Entä jos

turston · 02.12.2007 18:41

Entä jos

Stanley Cupin finaalisarja alkaa muutaman päivän kuluttua. Jo nyt on varmaa, että saamme uuden suomalaisen nimen kannun kylkeen. Vastakkain ovat Kisu Liikasen Montreal Canadiens ja Pusi Purolan Phoenix Coyotes. Molemmat pelaajat ovat käyneet hieman tavanomaisesta poikkeavan tien kohti NHL:n huippua. Sattumalla, vai pitäisikö sanoa tuurilla oli paljon osaa.

Kisu Liikanen oli jo pienenä päättänyt, että hänestä tulee jääkiekkomaalivahti. Patrick Royn vaikutus oli ilmeinen. Perheen taloudellisen tilanteen takia maalivahdin varusteisiin ei kuitenkaan ollut varaa, eikä seurajoukkueistakaan löytynyt pojalle tamineita. Vaikka tilanne selvästi harmitti Kisua, hän jatkoi kuitenkin innokkaasti harjoittelua. Talvet menivät jäällä ja kesäisin perheen pihasta kuului toistuvaa jyskettä. Kisu heitteli palloa autotallin oveen ja torjui itse kimmokkeen.
Eräs alkusyksyn ilta vuonna 1996 muutti kaiken. Äiti rymisteli hysteerisenä Kisun huoneeseen, jossa poika jo nukkui Patrick Royn maski päässä. Äiti oli voittanut bingolotossa. Voi rakas Kisu, nyt ei ole rahasta pulaa, mitä sinä haluat? kuului äidin kysymys. Vastaus oli selvä; Minä haluan jääkiekkojoukkueeseen.
Kisulle löytyi paikka juuri perustetusta Muhoksen Jääklubista. Joukkueessa oli jo maalivahti ja 12-vuotiaana ensimmäisen kerran jääkiekkojoukkueeseen liittyneeseen Kisuun suhtauduttiin epäilevästi. Pian poika kuitenkin osoitti kykynsä. Täydellinen itseoppineisuus heijastui kuitenkin sijoittumisessa ja mailapelissä. Onneksi joukkueesta löytyi osaava valmentaja. Kisu oli jo onnellinen ja tuskin aavisti mihin vielä pystyisi. Halu oppia lisää ja tahto olivat kuitenkin kova.
Vuodet kuluivat ja Kisu kehittyi. Jossain vaiheessa tuli ajankohtaiseksi siirto muualle. Jääklubista olisi vaikea ponnistaa maailmalle.
Yläasteen loputtua Kisu siirtyikin Oulun Kärppien junioreihin. Taas täytyi syrjäyttää uusi maalivahti. Tehtävä oli vaikea, mutta motivoituneelle Kisulle se ei kuitenkaan tuottanut ongelmia. Lopulta Kisu oli aina ikäluokkansa ykkösmaalivahti. Juniorimaajoukkueeseen ei missään vaiheessa kuitenkaan tullut kutsua. NHL oli myös pelkkä kaukainen haave. 2002 ensimmäiset Kisun ikäluokan pelaajat varattiinkin taalajäille. Kisu kolkutteli kuitenkin jo SM-liigan portteja.
Kärppien selvän maalivahtitilanteen takia täytyi miettiä muita vaihtoehtoja. Kesällä 2003 Kisu tekikin sopimuksen HIFK:n kanssa. Alusta asti oli selvää, että pelejä tulisi harvakseltaan, jos ollenkaan. Vuokrasopimus Järvenpään Haukkojen kanssa olikin hyvä ratkaisu. Haukoissa Kisu vakiintui ykkösmaalivahdiksi, ja jatkoi siellä seuraavankin kauden. 2005 keväällä hieman ennen play-offien alkua HIFK joutui vaikeaan tilanteeseen. Kummatkin joukkueen maalivahdit loukkaantuivat lyhyen ajan sisällä. Kisu nostettiin HIFK:n edustukseen. Kisu tiesi, että tällaista mahdollisuutta ei tule ehkä enää koskaan. Kisu pelasikin tähän astisen uransa parasta kiekkoa. Joukkueen ykkösmaalivahti tervehtyi juuri playoffien alkuun, mutta Kisu aloitti kuitenkin pleijarit. Ja lopettti myös. Suomen mestaruuteen. Palkintona playoffien parhaan pelaajan palkinto ja MM-kisapaikka. Tosin vain turistina.
