You are not logged in.
Hyviä biisejä mukana, mutta tietyt omat suosikit eivät mahtuneet mukaan.
bzort glorf bööth
Offline
15.9. Cactuksessa Spirit of Eden -30-vuotispippalot. Nyt on kyllä konsepti kunnossa
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Tänne pitää kyllä yrittää päästä
Offline
Offline
Voi vittu
Offline
Offline
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Ystävättäreni ollessa aivan hiljattain kylässä, laitoin soimaan tilanteeseen sopivalla äänenvoimakkuudella Spirit of Eden -levyn, jotta vieras ei tylsistyisi sillä aikaa, kun en hänen kanssaan valitettavasti voinut seurustella.
Kello oli n. 11.30 ja aurinko paistoi vastapäisen talon ikkunoista asuntooni luoden miellyttävän ajattoman tunnelman.
Kun vihdoin ehdin vieraani luo hän oli kellistynyt selälleen sängylle silmät rävähtämättä auki kattoani tuijottaen. Levy oli ehtinyt jo "I Believe in You" -biisiin. Sen enempää häiritsemättä vierastani istahdin hänen viereensä ja pistin tupakaksi antaen musiikin viedä ajatukseni outoihin maisemiin. Sain musiikista vahvoja hyvänolon tunteita ja ihoni oli kananlihalla. Biisi oli tässä vaiheessa edennyt kyseisen biisin ensimmäiseen kertosäkeeseen ("Spirit, how long...").
Vahvin nautintoaine, joka kyseisissä olosuhteissa fiiliksiimme vaikutti oli tupakka (Pall Mall: Cool Menthol).
Ystävättäreni, jolle tämä oli ensikohtaaminen mainitun levyn kanssa, rikkoi hiljaisuutemme, sanoen Mark Hollisin lauluakin hijaisemmalla äänellä "Huh, mitä musaa. Järki meinaa lähteä."
Tuntui siltä kuin olisi hetken ollut ollut toinen jalka paratiisissa ja olisi vielä kaiken lisäksi pystynyt jakamaan tunteen samanaikaisesti toisen ihmisen kanssa.
En olisi itse pystynyt kuvailemaan musiikin synnyttämää tunnetta ystävätärtäni paremmin.
Onni on pienistä hetkistä kiinni ja tällä kertaa sen lähteenä oli eräs henkilökohtaisesti tärkeimpiin kuuluva levy.
:salut:
täällä soi nyt laughing stock, ja hyvältä kuulostaakin, hiukanko neroa musaa ja kiitos vielä sille mukavalle forumistille, joka mulle tämän ja suosikkilevyni spirit of edenin vinyyleinä taannoin myi
Offline
Tää on ehkä bändin paras biisi kaikesta huolimatta tai ehkä sitten Living in another world. Hieno video kuitenkin!
Offline
^ klassikko ja tosiaan yksi parhaista videoista myös
Offline
Siistiä miten Mark hymyilee tuossa kuin enkeli ja kitaristi veivaa kuin jotain tusinahittiä soittais. Samalla myös tulee jotain Monty Python viboja kun katselee tuota videota.Tää on ollut yks mun suosikkibiiseistä, mitä on tullut kuunneltua viime aikoina.
Offline
Tollanen Hollis-elämäkerta ilmestynyt: Mark Hollis: A Perfect Silence
The first complete, in-depth biography of the Talk Talk leader draws on scores of new and original interviews with Mark Hollis’s friends, musicians, collaborators and record company personnel to create this important and substantial biography. Tracing Mark Hollis's life from earliest beginnings through his formative years, author Ben Wardle offers genuine insight into the creative forces which helped shape the sound and songs recorded by Talk Talk. For the first time A Perfect Silence explains the realities and explodes the myths surrounding Hollis and Talk Talk's career, and in doing so reveals the working patterns, sense of humour and desire for privacy of the man himself.
Among the interviewees for this book are Simon Brenner, producer Rhett Davies, Phill Brown, James Marsh, musical collaborators George Page, Phil Ramocon, Martin Ditcham, Dominic Miller, Mark Feltham, Johnny Turnbull, Robbie McIntosh and others. Talk Talk live sound engineer Chris Beale, long-time manager Keith Aspden, original A&R manager Ashley Goodall, old school friends, numerous industry figures, friends and acquaintances who knew him only after he’d retired all add fresh insight and perspective to this extensive and engaging biography.
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Tullut kuunneltua taas Laughing Stockkia. Kun jo kauan sitten kuulin New Grassin ja se oli jotain aivan uskomatonta. After the Flood kolahti myös. Mutta ehkä muut kappaleet eivät niin auenneet ja jäänet vähemmälle huomiolle.
Mutta jo jonkun aikaa sitten on soinut päässä levyn aloitus, Myrrhmanin ihan alku. Siitä tekee hienon varsinkin se mitä se on: Spirit of Edenin seuraajan ensihetket. Ei tarttuvaa koukkua tai mitään helppoa. Ehkä jotkut (sanoisin että varsinkin levy-yhtiössä, mutta nehän vaihtoi kahden viimeisin levyn välissä) odottivat että kokeellisemman levyn jälkeen bändi palaisi perinteisempään tyyliin. Mutta ei. On ne tosi taiteilijoita. Lukekaapa tämä Mark Hollisin kommentti.:
"The last thing I would ever want to do is intellectualise music because that’s never been what it’s about for me,” he says. “Nothing has changed from the ethic of the last album and I would never want that to change because I can’t see any way of improving upon that process. As before, silence is the most important thing you have, one note is better than two, spirit is everything, and technique, although it has a degree of importance, is always secondary."
Tuosta jo mainitusta Such a Shame -videosta vielä, että kaveri näytti sen minulle, vähän naureskellenkin videolle. Elin jonkin verran tykännyt biisistä aiemminkin, mutta video iski ja biisistä tuli hetkeksi poppi Talk Talkin suosikkeja. Hauskasti tuo videon esitellyt tyyppi ei ollut tiennyt mitään Talk Talkin kahdesta viimeisestä levystä, niiden tyylistä ja maineesta. Ei tainnut haluta ees kuulla maistiasia mutta tsekkasi jostain että molemmat saaneet 5/5 ja oli täysin yllättynyt..
Pitää kyllä itsekin kuunnella enempi bändin koko tuotantoa. Edes Spirit of Edeniäkään en ole niin pyörittänyt, vaikka välillä on ihan pakko kuunnella Wealth. Pitää noita ketjussa mainittuja b-puoliakin tsekata.
Offline
^käsittääkseni levy-yhtiössä ei todellakaan oltu innoissaan Laughing Stockista kova levyhän se on, ehkä näiden paras. Hollisin kitaransoitto myös erittäin jees.
Kannattaa metsästää Phill Brownin kirja Are We Still Rolling?. Siinä on hyvää juttua Spirit of Edenin ja Laughing Stockin (ja Hollisin soololevyn) studiosessioista ja Hollisin työskentelytavoista. Tyyppi saattoi jumittaa studiossa yhtä riffiä viikkokaupalla kunnes löysi haluamansa saundin
Pitäis toi A Perfect Silence -kirja kanssa tilata hyllyyn mutta aika suolaisen hintainen tuntuu olevan.
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Offline