You are not logged in.
A Complete Unknown (2024, James Mangold)
Bob Dylan mumisee ja rämpyttää kitaraa. Kaikki rakastavat Bob Dylania. Yllättävän hyvä leffa vaikka toki mutkia vedetään suoraksi. Tässä poltetaan paljon röökiä. Onko spaddu taas cool?
Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb (1964, Stanley Kubrick)
Jotenkin tämä ei ole vanhentunut niin hyvin kuin muut Kubrickit. Oikeastaan leffan viimeiset 20 minuuttia on ne olennaiset kohdat. Kyllä Sidney Lumetin Fail Safe on se parempi vuonna 1964 ilmestynyt ydinsotaleffa.
The Big Boss (1971, Lo Wei)
Bruce Lee pistää jengiä nippuun. En tajunnut juonesta mitään. Jotain huumeita salakuljetettiin jääpalojen sisällä? Kova meno
Tyson (2008, James Toback)
Mike Tyson kertoo elämästään. Aika kuumottava kaveri. Välillä tuli mieleen Parviaisen Yksinteoin. Omituisen käppäisesti kuvattu, kuvan laatu muistuttaa välillä jotain halpis tubedokkaria.
Last edited by jookcha (17.02.2025 17:51)
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
The Monkey
Viihdyttävän kepeä groteski elokuva kuoleman sattumanvaraisuudesta ja vanhemmuudesta.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
The Brutalist
Kävin katsomassa Tennispalatsin isoimmalta kankaalta, koska ajattelin tämän olevan sen sarjalipun päälle tulevan neljän euron lisämaksun arvoinen. En tykännyt hehkutetusta kuvauksesta enkä myöskään musiikista, joka oikeastaan vain ärsytti isosti. Hahmoista en saanut mitään otetta eikä tunteita tullut. Pituudelle ei mitään perusteita ja väliaika pilasi kaiken lopullisesti, koska olin ihan vähän pääsemässä elokuvaan "sisään" ja sitten tuli vartin väliaika ja toinen osa oli todella paskaa rytmiltään ja loppu nyt oli jotain... Jos miettii, että ilman väliaikaa toi leffa on jotain 3 tuntia ja vartti päälle plus lopputekstit. Kyllä sellaisen nyt pystyy istumaan läpi ilman kusitaukoa, jos oikeasti haluaa. Jotenkin jäi sellainen kuvitelma, että tästä on nyt tehty isoa ja mahtavaa ison ja mahtavan takia. Iso pettymys. En myöskään tykännyt ohjaajan aiemmasta elokuvasta Vox Luxista. The Childhood of a Leaderia en ole nähnyt enkä tiedä haluanko enää, vaikka sitäkin on kehuttu.
2,5/5 tähteä
Last edited by leposi (06.03.2025 14:23)
Offline
The Brutalist
Tennispalatsin isoimmalta kankaalta, koska ajattelin tämän olevan sen sarjalipun päälle tulevan neljän euron lisämaksun arvoinen.
Perkeleen lisämaksut
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Burnt Offerings
Jännä 70-luvun kauhuelokuva, jossa Oliver Reed perheineen vuokraa talon joka on liian hyvä ollakseen totta.
Last edited by barton_funk (08.03.2025 00:27)
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
The Brutalist
Propsit leposin arviolle. Osittain sen takia otin katsomiseen savotta-asenteen. Kun elokuvan kesto ylittää kaksi tuntia, olen valmiiksi skeptinen. Kun elokuvan kesto ylittää kolme tuntia, kiehun raivosta. Yli kolmetuntiseen elokuvaan pitäisi anoa poikkeuslupaa Tyhjäkäynnin vastustajat -yhdistykseltä, jonka puheenjohtaja olen minä. Tässä kohtaa täytyy kuitenkin erkaantua leposin kokemusmaailmasta. Ensiksi leffan 60-lukuinen filmi, VistaVision, näyttää niin saakelin hyvältä, että jokaisen freimin kohdalla tekee mieli laulaa. Toiseksi elokuvan kaksi keskeistä hahmoa, Adrian Brodyn ja Guy Pearcen esittämät tyypit, ovat loistavia. Kiinnostus seurata heidän kohtaloitaan on niin poikkeuksellisen korkea, että jopa kolmetuntisen keston sallii. Erityisesti Pearcen pääpahis on niin loistava, huh huh, elämänsä roolisuoritus. Ja siis kamoon, Brody on niin hyvä tässä, kaiken hehkutuksen arvoinen. Ja toki se koko Iisakin kirkon rakennus, ja odotus siitä että miten esimerkiksi vaimon, loistavan Felicity Jonesin, käy, on upeaa seurattavaa. Erinomainen leffa, ansaitsee nousta klassikoksi ****
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Play
Oisko 2000-luvun paras elokuva? Ruben Östlundin vuoden 2011 mestariteos repii ruotsalaisen sievistely-yhteiskunnan haavoja auki sellaisella terävyydellä, että sitä on vielä monen katselukerran jälkeenkin ihan äimän käkenä, että miten tätä leffaa on kehdattu rahoittaa. Samalla avautuu poikkeuksellisen tarkasti karu lapsen todellisuus, kun kukaan aikuinen ei ymmärrä, kun kukaan aikuinen ei auta *****
Faces Places
Toinen näkemäni Agnes Varda -elokuva ja voihan vehnä miten ihastuttavaa, inspiroivaa materiaalia, kuinka elämä voikaan olla värikästä ja kaikkine suruineenkin lopulta yhtä juhlaa, miten tavallisuuden ja arjen voi nähdä niin vaivattomasti elokuvan kautta kirkkaana. Pakko katsoa lisää hänen tuotantoaan ****
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline