päin sattuu kiinnostamaan...
Edit: niin siis miksi tuolla asiaa jankkasin, niin itseäni potuttaa iänikuinen jorina toistosta minimalismin yhteydessä...
Offline
[quote:1c15fa0653="noisembryo"]
Edit: niin siis miksi tuolla asiaa jankkasin, niin itseäni potuttaa iänikuinen jorina toistosta minimalismin yhteydessä...[/quote:1c15fa0653]No "klassisessa" minimalismissa ainakin klassista musiikkia opiskelevien tyyppien (siis niinku pari tyyppii... ) mielestä kyse on juuri siitä eli nopeasta toistosta pienin variaatioin. Vähän samaa (tai todennäköisesti ennemminkin juuri sitä) ku mitä Kimmo tuolla sanoikin. Eli jos minimalismi musiikissa on tarkoittanut hyvin tarkkaan juuri tätä, niin miksi sitten kutsua jotain muulla lailla etenevää musiikkia minimalismiksi? Vai oliko tässä joku pointti, että se drone muodostuu jostain sarjasta nopeita sähköjuttuja tai että sävel pysyy samana mutta soundi ja taajuudet tekee muutoksia vai mitäs?
P.S. Biosphere/Deathprod split on tosi hyvä
Nii ja Alvin Lucier on tosiaan ihan parasta, kaikesta oon tykänny.
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
[quote:ada1acfa83="silvawhale"]
no täähän määrittely riippuu nyt ihan zoomin tasosta. tapahtuuko toisto tahdin loopilla vai atomitasolla. [/quote:ada1acfa83]Eli niinku tätä etsiskelin tossa ylhäällä..
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Edit: niin siis miksi tuolla asiaa jankkasin, niin itseäni potuttaa iänikuinen jorina toistosta minimalismin yhteydessä...
no eihän se aina ole ihan 100% osuva mutta mitä sanaa sit käyttäisit?
Black Metal on oikeasti muutakin kuin skandaalijournalismia.
jäsen: vitun hapan (suljettu?) pappaosasto
Offline
[quote:bf6c474166="noisembryo"]Edit: niin siis miksi tuolla asiaa jankkasin, niin itseäni potuttaa iänikuinen jorina toistosta minimalismin yhteydessä...
no eihän se aina ole ihan 100% osuva mutta mitä sanaa sit käyttäisit?[/quote:bf6c474166]
Nooh, ehkäs voisi sanoa, että alan musan lähtökohtana on rajoitettu valikoima ilmaisukeinoja tjms. (toisto siis yksi ilmaisukeino, dronetus toinen)? On ne sitten esim. melodian/harmonian/rytmin monimutkaisuus tai sitten äänimateriaali. Tai jotain...
Offline
No "klassisessa" minimalismissa ainakin klassista musiikkia opiskelevien tyyppien (siis niinku pari tyyppii... ) mielestä kyse on juuri siitä eli nopeasta toistosta pienin variaatioin. Vähän samaa (tai todennäköisesti ennemminkin juuri sitä) ku mitä Kimmo tuolla sanoikin. Eli jos minimalismi musiikissa on tarkoittanut hyvin tarkkaan juuri tätä, niin miksi sitten kutsua jotain muulla lailla etenevää musiikkia minimalismiksi?
Kyllä siis tuo toistopaistattelu pätee minimalismin kaanoniin melko hyvin, mutta ei mielestäni esim. Palestineen, Conradiin tekeleisiin tai Raben "Was??":iin, joita kuitenkin pitäisin monellakin tavalla minimalistisena musiikkina.
Offline
pannaan asiakeskustelulle tässä vaiheessa
i'm sitting in a room on pitänyt kuulla jo monen vuoden ajan, mut en ole löytänyt (tai siis saanut aikaiseksi). kuka haluis upata?
niin ja deathprodille toki :PEUKKUA: täältäkin, morals & dogma on loistava levy, toki luonnehtisin sitä ensisijaisesti dark ambientiksi mutta väliäkös noilla
niin ja palestinen strumming musicia yritin joskus kuunnella mutten jaksanut kuin vähän alusta, pitäis luonnollisesti yrittää uudestaan jåååå.
on muuten aika hassua että chathamin sadan kitaran teoksista puhutaan minimalismina
Offline
reichin Drumming oli ehkä parasta ikinä livenä. jopa parempaa ku Rileyn IN C + Ancient Giant Hairy Nude Warriors Racing Down the Slopes of Battle.
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline