You are not logged in.
Saisi olla aktiivisempi bändi.
Tuanoi saatana.
Offline
Hei,
innostuin julkaisemaan cd:n. AVARUS: LEPAKKOMIEHESSÄ menee painoon näinä hetkinä eli lähiviikkoina saapunee mikäli ei mene tehtaalla mitään mönkään. Kyseessä on livetaltiointi Lepiksestä muutaman vuoden takaa, Lichen Gumbon levynjulkkareista. Perusmeno: yleisöä joku 7, omistaja huutaa että menkää nyt helvetti jo soittamaan että päästään kotiin, täällä ei ole ketään! Krapulainen heavyäijä vielä äänimiehenä, mutta tekikin parhaat soundit ever. Onneksi tallentui!
Tein tällaisen kuusiminuuttisen teaserin aiheesta:
https://soundcloud.com/arttu-partinen/a … sa-trailer
Huutelen täälläkin sitten kun on valmista!
Artsy / artsy records
let me fall out of the window
with confetti in my hair
Offline
Ostan.
Tuanoi saatana.
Offline
Täällä ovat! Hyvältä näyttää ja kuulostaa! 10e hinta. Artsyrecords at gmail
pitänee hankkia, paljonko posteineen?
Offline
12e postitettuna
sehän sopii, pistän meiliä
Offline
Kertaalleen kuultu keikka, eli ensi kuussa ostoon tämä levy.
bzort glorf bööth
Offline
Tässä vielä koko pötkö:
let me fall out of the window
with confetti in my hair
Offline
Kulttuuritoimitus arvioi!
***************************************
Hölskyy ja läikkyy – Avaruksen kokeellinen oluttranssipsykedelia jumittaa yllättävän lämpimästi
Onko psykedeliafolkin konkarin livevedossa imua vai jääkö trippi pulputtavaksi taustatapetiksi? Avain lienee sulkea silmät ja hypätä kyytiin, Ilkka Valpasvuo kirjoittaa.
”Mitä sä kuuntelet”, kysyi viisivuotias lapseni, kun soitin Avaruksen vuoden 2017 Helsingin Lepakkomiehen soitannoista julkaistua reilun puolen tunnin liveäänitettä. ”Tämmöistä pörinämusiikkia”, vastasin.
Ja sellaistahan se ensi vuonna 20-vuotisjuhliaan viettävän tamperelaisen psykedeliafolkyhtyeen musiikki on, tavallaan. Tässäkin tallenteessa jumittavasti pakkopaidassaan keinuvan pohjakaavan päällä kuullaan niin naputtelua, koputtelua, turauttelua kuin pöräyttelyäkin, aina tarpeen ja tunteen mukaan.
Avain lienee sulkea silmät ja hypätä kyytiin. Avaruksen tapauksessa trippailu on siinä mielessä suhteellisen turvallista ja kivutonta, että ”musiikissa” on ainakin tällä äänitteellä mukana eräänlainen lämmin puuteripeitto; se ei sukella kaikkein uhkaavimpiin tai traagisimpiin maisemiin vaan pitää touhun sekoilustaan huolimatta aika kepeänä. Jotenkin siitä pystyy myös niin sanotusta tosissaan tehdystä tripistä huolimatta aistimaan lämminhenkistä virnuilua ja yhdessä tehtäviä kainalopieruja.
Vaikka Lepakkomiehen nauhoituskin päättyy hälytysautomaiseen sireeniin, soi sekin kuulijaystävällisesti hiukan kauempaa eikä piinaavasti yöunilta herättäen.
Avaruksen kokoonpano vaihtelee, kaikkiaan mukana on ollut 10–20 tekijää. Tällä äänitteellä kuullaan Roope Erosta, Jukka Räisästä, Tero Niskasta, Lars Mattilaa ja Arttu Partista. Käytössä olevista instrumenteista on suoraan paha sanoa mikä kolisee, napsuu tai pulppuaa milloinkin, mutta tripissä sekoitellaan yhtä lailla niin akustisia kuin sähköisiä instrumentteja. Eli ei pelkästään väännellä nuppeja, vaan myös orgaanisia lyömiä ynnä muita ääntä tuottavia esineitä on käytössä.
Lepakkomiehessä on junnattu tunnusomaisen pehmeästi. Musiikkimatka välttelee turhan teräviä kulmia ja pitää kiinni junnaavasta nytkeestään, vaikka ujellukset, vinkunat ja soraäänet ovatkin itsessään paikoin piinallisia. Hiki touhussa myös lentää, ja paketti hölkkää eteenpäin pehmeästä pumpulistaan huolimatta mukavan määrätietoisesti.
En ole koskaan osannut erottaa yhtä ainoaa Avaruksen biisiä toisesta, niin että voisin sanoa että ”tässä ne nyt soittavat tämän”. Joka tapauksessa olen ymmärtänyt, että keikoilla materiaali joka tapauksessa vedetään uusiksi.
Onko Lepakkomiehessä-äänite ohilipuvaa taustatapettia vai nappaako trippi sisäänsä, on vaikea kysymys. Toisaalta touhu kyllä jollain oudolla tasolla miellyttää jotain harvemmin käytettävää kuuloluuta, mutta se on samaan aikaan myös aika mössöä.
Kun varsinaiset kliimaksit tai joukosta muuten erottuvat hetket eivät ole niitä, joiden varaan voi laskea musiikin ”onnistumisen” määrittelemiseksi, täytyy kaivaa erilaisia kriteereitä. Hetkittäin niska nyökkää mukana, mutten osaa määritellä miksi. Paikoin taas alkaa hymyilyttää, mutta hymyn pohjimmainen aiheuttaja jää hiukan hämäräksi.
Jostain kumman syystä möykkä ei varsinaisesti ärsytä, vaikka uskon että ihan jokaisen kestokyky ei tällaista herutusta siedä. Tämän liveraidan mukaan suunnitellun elokuvan haluaisin silti ainakin itse nähdä!
let me fall out of the window
with confetti in my hair
Offline
Hyvä setti Lepakkomiehessä. Nyt kuuntelen ja rippaan koneelle Salon des amateursin.
Tuanoi saatana.
Offline
nyt on tää uus levy soimassa, kovaa kamaa... vaik se edellinen lp paras kaikista.
aika monta kertaa nää nähty livenä ja aina hyviä, en tiiä mitä sanoa ku nykyajassa ei näille oikein oo paikkaa
Offline
Ugh! Desibeli.netin skribentti osuu laakista siihen pointtiin, mikä yhtyeemme musiikilla on alusta asti ollut !!!
let me fall out of the window
with confetti in my hair
Offline
Yleensä kun kuuntelee musaa pilvessä niin unohtaa että mitä sitä oikeen kuunnellaan ja sit kuumeisesti miettii että mitä ihmettä tää musa oli? Eilen IV:tä kuunnellessa mietin pitkän tovin että mitä vanhaa rockia mä kuuntelen, joku 60/70-luvun tää on, 13th floor elevators tai joku. Mut sit muistin että vittu Avarustahan tää oli.
Tuanoi saatana.
Offline
Hei! WIREssä mukava arvio:
*****************************************************************
AVARUS: Lepakkomiehessä
Artsy CD/DL
Finnish improv group Avarus are an ambiguous bunch. While they've been around since the early 2000's, they never had a fixed line-up, let alone a fixed style. Instead, they acted as a loose community who came and went as they pleased. At various times they have featured, among others, members from freak and psych folk bands Kemialliset Ystävät and Anaksimandros, but never sounded quite like them. The collective's approach remains as disparate as their membership, a sense of uninhibited freedom being their only defining and stable characteristic.
This complete commitment to the free in free improv is similarly one of the rare serious things in a flurry of spontaneous composition and cheeky humour on their latest album Lepakkomiehessä, recorded live at Helsinki's Lepakkomies in 2017. Played by what appears to be a compact subgroup, the performance unfolds like a stream of consciousness rather than a journey with a set destination. A variety of sounds from unknown and unknowable sources - modulating frequencies, gurgles, sirens, sheets of metallic texture and untuned riffs - are collected into a sprawling, edgeless assemblage.
While this medley slowly rolls forward, they find and lose timid traces of motorik beats and hints of melody. It's as if someone made a mixtape of krautrock, minimalism, psychedelia and drone, then accidentally dropped it on the floor, while all the broken and jumbled sounds skittered into different directions to become something else. A smashed clock that goes boing. Winds and voices that sing in adulation among a sea of clicking, burbling and rustling.
Without concrete structure, the music lives in a perpetually risky state, unsure of its direction. Yet the intent of the group is always playful construction, not deconstruction. Here, they find a cool groove. There, a moving rhythm or a particularly pleasant guitar riff. But the pleasure is fleeting, as they shortly become bored with it and move on. Like a child solving a puzzle then immediately looking for something new and surprising, "RIght, that was good. What's next?"
let me fall out of the window
with confetti in my hair
Offline
avarus reposfäärissä:
Offline
avarus festareilla, avanto 2007 & höstfest 2014:
Offline