You are not logged in.
Kyllähän tämä ansaitsee otsikon, onhan The Great Destroyer paras tänä vuonna julkaistu levy (just joo, olen kuullut ehkä viisi). Mutta kuitenkin, alkupään tuotannosta en tiedä mitään. Muistan kuitenkin että Things We Lost in the Firella on ainakin sydäntäsärkevän kauniit Sunflower, Dinosaur Act ja In Metal. Ja varsin erilainenhan tämä uusi levy taitaa olla aikaisempaan tuotantoon verrattuna (reippaampi, kai).
Offline
I Could Live in Hope mullakin vielä kuulematta. Long Division on jotenkin vaisuhko ja Secret Name perushyvä (?) mutta kyllähän suosikki-Low löytyy kolmikosta The Curtains Hits the Cast (henkeäsalpaava Do You Know How to Waltz? taitaa olla maailman paras biisi), Things We Lost in the Fire ja The Great Destroyer. Ja se boksikin on aika huippu, hulvattomine Misfits-kovereineen kaikkineen.
This must be what jail / I will scratch
Offline
Oli tuo The Great Destroyer kyllä yllättävän hyvä verrattuna Things We Lost In Fireen. Mukavan intiimi tunnelma vallitsee koko levyn ajan. Ei taida ihan yltää 2005 Top 10-listalle, mutta melko lähelle.
Offline
1. I Could Live in Hope
2. Things We Lost in the Fire
3. Long Division
4. Boksi
5. Great Destroyer
6. The Curtain Hits the Cast (Do You Know How to Waltz? tosin ansaitsisi ykköspaikan)
7. Low & Dirty Three - In the Fishtank
8. Trust
Offline
Secret Name on minulle tärkein Low-levytys, sillä se oli ensimmäinen jonka heiltä kuulin, (ja sitä tulikin kuunneltua paljon). Taisin olla herkässä iässä, kun pystyin kuuntelemaan juuri silloin levyjä monta kertaa putkeen. Biisi 'Starfire' menee helposti yhä kaikkien aikojen top 10 -listalle, jos sellaista pitäisi ase ohimolla alkaa väsätä.
Trust on minusta mainettaan parempi. Siinä on saundimaailma mukavan vivahteikas 'Amazing Gracen' raskassoutuisuudesta aina 'Snowstormin' tyyliseen kepeän ja rokimman Low:n suuntaan.
Uusin, Great Destroyer, oli ensimmäinen yhteistyö Dave Fridmannin kanssa, ja saundimaailma onkin sopivasti erilainen vanhempaan tuotantoon verrattuna. Levyyn oli varsin hankala päästä sisälle, ja aluksi sain fiiliksiä ainoastaan 'Californian' tapaisten hittibiisien kohdalla. Onneksi hankin vinyylin niin tuli kuunneltua tasaisesti koko levyä, ja kyllähän se on osoittaunut yhdeksi vuoden parhaista.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Tarkennettakoon että Trust on minustakin loistava levy. noi 7 muuta ovat vain vielä parempia. Secret Name on oikeastaan ainoa josta en koskaan innostunut. Pitäisi ehkä kuunnella joskus uusiks. Ruotsista olis löytynyt noita ep:itä (Songs for a Dead Pilot, Owl, jne) mutta kun olivat siinä 150-200 kruunua niin jäivät sinne.
Offline
DirtyBlueGene wrote:henkeäsalpaava Do You Know How to Waltz? taitaa olla maailman paras biisi
No niin taitaa, viikonloppuna kuulin ensimmäistä kertaa ja teki suuren vaikutuksen.
Hihi. Noin siinä käy. Kuuntelepa vielä Dark siihen perään niin tunnelma jollain tapaa täydellistyy.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Exclusive: Bassist Zak Sally Leaves Low
Amy Phillips reports:
Zak Sally, longtime bassist for the Duluth, Minnesota slowcore institution Low, has quit the band, Pitchfork learned today. He has been replaced by Matt Livingston, who has performed with both Low and frontman Alan Sparhawk's side project Retribution Gospel Choir.In an official statement, Sally wished his former bandmates the best, and didn't rule out future collaborations. "I sincerely hope that someday we can sit in the basement and make music together, but for now, there are more important things than music," he said, adding "On a personal level, I can't hope to express what the folks who have helped, supported, and listened during my 12 year tenure in Low have meant to me. This band has been my entire adult life, and I had a hell of a ride. Thanks for everything." Low responded with a message of their own:
"It is with sadness and regret that we have accepted Zak's resignation from Low. After 12 years together, we have a lot of great shared memories and musical moments. Zak's contributions to the band and his friendship have been invaluable, and we wish him and his family the best."
This is not the first time Sally has parted ways with the band. He jumped ship back in the spring of 2003, only to rejoin when Low was asked to open for Radiohead on their summer tour.
Low currently have only one performance scheduled, a "special holiday concert" at Minneapolis' First Avenue on December 9, but they promise more touring, and recording, in 2006. As for Sally, he is currently busy with his printing press, La Mano 21, which has several projects in the works.
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Ei shinne! Mut Alan vissiinkin voi jo paremmin...?
This must be what jail / I will scratch
Offline
Low'sta tulikin mieleen, että tänään voisi kuunnella pitkästä aikaa kolme Jessica Bailiffin levyä läpi. Even in Silence on mahtava. Hour of the Trace on mahtavampi. Ja uusin, neidon omaa nimeä kantava, on myös hieno. Vähän raaempi jollain tavalla. Johtunee jousien käytöstä tuo. Ei oo sillee oikein auennut lopullisesti se.
Jessica
Offline
Offline
02-06 New York, NY - Bowery Ballroom
Vois ehkä mennä kattoo!! En kyllä uskalla varailla mitään ennen ku Saint Etienne julkasee USA-kiertueensa tässä ihan kohta ilmeisesti.
Matt Livingston soittaa niinku bassoo ku se toinen tyyppi meni pois.
Offline
Jotenkin tuntuu, että Great Destroyer lyssähtää liikaa lopussa. Alussa kun meinaa räähtää pää sen parhuuden vuoksi. Liikaa heilurii tai jotain. No mut joo.
Offline
Hah, sattumalta juuri tänään kuuntelin Great Destroyeria kunnolla piiitkästä aikaa, ja kävi oikeastaan samoin. Ei tuota Fridmannin saundimaailmaa jaksa oikein levyn loppuun asti, sitä alkaa toivoa, että edes osa biiseistä olisi toteutettu perinteisemmällä Low-estetiikalla, joka hellii korvia eikä välttämättä tarjoa niin monenlaista ärsykettä koko ajan. Sellaisesta Low-tuotannosta pidän enemmän. Ihan hyvä silti, että ainakin yrittivät tällä kertaa vähän uusintaa saundiaan, ja kyllähän nuo biisit siellä kaiken rokkisärön Fridmann-syntikoiden takana ovat taattua Low-hyvyyttä.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Hö, onhan siellä loppupuolellakin esim. Pissing ja Death of a Salesman... hyvin jaksaa.
This must be what jail / I will scratch
Offline
Hö, onhan siellä loppupuolellakin esim. Pissing ja Death of a Salesman... hyvin jaksaa.
Joo, nuo ovat hyviä, ja When I Go Deaf loppupuoliskolta on levyn ehkä paras biisi, mutta tarkoitin lähinnä sitä, ettei Fridmann-tuotantoa jaksa levymitassa kuunnella niin kauaa tässä tapauksessa. Pitää aloittaa toisesta vinyylistä jos noista meinaa tosissaan intoilla.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
> lähinnä sitä, ettei Friedmann-tuotantoa jaksa levymitassa kuunnella niin >kauaa tässä tapauksessa.
en ole koskaan sietänyt "fridmann-tuotantoa". varmaan ekan 10 sekunnin jälkeen oisko ollu jossain mercury rev tai flaming lips-jutussa kun kuulin niin alko ellottaa eikä ellotus ole loppunut vieläkään. kylmät väreet melkein tulee ajatuksestakin.
joku kyseli jossain joululaulufoorumissa low´n joululevyn perään,
yhellä kaverilla muistaakseni se on ja ihan helevetin kaunis levy onkin!!!!
ja leposi::: JESSICA BAILIFF!!! turhan vähän tunnettu mutta niiiiiin ihana!
even in silencen kun aikanaan ihan puskista ostin disndatista niiin
en paljon muuta kuunnellutkaan. kranky-lafkan kultakautta oli tuo vielä.
tai siis sitä aikaa jolloin tuollainen postirokki kiinnosti itseä. vaan tuo
bailiffi oli kyllä ihana yhistelmä shoegazingiä ja ambienttia. eikä mitään tortoiseilua. hour of the trace ei oikein enää lämmittänyt ja uudemmista ei mitään havaintoa, mulle toi eka on vaan ikuisesti tärkeä.
artsy
let me fall out of the window
with confetti in my hair
Offline
Minusta the Great Destroyerin loppupuoli ei häviä ollenkaan alulle. Walk into the Sea oli joskus suosikkini levyltä, ehkä vieläkin. Death of a salesman on taas ihan eri puusta veistetty kuin muu levy (Cue the Stringsin lisäksi ehkä) ja luo mukavasti kontrastia. Toisaalta ymmärrän ettei kaikki välttämättä jaksa koko levyllistä kerralla tuotannon vuoksi.
Offline
Offline
Hihi, tuossakin haastattelussa mainitaan M.I.A.. Nythän se tulee puheeksi ihan aiheellisesti, mutta edellisessä, suuttumisjättöilmoituksessa / kiertueenperumiskirjeessäänkin Alan muistaa kehua M.I.A:ta vuodatuksen lomasta, mikä oli kontekstissaan aika surkuhupaisa juttu.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
eilen soittivat
Sandinista
Monkey
Dragonflies
Silver Rider
Sunflower
Condescend
Pissing
Violent Past
Murderer
Lazy
Lazer Beam
CanadaEncore 1:
That's how you sing amazing grace
Two step
WhitetailEncore 2:
When I go deaf
+ muutaman. ekassa enkoressa oli neljä piisiä ja tokassa kaks, muitakin saattaa puuttua tuosta listasta
MURDERER CANADA Pissing, When I Go Deaf, Sunflower, Monkey, Amazing Grace....
My Latest Novel lämppärinä ihan pl
Hienoa että pitkähkön supporttisetin ja kunnon varsinaisen keikan jälkeen voi olla yhdentoista pinnassa kotona. Osaisivatpa suomessakin...
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Jaahas. En ois ees ku tahtonut olla siellä. Orkl, nyt vituttaa sen NYC-keikka kakan missaaminen taas eniten.
Taidan asentaa pinssini, jossa lukee i'm sick to death of low.
Offline
Maailman paras bändi! Maailman paras levy! Paras keikka ikinä!
Tarkempaa analyysiä seurannee kunhan saan koottua ajatukseni.
Offline
Näin nämä livenä Radioheadin lämppärinä vuonna 2003. Keikka oli helvetin hyvä ja ostin saman tien Things we lost in the firen, joka on myöskin helvetin hyvä. En ole tosin kuunnellut kuukausiin. Enkä ole jaksanut muita levyjä hankkia, vaikka ne taitaa kaikki olla hyviä.
Offline
Just as the frost clears on the cusp of spring this coming year, it'll be time to get low with the stately winter-core of Low once again, as the Duluth trio-- now augmented with new bassist Matt Livingston-- unleashes its eighth long-player, and second for Sub Pop, tentatively titled The Violet Path.
As with its predecessor, 2005's The Great Destroyer, The Violet Path features production from studio ace and fifth Flaming Lip Dave Fridmann. While on the road with the Retribution Gospel Choir, Low's Alan Sparhawk was kind enough to share a few bits of information on the new disc with Pitchfork.
Themes of murder and death, as it happens, permeate The Violet Path. "Near as I can tell, it's all about killing," Sparhawk told Pitchfork. "I was kind of realizing the other day that a lot of the songs deal with either killing someone or dying. I don't know, it's kind of funny...maybe that's the big question. [We're] kind of living in a time when it's good to talk about killing and being killed."
Perhaps most exciting of all, the new release boasts a recording of "Murderer", one of the trio's finest songs to date-- previously only available on ultra-limited-edition vinyl.
Along with "Murderer", other homicidal numbers set to appear on The Violet Path include "Breaker", "Violent Past" ("rhymes with Violet Path," Alan was quick to point out), "Pretty People", and "Hatchet"-- the last of which is "the getting along song. It's not as violent as the title, I think."
Parental discretion notwithstanding, The Violet Path gets the seal of approval from Sparhawk and Low drummer/vocalist Mimi Parker's two young children, Hollis and George: "They like it. [Hollis] calls this record 'Mom and Dad music.'"
This must be what jail / I will scratch
Offline
Murderer!
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Möödöröö!
Älä päästä painiks sitä
Offline
No niin, oli se vuotanut Drums and Guns ilmeisesti ihan lopullinen mixaus...pitsföökin haastis:
Mostly, the record is marked by a preponderance of basic, almost flimsy drum loops. Oh my, are there loops on this record. Songs like "Breaker" build from a basic beat to nothing more than handclaps and a one-finger organ drones, with a pinched multi-tracked harmony from Sparhawk who laments "our bodies break/ And the blood just spills and spills," and "there's gotta be an end to that." It's one of the most glaring examples on Drums and Guns of hard-panned vocals located almost entirely in the right channel, but after hearing the track enough times, it ceases to be a distraction, and it ends up one of the most striking examples of their stripped-down approach.
Kuuntelepa tuota levyä sit kuulokkeilla, hermi menis. Enpä taijja
Myykää mulle joku murderer 10"
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline