You are not logged in.
Kattelin sitä Alicen uutta kokoelmaa, mutta varsinki cd-versiona se tuntuu jotenki niukalta ja typistetyltä, vain 8 biisiä ja niistä aika iso nippu Divine Songs -levyltä. Tupla-lp jossa mukana bonus-seiska ois kai mielekkäin vaihtoehto (12 biisiä) jos tuota aattelee, mutta juuh, taitaapa jäädä.
Offline
Coltrane käpäyttää yhden nuotin My Favorite Thingsin loppupuolen teemassa 1961 Kulttuuritalon keikalla ja selkeesti vähän häkeltyy tästä koska vetää jatkofraasissa mutkia suoraksi. Muutenkin jännä keikka, Tranelta vähän harhailevaa soittoa, mutta sen sijaan Dolphy soittaa osuutensa aivan mielettömällä fokuksella ja draivilla.
Olen pieni nalle vain, pullea. Lasten kanssa viihdyn ain. Olen pieni nalle vain, pörheä. Lapset mua rakastaa.
Offline
Offline
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Toka kuuntelu menossa Both Directions At Once tuplavinyylistä. Pitää jossain vaiheessa ehkä kirjottaa yksityiskohtaisemmin, mutta soundit on ihan hiton hyvät, ei kuulosta miltään homeiselta kellariin unohtuneelta monokelalta, ja mä nautin ihan älyttömästi siitä kun saa samoista sessioista esim. neljä versiota Impressionsista kuulolle, toki noi on vinyylillä väärässä järkässä jolloin ei voi putkeen kuunnella sitä biisin kehitystä, mutta pieni murhe koska voi nähdä itse vähän vaivaa. Helvetin hieno julkaisu.
Olen pieni nalle vain, pullea. Lasten kanssa viihdyn ain. Olen pieni nalle vain, pörheä. Lapset mua rakastaa.
Offline
Ja noista ennenjulkaisemattomista biiseistä: Untitled Original 11386, josta on useita versioita, on tosi hieno. Tästä tulee mieleen joku biisi jolla 'Trane on soittanut aiemmin, ehkä Paul Chambersin levyllä? Pitää kaivaa hyllystä kuunteluun. Pari arviota tsekkasin ja ehkä tämä ei ole saanut niin valtavaa kehutulvaa koska on tyylillisesti enempi 50/60 vaihteen 'Tranea, olikohan odotukset jotenkin radikaalimmassa modaalisessa free jatsissa, mutta hitto sentäs miten komeaa soittoa koko bändiltä.
Untitled Original 11383 on aika helposti unohdettava, ja tästä ei olekaan kuin yksi versio. Nopsa läpimeno teemasta, diggaan että pääsen kuulemaan tämän mutta ei innosta sen enempään. Ja One Up, One Down käytännössä pienellä variaatiolla One Down, One Up, jonka kohdalla liner notesit hämmentävästi unohtavat että Impulse on julkaissut 2005 tästä vuoden 1965 liveversion. Hieno biisi tietty, ja tämä on hieno versio.
Olen pieni nalle vain, pullea. Lasten kanssa viihdyn ain. Olen pieni nalle vain, pörheä. Lapset mua rakastaa.
Offline
Yks tosi kiinnostava versio on toi pianoton Impressions. Tavallaan aika hauskan kuuloinen koska se on tosi paljas ja ilmava, mutta siinä on samalla jotain ihan hassusti väärin. Hienoa muutenkin miten paljon ihan pienet tempo/rytmierot tekevät tuolle biisille.
Olen pieni nalle vain, pullea. Lasten kanssa viihdyn ain. Olen pieni nalle vain, pörheä. Lapset mua rakastaa.
Offline
elvin jonesin tykittely etenkin tuossa one up one downissa
soittotaito + tyylitaju = paras lähtökohta musan tekemiselle sanoi "omasta tyylistä" höpisevät punkkarit mitä tahansa
Offline
Fiilistellyt ihan samaa Lueskelin aamulla Coltrane Referencestä keikka-arvioita noilta ajoilta, nää summaa menon aika hyvin:
"Elvin Jones, his little devilish eyes burning, attacks the drums like a prize fighter and can be heard for blocks"
"...But I'm always amazed at hearing drummer Elvin Jones play his solos straight through any tune. I mean, no matter what the group is playing, Jones sounds as if he's soloing, but he's got his playing together so well that he almost never interferes with what anyone else is doing; he just provides a constant driving solo voice. Even on a ballad like Alabama, which had the rest of the group slow and subdued, Elvin was bombing and rolling on the side ground like a beautiful war picture."
Olen pieni nalle vain, pullea. Lasten kanssa viihdyn ain. Olen pieni nalle vain, pörheä. Lapset mua rakastaa.
Offline
oon aina tykännyt coltranen africa/brassista, mutta merzbow'n luovan sämpläyksen ansiosta päädyin tsekkaamaan samoista sessioista kootun africa brass vol 2:n. nämä biisit löytynee jostain complete sessioista kanssa, mutta en harrasta moisia yleensä. yhtä kaikki, toi kakkosvolumelle uusi biisi song of the underground railroad on erinomainen kappale (hankala uskoa, että tätä ei julkaistu johonkin kymmeneen vuoteen) ja versiot greensleevesistä ja africasta ehkä jopa hitusen alkuperäiselle päätyneitä parempia.
katsottiin äijien kanssa leffa, äijät lähtivät maustetyttöjen keikalle, itse jäin kotiin kuuntelemaan darkthronea.
Offline
^ song of the underground railroad yksi suosikeistani :peuk:
Offline
^ song of the underground railroad yksi suosikeistani :peuk:
päätyi kyllä mullakin ensikuulemalla suosikkeihin
katsottiin äijien kanssa leffa, äijät lähtivät maustetyttöjen keikalle, itse jäin kotiin kuuntelemaan darkthronea.
Offline
Toi Arfica/Brass sessions vol2 on omia suosikkeja Coltranen kuoleman jälkeen julkaistuista levyistä. Ihan älytöntä ajatella että tyypit ovat aikoinaan kuunnelleet noita ylijääneitä ja miettineet että eipä näitä kyllä kannata julkaista ollenkaan
Offline
first meditations jumalaut, ei niin rankkaa paatosta kuin sandersin astuessa kuvioihin meditationsilla, mutta helkkarin luja levy itsessään. upea kansikin monikohan jättänyt ostamatta tätä kantta tutkaillessaan?
^sama homma kans tän first meditationsin kanssa, julkaistu hyvät 10 vuotta tranen kuoleman jälkeen tämäkin. upeeta coltranessa kyllä julkaisutahti, taiteellinen evoluutio ja se, että siitä huolimatta että noita klassikkoja tippui elinaikanakin kovaan tahtiin niin varastoista löytyy vielä tänäkin päivänä both directions at oncen kaltaisia kultakaivoksia.
katsottiin äijien kanssa leffa, äijät lähtivät maustetyttöjen keikalle, itse jäin kotiin kuuntelemaan darkthronea.
Offline
Tuli sit ostettua toi John Coltrane The Atlantic Years In Mono boxi kun sopuhintaan sai. Ei sisällä mitään ennenjulkaisematonta ja vähän ihmettelin että miksi tämä tuli hankittua, mutta onpa oikeasti ihan tajuttoman hyvän kuuloiset masteroinnit/kaiverrukset noista levyistä, tein pikavertailuita niihin versioihin jotka omistan näistä levyistä ja ei mikään soi näin täyteläisesti, oikeastaan ainoastaan Olé (70-luvun alun stereo) kuulosti omiin korviin kivemmalta. Yhdestäkään Atlantic-levystä en omista alkuperäistä monopainosta, ei osaa sanoa miten vertautuu niihin.
Ja tästä puuttuu My Favorite Things, Coltrane Jazz ja Coltrane's Sound koska alkuperäiset mononauhat tuhoutuneet Atlanticin varaston tulipalossa. Pikkaisen tekis mieli kyseenalaistaa että eikö alkuperäisiä stereomiksauksia olisi voinut hyödyntää jotta olisi saatu oikeasti complete Atlantic musat tähän pakettiin.
Ja tosta päästäänkin sitten tän paketin muihin huonoihin puoliin. En hiffaa että miksi pistetään niin paljon vaivaa nauhojen käsittelyyn, tässähän on siis oikeasti siirretty alkuperäisiltä -lähes käyttämättömiltä, kaikki uusintajulkaisut olleet stereona- mononauhoilta musa uudelleen miksaus/masterointiprosessiin, ja kaiverrus on selkeästi tehty pieteetillä, mutta sitten boxin muu sisältö kustaan juosten. Joo kivat tip-on jacket kannet levyissä ja boxi paksua kartonkia, mutta olisko ollut kiva jos olisi vähän satsattu liner noteseihin. Mainospuhe sössöttää 28 page vinyl size bookletista eli todellisuudessa siinä on tosi lyhyt huuhaajohdanto ns. selkokieliset uutiset -fonttikoolla ja loput bookletista täytetty levynkansikuvilla ja krediiteillä, jotka löytyvät jokaisen levyn kansista. Ja jokaisen levyn insertinä tulee -ei saatana- kaksipuolinen vinyl size insert jossa on -ei saatana- levyn etu- ja takakansi. Onko nää suunnattu jengille jotka tahtoo sekä syödä kakun että pitää sen, ts. pistää levynkannen sekä hyllyyn että kehyksiin seinälle? En hiffaa.
Musa on tietty parasta ikinä ja se kuulostaa paremmalta tällä boxilla kuin monella muulla uusintajulkaisulla, eli onhan tää nyt ihan hyvä juttu.
Last edited by Uudet housut ja paita (26.04.2019 22:42)
Offline
john coltrane tais olla se, joka meikäläisen jatsin pauloihin houkutti, ja nyt soi ohuelta vinyylitä sun ship, joka onkin suosikkilevyni ja joka kolahti, koska rokkasi eniten. jos joku ei jatsia tajua mutta diggailee rokkia niin tämä soimaan ja asiahan on sitten sillä selvä
Offline
Coltranen uus biisi
hyvin se jaksaa vetää edelleen
eiq mitäs
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
No niin, posti toi etäpäivän riemuksi Thelonius Monk quartet with John Coltrane at Carnegie Hall 2lp:n Blue Worldin.
Monkin bändin levytys siis viime vuosikymmenellä löytynyt nauha vuodelta '57, onpa tosi hyväsoundinen julkaisu. Ahmed Abdul-Malik bassossa = nero heppu.
Blue Worldistä rapsaa ehkä myöhemmin tai en tiiä.
Offline
Blue Worldista rapsa venyy, mutta tekee mieli kirjoittaa koska melko harvinaista nykyään että kuuntelee jonkun levyn ekana päivänä kuutisen kertaa.
Noin muuten lomapäivät pahimpia: sattui olemaan vähän löysää 1) aikaa ja 2) rahaa ja päädyin tilaamaan Le Chant du Monden hiljattain julkaisemat European Tour boxit 1961 (7 CD) ja 1962 (10 CD). Aika paljon tätä osastoa on itsellä bootseina hyllyssä, mutta molemmilla paljon juttuja joita en ole kuullut. Eivätkö noi nyt olleet edes kalliita, n. 20e/boxi.
Vaan eipä tietenkään loppunut tuohon: Discogsin kautta kahdeksan levyn verran puuttuvia 50-luvun Garland/Waldron/jne levyjä joissa Coltrane rivimiehenä.
Offline
Hyvä meininki toverilla. Jos joku addiktio tarvii olla, niin Coltrane-addiktiota antavampaa ei taida löytyä. Tuohon vielä levyjen lisäksi viisi elämänkertaa sekä Reference Book niin alkaa paketti olla kasassa.
Itsekullekin saattaa tulla mieleen, että onko tässä yhden artistin jalustalle nostamisessa mitään järkeä. Silloin voi aina pyöräyttää Ornettea, fuusiojaskaa tai jotain tosi teennäistä taidejatsia, joiden jälkeen on aina ilo palata Mestarin huomaan.
Tässä itsekin pohdiskellut, että onko tuo Blue World ihan tarpeellinen, mutta Traneing In on alkanut himottamaan sen verran, että kaipa se on hankittava.
Lueskelin juuri All About Jazzin sivuilta, että Vervellä olisi 86 CD:n verran Coltranen konserttimatskua hyllyllä. Niiden julkaisua odotellessa.
Last edited by geffelson (19.10.2019 16:51)
Offline
Hyvä meininki toverilla. Jos joku addiktio tarvii olla, niin Coltrane-addiktiota antavampaa ei taida löytyä. Tuohon vielä levyjen lisäksi viisi elämänkertaa sekä Reference Book niin alkaa paketti olla kasassa.
Itsekullekin saattaa tulla mieleen, että onko tässä yhden artistin jalustalle nostamisessa mitään järkeä. Silloin voi aina pyöräyttää Ornettea, fuusiojaskaa tai jotain tosi teennäistä taidejatsia, joiden jälkeen on aina ilo palata Mestarin huomaan.
Elämänkertoja toki löytyy ja Reference Book myös
Pikkaisen tekisi mieli kyseenalaistaa tuota Verven arkistomäärää, 86 CD:tä on sellainen määrä että pitäs väkisinkin sisältää nauhoituksia joita ei ole bootlegattu, ja joista Referencen Coltrane-tutkijoilla ei ole mitään hajua. Ja erikoista jos näiden päällä olisi istuttu kaikki nämä vuodet, Coltranen perikunta kuitenkin aika suopea arkistojulkaisuille.
Last edited by Uudet housut ja paita (19.10.2019 18:45)
Offline
Itekkin tuota lukumäärää ihmettelen ja vähän harmittelen sen esiintuomista ilman tarkempaa lähdekritiikkiä.
Mutta nyt Soultrane soimaan ja saunaan.
Offline
Bongasin itsekin nyt tuon 86 CD:n verran heiton, sehän oli näköjään pistetty The Story of a Sound kirjan kirjoittaneen Ben Rattliffin kertomaksi. Jaa-a.
Offline
Luulin tilanneeni keltsusta Giant stepsin vinyylin, mutta se olikin cd. Noh kuuluuhan se ceedeeltäkin. Ja deluxe edition. Hyvä jazz levy tämäkin, ainoa suvantokohta Naima.
Online
Trane se soi täälläkin.
Talvella tuli vähän hard boppailtua ja kova menohan sälleillä oli 50/60-lukujen vaihteessa. Kuten nyt vaikkapa urakkamies Donald Byrdillä The Injuns-biisillä. Toivottavasti kukkahattutädit/sedät/väliltäolevat eivät menetä yöuniaan kulttuurisesta omimisesta.
https://www.youtube.com/watch?v=H7i1-zYD-S4
Meininki on hienoa, vauhti kova, mutta siihen se tuntuu jäävän. Mutta ei tarvitse kuin laittaa jokin Coltranen Prestige-veto, niin kummasti tulee syvyyttä lisää, vaikkapa Come Rain or Come Shine.
https://www.youtube.com/watch?v=71NoqZTjLI0
Sopivasti samaan syssyyn tuli selailtua J.C. Thomasin Chasin' the Trane-kirjaa (1975), jossa hienoja, musiikkiin sopivia aikalaismuisteloita että varsin käyttökelpoinen diskografia.
Offline
Both Directions at Once on kyllä itsellä muodostunut vahvasti kesälevyksi, just semmosta helteessädallaamismusaa.
Oivalluksen hetkellä olin heikosti ravittu, joten totesin, onkos kellään sitä fallin ekaa sinkkua, eiku että lehden nimen on oltava Nälkä.
Offline
Offline
With Eric Dolphy Evenings at the village gate. Hyvää settiä. Rummut aika pinnassa tässä äänityksessä, which is nice. Hyvää snaretyöskentelyä. Elvin Jones.
Online