You are not logged in.
Pysäyttävästä tulikin mieleen, miten Kalossimiehen ja mun leuat loksahti maahan männävuosina Six Organsin setin aikana kun Hold but let go muuttui lennosta Fire of the mind-coveriksi. Ai että se oli kova keikka. Nyt myös aika lailla kaduttaa et piti mennä luopumaan Six Organsin levyistä, mut tää onkin sit taas tätä ja sori offtopic, jatketaan saamme elää.
Tämä oli kyllä upea hetki
Oivalluksen hetkellä olin heikosti ravittu, joten totesin, onkos kellään sitä fallin ekaa sinkkua, eiku että lehden nimen on oltava Nälkä.
Offline
muumipoimuri wrote:muumipoimuri wrote:Music to play in the dark
Kaikki biisit suht vahvoja, Are you shivering heikoin, Red queen ja Broccoli parhaat. Mikä on se bendaava soitin mikä Red queeninssä jauhaa?
81/100.
Vol 2 on joskus saanut lähteä hyllystä kun on levyjä rankattu rankalla kädellä myyntiin. Muistaakseni se on vähän pliisumpi, tai en tiedä miltä maistuisi tänä päivänä.The ape of naples
65-minuuttia meni melko nopeasti tämän parissa. Toki muutama keskinkertasempi biiso aina näin pitkään levyyn mahtuu, mutta suurimmilta osin aika tasasen tiukka paketti. Levyn avaa silmät kostuttava Fire of the mind, joka bändin all time top kolmessa. Kappaleet 4,5,6,7 kova putki. Omalaatuista musaa omilla saundeilla, ja hyvä laulaja. Tämä on musiikkiraamattu Rymissä parhaat pisteet saanut Coil levy, mikä ei varmaan ole kovin kaukana totuudesta. Tämä taisi jäädä Balancen viimeiseksi levyksi, näköjään julkaistu vuosi kuoleman jälkeen.
91/100Backwards
Archival levy, näköjään 1992-1996. Onkohan nää remixejä vanhoista biiseistä (jotain tuttuja ääniähän tässä oli naplesilta)? Vähä hurjempi meno tällä levyllä. Tai emmä tiiä kuinka hurja meno näillä oli 90-luvun levyillä muuten. Ajattelin että hurja nimikkobiisi olis levyn paras, mutta ei se taida ollakaan, tässä oli paljon muutakin kovaa kamaa. Be careful biisissä hyvää reivi tamppaus menoa. En tiiä tässä oli kyl aika kova meno ja hyvää sekoilua, parempi kuin mitä muistin, ja fire of the mindkin vielä lopussa. Että mä voisin jopa heittää kovemmat pisteet ku Naplesille. 93/100.
Se voi tietty kans vaikuttaa, että kuunteleeko kuulokkeilla kuten tein tämän kanssa. Naplesin vedin kajareista.
The new backwards
Tämäkin levy siis lienee kokoelma vanhoja biisejä/vaihtoehtoisia versioita/remixejä? Mä oon vähä kujalla näiden levyjen sisältöjen kanssa. Tää oli ihan jees, mutta kun on Naples ja Backwards alla niin tämä ei vaikuttanut enää niin merkittävältä.
Last edited by muumipoimuri (27.07.2021 21:16)
Offline
muumipoimuri wrote:muumipoimuri wrote:The ape of naples
65-minuuttia meni melko nopeasti tämän parissa. Toki muutama keskinkertasempi biiso aina näin pitkään levyyn mahtuu, mutta suurimmilta osin aika tasasen tiukka paketti. Levyn avaa silmät kostuttava Fire of the mind, joka bändin all time top kolmessa. Kappaleet 4,5,6,7 kova putki. Omalaatuista musaa omilla saundeilla, ja hyvä laulaja. Tämä on musiikkiraamattu Rymissä parhaat pisteet saanut Coil levy, mikä ei varmaan ole kovin kaukana totuudesta. Tämä taisi jäädä Balancen viimeiseksi levyksi, näköjään julkaistu vuosi kuoleman jälkeen.
91/100Backwards
Archival levy, näköjään 1992-1996. Onkohan nää remixejä vanhoista biiseistä (jotain tuttuja ääniähän tässä oli naplesilta)? Vähä hurjempi meno tällä levyllä. Tai emmä tiiä kuinka hurja meno näillä oli 90-luvun levyillä muuten. Ajattelin että hurja nimikkobiisi olis levyn paras, mutta ei se taida ollakaan, tässä oli paljon muutakin kovaa kamaa. Be careful biisissä hyvää reivi tamppaus menoa. En tiiä tässä oli kyl aika kova meno ja hyvää sekoilua, parempi kuin mitä muistin, ja fire of the mindkin vielä lopussa. Että mä voisin jopa heittää kovemmat pisteet ku Naplesille. 93/100.
Se voi tietty kans vaikuttaa, että kuunteleeko kuulokkeilla kuten tein tämän kanssa. Naplesin vedin kajareista.The new backwards
Tämäkin levy siis lienee kokoelma vanhoja biisejä/vaihtoehtoisia versioita/remixejä? Mä oon vähä kujalla näiden levyjen sisältöjen kanssa. Tää oli ihan jees, mutta kun on Naples ja Backwards alla niin tämä ei vaikuttanut enää niin merkittävältä.
