You are not logged in.
Mikä citun Sebadoh?
JUST GIMME INDIE ROCK!
Online
1. GBV
kyllä tää nyt vaan on ygönen, huikeaa kamaa, ainutlaatuisia biisejä ja bändi julkaisee uuden albumin suunnilleen joka viikko ja välissä tulee pollardilta pari sooloprojektia, mutta silti klassikkobiisejä jaksaa edelleen tippua.
2. Dinosaur Jr.
3. Pavement
näiden järjestys on vaikein, dinot kolahti aikanaan ('88) iha kybällä ku ekan kerran kuulin freak scenen ja vaikka myöhäisempi matksu sisältää vähemmän klassikoita, enkä taida joka albumia edes omistaa, niin keikalla on muutaman kerran tullut nähtyä ja aina ollut juhlaa. J:n kitaraa ei väsy kuuntelemaan ja ne klassikolevyt (you're living ja bug) pesee kyllä suunnilleen kaiken muun.
pavement puolestaan: ainakin vaikutteita otettu sonic youthilta ja the fallilta, mutta vaikea kuvitella parempia esikuvia ja silti saada musa kuulostamaan ihan vain itseltään. persoonallisia outoja mutta harvinaisen toimivia biisejä ja slanted on myös sellainen täydellinen levy kuin nuo dinon parhaat (tai gbv: alien lanes ja bee thousand). huippu kamaa. vaikea näitä on edes lopulliseen järjestykseen laittaa.
nämä kolme ekaa siis todella oleellisia all-time suosikkeja, lopuista ei niin väliä vaikka ihan pl ovatkin
tässä vaiheessa voinee mainita sen hannaebolan sekaan nostaman mustan hevosen eli sebadohin, hyvin epätasaista kamaa tältä dino-basistin soolobändiltä on tullut, parhaimmillaan erittäin jees mut välillä vähe hohhoijaa. tähän väliin kuitenkin menisi.
4. Breeders
kyllä tästä vähän aina pixies-sooloproggis on tullut mieleen ja mikäs siinä sinänsä, vaikka ajan saatossa toki erkaantuneet siitä. muutama klassikkobiisi ja keikalla oli mukava nähdä tuossa taannoin joku vuosi sitten, hyväntuulisia oli dealin siskokset ja mukavaa menoa, mutta mulle henk. koht. ei niin kauhean kova juttu kuitenkaan.
5. Built to Spill
nämäkin tuli kertaalleen nähtyä kun semifinalissa soittivat joku vuosi sitten. omistan vain yhden levyn (perfect from now on) ja lopuilta tunnen vain jotain irtobiisejä. ihan ok, mutta keskimäärin näiden biisit ei ihan noiden ylempien bändien tekosten tasalle tunnu nousevan, sori siittä.
Online
Malkmuksen uusi vaikuttaa kyllä ihan potentiaaliselta.
Tuanoi saatana.
Offline
1. Sebadoh
2. Pavement
3. Dino Jr.
4. Built to Spill
5. Breeders
6. GBV
Offline
Dinojr
GBV
Built to SPLL
Varikset komentavat
Offline
Why Is The Obscure B-Side “Harness Your Hopes” Pavement’s Top Song On Spotify? It’s Complicated.
mielenkiintoinen juttu, eli spotifyn autoplay ja samankaltaisuuksia etsivä algoritmi. tästä tuli hieman mieleen myös tämä dinosaur jr:n tapaus. hittejä voi nykyään syntyä yllättävillä tavoilla.
Online
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Eurooppaan tulossa ensi vuonna, mutta Suomi toki skipataan
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Toivottavasti Gary ja foliorulla on mukana kiertueella.
bzort glorf bööth
Offline
Primavera hereillä. Shellacin jälkeen Gary ja foliot.
bzort glorf bööth
Offline
Online
Pavement Announce Deluxe Terror Twilight Reissue, Share New Song: Listen
Pavement have announced a deluxe reissue of their fifth and final studio album Terror Twilight, which was originally released in 1999. The extensive Terror Twilight: Farewell Horizontal arrives April 8 via Matador, and will feature 45 songs—28 of which will be previously unreleased tracks, in addition to the original album, B-sides, demos, live recordings, rehearsal tapes, and rough tracks from Pavement’s scrapped session at Sonic Youth’s Echo Canyon studio.
Online
Online
Online
Hyvän mielen haastis. Terror Twilight ollut aina mun lempparipavement. Luovuin omasta jonkin aikaa sitten (treidasin johonkin indiepoppiin varmaan), joten voi laittaa ton reissuen hyvällä omatunnolla ostoslistalle.
