You are not logged in.
ei ollu vissiin topikkia vielä?
noh, koko tuotanto loistavaa, gurulle hatunnosto ja terveiset sinne yläkertaan! you rule.
np. bitches brew complete
Offline
Live-Evil on helvetin kova, BB toki myäs... muuta ku fuusio-Milesia ei oo kauheesti tullu kuunneltua :?
Tää tiiliskivi tais jäädä kesken joskus, tai taisin skipata suoraan puoliväliin ja siitä loppuun, mut kuiteski, kesälukemista:
Se on ihan järkyttävää. Se on kuvottavaa kusetusta. Se on helvetinmoista suhmurointia. Se on törkeää. Se on ihan karseaa katsoa.
Offline
In A Silent Waysta Aghartha/Pangeaan on ihan helvetin kovaa vääntöä.
Jäsen: vitun hapan pappaosasto.
Matin kanssa seilataan
Paten kanssa reivataan
Offline
In A Silent Waysta Aghartha/Pangeaan on ihan helvetin kovaa vääntöä.
totaalisen sama.
toi '75-livetuplakaksikko (eli aghartha/pangaea) on maailman vaarallisimmat levyt-listalla aika korkealla...
Black Metal on oikeasti muutakin kuin skandaalijournalismia.
jäsen: vitun hapan (suljettu?) pappaosasto
Offline
eikös tää ollu se heebo joka versioi cindy lauperia? kind of blue on kyllä hyvä levy
voodoo jippu eiq people bez magic people
lol apua
ultravox
Offline
eikös tää ollu se heebo joka versioi cindy lauperia? kind of blue on kyllä hyvä levy
Black Metal on oikeasti muutakin kuin skandaalijournalismia.
jäsen: vitun hapan (suljettu?) pappaosasto
Offline
Mitä vanhammksi tulee, sitä harvemmin kuuntelee noita Milesin "oikeita" jazz-levyjä...
Jäsen: vitun hapan pappaosasto.
Matin kanssa seilataan
Paten kanssa reivataan
Offline
Mitä vanhammksi tulee, sitä harvemmin kuuntelee noita Milesin "oikeita" jazz-levyjä...
en oo tainnu kuunnella niitä oikein koskaan..
kind of blueta yritin joskus... ei se ny oikeen. ja bebop ny on paskaa alusta loppuun.
Black Metal on oikeasti muutakin kuin skandaalijournalismia.
jäsen: vitun hapan (suljettu?) pappaosasto
Offline
Kappas, Akateemisen 8,90-laarista löytyi mm. Milesin Tribute to Jack Johnson ('70) -- ja kylläpä rokkaa! Ekassa vajaan puolen tunnin biisissä epäilemättä monia hämäisi se boogiemainen pohja, mutta komeaksi revittelyksihän se äityy. Esim McLaughlin runnoo kitarasta ihan postpunkmaisia kuvioita, ja Miles itsekin vallan villiintyy. Toka pitkä biisi alkaa erinomaisen funkisti ja päätyy mutkain kautta kauniiksi orkesterimaalailuksi. Tämä taisi pompata omaksi kakkossuosikiksi heti On The Cornerin jälkeen.
Onx kekää kuullu On The Corner -sessioboxia? Oisko pakollista?
Offline
Onx kekää kuullu On The Corner -sessioboxia? Oisko pakollista?
ei oo viel havaintoa. vähän kyl kiinnostais. onhan toi aikas legendaarinen lätty.
ostin jossain vaiheessa isle of wight-keikan dvd:n. skulaavat siinä aika lailla ton levyn kuulosesti. hauskaa katseltavaa. jos ei muuta niin hapannaama-jarretin mulkoilua sähköpianon ("toypiano...") takaa..
macerohan meinäs vetää jotain turpaan siitä bitches brew-boxista.. "those things were cut out for a reason!"
Black Metal on oikeasti muutakin kuin skandaalijournalismia.
jäsen: vitun hapan (suljettu?) pappaosasto
Offline
Mulla on Bitches Brew-boksi ja sen perusteella en ainakaan maltaita maksais muista lodjuista.
Jäsen: vitun hapan pappaosasto.
Matin kanssa seilataan
Paten kanssa reivataan
Offline
[quote:fd861bea9f="Ylitarkastaja Tolonen"]In A Silent Waysta Aghartha/Pangeaan on ihan helvetin kovaa vääntöä.[/quote:fd861bea9f]
totaalisen sama.toi '75-livetuplakaksikko (eli aghartha/pangaea) on maailman vaarallisimmat levyt-listalla aika korkealla...
Totaalisen sama todellakin. Agharta on aivan helvetinmoinen paketti. Pangaea nauhoitettiin samana päivänä vielä joten ihan kiva päivä varmaan ollut Dark Magus vuotta aiemmin ei sekään jää kauas noista kahdesta.
Vanhemmista levyistä Sketches Of Spain on se mikä lämmittää eniten. "Concierto De Aranjuez" on aika sanoinkuvaamatonta. Eritoten se täyttä tulta oleva kahdesta toistuva kohta. Varmaan Milesin amatöörimaisimmalta kuulostava hetki kun rytmit ja nuotit ei kuulosta menevän oikein. Mutta jos se kuulostaa ekan kerran (4:37) oikein soitetulta (Espanjalta?) niin 12:44 kun se toistuu se kuulostaa luonnokselta. Siinä on se Sketch. Se kuulostaa täysin väistämättömältä ja se on ollut mulle Miles Davisin yksittäinen paras hetki jo aika kauan.
Nyt en saanu voodoota mainittua. Voi paska
Heräsin ja olin silleen "voi helevetti oon ollu internetissä kauheessa kännissä"
Offline
bitches brew on kyllä kaikkien aikojen top kympissä.
tykkään kyllä milesin kaikista "aikakausista", mut toi 70-luvun vaihde ja alku toimii kyllä parhaiten. yksi mainitsemisen arvoinen aivan loistava paketti on get up with it, jonka eka biisi, 32-minuuttinen he loved him madly (homoepäily?! ) on kyllä niin uskomatonta parhautta ettei mitään rajaa
edit: tuolla bitches brew-boksillahan on pari vitun kovaa biisiä jotka eivät syystä tai toisesta levylle mahtuneet: guinnevere ja lonely fire
Offline
[quote:c04edaf192="risto_m"]
Tää tiiliskivi tais jäädä kesken joskus, tai taisin skipata suoraan puoliväliin ja siitä loppuun, mut kuiteski, kesälukemista:
[/quote:c04edaf192]
kiitti vinkistä, vois ottaa reissulukemistoon kyllä, vanhojen Aloha! -lehtien kyytipojaksi.
Offline
[quote:f118b2ce5f="yrr"][quote:f118b2ce5f="risto_m"]
Tää tiiliskivi tais jäädä kesken joskus, tai taisin skipata suoraan puoliväliin ja siitä loppuun, mut kuiteski, kesälukemista:
[/quote:f118b2ce5f]
kiitti vinkistä, vois ottaa reissulukemistoon kyllä, vanhojen Aloha! -lehtien kyytipojaksi. [/quote:f118b2ce5f]
Jätä kirja väliin ja ota vuosikerta vanhaa Rattoa :cool:
Heräsin ja olin silleen "voi helevetti oon ollu internetissä kauheessa kännissä"
Offline
Taannoin oli tapana Sunnuntai aamuisin kuunnella Kind of blue läpi kerran tai kahdestikin. Ehkä tuon rituaalin vois ottaa uudelleenkin käyttöön.
Water babies levyn omistan myös. Muihinkin pitäis varmaan tutustua.
Offline
Tribute to Jack Johnsonia on tullu ite kuunneltua jos jotain. Hyvää räminää...
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
pint of glue-späm
Black Metal on oikeasti muutakin kuin skandaalijournalismia.
jäsen: vitun hapan (suljettu?) pappaosasto
Offline
Pidän melkein jokaisesta Milesin musiikillisesta kaudesta. On the Corneria en ole koskaan jaksanut, mutta muuten hyviä levyjä tuli neljällä eri vuosikymmenellä, se se on vasta jotain.
