You are not logged in.
Pages: 1
Topikki, joka olisi pitänyt aloittaa jo sivustolle liittyessäni. Captain Fantasticiin asti kaikki oli ihan timanttista. Vähäksi aikaa sädekehä himmeni, kunnes vanha bändi koottiin uudelleen ja Taupin palasi kirjoittamaan lyriikoita. Lopputuloksena herran aliarvostetuin ja jopa pop-konössööörien ylenkatsoma Too Low For Zero. Hypätään vuodesta 1983 vuoteen 2001, jolloin ilmestyi Eltonin seuraava kokonaisuutena vahva levy Songs From The West Coast. Väliin kyllä mahtuu mainioita klassikoita kuten Sacrifice.
Pitkän vastustelun ja siedätyshoidon jälkeen sain viriteltyä todelliset musiikinystävän korvani myös juustoiselle tuotannolle sekä 2000-luvun nostalgiselle farkkurokille. Näin alkaa topikki nuoresta Reginald Dwightista, joka kiipesi pianolleen ja varasti Jumalan äänen.
Offline
homo
:peuk:
menen nyt nukkumaan ajatellen Jan Vapaavuorta
Offline
En usko.
YKKÖSMIEHEN PAIKKA TÄYTETTY ON
EI SE AUKI ENÄÄ OO
LIEKEISSÄ MYÖS SAULIN SAMMUMATON
RAKKAUS ROUVA JENNI HAUKIOON
Offline
Black Metal on oikeasti muutakin kuin skandaalijournalismia.
jäsen: vitun hapan (suljettu?) pappaosasto
Offline
Toisinaan sitä ymmärtää täysin alxityn hermoromahdukset, kun avauksen jälkeen topikkiin virtaa pelkkää paskaa.
Offline
Elton Johnilla on kyllä muutama todella täydellinen plätty: Madman Across the Water, Honky Chateau... Nannaa.Goodbye Yellow Brick ROadista olisi saanut karsimalla ihan sairaan kovan...
Jäsen: vitun hapan pappaosasto.
Matin kanssa seilataan
Paten kanssa reivataan
Offline
Bitter Fingers ja (Gotta Get A) Meal Ticket unohdetaan usein listatessa Eltonin parhaita kipaleita. Muutenkin Captain Fantastic and The Brown Dirt Cowboylta nostetaan kokoelmille vain Someone Saved My Life Tonight, vaikka nimikkobiisikin on täyttä rautaa. Toisinaan kuulostaa Taupin-Johnin parhaalta teokselta, mutta joskus ei jaksa ollenkaan. Levyn kansikin komeimpia ikinä:
Offline
Kyllähän Goodbye Yellow Brick Road on aika hieno kokonaisuus. Ihan hyvä, että viimein tuli se hankittua, koska siellä oli yllättävän monipuolistakin menoa hieman rankemmasta poppirokista hieman progeilevampaan poppiin ja sitten tietysti mukana on nuo tutuimmaksi tulleet balladit eli nimibiisi ja se parempi Candle in the Wind.
EDIT: mitäs muuten Acedia tykkää Eltonista? Jotenkin uskoisin tämän olevan Ässä-musiikkia.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Onhan mulla itsellä toi Goodbye Yellow Brick Road, ja se on kyllä puoliksi hyvä, mutta ei se ihan kokonaisuutena pysy kasassa. Oikeastaan jo Funeral for a friend (love lies bleeding) ja nimibiisi riittää jo oikeuttamaan tuon albumin omistuksen. Jokunen vuosi sitten kävelin kiireessä koulun käytävällä ja kun keskusradiosta alkoi soida Goodbye Yellow Brick Road, niin oli pakko istahtaa penkille ja kuunnella se ihan loppuun asti.
Enemmän Elton uppoa sinkkubiisien ja huolella valittujen albumiraitojen muodossa (Tumbleweed Connection on vielä kuuntelematta näistä klassikoista). Captain Fantastic and the Brown Dirt Cowboy on ehkä kokonaisuutena toiminut albumeista parhaimmin, ja etenkin Someone Saved My Life Tonight on aika täydellinen EJ-biisi.
Madman Across The Water kaivannee lisäkuuntelua, samoin myös Honky Château, jotka molemmat vaikuttivat ammattimaisen varmoin ottein tehdyiltä, mutta ne ei oikein innostaneet silloin. Toki viimeksi mainitulla on yksi Eltonin parhaimmista biiseistä, Rocket Man.
Don't Shoot Me I'm Only The Piano Player on ehkä liian valtavirran suuntaan kallistuvaa pop/rockia, ja se ei sytyttänyt ollenkaan, patsi levyn viimeinen kappale, High Flying Bird on lienee unohdettu Elton-klassikko.
80-luvun levyistä olen kuunnellut osittain Jump Up:n (sisältää koskettavan tribuutin John Lennonille: Empty Garden (Hey Hey Johnny)) ja Too Low For Zeron olen kuunnellut kokonaisuudessaan, ja se oli kyllä melko vahva paluulevy. Cold as christmas on erityisesti noussut lähimmäksi sydäntäni tuolta albumilta; muistuttaa vähän GBYBR:ia, mutta ei ole niin mahtipontinen, mutta silti yhtä lämpöisen kaunis sävellys. Tuolta voi katsoa livevideon. 80-luvun hiteistä Nikita uppoa jostain kumman syystä tähän kuuntelijaan.
2000-luvun levyistä The Captain & The Kid oli positiivinen yllätys; hieno albumikokonaisuus, joka pysyy kasassa todistaen, että Eltonilla on tosiaan vielä jotain annettavaa musiikin(kin) saralla. Tinderbox ja The Bridgen tasoisia ässäbiisejä en olisi uskonut Eltonilta enää löytyvän uran tässä vaiheessa.
Siinäpä muutamia ajatuksiani EJ:n musiikista.
...ja kyllä kaikki tästä Nikita-biisistä tykkää; tajusin sen nyt tässä kun viimeistelen viestiä ja kuuntelen kyseistä kappaletta.
Offline
Postaukseni ei ole aiheuttanut niin paljon keskustelua kuin olisin hurjimmissani haaveissani toivonut. Eli ts. oisko ylösnoston aika?!?
Offline
Offline
pakko myöntää etten postauksen innoittamana ole vielä tehnyt mitään asian hyväksi.
nyt kävi näin
Offline
Kaksi kolmesta. Se on jo sentään aika hyvin, ja eiköhän tuo hanttakin vielä ruotuun saada.
Offline
Ylös!
Tämä jo pelkästään Goodbye Yellow Brick Roadin takia. I'm Still Standing -video ansaitsee myös
Offline
elton john oli eilen telkkarissa
ja ei ässyli, en oo vieläkään tehny mitään postauksesi innoittamana
Offline
voodoo jippu eiq people bez magic people
lol apua
ultravox
Offline
Offline
elton ankka
Offline
Offline
Pages: 1