You are not logged in.
Olitteko tietoisia Nick Masonin vuoden 1981 soololevystä? Uusintapainos tulossa.
Offline
^Robert Wyatt ja Carla Bley -fanit ovat olleet tietoisia jo ammoisista ajoista lähtien
Offline
Löytyy jo ennestään CD:llä ja oli joskus LP:kin. Enemmän siis Bley-faneille ja aika huumorilevy. Tuo on siis oikeastaan Bleyn soolo, joka vain julkaistiin Masonin nimellä (jotain verotuskikkailua tms, kaikki Floyd-jäsenet tekivät soololevyn tuolloin ja Mason "ulkoisti" levyn kun ei ollut kummoinen itsenäinen muusikko). Masonilla oli enemmän yhteistyötä Bleyn silloisen puolison Michael Mantlerin kanssa, soitti ja tuotti levyillä. Wyatt näissäkin monessa mukana. Mantlerin levyt ovat kovaa kamaa.
Offline
mietin tässä just että paloikohan mun vanha kaislikossa suhisee -kirja siinä huvilan tulipalossa viime vuonna, en ole varma
Offline
Offline
Offline
Gilmour hehkutti hiljattaisessa Consequence of Soundin haastattelussa 6. syyskuuta ilmestyvää uutuuslevyään parhaaksi albumikseen sitten Pink Floydin The Dark Side of the Moonin.
Offline
Tämä musiikki aktivoi 3. chakraa, tunnetaan myös solar plexuksena.
Offline
Offline
Offline
Offline
Offline
Offline
Version I created with added instrumentation of the Syd Barrett song Opel.
ei hullumpi
Offline
Offline
Classic Rock on näemmä päättänyt tarttua Pink Floydia sarvista ja selvittää, mihin järjestykseen klassikkoyhtyeen tuotanto menee, jos sen asettelee huonoimmasta parhaaseen. Jakauma on laaja: progerockin jättiläinen on julkaissut sekä läntisen populaarimusiikin kulmakiviksi laskettavia superklassikoita että, noh, vähän epämääräisempiä kokonaisuuksia. Siispä katsotaan, mitä sieltä tuli.
Aivan pahnanpohjimmaisena listalla on vuonna 1969 julkaistu Ummagumma. Pink Floydin jäsenet tuskin pahastuvat tästä valinnasta, sillä yhtyeen jäsenet ovat itsekin puhuneet albumista happamaan sävyyn haastatteluissa. Roger Waters on kutsunut levyä ”katastrofiksi” ja David Gilmour ”kamalaksi”. Nick Mason puolestaan on sanonut tuplalevyn olevan ”epäonnistunut kokeilu, jonka suurin meriitti on, ettemme tehneet samanlaista uudelleen”. Albumin nimi on muuten orkesterin roudarilta napattu seksiin viittaava slangisana.
Toiseksi kehnoimmaksi Pink Floyd -levyksi on sijoitettu More-elokuvan soundtrack vuodelta 1969. Kolmanneksi huonoin puolestaan on vuoden 1972 Obscured by Clouds. Seuraavana listalla on vuoden 2014 The Endless River, joka jäi myös yhtyeen viimeiseksi studioalbumiksi.
Entä listan kärki sitten? No, sieltä päästä ei löydy mitään kummempia yllätyksiä. Kahdeksantoista albumin mittaisen listan ykkösenä on monoliitti nimeltä The Dark Side of the Moon (1973), kakkosena on Wish You Were Here (1975) ja kolmantena Animals (1977). Jonkinlainen hienoinen ylläri saattaa olla se, että The Wall (1979) löytyy vasta sijalta viisi.
Ummagumman huonous perustuu ilmeisesti siihen kakkoslevyyn?
Itse en obscuredia laittaisi huonoimpiin.
Wallin sijoitus "vasta" 5. parhaana ei yllätä. Kuuntelin tällä viikolla. 3/5 levy. Vähän liian sirpaleinen ja masentava. Floydin parhaita siitä ei löydy. Mother ehkä tämän päivän suosikki. Kehnoja biisejä löytyy jonnin verran.
Last edited by muumipoimuri (28.02.2025 19:53)
Offline
ummagumman studiolevy on hyvä, paitsi ehkä se rumpalin sekoilubiisi lopussa. endless river lienee huonoin.
Offline
Kyl ummagumma aina sen syömisen voittaa.
Offline
Tapasin ajatella, että Pink Floyd on ihmisille, jotka eivät pidä musiikista tai rock’n’rollista”
Creamin Jack Bruce.
Offline
Noniin, mr. Fantano on suonut meille mielipiteensä huonoimmista ja parhaista pf levyisyä.
https://theneedledrop.com/opinion/pink- … t-to-best/
Offline
Muistakaa, että oleellinen osa musakeskustelua ja foorumikeskustelua on vääntää samoista asioista vuosi toisensa jälkeen. Kuten esimerkiksi pf levyjen paremmuusjärjestyksestä.
Pitäiskö ihan kuunnella nämä? Myös ne mitä ei hyllystä löydy.
Offline
ok, nopeasti listaten:
1. piper
2. atom heart mother
3. saucerful
4. meddle
5. the wall
6. wish you were here
7. more
8. dark side of the moon
9. animals
10. ummagumma
11. obscured by clouds
12. division bell
13. momentary lapse
14. final cut
15. endless river
en noita kaikkia ole tosin aikoihin kuunnellut, mutta parhaat on parhaita
Offline
Pitäis ehkä hommaa kaikki puuttuvat hyllyyn ja sitten pyöräyttää järkässä läpi.