You're Under Arrest kannattaa kuunnella. Lempeää radiojazzia parhaimmillaan, löytyy hitticoverit Michael Jacksonin Human Naturesta ja Cyndi Lauperin Time After Timesta. Ja Sting vierailee pikkuroolissa.
Jazz-puristit eivät tainneet sietää ko. levyä sitten yhtään, mutta ne taisivat olla sukua niille publikaaneille jotka itkivät kun Dylan sähköistyi. Luulen, että pelimiehenä Miles aavisti ja omisti rankan levynkannen vääräuskoisille epäilijöille:
Teidät on pidätetty!
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
[quote:379b746a92="Neuvostoliitto"]Pidän melkein jokaisesta Milesin musiikillisesta kaudesta. On the Corneria en ole koskaan jaksanut, mutta muuten hyviä levyjä tuli neljällä eri vuosikymmenellä, se se on vasta jotain.
You're Under Arrest kannattaa kuunnella. Lempeää radiojazzia parhaimmillaan, löytyy hitticoverit Michael Jacksonin Human Naturesta ja Cyndi Lauperin Time After Timesta. Ja Sting vierailee pikkuroolissa.
Jazz-puristit eivät tainneet sietää ko. levyä sitten yhtään, mutta ne taisivat olla sukua niille publikaaneille jotka itkivät kun Dylan sähköistyi. Luulen, että pelimiehenä Miles aavisti ja omisti rankan levynkannen vääräuskoisille epäilijöille:
Teidät on pidätetty![/quote:379b746a92]
Mä joskus lainasin tuon kirjastosta enkä voinut kuunnella loppuun saakka. Ei vaan pystynyt.
Lempeää radiojazzia parhaimmillaan ja käsitteeseen liittyen samaan aikaan myös pahimmillaan..
Yleisesti ottaen 80-luvulla Miles alkoi jo olla aika eksyksissä musansa kanssa. Ne parhaimmat Milesin hetket omasta näkökulmastani käsin ulottuvat 50-luvun lopulta 70-luvun puoleenväliin saakka.
Saavuttaakseni rikkinäisyyden ja pelokkuuden tunnelman lauloin kappaleen alasti pimeän studion lattialla, kertoo Juha K. Korento.
Offline
80-luvun levyistä tykkäsin star peoplesta muistaakseni ihan, vaikka "se" olikin ihan perusfuusiota. tai no perusfuusiohan on ehkä parasta musaa kuitenkin joten ei mikään ihme
Offline
Sattumalta mieleen tullutta Milesin teemoilta:
Bitches Brewista tulee mieleen joskus vuonna kuokka ja kivi Dj Dizzylta ostamani maksi, jossa toisella puolella oli siihen aikaan yksi itselle iskevimmistä jazzahtavista junkkabiiseistä. Kyseessä oli siis Glider-Staten Nostalgia Nostalgia/Planet Fusion-maksilta:
http://www.discogs.com/Glider-State-Nos … ease/90499
Vasta joskus 2004 tajusin ekaa kertaa Davisin Bitches Brewia kuunnellessani, että sen biisin vetävä sample on pöllitty Pharaohs' Dancesta..
Saavuttaakseni rikkinäisyyden ja pelokkuuden tunnelman lauloin kappaleen alasti pimeän studion lattialla, kertoo Juha K. Korento.
Offline
Jaa enpä ole Milesista mitään vielä kirjoittanut.