Kesällä se sitten tapahtui. New York Islanders varasi Liikasen kuudennella kierroksella. NHL ei ollut vielä varmaa, mutta näyttöpaikka tulisi ehkä jossain vaiheessa. Suomeen kannatti jäädä vielä joksikin aikaa, kehittyihän Kisu edelleen.
Voitokkaiden MM-kisojen jälkeen kesällä 2008 sitten lopulta tehtiin sopimus Islandersin kanssa. Sopimuksesta tuli kaksisuuntainen. Ensimmäisillä kausilla oli turha odottaa näyttöpaikkoja, Dipietro oli varma ykkösmaalivahti ja lähes yhtä varma oli kakkosmaalivahti Ed Belfour, jonka kanssa Islanders teki kesän aikana 7 vuoden sopimuksen. Peräänantamattomuudesta tunnettu Kisu luotti kuitenkin itseensä ja pelasi loistavasti farmijoukkueessa. Oli vain ajan kysymys, koska nousu Islandersiin tapahtuisi. Farmissa Kisu vei toisella kaudellaan joukkueensa aina finaalisarjaan asti.
Ed Belfour kuoli kauden 10/11 alussa. Kisusta tuli automaattisesti joukkueen kakkosmaalivahti. Otteluita kertyi ensimmäisen NHL-kauden aikana 24, mukaan mahtui 4 nollapeliäkin. Islanders luotti kuitenkin sokeasti Dipietroon. Playoff-paikka ei ollut lähelläkään. Lisäksi Kisusta oli tulossa vapaa agentti, eikä Islanders jostain syystä halunnut pitää Liikasta joukkueessa. Kesän aikana Boston Bruins tarjosi Kisulle sopimusta. Maalivahtien hautausmaana tunnettu Bruins ei tullut Kisulle kuulonkaan. Näytti siltä, että edessä olisi paluu Eurooppaan.
Neuvotteluja käytiin usean joukkueen kanssa. Päätös oli vaikea. Lopulta tapahtui se, mistä Kisu oli aina unelmoinut. Tarunhohtoinen Montreal Canadiens halusi Liikasen. Rahalla ei ollut väliä ja sopimus syntyi vaivattomasti. Täällä Patrick pelasi upeimmat vuotensa.
Liikasen motivaatio oli huipussaan ja jo ennen vuodenvaihdetta hän oli joukkueen selvä ykkösmaalivahti. Myös fanit rakastivat sanavalmista Kisua. Voisiko hän tehdä saman, minkä Patrick teki kahdesti, viedä lähes yksinään joukkueensa aina Stanley Cupiin saakka? Montreal jäi niukasti ulos playoffeista. Toisella Canadiens-kaudellaan Kisu sai Vezina-ehdokkuuden. Playoffeissa torjuntavastuun joutui ottaa Cristobal Huet Liikasen koettua uransa ensimmäisen pahan loukkaantumisen runkosarjan lopussa. Toronto tiputti Canadiensin ensimmäisellä kierroksella suoraan 4-0.
Tällä kaudella Liikanen on tehnyt lopullisen läpimurtonsa. Myöhemmällä iällä vielä kehittynyt Kisu saa kauden päätteeksi Vezinan, mutta sitä ennen on mahdollista saada vielä suurempi palkinto. Stanley Cup on neljän voiton päässä. Vastapuolelta löytyy kuitenkin playoffien paras maalintekijä, Pusi Purola. Kisulle tuttu mies jo SM-liigasta ja MM-kisoista.

