You are not logged in.
Ei ehkä pitäisi tunnustaa, mutta suostuin lähtemään Mattia katsomaan ja siinä se eilinen ilta meni. Peelottavaa. Positiivista tosin ainakin Matin itsensä kannalta se, että leffa painottui aika paljon niihin vuosiin, kun hän vielä hyppäsi. Viime vuosien pahimmat sekoilut ohitettiin aika pikaisesti. Elokuvana kyllä huono.
Offline
[quote:de55ac7d7c="foomaa"]Viime viikolla tuli käytyä docpointissa:
Werner Herzog: Grizzly Man
Joku karhuja suojeleva ja myös kettuja ja mehiläisiä rakastava tyyppi heheh
[/quote:de55ac7d7c]
Hui, kuulostaapa hämmentävältä. Muualta oon kuullut aika erilaisia kommentteja, mutta tää oli niitä paljon parempi.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
[quote:12de1c76f6="Laatu"][quote:12de1c76f6="foomaa"]Viime viikolla tuli käytyä docpointissa:
Werner Herzog: Grizzly Man
Joku karhuja suojeleva ja myös kettuja ja mehiläisiä rakastava tyyppi heheh
[/quote:12de1c76f6]
Hui, kuulostaapa hämmentävältä. Muualta oon kuullut aika erilaisia kommentteja, mutta tää oli niitä paljon parempi.[/quote:12de1c76f6]
Eikös tossa muuten ole Richard Thompsonin soundtrack?
Offline
Mä katoin viime lauantaiyönä jonku tosi surkeen toimintaleffan. Vitsi se oli huono. nimeä en nyt muista, mutta siinä oli joku jännä keksintö, sellanen geeli (minkä nimi oli elvis ja arvatkaa vaan montako kertaa sanottii "elvis has left the building??) jota piti pitää kylmässä tai muuten joku miljardi ihmistä ois kuallu. Sit pari epäonnistujaa sai sen haltuunsa ja pahikset jahtas niitä. jeejee.
Kattoks kukaa muu?
Varikset komentavat
Offline
[quote:53881249d7="noiseidea"]Mä nukahdin kesken kaiken Kill Bill ykkösen.
Mahdat olla aivan ihme vempula. Kill Billl ykkösestä tuli mieleen just ne lapsuuden Bruce Lee-leffat jne. joita katsottiin. Niissähän oli aina sellainen kuvio, että vastustajat koveni koko ajan lopua kohden ja niillä oli joitain erikoistaitoja ym. Kill Bill ykkönen antoi samat fiilikset nyt vähän "aikuisempanakin". Tunsin itseni ihan pikkulapseksi kun katselin sitä, nimenomaan positiivisessa mielessä. [/quote:53881249d7]
Mä olisin vaatinu Ykkösestä rahat takas, jos olisin maksanut lipun. Odotin koko ajan että miksei täs oikeesti tapahdu mitään..
Onneksi kakkonen vähän pelasti tilannetta.
Joo, arvasitte oikein -- ei me 70-luvulla katottu mitään Bruce Lee -leffoja vaan Kauriinmetsästäjiä ja Apocalypsejä tietennii.
Offline
[quote:18b71839c9="Acedia"][quote:18b71839c9="noiseidea"]Mä nukahdin kesken kaiken Kill Bill ykkösen.
Mahdat olla aivan ihme vempula. Kill Billl ykkösestä tuli mieleen just ne lapsuuden Bruce Lee-leffat jne. joita katsottiin. Niissähän oli aina sellainen kuvio, että vastustajat koveni koko ajan lopua kohden ja niillä oli joitain erikoistaitoja ym. Kill Bill ykkönen antoi samat fiilikset nyt vähän "aikuisempanakin". Tunsin itseni ihan pikkulapseksi kun katselin sitä, nimenomaan positiivisessa mielessä. [/quote:18b71839c9]
Mä olisin vaatinu Ykkösestä rahat takas, jos olisin maksanut lipun. Odotin koko ajan että miksei täs oikeesti tapahdu mitään..
Onneksi kakkonen vähän pelasti tilannetta.
Joo, arvasitte oikein -- ei me 70-luvulla katottu mitään Bruce Lee -leffoja vaan Kauriinmetsästäjiä ja Apocalypsejä tietennii.[/quote:18b71839c9]
Me katottiin 70-luvulla vain neuvostoliittolaisia taide-elokuvia, mutta siitäkin huolimatta molemmat Kill Billit oli erinomaisia leffoja.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
[quote:7ebca6a5f4="Laatu"]
Me katottiin 70-luvulla vain neuvostoliittolaisia taide-elokuvia, mutta siitäkin huolimatta molemmat Kill Billit oli erinomaisia leffoja.[/quote:7ebca6a5f4]
eri
Samuel äljiitä yritin seurata myös eilisessä The Caveman's Valentinessa mutta pistettiin sitten Lilja Forever pyörimään, yllättävän rankka. Sitten vielä Fritz Langin käsikirjoittamaa M - Eine Stadt sucht einen Mörder vähän matkaa.
wen deli skit matta clarke hör du
Offline
Joo, arvasitte oikein -- ei me 70-luvulla katottu mitään Bruce Lee -leffoja vaan Kauriinmetsästäjiä ja Apocalypsejä tietennii.
Aika synkkää. Noi molemmat kuuluu tähän "Yliarvostetuimmat elokuvat kautta aikain" -kategoriaan.
Lapsena tykkäsin seurata kun kanat paistuivat isossa karusellissa kaupan lihatiskillä.
Offline
[quote:7e290ed0f0="harry-irene"]Joo, arvasitte oikein -- ei me 70-luvulla katottu mitään Bruce Lee -leffoja vaan Kauriinmetsästäjiä ja Apocalypsejä tietennii.
Aika synkkää. Noi molemmat kuuluu tähän "Yliarvostetuimmat elokuvat kautta aikain" -kategoriaan.[/quote:7e290ed0f0]
Täysin eri mieltä! Molemmat ovat ihan loistavia elokuvia. Ei niitä melkein voi yliarvostaa...
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
En mä ymmärrä miksi niin monet menee katsomaan Mattia, ja sitten dissaavat sitä niinkuin sen huonous olisi joku uutinen... Turha sitä on käydä todistamassa, menee vaan lipputulot suamalaisen roskaviihdekoneiston kassakaappiin, mikä motivoi suoltamaan kuraa jatkossakin.
Katsoin äsken Last Days Of Discon. Oli ihan ajatuksella tehty, kaupunkikuva oli vahvempi kuin disco-kliseet, siitä leffa ansaitsee kunniamaininnan. Vincent Gallon entinen heila oli pääosissa, Chloe Sevigny nimittäin.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Vincent Gallon entinen heila oli pääosissa, Chloe Sevigny nimittäin.
Eipäs kun Jarvis Cockerin.
Laitoin tuon nauhalle. Tänään katsoin Cast Awayn. Tylsääkin tylsempää, en tajua miten sinänsä jännästä aiheesta kuin autiosaarelle joutumisesta on voinut tehdä niin tylsän elokuvan. Sitten kun tuo oli vielä ihan hemmetin hidastempoinen. Käytettiin viipyileviä kuvia ja semmoista, mutta ei niissäkään ollut mitään ajatusta eikä visuaalisesti mitään kauneutta niin ajantuhlaukseksi meni sekin.
Paluun tulevaisuuteen katsoin toisella silmällä. Oli hauskempi mitä muistin.
Offline
[quote:36cc68a08f="Laatu"]Vincent Gallon entinen heila oli pääosissa, Chloe Sevigny nimittäin.
Eipäs kun Jarvis Cockerin. [/quote:36cc68a08f]
Chloe on näköjään heilastellut suuren meren molemmin puolin. Ei ihme että riittää kosijoita, onhan hän nätti tyttö.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Katsoin viime yönä Puhalluksen. Ainoa vika siinä oikeastaan on, että kun on kerran nähnyt, niin iso osa hohdosta on poissa. Vaikka kyllä sen ihan hyvin kärsii katsoa uudelleen usean vuoden tauon jälkeen.
Lapsena tykkäsin seurata kun kanat paistuivat isossa karusellissa kaupan lihatiskillä.
Offline
Walk the Line oli parempi kuin odotin. Erittäin hyvä jopa ottaen huomioon että kyseessä on kuitenkin musiikki- sekä elämänkertaelokuva. Reese Witherspoon nyt on lähtökohtaisesti hieman ärsyttävä mutta kyllä hienosti lauloi. Musiikkipuoli muutenkin oli hoidettu jokseenkin niin hyvin kuin mahdollista.
Vähän kummallista että Bio Rexin ensi-iltanäytöksessä oli vain noin 10 ihmistä. Onhan toi nyt kuitenkin miellyttävämpi paikka kuin Tennispalatsit ja vastaavat, ja kaiketi vähän halvempikin.
Offline
Clerks oli aika hyvä...
leffafestareita odotellessa...Nick Caven kirjoittama Proposition, Soderberghin uusi, jossa Pollardin soundträkki, ja kaikkee jotain pl pl pl
i walk the line ja breakfast on pluto pitäis käydä kattomassa noin ihan muutenvaan
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Goodbye Lenin tuli katsottua. Ihan mainio elokuva paljasti mukavasti ajankuvaakin Itä-Saksasta, ja juoni oli yhdestä ideasta huolimatta koko elokuvan mittaan riittävä.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Eilen katsoin kans Good Bye Leninin ja nauhalta vielä Last Days of Discon. Molempiin kuviin oli minusta saatu vangittua ajan henki poikkeuksellisen hyvin. Ja noin muutenkin tykkäsin kummastakin.
Offline
Goodbye Lenin tuli katsottua. Ihan mainio elokuva paljasti mukavasti ajankuvaakin Itä-Saksasta, ja juoni oli yhdestä ideasta huolimatta koko elokuvan mittaan riittävä.
smaa, tosin amelie-musiikki hieman häiritsi.
Offline
Katsoin eilen Orson Wellesin Mahtavat Ambersonit ja Muukalainen katosi. Ambersonit nyt ei ollut mitenkään erikoinen, aika kauan meni kaikenlaiseen yleiseen pompöösiyden esittelyyn, ja ymmärtämäni itse asia (suvun kaatuminen rikkauksista katuojaan) jäi aika vähälle. Muukalainen katosi sen sijaan oli ihan pätevää asiaa, kirpeän tummasävyinen trilleri.
Lapsena tykkäsin seurata kun kanat paistuivat isossa karusellissa kaupan lihatiskillä.
Offline
Offline
"§4
The spectacle is not a collection of images, but a social relation among people, mediated by images."
GB Lenin on hyvä. En tiedä onko ns. suuri elokuva, mutta nerokkaasti rakennettu. Millainen tää on ajankuvana, sitä en tiiä. Ainakin alleviivas ihan oikein pointin Itä-Saksan pysähtyneisyydestä ja osan väestöstä joukkopsykoosista, mutta muuta en osaa. Niin, ja kyllähän siitä pääosaklopin roolista halutessaan voi lukea palvelutyön noususta.
"§1
In societies where modern conditions of production prevail, all of life presents itself as an immense accumulation of spectacles. Everything that was directly lived has moved away into a representation."
Kun GB Leniniä katselin hiukkasen vinosta, mutta vain hiukkasen, se kärjisti esiin vaikka kuinka monen yhteiskunta/kulttuuriteoreetikon pointteja arkkitehtuurista käyttäytymiseen vaikuttavana tekijänä, kulutuksesta ja persoonasta, tavarakuvien tai kuvatavaroiden välittämistä ihmissuhteista ja sitä rataa. Väittäisinkin, että just liioittelemalla em. käytänteitä suhteessa Muurin kaatumisen ajan itäsaksalaiseen elämä-muotoon, leffa osui ylipäänsä noiden käytäntöjen yleisemmän logiikan hermoon.
"§36
This is the principle of commodity fetishism, the domination of society by "intangible as well as tangible things," which reaches its absolute fulfillment in the spectacle, where the tangible world is replaced by a selection of images which exist above it, and which simultaneously impose themselves as the tangible par excellence. "
Yhtä hyvin samaan tapaan voidaan lukea vaikka Kaurismäkeä, kyllä sielläkin vastaavia elementtejä on. Elämä-muoto kuitenkin rakentuu mm. noista käytänteistä. Kyllähän meilläkin kulutustavaroilla ns. luodaan itseä ja uskotaan systeemin rationaliteettiin jne.
"§34
The spectacle is capital to such a degree of accumulation that it becomes an image. "
Ylipäänsähän spektaakkeli taisi olla leffan pääosassa, sillä juuri etiketeillähän jne. sitä mutsia sumutettiin. Ja toista pääosaa esitti eriö, se huoneensa: mm. tiedonkulkua muokattiin aika nerokkaasti ja mielivaltaisesti. Sen verran oli ilmiselvää tuo, että väitän tuon olleen ainakin yhtenä leffan pointtinakin. Kärjistys toimi itäsaksalaisessa kontekstissa, mutta eipä tuota logiikkaa olisi kovin vaikeaa tuoda tänne.
"§37
The world at once present and absent which the spectacle makes visible is the world of the commodity dominating all that is lived. The world of the commodity is thus shown for what it is, because its movement is identical to the estrangement of men among themselves and in relation to their global product."
