Viimeisin katsomasi elokuva

börjeslandet · 09.02.2006 17:01

Luulis noi Jodorowskyt Orionissa kiinnostavan ihmisiä täälläkin. Ovat nimittäin aika tiukkaa surrealistista kamaa. Kyseessä on elokuvien ensi-illat Suomen kamaralla, joten lippujen kanssa kannattaa olla aikaisin liikenteessä.

Pannaan sen verran vielä tosta Drawing Restraint 9:stä, kun se poppareita todennäköisesti kiinnostaa, että olipahan icon_eek . Jos ei muuta niin kuulin Björkin musaa ensi kertaa 5.1-äänillä ja kuulosti aika orgastiselta. No ei, olihan se muutenkin aika hyvä. Vähän ehkä laahaa. Ois pitäny käydä coffeeshopissa tätä ennen smokin pimp

noiseidea · 10.02.2006 10:37

All the President's Men, joka on aivan helvetin kovaa kamaa. Nähty ja monta kertaa. Pitää varmaan lukea Woodwardin kirja, tai ainakin sen uusi Deep Throat -kirja.

merrim · 10.02.2006 10:44

[quote:ad4d1a24b6]Nyt kuuluisi kai sanoa, että sarjakuva on paljon parempi kuin leffa ikinä?[/quote:ad4d1a24b6]

niin kuuluisikin! voin tarjota useampaakin akateemista esseetä aiheesta oheislukemistoksi... icon_rolleyes

p.s. koko sarjakuva on saatavilla suomennetuna hyvin varustetuista kirjastoista.

Alxity · 10.02.2006 10:53

Jarhead

Ihan hyvä kuvaus Persianlahden sodasta jalkaväkimiehen näkökulmasta. Alun koulutusjakso oli tosin kopioitu aika suoraan Full Metal Jacketista. American Beatysta muistuttivat musiikkivalinnat sekä päähenkilön rauhallisella äänellä kertomat mietteet tilanteista. Loppu oli minusta jotenkin kummallinen. Ehkä hieman enemmän olisi voitu selitellä, toisaalta ihan hyvä näinkin. Jääpä ainakin jotain katsojan oman mielikuvituksen varaan. Eipä muuten tule äkkiä mieleen leffaa, jossa näytettäisiin niin pitkä pätkä jotain klassikkoleffaa kuin tämä (näytettiin Apocalypse Now!:ta). Nirvanan Something In The Way oli muuten todella onnistunut musiikkivalinta yhteen aika ahdistavaan kohtaukseen.

noiseidea · 10.02.2006 11:41

merrim wrote:

p.s. koko sarjakuva on saatavilla suomennetuna hyvin varustetuista kirjastoista.

Ollut hyllyssä jo vuosikausia.

high-decker · 11.02.2006 00:03

Täysin eri mieltä foomiksen kanssa tuosta imelyydestä, koska minua se ei haitannut: se oli nimenomaan keino dramatisoida spektaakkelin logiikkaa... tai sitten traumaattisen todellisuuden päälle kehitellyn fantasian vaiheita. Poitsuhan suhtautuu nostalgisesti sellaiseen itäsaksaan, mitä ei koskaan ollut. Ylipäänsä olen sitä mieltä, että juuri 'itsestään selvästä', 'kepeästä' ja 'arkisesta' löytyy mielenkiintoisin kama.

En jaksa perustella, miksei viestilläni ollut mitään tekoa hermeneuttisen pohdinnan kanssa. Etenkään sillä ei ollut mitään tekoa hermeneuttisen perinteen lähtökohtaisesti vanhoillisten (tai fasististen..) ja kaikelta 'vastarinnalta nykyisyydelle' kieltäytyvien ja ah niin ymmärtäväisten premissien kanssa. Sillä nyt vaan ei ollut.

Larg · 12.02.2006 01:28

Katsoin eilen Lynchin Lost Highwayn.

En voi väittää tajunneeni, mutta sitä en odottanutkaan. Tunnelma oli hienosti kohdallaan koko leffan ajan. Se mystery man oli aivan pirun karmiva heppu! Jätti sellaisen fiiliksen, että pitänee katsoa pian uudestaan. Tykkäsin siis.