Offline
pitsihaarukan mielenkiintoinen terror twilight: farewell horizontal -katsaus, jossa mm. selvitetään miksi biisijärjestys muuttunut jne.
https://pitchfork.com/reviews/albums/pa … orizontal/
vähän kyllä kahden vaiheilla pitäiskö tota uutta hässäkkää ostaa, koska mun mielestä bändin huonoin levy, tai ainakin mulle vieraimmaksi jäänyt. spit on a stranger on toki mestariteos, yksi parhaista biiseistä ja major leagues myös hyvä, mutta oonkin tämmöinen normcore-tavis kuten varmaan kaikki on huomanneet. vaan missä on tuolta boksilta ne fall- ja echo & the bunnymen -coverit major leagues -sinkulta?
Online
Online
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
pavement soittanut juuri keikat tanskassa ja ruotsissa, huhujen mukaan ihan törkeen hyviä olivat, mutta eivät tietenkään tänne asti jaksaneet
Online
Näin vihdoin Kööpenhaminassa tämän kaikkien aikojen suosikkibändini. Todella hieno kaksituntinen. Vaikka sinänsä kelpo Date With IKEA ei varsinaisesti olekaan mikään suosikkini, niin pidin ajatuksesta, että keikan avasi hieman yllättäen Spiral Stairsin biisi. Setin keskivaiheilla tulleesta Type Slowlysta taas tuli sellainen levyltä kuultavaa huomattavasti pidempi versio. Aika lailla kaikki etukäteen toivomani olivat setissä mukana, tosin Fillmore Jiven olisin lisäksi mielelläni kuullut. En todellakaan voi silti valittaa, tuo oli aivan helkkarin hyvä juuri tuollaisenaan. Mainittakoon vielä, että kiertueella soittaa koskettimia mm. The Mindersistä ja Wild Flagista tuttu Rebecca Cole
Bändi oli niin hyväntuulinen, että tässähän voisi jopa alkaa toivoa uutta levyäkin. Ehkä en kuitenkaan odota liikoja.
Pavementin julkaisemassa Kööpenhaminan settilistassa oli encoren tokaksi biisiksi laitettu Box Elder, mutta todellisuudessa sen paikalla tuli Harness Your Hopes. Alla vielä keikalla kuullut biisit:
Date w/ IKEA
Shady Lane
The Hexx
Cut Your Hair
Starlings of the Slipstream
Gold Soundz
Silence Kid
Black Out
Summer Babe
Here
Kennel District
Grounded
Embassy Row
Shoot the Singer (1 Sick Verse)
Two States
Type Slowly
Angel Carver Blues / Mellow Jazz Docent
Fight This Generation
Zurich Is Stained
Feed 'em to the (Linden) Lions
Father to a Sister of Thought
Stereo
_______________________________________
Fin
Harness Your Hopes
Unfair
Folk Jam
Range Life
Offline
Online
Online
Garrit Allan Robertson Young put Pavement on the map. He recorded all of our records from the Slay Tracks 7" through to the Watery, Domestic EP. He did it all in his garage, a studio called Louder Than You Think. Stephen and Spiral knew him from the Stockton punk rock scene and got his phone number from the yellow pages. He made all of their early songs happen as tried to grasp their youthful mayhem and, make sense of it all. That, he did.
He was made to play drums in rock and roll bands. He came from the “Keith Moon school of drummers.” It’s an unofficial school. But, Gary graduated from it with honors. We’ve had the great pleasure of seeing insanely talented drummers. He drummed very hard from a different planet despite being born and raised in Mamaroneck, New York on the easiest birthdate ever to remember (5/3/53).
To us and all who knew him, he was a fearless fireball. His enthusiasm for playing live music was relentless and unrepentant. He was the best storyteller we’ve known and a unique judge of character. The things he experienced before we knew him blew our minds.
Gary loved tension. He wanted to make people excited and anxious. He accomplished both. We embraced him and he taught us myriads of things that we never thought about. He was an educator. In ways, we were his apprentices.
Pavement has been an extremely fortunate endeavor from the start and, somehow, continues to be. Without Gary, many people would not have noticed us. In all the best ways, he was a freak show. He was magnetic. He was magical. He was dangerous. We could think of him as an uncle, an older brother that none of us had. But, he was a rare breed called Gary aka The Rotting Man. We loved his parents, Bob Young and Betty Quick. On many occasions, they looked after us.
We all loved him and it was life changing to have a staggering weapon to play music with. Collectively, our hearts go out to Geri Bernstein, Gary’s wife, who was with him for nearly 50 years and kept him going and staying as vibrant as possible past the age of 70.
Love you Gary. We’re sure you’re doing handstands off of roofs, biting high hat cymbals, fake drowning at the bottom of your pool and dodging rocks glasses and police-fired bullets aimed at your head. Never fear. The Plant Man lives on every time Pavement steps on a stage and will continue to do so.
RIP Gary Young
Online
Offline