Tottahan kyse oli myös nostalgiasta ja sen pääosapoitsun oidipuskompleksin hoitamisesta, kompleksin jonka kohde jäi herkullisen epäselväksi. Oliko isä lopulta isä vaiko valtio, johon mutsin libido oli kiinnittyneenä? Tietty nostalgia valtiota kohtaan ehkä viittaisi jälkimmäiseen. Sisaren kohdalla ketju on toisenlainen: raivostuminen ja isän kieltäminen näyttäisi toimivan eri tavalla. Eikä hällä nostalgiaa valtiotakaan kohtaan juuri ollut.
Joka tapauksessa sai nauraa oikein kunnolla siinä kohtaa, kun selitettiin mutsin libidon kiinnittyneen puolueeseen faijan katoamisen jälkeen. Nimenomaan väite "muttei siinä ollut mitään seksuaalista" alleviivasi libidinaalisten investointien rajuuden: etenkin kun huomattiin, miten kova se nainen olikaan nussimaan pilkkua niiden valitustensa kanssa!
"§52
As soon as society discovers that it depends on the economy, the economy, in fact, depends on society. This subterranean force, which grew until it appeared sovereign, has lost its power. That which was the economic it must become the I. The subject can emerge only from society, namely from the struggle within society. The subject's possible existence depends on the outcome of the class struggle which shows itself to be the product and the producer of the economic foundation of history. "
Koska nostalgia ja surutyö olivat leffassa miusta niin tärkeessä asemassa, niin itselleni tuo imelyys toimi lähinnä asiallisena kerrontakikkana ja tietty aiheellisena (n)Ostalgialle vittuiluna.
Lainaukset Debordilta:
http://library.nothingness.org/articles … contents/4
Offline
Elokuvissa ainoa asia jossa olen kyennyt näkemään jotain syvempää merkitystä on se, että Lihan Värinässä molemmat miespäähenkilöt kannattaa Atleticoa eikä Realia.
Älä päästä painiks sitä
Offline
Viimeksi tuli katsottua From Hell. Vaikkei mikään täydellinen elokuva olekkaan niin tykkään hirmuisesti siitä. Nähty on moneen kertaan. Tuo Jack the ripper-teema kun jaksaa kiehtoa paljon.
>:{/
Offline
Walk the Line oli parempi kuin odotin. Erittäin hyvä jopa ottaen huomioon että kyseessä on kuitenkin musiikki- sekä elämänkertaelokuva. Reese Witherspoon nyt on lähtökohtaisesti hieman ärsyttävä mutta kyllä hienosti lauloi. Musiikkipuoli muutenkin oli hoidettu jokseenkin niin hyvin kuin mahdollista.
Täysin samaa mieltä! Innostuin leffasta jopa niin paljon, että marssin levykauppaan ostamaan Cashin kokiksen.
Kaurismäen Laitakaupungin valot tuli myös katsottua. Ihan hyvä elokuva ja Kaurismäki oli jopa hieman lähtenyt uudistamaan kerrontaansa. Henkilöt puhuivat pääasiassa puhekieltä ja miljöö oli selvästi 2000-lukulainen. Ihan hyvä päätös tuolle Suomi-trilogialle, vaikka jääkin minusta jälkeen kahdesta edeltäjästään. Kuulin joiden myös väittävän, ettei elokuva ollut niin synkkä kuin Kaurismäen leffat yleensä, mutta ei esim. Mies vaille menneisyyttä ole minusta mitenkään erityisen synkkä.
Kurosawaakin on tullut parin leffan verran katsottua. Ikiru -tuomittu oli oikein hyvä kertomus miehestä, joka elämänsä ehtoolla tajuaa ettei ole oikeastaan edes elänyt enää pariinkymmeneen vuoteen. Päähenkilö viettää ensin viinanhuuruisen yön kaupungilla, vonkaa sen jälkeen nuorta naispuolista työkaveriaan ja päättää lopuksi ajaa läpi hankkeen puiston rakentamisesta. Hautajaisissa työkaverit sitten kelaavat asioita ja päättävät itsekin saada jotain aikaan. Sakenhuuruinen päätös ei vaan pidä kovinkaan pitkään. Kokonaisuudessaan leffa onnistui kuvaamaan ihmisluontoa melko realistisella tavalla. Välistä päähenkilön hiljainen ja alistuva kärsiminen hieman rasitti, mutta kokonaisuudesta jäi hyvä fiilis.