Mitkä miehen leffoista kannattaisi seuraavaksi tarkistaa? Mulholland Driven olen jo nähnyt ja hienoksi todennut.

Laatu · 12.02.2006 04:31

Larg wrote:

Mitkä miehen leffoista kannattaisi seuraavaksi tarkistaa? Mulholland Driven olen jo nähnyt ja hienoksi todennut.

ERASERHEAD

Maailman paras leffa.

BLUE VELVET

Melkein ainoa leffa, joka on tullut paremmaksi useammalla katselulla.

Prakk · 12.02.2006 04:38

Elefanttimies on varmaan suosikkini Lynchin leffoista, vaikka se ei niin sekava olekaan, tai ehkä juuri siksi, emmätiä. icon_rolleyes

jookcha · 12.02.2006 12:32

Laitakaupungin valot. Hyvä oli.

harry-irene · 12.02.2006 16:48

börjeslandet wrote:

Luulis noi Jodorowskyt Orionissa kiinnostavan ihmisiä täälläkin. Ovat nimittäin aika tiukkaa surrealistista kamaa. Kyseessä on elokuvien ensi-illat Suomen kamaralla, joten lippujen kanssa kannattaa olla aikaisin liikenteessä.

Lähinnä ne on suositeltavaa katsottavaa kulttimaineensa ja oman leffasivistyksen kannalta. El Topokin osittautui valkokankaalta lähes yhtä tylsäksi kuin 15 vuotta sitten videolta katsottuna.

Arrabalin Viva La Muertessa tuntui sentään olevan jotain pointtiakin, vaikka se pakonomainen tabujen rikkominen onkin hieman aikansa elänyttä.

Laatu · 12.02.2006 18:57

[quote:a72118899c="high-decker"]8)

"§4

The spectacle is not a collection of images, but a social relation among people, mediated by images."

GB Lenin on hyvä. En tiedä onko ns. suuri elokuva, mutta nerokkaasti rakennettu. Millainen tää on ajankuvana, sitä en tiiä. Ainakin alleviivas ihan oikein pointin Itä-Saksan pysähtyneisyydestä ja osan väestöstä joukkopsykoosista, mutta muuta en osaa. Niin, ja kyllähän siitä pääosaklopin roolista halutessaan voi lukea palvelutyön noususta. icon_razz

"§1

In societies where modern conditions of production prevail, all of life presents itself as an immense accumulation of spectacles. Everything that was directly lived has moved away into a representation."

Kun GB Leniniä katselin hiukkasen vinosta, mutta vain hiukkasen, se kärjisti esiin vaikka kuinka monen yhteiskunta/kulttuuriteoreetikon pointteja arkkitehtuurista käyttäytymiseen vaikuttavana tekijänä, kulutuksesta ja persoonasta, tavarakuvien tai kuvatavaroiden välittämistä ihmissuhteista ja sitä rataa. Väittäisinkin, että just liioittelemalla em. käytänteitä suhteessa Muurin kaatumisen ajan itäsaksalaiseen elämä-muotoon, leffa osui ylipäänsä noiden käytäntöjen yleisemmän logiikan hermoon.

"§36

This is the principle of commodity fetishism, the domination of society by "intangible as well as tangible things," which reaches its absolute fulfillment in the spectacle, where the tangible world is replaced by a selection of images which exist above it, and which simultaneously impose themselves as the tangible par excellence. "

Yhtä hyvin samaan tapaan voidaan lukea vaikka Kaurismäkeä, kyllä sielläkin vastaavia elementtejä on. Elämä-muoto kuitenkin rakentuu mm. noista käytänteistä. Kyllähän meilläkin kulutustavaroilla ns. luodaan itseä ja uskotaan systeemin rationaliteettiin jne.

"§34

The spectacle is capital to such a degree of accumulation that it becomes an image. "

Ylipäänsähän spektaakkeli taisi olla leffan pääosassa, sillä juuri etiketeillähän jne. sitä mutsia sumutettiin. Ja toista pääosaa esitti eriö, se huoneensa: mm. tiedonkulkua muokattiin aika nerokkaasti ja mielivaltaisesti. Sen verran oli ilmiselvää tuo, että väitän tuon olleen ainakin yhtenä leffan pointtinakin. Kärjistys toimi itäsaksalaisessa kontekstissa, mutta eipä tuota logiikkaa olisi kovin vaikeaa tuoda tänne.