Kind of Blue oli ensikosketukseni miehen musiikkiin ja en siitä mitenkään suuresti innostunut. Toisaalta saman ajan materiaalia esittelevät kokoelma (joku plays with John Coltrane tai jotain) kyllä toimii. Eniten olen kuitenkin tykännyt noista 60-70-lukujen vaihteen fuusiojutuista, kuten Bitches Brewsta ja On The Cornerista. 80-luvun jutuista olen kuullut vain Tutua ja ainakin siinä jo rumpusounditkin olivat niin kasaria ettei mitään rajaa. En oikein tykännyt
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Minua hämmästyttää eniten Milesin vuodet 1955-1974. Tai no niin, nuo parikyt' vuotta olivat kaikelle musiikille käänteentekeviä, mutta Milesissa ihmetyttää se työn ja muuttumisen tahti. Oikeasti, harvalla ihmisellä on luovuutta samaan. Siltä tuli jotain neljäkymmentä kokonaista albumia tuona aikana, ja jokainen niistä on vähintään keskittyneen kuuntelun arvoinen, suurimmat sadan kuuntelun arvoisia. Noihin albumeihin sisältyy niin käsittämätön määrä tunnetta, teoriaa, improvisaatiota, ideaa. Etenkin ideaa. Kvintetin perusjazzista alkava ja Get Up With Itiin päättyvä kaari on huikea. Toki pitää muistaa, että Miles Davisin musiikin nerokkuus ei aina ole Miles Davisin aivoista tai sielusta lähtöisin. sen yhteistyökumppanit muusikoista tuottajiin olivat myös älyttömän luovaa porukkaa. Välillä on hassua miten Milesin nimi ja naama on kannessa, vaikka bändin jätkät on vastuussa sävellyksistä. Ja tietty sähkökaudella Miles oli toisinaan oman bändinsä ylivoimaisesti huonoin soittaja. Mutta ei se mitään, se oli kuitenkin band leader.
Eihän jazzia jaksa silloin kun sitä ei jaksa, mutta kyllä meitsi ainakin tuntee ikuista arvostusta noita taiteen työmyyriä kohtaan. Niin monia hienoja hetkiä tuolta löytyy. In A Silent Way on ehkä kaikkien aikojen tunnelmallisin jazzlevy, sehän on suorastaan pyhä tunnelma, minkä tyypit kutoo Zawinulin sävellykseen. Ja sitten siinä on tietty huumoriaspektikin, kun maailman tyyliin kolme parasta kosketinsoittajaa (Hancock, Zawinul, Corea) on samalla levyllä, mutta ne soittaakin vaan hyvin hiljaisella tatsilla hyvin rauhallista ja lempeää kamaa, eikä mitään progea. Tai sitten Bitches Brewin ajalta on se yksi biisi, missä Miles haistattaa Teo Macerolle vitut ja sitten lähtee käyntiin ihmeellinen muutaman soinnun päjäys, ja kaikki soittaa siihen päälle silkkaa psykomaniaa. Tai mites 50-luvun lopun Gil Evansin kanssa tehdyt levyt? Timanttisia musiikkikohtauksia vaan virtaa valtoimenaan.
Huippuäijä, huippuäijiä. Miami Vicessä Davis heittää hienon cameo-roolin ja Tutu-biisin alussa tulee ehkä maailman hienoin rumpufilli.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
hienoa asiakirjoittelua
allekirjoitan vikaa lausetta lukuunottamatta kaiken tuossa (kun en muista tuota tutua yhtään).
myöskin on the cornerin soittajalista on aivan huikea, varmaan jokaisessa soittimessa oman alansa paras jätkä. ja sit ne vetää yhtä sointua koko posse ja vähän sooloilee päälle
Offline
Agharta-tuplalive taitaa olla toistaiseksi parasta kuulemaani Milesia.
This must be what jail / I will scratch
Offline
Neuvostoliitton asiakirjoitukselle
Minulle tosin Miles on enemmänkin sellainen "helvetin hienoja juttuja tavanomaisempien seassa" -tapaus. Uusiutumistahtinsa oli todellakin hämmentävän vakuuttavaa, sitä en missään tapauksessa kiellä.
Kuulemani Miles-levytykset rankattuna:
1. On the Corner
2. Agharta
3. Miles Smiles
4. Sketches of Spain
5. In a Silent Way
6. Kind of Blue
7. Birth of the Cool
8. Steamin'
9. Porgy and Bess
10. Tutu
Offline
Kuunteleppa Jack Johnson
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
jack johnson on kyllä väsynyttä paskaa. huonoin kuulemani miles-levy. laiskaa shuffle-komppia ja 2 helvetin tylsää biisiä.
mut kuuntele nyt ihmeessä bitches brew!
Offline