Huomattavasti huononpi oli Kätketty Linnoitus. Elokuva näytti jo välistä yltävän Kurosawan normaaliin kerrontaan, mutta varsinkin loppu latisti sen melkein jonkin keskinkertaisen Hollywood-leffan tasolle. Tai ei ehkä ihan, mutta Kurosawan tekemäksi leffa oli kyllä pettymys.
Igmar Bergmanin Mansikkapaikka sen sijaan oli positiivinen yllätys. Repesin täysin siinä kohdassa kun päähenkilö näkee unta että häntä syytetään velasta. Elokuvassa ei loppujen lopuksi kovin suuria tapahtunut, mutta se ei minua haitannut. Täytyy yrittää saada muitakin Bergmanin leffoja katsottavaksi.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Manderlay. Jos Dogville oli viiden tähden elokuva niin tämä oli ehkä sitten vain neljän. Dogvillen itse ainakin näin yleistasoisempana elokuvana ihmismiestä ja siksi se ehkä vetosi enemmän kuin Manderlay, jonka käsitin paljon poliittisempana. Parhautta yhtä kaikki. Manderlayn katsoisin mielelläni uudestaan, Dogvillesta en ole niinkään varma.
Offline
Viimeksi tuli katsottua From Hell. Vaikkei mikään täydellinen elokuva olekkaan niin tykkään hirmuisesti siitä. Nähty on moneen kertaan. Tuo Jack the ripper-teema kun jaksaa kiehtoa paljon.
Nyt kuuluisi kai sanoa, että sarjakuva on paljon parempi kuin leffa ikinä?
Lapsena tykkäsin seurata kun kanat paistuivat isossa karusellissa kaupan lihatiskillä.
Offline
Kaurismäen Ariel, jota jostain syystä en ollut nähnyt aikaisemmin, tuli katsottua eilen. Sijoittuu aika korkealle Kaurismäki-listallani.
Offline
Tuosta leninistä vielä...
Oma innostukseni nauttia / syventyä hermeneuttisiin pohdintoihin tyssää siinä vaiheessa kun koen jonkin muun, epäonnistuneen elementin voimakkaampana (imelyys enemmän resurssien tukemasta populistisen löyhästä tyylittelystä kuin oivalluksena).
Toissa iltana (Paul Austerin novelliin perustuva) Smoke
ja eilen (toistamiseen) puolet Donnie Darkosta josta siirryttiin kotivideoihin
Kirjastosta lainasin viikonloppuksi:
Tarkovski - Solaris, Kieslowski - Blizna, Jarmusch - Ghost Dog, Firstenberg - Breakdance 2 sekä Joan Miró -dokkarin
wen deli skit matta clarke hör du
Offline
Tää menee jo henkselien paukutteluksi, mutta kerrankin on jotain mitä paukutella. (Jos joku haluu jostain näistä kommenttia niin voin antaa.)
Orion:
El Topo (Alejandro Jodorowsky, Mexico, 1970, 124')
Viva la Muerte (Fernando Arrabal, France, 1971, 90')
Rotterdam (parhuus järjestyksessä):
Three Times (Hou Hsiao-hsien, Taiwan/France, 2005, 135')
Tideland (Terry Gilliam, United Kingdom/Canada, 2005, 122')
Haze (Tsukamoto Shinya, South Korea, 2005, 28')
Worldly Desires (Apichatpong Weerasethakul, South Korea, 2005, 42')
Tale of Cinema (Hong Sang-Soo, South Korea/France, 2005, 90')
Drawing Restraint 9 (Matthew Barney, USA, 2005, 145')
Lunacy (Jan Svankmajer, Czech Republic/Slovakia, 2005, 118')
Bubble (Steven Soderbergh, USA, 2005, 90')
My Dad Is 100 Years Old (Guy Maddin, Canada, 2005, 16')
Rossellini Surprise Film (110')
The Drive (Nagasaki Shunichi, Japan, 1992, 93')
The Summer Yuki Gave Up Rock Music (Nagasaki Shunichi, Japan, 1978, 72')
Daddy's Vacation (Kim Kwang-Bok, South Korea/France, 2006, 15')
Fascination (Mike Hoolboom, Canada, 2006, 85')
The Great Yokai War (Miike Takashi, Japan, 2005, 124')
Mughal-e-Azam (K. Asif, India, 1960, 173')
Klimt (director's cut) (Raúl Ruiz, Austria/Germany/UK/France, 2006, 129')
Citizen Dog (Wisit Sasanatieng, Thailand, 2004, 100')
The Magicians (Song Il-Gon, South Korea, 2005, 40')
en ole kolmekybänen emoboy
Offline