"§37

The world at once present and absent which the spectacle makes visible is the world of the commodity dominating all that is lived. The world of the commodity is thus shown for what it is, because its movement is identical to the estrangement of men among themselves and in relation to their global product."

Tottahan kyse oli myös nostalgiasta ja sen pääosapoitsun oidipuskompleksin hoitamisesta, kompleksin jonka kohde jäi herkullisen epäselväksi. Oliko isä lopulta isä vaiko valtio, johon mutsin libido oli kiinnittyneenä? Tietty nostalgia valtiota kohtaan ehkä viittaisi jälkimmäiseen. Sisaren kohdalla ketju on toisenlainen: raivostuminen ja isän kieltäminen näyttäisi toimivan eri tavalla. Eikä hällä nostalgiaa valtiotakaan kohtaan juuri ollut.

Joka tapauksessa sai nauraa oikein kunnolla siinä kohtaa, kun selitettiin mutsin libidon kiinnittyneen puolueeseen faijan katoamisen jälkeen. Nimenomaan väite "muttei siinä ollut mitään seksuaalista" alleviivasi libidinaalisten investointien rajuuden: etenkin kun huomattiin, miten kova se nainen olikaan nussimaan pilkkua niiden valitustensa kanssa!

"§52

As soon as society discovers that it depends on the economy, the economy, in fact, depends on society. This subterranean force, which grew until it appeared sovereign, has lost its power. That which was the economic it must become the I. The subject can emerge only from society, namely from the struggle within society. The subject's possible existence depends on the outcome of the class struggle which shows itself to be the product and the producer of the economic foundation of history. "

Koska nostalgia ja surutyö olivat leffassa miusta niin tärkeessä asemassa, niin itselleni tuo imelyys toimi lähinnä asiallisena kerrontakikkana ja tietty aiheellisena (n)Ostalgialle vittuiluna.

Lainaukset Debordilta:
http://library.nothingness.org/articles … contents/4[/quote:a72118899c]

Mukavaa, että täällä virisi keskustelu spektaakkeliyhteiskunnasta ja sen luomista muutospaineista. Koska koen itseni riittämättömäksi vastaamaan aiheeseen paremmin juuri nyt, annan ystävieni Poets Of The Fallin kertoa oman näkemyksensä. Mielestäni kaikki on tiivistetty hyvin näihin laulun sanoihin:

I've got no hand in matters worldly
I hardly care at all
What's going on fails to concern me
'Cause I'm locked behind my wall
But you know what drives me out
Out of my mind oh

It's whatever makes you see
Makes you believe
And forget about the premonition you need to conceive
The images they sell are Illusion and Dream
In other words dishonesty

high-decker · 12.02.2006 23:11

Nomeansno, ja ihan täysin vieläpä. (Pahoitteluni jo etukäteen niille, joiden mielestä tästä keskustelu ei todellakaan ollut toivottua icon_biggrin )

Ekaks: spektaakkeli ei nimenomaan halua muutosta, vaan tähtää ainoastaan nykyisyyden säilyttämiseen, tarvittaessa joustaen totta kai. En jaksa kaivaa esiin kyseistä teesiä, mutta esim. Megasta löytyy kirjoitus, missä tuo kieputetaan aika selkeästi auki. Mitä tulee hyödykkeiden ja identiteettien asettamaan viettelykseen näennäismuutoksesta, jolla on kyllä erittäin reaalisia efektejä, sanotaan vaikkapa, että osallistumalla loputtomaan korvausten ketjuun nimeltä kuluttaminen voimme melko vaivatta ajatella näiden valintojen olevan kovinkin merkityksellisiä. Tosiasiassahan merkityksellistä olisi kulutuslogiikan muutos, sillä nimenomaan tuotanto/kulutus tuottaa elämänmuotomme... Ja juuri tämän GBL dramatisoi loistavasti, ja juuri tätä spektaakkeli pyrkii sumuttamaan.

Usein kuluttaminen tuntuu hyvältä, helliihän se nykyään yhä useammin minuuttamme kun hyödykkeitä on personalisoitu loputtomiin. Edelleen erittäin mieluinen illuusio on tietenkin se, että esim. yksittäisillä kulutus'valinnoilla' olisi kovastikin merkitystä. Lue: voi kritisoida 'juntteja massoja' liiasta ja vääränlaisesta (vittu ne syö tsikiittaa eikä mieti inhimillisiä kärsimyksiä) kuluttamisesta ja tsiigailla tyytyväisenä 3000 artikkelin levyhyllyään - suojamuoveissaan tottakai, ja vittu ett' Ian Curtisin ahditus muuten oli kova juttu näin kauempaa nuuskittuna...

Varmasti yksilöhyödykkeiden kuluttamisella voi ollakin jotain merkitystä, esim. jos siitä seuraa yleisempää kulutustottumusten arviointia yksittäishyödykkeiden yhteydessä, mutta pelkkä rahan investointi eri hyödykkeeseen on lopulta kuin pieru reaalisen autiomaassa.

Tokaks: Just tollasesta eksistentialistihohhailusta Debord ja co. halus eroon, vaikkei se nyt täysin onnistunukaan. Ehkä. Yksi asia on kuitenkin ihan selvä. Situt otti tosissaan (sekä teoriassa ja käytännössä) sen, ettei ole varaa itsetyytyväisyyteen. Jos kerran kaikki aistimellinen ja sosiaalinen kyetään koodaamaan hyödykkeen muotoon, on aika selvää, että spektaakkeli petkuttaa lopulta myös 'asettajiaan'.

Palatakseni tuohon pätkään yllä: Ei ole mitään kovinkaan yksiselitteistä tahoa 'they', jotka 'myymällä' haluja ja unelmia 'meille' aiheuttavat 'tilan', missä 'asiat eivät enää kosketa'. Päinvastoin, salaisuus on siinä paradoksissa, joka saa meidät haluamaan sekä nykyistä elämänmenoamme että radikaalia muutosta. Ei toimi.

Lisäksi: En kiistä, etteikö 'koskettuminen' vaatisi yhä voimaakkampia ärsykkeitä. Huomautan vain, että niitä on todellakin tarjolla vaikka missä muodoissa, kunhan on ensin suorittanut Nomeansno-ketjussa esittelemäni oikean valinnan ja siis saa rahaa. Jokaiselle omansa, huumeista keittiökaappien pesutököttiin ja kummilapsiin... Siis: spektaakkelissa kyse on keinoista tehdä mistä tahansa ihmisten välisestä suhteesta - esim. symbolisesta tai kielellisestä merkityksestä - sekä potentiaalinen kauppatavara(n osa) että nykyisyyden järjestystä uusintava sosiaalinen funktio. Pitchfork. Arctic Monkeysin ilmaislevityksen avaama kaupallinen ja symbolinen arvo.

Väittäisinkin, että spektaakkelin pirullinen haaste on toisaalla kuin ns. väärän tietoisuuden poismanaamisessa 'valistumalla'. Pidämme luultavasti itseämme jokseenkin valistuneina musiikinkuuntelijoina, mutta eivätkö popmusiikin perusfunktiot (kulutus, toiminta minuuden osana, tietyn sosiaalisen funktion täyttäminen, nautinto) kuitenkin pysy ihan samana oli kyse Metri Helenasta tai Minutemenista? Ja jos juuri nämä minuutta tukevat ja tuottavat funktiot on tuotu hyödyketuotannon piirin tuotteisiin liitettyinä mielikuvina, mikä on lopulta ero? Niin, me 'vain tykkäämme mistä tykkäämme'.... right?

Siis vastakkaisesti simppelille väärälle tietoisuudelle: Spektaakkeli on ikään kuin varokeino sille, että 'väärää tietoisuutta' (tätä todellista syy-seuraus-ketjua, joka mutkistaa arkipäiväisten ja usein symbolisten tekojen, halujen ja niiden kohteiden hahmottamista suhteessa niiden erittäin todellisiin ja moninaisiin seurauksiin), yritettäisiin valistaa pois. Ikävä kyllä mekanismi, joka mahdollistaa ko. 'vääristymän' muutenkin kuin yksilötavaroiden tasolla nimenomaan maskeeraa itsensä eettisen/vaihtoehtoisen/tiedostavan/tai minkä tahansa muun kuluttamisen designer-kuosiin luullen vaihtoehtoa todelliseksi...

Kuten vaikkapa Amnesty ja Plan (joita ei kuitenkaan mielestäni tule ainoastaan kritisoida) sen itsekin sanovat: jo pari valmiiksikirjoitettua vetoomusta tai parikymppiä kuussa riittävät - eli minkään ei oikeastaan tarvitse muuttua suhteessa omiin touhuihin, sillä spektaakkeli ajattelee puolestamme. Sen sijaan, että spektaakkeli tuottaisi pelkästään kylmyyttä, kyse on myös siitä, miten voimme huolestua kaikesta välittämättä mistään.

Ostin muuten pari INDIE-levyä viikonloppuna. Tuntu aika vitun hyvälle.

No, noiden valossa sitä GBL:ää tuli katottua.

Laatu · 13.02.2006 00:03

high-decker wrote:

Ekaks: spektaakkeli ei nimenomaan halua muutosta, vaan tähtää ainoastaan nykyisyyden säilyttämiseen, tarvittaessa joustaen totta kai.

Provoni oli aika tietoinen tätä reaktiota odotellen. Eikös spektaakkelin purkamiselle kuitenkin löytynyt kahdenlaista mielipidettä? Siis myös näitä, jotka katsoivat että asioita on mahdollista muuttaa tai ainakin osoittaa. Esimerkiksi situationistien mainoskritiikki, jossa itsestäänselviä sloganeita parodisoidaan ja puretaan, jotta ihmiset ymmärtäisivät helpommin miten heitä manipuloidaan, tai samojen heppujen antitaide-tempaukset, jossa vastaavalla tavalla käsitellään taiteen muotokieltä? Se, miten paljon nuo käytännössä pystyvät muuttamaan yhtään mitään ei liene yhtä olennaista kuin se että asioiden puolesta ainakin yritetään toimia.

Jos tarkoitat spektaakkeli-sanan määrittelynä jotain pysyvää, niin eikös sekin ole määritelty jo niin monen toimesta, ettei mitään vakiintunutta käsitettä voidakaan oikeastaan antaa?

high-decker · 13.02.2006 02:09

Joo. Vaikken kyllä oikeastaan ymmärrä miksi lähdit "provoamaan" ja kiertelemään suotta. Etenkin, kun tuota on täysin mahdotonta poimia tekstin tasolta, omasi tahi lainatun. Eli eipä tarvikaan ymmärtää muuta kuin epämieluisan käänteen torjuntaa.... icon_rolleyes icon_biggrin

Tarkoitin "pessimismilläni" vain sitä, miten näennäisesti "kumoukselliset" tempaukset voidaan nimenomaan erittäin usein koodata takaisin osaksi ns. systeemiä, jota sellaisenaan ei tietenkään edes ole olemassa. Vrt. punk, jos se nyt koskaan kapinallista olikaan. Myös Naomi Kleinin No Logo on tästä mahtava esimerkki, Hardtin ja Negrin Empire.... Ikävänä ihmisenä väitän myös, että osa homoseksuaalisuuden kyseenalaistavaa voimaa on koodautunut nätisti vaikkapa Sillä silmällä -ohjelman muotoon. Olennaista ei ole siinä sukupuolisuus vaan kuluttaminen tai raha lisättynä sopiviin stereotyyppeihin.

Sanotaan vaikka näin: ns. vastarintaisen halkeaman voi kyllä avata (esimerkiksi nyt sitten noilla antitaiteilla ja muilla, joita kyllä myös epäilen aika kovasti) ja aloite on nähdäkseni useimmiten vastarinnalla, mutta vaikeampaa on saada halkeamat kestämään lähentely-yritykset, joissa niitä yritetään koodata pääoman tai spektaakkelin ymmärtämälle kielelle. Kestämään sekä ajallisesti että suhteessa pelissä oleviin voimiin. Useinkin pakohalkeamat kuitenkin "kaapataan" kiinni. Meinaan kyllähän adbusting ja antitaide ovat aikamoinen skene nekin, ja erilaisia skenetuotteita myydään täyttä häkää. Joka tapauksessa olen samaa mieltä siihen asti, että kyllä esim. mainosten tuhoilu ja muuntelu sun muu voi nimenomaan dramatisoida mainosten toiminnan logikkaa, ja esim nyrjäyttää kyseistä merkityksen kenttää. Se vaan ei riitä, vaikka onkin arvokasta.

Juuri tässä merkityksessä ajattelin leffaa Good Bye Lenin: se osaa esittää, miten spektaakkeli toimii, mutta ei tarjota mitään tietä, joka osoittaisi ulos toisiinsa vaihtuvien symboli-kulutustavaroiden (jota on ehkä peukaloitu tai sitten ei) kehältä. Palataan tähän myöhemmin.

Väitin jo äsken, että spektaakkelia tai tavaramuotoa ei voida valistaa pois, koska kyse ei ole vain mistään naivista väärän tietoisuuden ongelmasta. Mitä muuta symbolinen toiminta spektaakkelin omin keinoin on kuin yritystä tehdä näin, siis valistaa? Ihmisiä ei vain manipuloida, kele!, vaan ongelma on huomattavasti rakenteellisempi ja sitä paitsi ihmisten näkeminen haluttomina ja yksioikoisesti manipuloitavissa olevina on vaarallista ja älytöntä. Pidän siis epäilyttävänä ja älyttömänä lähtökohtana sekä sitä, että ihmisiä vain manipuloidaan kuin myös sitä, että kritiikki olisi pysäytettävä kuvien tasolle olettaen ettei kuvan ulkopuolella ole mitään.

Luultavasti Situt tajus tän kun lopettivat, sillä heidän strategiansa perustui juuri sille, minkä jo mainitsitkin: nyrjäyttelylle ja manipuloinnin paljastamiselle. En missään tapauksessa tarkoita, etteikö nyrjäyttelyllä olisi merkitystä ja etteikö manipulaatiota tapahtuisi. Silti se on vasta toissijaista. Alleviivaisin tämän jos osaisin.

Loppujen lopuksi spektaakkeli vain mutkistaa tavaramuotoa, levittää sen ei-työssä tapahtuvan kommunikaation ja symbolisen kentälle, eikä ole sinällään mitään uutta. Lopulta ongelma on sama vanha: miten muuttaa sellaista elämänmuotoa, joka itsessään suhtautuu pakkomielteisesti muutokseen, josta se elää?

Tietenkään käsitettä ei voi lukita. Ja vaikka tällasta vulgaaridekonstruktiota on vastustettava viimeseen asti, on tuossa perääkin - kunhan suloinen ja ymmärtävä monen perspektiivin hermeneutiikka ei odottele nurkan takana. Joka tapauksessa halusin kertoa selvästi, missä minä itse juoksen, sillä eihän tästä mitään tule jos vain venkoilen eestaas provoillen...

Mitä kahdenlaisiin lähestymistapoihin tulee, niin huomautan, ettei erottelua voida tehdä ainoastaan "voidaan/ei-voida mitään" välille. Koska minusta juuri voidaan, kuten varmaan Pressaotsikosta varmaan selviää, enkä siten voi hyväksyä tuota edellistä viestiäni vaihtoehdon "voidaan" hylkäämiseksi. Kuitenkaan en juuri usko kritiikkiin, joka tapahtuu "vain" spektaakkelin itsensä maaperällä ja keinoin, kuten nuo edellä mainitsemasi... Joku viitepiste olisi voitava muodostaa merkitsijäin leikin ulkopuolelle. Juuri tässä on paitsi Debordin myös kamalasti yleistäen "perus-jälkistrukturalistien" heikkous: ei kaikkea voi palauttaa jäännöksettä symboliseen, eikä kamppailu merkityksestä aina houkuttele. Reaalinen on olemassa, ja vittumaisinkin simulaatio viittaa minusta aina jonnekin eikä ainoastaan itseensä. On selvitettävä minne. Sen paikka ei nyt kuitenkaan ole tässä sillä olen runkkaillut yhdentekevyyksillä leffaotsikon kannalta jo ihan tarpeeksi.