Pusi Purola eli lapsuutensa ankeassa maalaiskunnassa. Vanhemmat olivat maanviljelijöitä. Aikaa ja rahaa oli vähän. Poikaa kiinnosti pienenä useat joukkuepelit, mutta rahoitusvaikeuksien ja kyytien mahdottomuuden takia hän joutui tyytyä hiihtoon ja juoksuun. Lähin jääkiekkojoukkue oli lähes 100 km:n päässä. Omalla koululla oli jää ja siellä Pusi vietti kaikki mahdolliset talvi-illat. Pusi rakasti jääkiekkoa. Tilanne oli kuitenkin sama kuin Kisulla, joukkueessa pelaamisesta pystyi vain haaveilla.
Suomi liittyi EU:un 1995. Muutenkin kannattamattomasta maatilan pitämisestä tuli nyt lähes täysin mahdotonta. Tämän tajusivat myös Pusin vanhemmat. Maitotila lopetettiin, äiti sai töitä koulun keittolasta ja isälle löytyi paikka paikallisesta rakennusfirmasta. 95 syksyllä Pusi tajusi jotain. Nythän vanhemmilla oli aikaa ja rahaakin muuhun kuin ruokaan. Pitkällisten mietintöjen jälkeen hän uskaltautui kysyä, voisiko hän liittyä Kauhavan Hela-kiekon joukkueeseen. Hieman vastahakoisesti tähän suostuttiin. Edessä oli pitkät kyyditykset. Onneksi kylästä löytyi toinenkin poika, joka liittyi joukkueesen. Kimppakyydit olivat kummankin perheen pelastus.
Purolan maalivainu ja viimeistelytehokkuus tekivät heti ensimmäisistä harjoituksista lähtien vaikutuksen joukkueen valmentajaan. Potentiaalia oli, mutta monipuolisuutta puuttui. Tämän tiesi Pusikin. Motivaatiota kehittää itseään riitti.
Hela-Kiekossa Pusi pelasi yläasteen loppuun. Yhdeksännen luokan keväällä hän haki Jyväskylään lukioon. Tavoite oli selvä, päästä pelaamaan Jypin junioreihin.
Hela-Kiekossa Pusi oli tottunut olemaan joukkueen parhaimmistoa. Jypissä hän koki aluksi takaiskuja, kun huomasi jääajan tippuneen radikaalisti. Pusi harjoitteli kuitenki omalla ajallaankin ja kehittyi vauhdilla. Junnumaajoukkue ja NHL-varaus oli tietenkin pelkkä unelma, kuten Liikasellakin mutta Pusi tiesi että hän tulee varmasti kehittymään vielä paljon. Olihan hän pelkkä raakile verrattuna muihin ikäluokkansa pelaajiin, jotka olivat pelanneet joukkueessa jo viisivuotiaasta lähtien.
SM-liigassa hän pelasi ensimmäisen kerran kaudella 03/04. 24 ottelua tehoilla 6+1. Jääaikaan nähden hyvä suoritus. Seuraavalla kaudella hän olikin jo joukkueen vakiokokoonpanoa ja pääsi pelaamaan erikoistilanteitakin. 56 ottelua: 22+4 oli kauden saldo. Pusi kuului liigan vaarallisimpiin maalintekijöihin. Seuraavalla kaudella Purola teki lopullisen läpimurtonsa, kutsuja tuli maajoukkueturnauksiin ja liigassa hän iski kovat tehot 41+18 voittaen ylivoimaisesti maalipörssin. MM-kisat jäivät väliin loukkaantumisen takia. Kesällä Phoenix Coyotes varasi Purolan viidennellä kierroksella. Pitkällisten pohdintojen jälkeen Pusi päätti jäädä kuitenkin vielä Suomeen. Lopulta siirtyminen taalajäille tapahtui vasta 08/09, samaan aikaan kuin Kisu Liikasella. Joukkueen tärkeimpinä pelaajina he toivat Suomelle historian toisen maailmanmestaruuden keväällä 08.
Syksyllä alkoivat pelit NHL:ssä. Purolan mahdollisuuksia menestyä Pohjois-Amerikassa epäiltiin, vaikka hän oli ollut SM-liigan johtavia pelaajia. Purolalta puuttui fyysisyyttä, eikä hän monista kehotuksista huolimatta aloittanut punttritreenejä Eihän Mariokaan niin tehnyt koskaan väitti Pusi.
Phoenix Coyotesia seurattiin tarkasti, pelasihan siellä kaikkien aikojen lahjakkain jääkiekkoilija, Lappeenrannan lahja maailmalle: Tapnan Kulli. Railakkaasta elämästään tunnettu Tapnan oli yhtenään lehtien palstoilla. Tapnan vietti kosteita iltoja ja erehtyi jossain vaiheessa tekemään muutaman aikuisviihde-elokuvankin. Coyotes ei saanut poikaa kuriin. Suoritukset jäällä olivat kuitenkin kiistattomat. Tapnan ehdotuksesta Pusi pääsikin kokeilemaan taitojaan NHL:n vaarallisimman tutkaparin; Patrik Stefanin ja Tapnan Kullin laidalla. Peli kulkikin hyvin, vaikka vaatikin vielä totuttelemista. Tammikuussa 09 Tapnan Kulli kuitenkin yllättäen ilmoitti lopettavansa peliuransa. Nykyään hän asuu onnellisesti Pamela Andersonin kanssa. Isku oli paha Purolalle. Yhteispeli Stefanin kanssa ei toiminut, olihan Tapnan ollut se ketjun tärkein lenkki. Kauden aikana Purola tippui asteittain nelosketjuun asti. Seuraavat kaudet menivät pienellä jääajalla kolmos ja nelosketjuissa.
Kesällä 2011 Phoenix hankki riveihinsä Rico Fatan. Tästä siirrosta tuli Purolan uran pelastus. Kemiat Fatan kanssa toimivat täydellisesti. Purola iski kauden aikana 62 maalia ja Coyotes meni playoffeihin. Matka päättyi kuitenkin toisella kierroksella. Pusi oli kuitenkin tehnyt mahdottoman, noussut Vitusta NHL:n parhaaksi maalintekijäksi. Seuraavalla kaudella Phoenix lähti tosissaan hakemaan Cupia. Unelmat murskaantuivat kuitenkin Fatan pahaan loukkaantumiseen, joka piti miehen pois peleistä koko kevään.
Tällä kaudella joukkueen tukipilarit ovat pysyneet terveinä ja pyyhkäisseet vastustajat playoffeissa suoraan 4-0. Finaaleissa kuitenkin on vastassa NHL:n paras maalivahti. Varmaa kuitenkin on, että Cup menee pelaajalle, joka on tehnyt kovasti työtä sen eteen.