Top3: Animals, Meddle, Wish You Were Here
Nämä puuttuu:
A Saucerful of Secrets
Soundtrack From The Film More
Obscured by Clouds
The Final Cut
A Momentary Lapse of Reason
The Division Bell
The Endless River
Last edited by jookcha (14.03.2025 13:53)
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
^ aloita noista vanhimmista, ne on parhaita
Offline
Kyllähän ne levyt pitää ensin kuunnella. Ei mennä samalla perstuntumalla mitä on noudatettu vuosikymmeniä. "Näin olen aina ajatellut ja näillä mennään". Ihminen muuttuu.
Offline
Koetetaas. Top 2 on mulla täysin ilmiselvä, mutta sitten täytyy miettiä. Mut todellakin tää tilanne pitää kyllä munkin kohdalla paikkansa:
en noita kaikkia ole tosin aikoihin kuunnellut, mutta parhaat on parhaita
ja itse asiassa mulla ei edes ole fyysisenä näitä kaikkia, mutta tämmöisen listan sain nyt aikaiseksi. Järjestys on etenkin listan loppupuolella osin ihan hatusta vedetty. Laitoin samat levyt kuin psykokarkin listassa tossa ylempänä, tosin ihan listan tekemisen loppuvaiheessa tajusin, että jokin levy puuttuu, kun omalla listalla oli vain 14 levyä, enkä millään meinannut keksiä, mikä...sitten älysin, että se oli DSotM joka puuttui mun listalta
1. Wish You Were Here
2. Animals
3. Meddle
4. Atom Heart Mother
5. More
6. The Wall
7. The Piper at the Gates of Dawn
8. Dark Side of the Moon
9. A Saucerful of Secrets
10. The Final Cut
11. A Momentary Lapse of Reason
12. Ummagumma
13. The Division Bell
14. Obscured by Clouds
15. The Endless River
Jotain kommentteja:
Joo eli top 2 on selkeä, molemmat suorastaan aivan täydellisiä kokonaisuuksia, jotka on puhutelleet mua ihan sieltä oman itsenäisen musamaun kehittymisen alkuajoilta asti.
Sijat 3-5 itselle tärkeitä levyjä, näiden keskinäinen järjestys on aika sattumanvarainen. Tossa hieman ylempänä tällä sivulla on juttua Classic Rockin listauksesta, jossa More oli yksi huonoimmista...aika erikoista, koska onhan tolla levyllä todella huikeita hetkiä.
Aloitin Floydin kuuntelun samoihin aikoihin, kuin se Is There Anybody out There? - The Wall Live 1980-81 ilmestyi, ja tulin hommanneeksi sen, joten itse asiassa en ole koskaan omistanut alkuperäistä Wallia...no, toihan on käytännössä identtinen julkaisu (tai jos ollaan ihan eksakteja, niin tolla livellä on lisäksi ainakin What Shall We Do Now? ja The Last Few Bricks).
Jotenkin tulee sellainen tunne, että TPatGoD:n pitäisi olla korkeammalla, mutta olkoon nyt tossa.
Itse asiassa saattoi olla ihan tän vuoden puolella, kun tulin kuunnelleeksi DSotM:n. Onhan se ihan vaikuttava levy, mutta jotenkin kuunnellessani tulin ajatelleeksi, että tää on jotenkin sillä lailla yllätyksettömämpi ja rakenteeltaan jotenkin tasapaksumpi kuin noi levyt, jotka on mun suosikkeja. Mutta onhan tääkin semmoinen levy, jota on tullut kuuneltua aikoinaan todella älyttömiä määriä, ja varmasti myös yksi oman musamaun kehittymiseen olennaisesti vaikuttaneista kiekoista.
Noista muista ei sitten mulla ole niin paljoa sanottavaa. A Momentary Lapse of Reason taitaa olla ihan viihdyttävä levy, ainakin One Slip on muistaakseni ihan koskettava biisi. Muistan lukeneeni jonkin Roger Watersin haastattelun, jossa tämä osasi juoruta, että ton levyn tuottaja vei nauhoja kotiinsa, joita hänen lapsensa sitten kuuntelivat ja valittivat, että "eihän tämä edes kuulosta Pink Floydilta!", ja tämä sitten johti siihen, että levyn biiseihin lisättiin noita eeppisiä introja yms. Muistaakseni samaisessa haastattelussa sitten kysyttiin kommenttia tähän siltä tuottajalta itseltään, ja tämä itse asiassa myönsi näin tapahtuneen, ja oli yllättynyt, että Waters oli tietoinen tästä tapauksesta. Kuulostaa kyllä ihan uskottavalta ton levyn perusteella En kylläkään lyhyellä googlauksella onnistunut tuota haastattelua nyt löytämään.
Toi Classic Rockhan listasi kaikkein huonoimmaksi nimenomaan Ummagumman, ja sehän oli tossa Fantanonkin listalla tosi alhaalla. Olen itsekin aina kuvitellut, että etenkin ton levyn liveosuus olisi varsin korkealle arvostettu, ja onhan sillä studiopuolellakin ihan mielenkiintoisia juttuja sekä tietysti Grantchester Meadows, jonka luulisi pelastavan paljon.
Offline