You are not logged in.
Jaahas oopperassahan menee nyt toukokuussa Sallisen Ratsumies. Vähän kyllä kiinnostelis, etenkin kun on tässä tullut kahlattua Haavikon tuotantoa lävitse muutenkin. Täytyy kattoa jos sais vielä hommattua 30e piippuhyllyliput sopivalle päivälle.
Ylihuomenna kahtomaan.
Last edited by jookcha (12.05.2025 11:49)
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Ratsumies oli ihan jeppis, etenkin kolmas näytös. Viinanjuontia ja juonittelua
Pelkäsin että suomeksi laulettu ooppera olisi vaivaannuttavaa, mutta ei ollut.
Ooppera on kyllä jees 
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Olipas Anti-G Takomossa hieno esitys. Valtava suositus, jos vielä lippuja saa.
Offline
Addams Family -musikaali Turun kaupunginteatterissa oli ihana. Mielettömän hienot lavasteet. Kannatti matkustaa. Suosittelen!
Offline
Pahansisuinen - Jouko Turkan elämä on nyt luettu. Liian suppea tiivistys jonka lukee hujauksessa. Olisin kaivannut enempi anekdootteja ja tarinoita hänen kanssaan työskenneiltä henkilöiltä, ja lainauksia meidassa olleista arvosteluista.
Turkka muutti teatteritaiteen kirjallisesta ruumiilliseksi. Kyllähän tyypin tekemisiä paljon arvostettiin läpi elämän, paitsi porvariston piirissä. Joku 70-luvun komedioista olis ollu kiva nähdä. Mutta muuten en aikamatkustaisi Turkan produktioita katsomaan, koska kaverilla oli selvästi hyvin synkkä ihmniskuva ja se näkyy tuotannossa. Toisinsanoen en halua katsoa Turkkaa samasta syystä kuin en halua katsoa kauhuelokuvia. Enkä nymphomaniacia.
Kysymys kuuluu olisiko hänen teatteriesityksistä tullut paskempia tai olisiko hänen kouluttamistaan näyttelijöistä tullut paskempia ilman sitä henkistä väkivaltaa?
Suurelle yleisölle tutuimmat teokset eli tv-sarjat seitsemän veljestä ja kiimaiset poliisit edustaa turkkamaisuutta äärimmillään ja vähemmällä nerokkuudella, eli ei varmaan kovin hyviä esimerkkejä tyypin tuotannosta. Kiimaiset poliisit dvd löytyy helmetistä. Kyllä sitä voi yhen jakson taistella läpi.

Offline
Turkka kirjan extraksi sopii hyvin tämä podcast jakso:
Kyllä se viesti on selkeästi kaikilla että tyyppi oli teatteritaiteen suvereeni nero. Ja sitten on se pimeä puoli.
Vittumaista näyttelijöille oli se että koskaan ei tienny että meneekö se Turkan mielen mukaan vai ei. Tuleeko runtua vai kehuja sitä ei pystyny ite omasta tekemisestä päättelemään.
Luulen että tämä on taas niitä kuuluisia tapauksia missä nerous heilahtaa ohitseni kuin Mika Häkkinen Monzassa.
Vielä voisi lukea Anneli Ollikaisen kirjan Lihat ylös.

Offline