Entä jos Kisu Liikasen äiti ei olisi aikoinaan vienyt bingolottokuponkia kioskille tai jos Pusi Purolan vanhemmat olisivat itsepäisesti jatkaneet maanviljelyä? Mitä pojille kuuluisi nyt? Ehkä he olisivat onnellisia, mutta tuntisivat varmasti pientä katkeruutta, kun heidän ikäluokkansa pelaajat kaartelevat ensimmäisiä kertoja taalajäillä.

-Miklu Kullio 21.5.2014-

risto_m · 10.12.2007 05:08

http://www.iltasanomat.fi/videot/urheilu/1461781

Leif Erikson · 10.12.2007 12:33

risto_m wrote:

http://www.iltasanomat.fi/videot/urheilu/1461781

Ei hitto. Toi jäbä on se joka veti jotain bodausasentoja urheiluruudun klipissä. Sillon jo alko veri kiehumaan. :twisted:

börjeslandet · 10.12.2007 13:40

..ootkin vaan pelkkä pusi?

tapna · 25.04.2008 20:10

colorflash

tapna · 22.12.2009 07:06

colorflash

risto_m · 22.12.2009 12:59

Parasta ikinä roll

Street Spirit Sr.

#1 02.12.2007 18:41

Entä jos

#2 10.12.2007 05:08

Re: Entä jos

#3 10.12.2007 12:33

Re: Entä jos

#4 10.12.2007 13:40

Re: Entä jos

#5 25.04.2008 20:10

Re: Entä jos

#6 22.12.2009 07:06

Re: Entä jos

#7 22.12.2009 12:59

Re: Entä jos

Board footer