Perustavin kahtiajako spektaakkelin "kumoamisesta", jos tällainen ylipäänsä tarvitaan, onkin mielestäni toisaalla. Vaikka saatan olla tämän kanssa aika yksinkin, ajattelen spektaakkelia tavaramuodon kypsänä tai täysikäistyneenä muotona, jossa materiaalista esinettä ei välttämättä tarvita välittämään ihmisten välisiä suhteita fetisisminä. Sen sijaan kommunikaatio ja symbolit voivat irrota rauhassa materiaalisesta perustastaan, tai sillä tapaa prosessi ilmenee fetissimuodossa. Kuitenkin viittauspiste aineelliseen säilyy, mutta sen esiin penkominen on hankalaa.

Kuten sanottua, itseäni nyt vaan ei näiden spektaakkelin 'aktuaalisten' toimintojen tasolla tapahtuva kritiikki juuri pelkästään vakuuta. Ja vaikka olenkin vakuuttunut siitä, että se on mitä luultavimmin myös toimivaa, en oikein osaa nähdä sitä, miten mainosten peukalointi lopettaa hyödykevimman tai palauttaa kuva-tavarat takaisin tavaran materiaaliseen perustaan.. Sen lisäksi se louskuttaa jatkuvasti uusia ala-ala-ala-ala-kulttuureja, ja jokainen segmentti on uusi mahdollisuus myydä, kuten tiedämme.

Ongelma onkin, että spektaakkelin kritiikki olisi onnistuessaankin ainoastaan hiukka nostalginen paluu aikaan, jossa tavara ja kuva olivat vielä toisistaan erillään.. Minusta onkin järkevämpää kääntää katse itse tavaramuotoon, josta spektaakkeli nousee, ja edetä sitä kautta. Esittämäsi voidaan/ei-voida -jako kuuluukin minusta vasta osajaotteluna siihen haaraan, joka katsoo että on parasta kritisoida spektaakkelia ensisijaisesti "sen omin keinoin". Itse määrittelisin mieluummin pelin säännöt uudelleen vaatimalla jonkinmoisen reaalisen viitepisteen.

Väittäisin lopuksi, että vaikka olenkin valmis kannattamaan lähes kaikenlaista vastarintaa, nimenomaan sillä, mihin toiminnan vaikutukset osoittavat on ihan hemmetisti merkitystä.

Acedia · 13.02.2006 19:28

Cronenbergin Videodrome oli kyllä pettymys kaiken kuulemani hypetyksen jälkeen. Kömpelö ja muka-oivaltava juoni, jossa oli tarkoitus olla jotain syvällisiä viittauksia television turruttavaan vaikutukseen ihmismielessä tuntui vain tosi naiivilta b-luokan elokuvalta. Ei ole miehen muutkaan leffat tehneet suurta vaikutusta ja enpä usko, että tulevat tekemäänkään.

foomaa · 14.02.2006 10:57

high-decker wrote:

... Sillä nyt vaan ei ollut.

Hyvä on, ja makueroihin kai tämä mielipide-ero kuitenkin perustuu.

VIUHKELIS, Solaris pyöräytti mut omalle tasolleen, vei ja vei.
Orioniin vois vetäytyä vielä kun ei viimeviikolla päässyt, Pasolinin Teorema tuli suolesta mutta ilman tekstityksiä......
Nyt mannapuuroa niin vois lukaista noi muut keskustelut sitten töissä.

Leif Erikson · 14.02.2006 19:53

12 Apinaa. Vaikutti selkeämmältä kuin silloin joskus ekalla katselukerralla. Tai sit en vaan "tajunnu"... peuk

Acedia · 14.02.2006 20:22

Leif Erikson wrote:

12 Apinaa. Vaikutti selkeämmältä kuin silloin joskus ekalla katselukerralla. Tai sit en vaan "tajunnu"...

Noi aikamatkailuleffat saa kyllä melkeinpä joka kerralla pään ihan pyörälle jos niitä alkaa oikein tosissaan miettimään. 12 Apinaa loppu on ainakin sellainen.

Leif Erikson · 14.02.2006 20:26

Acedia wrote:

[quote:e8b11c989b="Leif Erikson"]12 Apinaa. Vaikutti selkeämmältä kuin silloin joskus ekalla katselukerralla. Tai sit en vaan "tajunnu"...

Noi aikamatkailuleffat saa kyllä melkeinpä joka kerralla pään ihan pyörälle jos niitä alkaa oikein tosissaan miettimään. 12 Apinaa loppu on ainakin sellainen.[/quote:e8b11c989b]

Donnie Darko oli kans. Ja moni muu.

:center::huig::center: · 15.02.2006 09:31

Grizzly Man oli HYVÄ

ne ketut pus

foomaa · 17.02.2006 10:41

[quote:9de4b74e16="babriga"]Grizzly Man oli HYVÄ

ne ketut pus [/quote:9de4b74e16]

se mehiläinen!

rhinestone cowboy · 17.02.2006 10:56

Saako tuota Grizzly Mania mistään dvdllä? Mieluiten lainaan/vuokraan? Missasin docpointissa.

:center::huig::center: · 17.02.2006 11:00

[quote:10277b675d="foomaa"][quote:10277b675d="babriga"]Grizzly Man oli HYVÄ

ne ketut pus [/quote:10277b675d]

se mehiläinen! [/quote:10277b675d]

KIMALAINEN icon_wink

mehiläinen ois ollu liian peelottava...

Sidewalker · 18.02.2006 02:11

Torstai-iltana käytiin katsomassa Munich. Oli kieltämättä aivan loistava elokuva. Pitäisi nähdä uudestaan, jotta kunnollista kommenttia voisi antaa. Vain pari pientä asiaa kusi, muuten realististisen oloista ja tylyä kamaa jopa Spielbergiltä. icon_surprised

stratum · 18.02.2006 12:55

Ajattelin kans käydä tänään katsomassa Munchenin. Ainoa asia mikä epäilyttää etukäteen on elokuvan pituus. Kyllä minusta olennainen tulisi saada tiivistettyä alle kahden tunnin. Poikkeuksia tietysti saa ja pitää olla, ja taitaapa aika moni omakin all time- suosikki kestää yli pari tuntia.

Sidewalker · 18.02.2006 14:16

Ei ainakaan minusta Munich tuntunut liian pitkältä. Tarina pysyi kiinnostavana loppuun asti. Kestoahan tuolla on siis 2 h 40 min lopputeksteineen.

stratum · 18.02.2006 20:01

stratum wrote:

Ajattelin kans käydä tänään katsomassa Munchenin. Ainoa asia mikä epäilyttää etukäteen on elokuvan pituus. Kyllä minusta olennainen tulisi saada tiivistettyä alle kahden tunnin. Poikkeuksia tietysti saa ja pitää olla, ja taitaapa aika moni omakin all time -suosikki kestää yli pari tuntia.

Edit: Unohdin että tuleekin mäestätippumista, joten Munchen jää tuonnemmaksi.

stratum · 19.02.2006 21:58

Niagara. Aika turha, vaikka olihan Marilyn Monroe aika hekumallinen.

jookcha · 20.02.2006 09:19

Allenin Match Point peuk peuk . Toi saattais aueta vähän enemmän jos tuntis Dostojevskin tuotantoa. Täytynee ottaa työn alle.

Street Spirit Sr.

#541 09.02.2006 17:01

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#542 10.02.2006 10:37

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#543 10.02.2006 10:44

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#544 10.02.2006 10:53

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#545 10.02.2006 11:41

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#546 11.02.2006 00:03

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#547 12.02.2006 01:28

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#548 12.02.2006 04:31

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#549 12.02.2006 04:38

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#550 12.02.2006 12:32

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#551 12.02.2006 16:48

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#552 12.02.2006 18:57

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#553 12.02.2006 23:11

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#554 13.02.2006 00:03

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#555 13.02.2006 02:09

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#556 13.02.2006 19:28

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#557 14.02.2006 10:57

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#558 14.02.2006 19:53

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#559 14.02.2006 20:22

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#560 14.02.2006 20:26

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#561 15.02.2006 09:31

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#562 17.02.2006 10:41

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#563 17.02.2006 10:56

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#564 17.02.2006 11:00

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#565 18.02.2006 02:11

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#566 18.02.2006 12:55

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#567 18.02.2006 14:16

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#568 18.02.2006 20:01

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#569 19.02.2006 21:58

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

#570 20.02.2006 09:19

Re: Viimeisin katsomasi elokuva

Board footer