Love's secret domain
Mietin että miks tää kansi on rymissä sensuroitu, mutta pippelinhän sieltä voi bongata. Vähä ysärimpää saundia, mutta ei kai tää muuten paljon myöhemmästä tuotannosta eroa, paitsi että tässä ei ollut sitä tiettynlaista laulamista ollenkaan. Ei ihan niin hyperaktiivinen kuin joku backwards. Ei myöskään yhtä hyvä. 76/100
Levyt loppu. Wantlistillä on vuosikausia keikkunut vielä black antlers, ambulance, horse rotorvator, stolen and, remote viewer. Stolen and contaminatedin tilasinkin jo äxän tuplaleimojen hulluilta päiviltä.
Mä oletan että nää levyt mitä mä oon kuunnellu on coilin helpommin lähestyttävästä nurkkauksesta(?)
Offline
Horse rotorvatorin saanu hankittua vihdoin, ceedeenä. Soundeista tulee välillä mieleen Keuhkot, varsinki toka biisissä.
Offline
England's Hidden Reverse (toinen, laajennettu painos) luettu nyt läpi. Viihdyttävä mötköhän tuo päällisin puolin oli, mitä nyt tää David Keenan jaksoi analyyseissaan olla välillä tarpeettoman anaalinen. Tämä toki perisynti jokaisen musakirjan kohdalla, joissa kirjailija kokee tarvetta sisällyttää mukaan omat levyarvionsa. Ei nyt varmaan yllätä ketään, että tässä(kin) historiikissa naishahmot ovat pääsääntöisesti David Tibetin romanttisia kumppaneita. Danielle Daxin ja NWW:n yhteinen historia oli sinänsä mielenkiintoinen homma, mutta senkin kohdalla kirjailija Keenania tuntui kiinnostavan enemmän ex-NWW jäsen John Fothergillin tunteet Daxia kohtaan, ihan niinkin pitkälle että tuo kolmidraama Fothergillin, Daxin ja tämän silloisen kumppanin välillä oli kirjoitettava kokonaan auki. Tätä jatkui ihan tarpeettoman monta sivua ja siinä kohtaa tuntui kovastikin siltä, että Keenanilla itsellään taitaa olla jotain tukahdutettuja fantasioita Daxia kohtaan, joiden vuoksi itse pääasiasta oli poikettava puolikkaan luvun verran. Tästä todella iso miinus, koska halusin lukea Coilista, Currentista ja Nurse With Woundista, en mistään helvetin John Fothergillin neuroottisesta ihastumisesta.
Toinen iso miinus uuden painoksen loppusanoista, joissa eräs skeneen liittyvä hahmo, joka ei muuten ollut kertaakaan äänessä koko kirjassa, päästetään kommentoimaan ja spekuloimaan John Balancen kuolemaa. Tää imo erittäin nilkki ja epäkunnioittava veto, enkä varsinaisesti ihmettele, että Sleazy oli sittemmin suhtautunut tähän Keenaniin todella nihkeästi.
Muutenhan kirja on täynnä hyvinkin lämminhenkistä ja mukavaa muistelua, mitä nyt kaikkia Tibetin ja Balancen horinoita tuskin kannattaa kovin vakavasti ottaa. Love's Secret Domainin äänitysten joukkohallusinaatiot, oli sitten legendaa tai ei, varmasti hauskimpia kohtauksia koko kirjassa ja muutenkin parasta antia oli aika lailla jutut Coilin työskentelyprosesseista. Kuitenkin sekä Currentista että Coilista huomaa hyvin vahvasti sen, että itsemytologisointi ollut rakas harrastus.
En nyt varsinaisesti suosittele kellekään, ketä "vähän kiinnostaa" tää skene, koska kirja sisältää vähä turhankin paljon paskanjauhantaa. Coililta esim. on youtube pullollaan laadukkaita haastiksia. Faneille sitten taas on paljonkin purtavaa.
Last edited by dadadrlrl (07.10.2021 09:00)
Offline
Mikäs tossa on siis erona siihen ekaan painokseen, pelkästään noi loppusanat?
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Mikäs tossa on siis erona siihen ekaan painokseen, pelkästään noi loppusanat?
Ekasta painoksesta puuttunee ainakin toi Fothergillin kolmiodraama ja pahimmat kuvaukset Balancen alkoholismista. En nyt ala varailemaan helmetin kappaletta tarkistaakseni asiaa.
Offline
Äxästä tuli virheellinen stolen & contaminated songs vinyyli. Labelit on oikein, mutta sama sisältö molemmilla levyillä
Offline
Äxästä tuli virheellinen stolen & contaminated songs vinyyli. Labelit on oikein, mutta sama sisältö molemmilla levyillä
Nyt virheetön painos saatu. Toka levy ei oo kyl kovin ihmeellinen.
Offline
muumipoimuri wrote:Äxästä tuli virheellinen stolen & contaminated songs vinyyli. Labelit on oikein, mutta sama sisältö molemmilla levyillä
Nyt virheetön painos saatu. Toka levy ei oo kyl kovin ihmeellinen.
vaihda takaisin
Offline
Lukemisena nyt Everything Keeps Dissolving: Conversations with Coil vuodelta 2023. Kirjaan on koottu haastatteluja 80-luvun alusta 2000-luvulle. Aika paljon näissä on toistoa ja samoja juttuja pyöritellään, mutta ihan mielenkiintoista settiä.
Yhdessä 80-luvun puolivälin haastattelussa Balance fiilistelee muumeja. Torille!
"Hauskana" jekkuna kirjan sivunumerointi on roomalaisilla numeroilla.
Last edited by jookcha (22.05.2024 09:50)
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline