You are not logged in.
Pages: 1
Äänielokuvan tulo avasi tälle kolmikolle (+ Zeppo) täysin uuden väylän tuoda omaa komediallista osaamistaan esiin. Tuloksena oli monta hauskaa "kokopitkää" elokuvaa, joissa katsoja sai naureskella useammin kuin muutaman kerran veljesten täysin absurdille ja mistään piittaamattomalle maailmankatsomukselle, jossa tehtiin pilkkaa lähes mistä vain. Sanalliset herjat lensivät Grouchon toimesta, Harpo rikkoi paikkoja, ajoi takaa naisia ja aiheutti muutenkin yleistä kaaosta ja Chico oli yleensä hänen parivaljakkonsa, italialaisperäinen veijari, jonka huumori syntyi toistuvista sanojen väärin ymmärtämisestä/kuulemisesta:
-Something must be done! War would mean a prohibitive increase in our taxes.
-Hey, I got an uncle lives in Taxes.
-No, I'm talking about taxes - money, dollars!
-Dollars! There's-a where my uncle lives! Dollars, Taxes!
Juonellisesti ja elokuvallisesti veljesten teokset eivät olleet parhaimmasta päästä, mutta he itsekin tajusivat sen, ja etenkin alkupuoliskon elokuvissaan tekivät siitä pilkkaa esimerkiksi puhumalla suoraan kameralle: "hei kaikki vitsit eivät voi olla hauskoja, se täytyy vain hyväksyä". Samalla tuollainen sekava ja kömpelö elokuvallinen kerronta sopii parhaiten veljesten komedialle, jonka energiaa ja ilkikurisuutta ei pystytä (onneksi) kahlitsemaan minkään rajojen sisäpuolelle. Elokuva oli valjastettu heidän käyttöönsä; kunnollisen juonen, ohjauksen ja leikkauksen sijaan se palveli vain heidän järjetöntä verbaalista sanatulitusta ja taukoamatonta juoksentelua paikasta toiseen löyhän tarinan tullessa perässä.
Yleisesti alkuaikojen Paramount tuotoksia pidetään parempina niiden raisumman huumorin ja anarkistisemman menon vuoksi. Kyllä MGM:n aikakaudeltakin löytyy melkein yhtä hyviä tuotoksia, jotka kannattaa katsoa; huonokin Marx-veljesten elokuva tarjoaa (ainakin aikakauteensa nähden) enemmän nauruja kuin keskivertainen komedia.
Omat suosikkini:
1. Duck Soup (1935)
Paramount aikakauden viimeinen, ja yleisesti ottaen paras Marx-elokuva, josta ovat huumoriinsa vaikutteita ammentaneet monet komedian suuruudet (Monty Pythonin Hullun Maailman musikaalinumero linnassa + muu verbaalinen huumori, Woody Allen katselee tätä elokuvaa Hannah and the sisters:ssä jne.)
Hullunkurinen tarina kertoo pienen Freedonia valtion vaiheista ja sen vähintään yhtä hullusta presidentistä Rufus T. Fireflysta (Groucho), jonka verbaalinen ilotulitus on hengästyttävän hauskaa. Elokuvan ikimuistettavia kohtauksia ovat mm. Grouchon ja Harpon "peilitanssi"ja lopun hysteerinen sotakohtaus (katsokaa Grouchon pukeutumista eri kohtauksissa).
Vaikea kuvitella montaa tätä hauskempaa elokuvallista kokemusta. Tauotonta huumorin viljelyä tauottomalla vauhdilla, niin että heikommat voivat unohtaa hengittää naurujen välissä. Suosittelen!
-Chicolini, give me a number from one to ten.
-Eleven.
-Right!
2. A Night at the Opera (1935)
Ensimmäinen MGM:lle tehty elokuva, samalla myös heidän toisen aikakauden paras. Groucho tekee pilkkaa oopperamaailman snobeista ja Harpo ja Chico esittävät jälleen sympaattista parivaljakkoa, joka aiheuttaa alituisesti ongelmia. Elokuva sisältää monia hauskimpia Marx-veljesten huumoripaloja (hauska sopimuksen repiminen alussa, 15 ihmistä ahtautuu samaan pieneen hyttiin, sängyt vaihtavat paikkaa poliisin selän takana), mutta myös valitettavia suvantohetkiä, jotka johtuvat MGM:n vaatimasta pakollisesta romanttisesta juonesta ja ylipitkistä musikaalinumeroista.
Elokuvallisesti veljesten paras tuotos, joka ei kuitenkaan tuotantoyhtiön vaihdon vuoksi ole aivan yhtä ilkurinen ja raju kuin Duck Soup. Sisältää kuitenkin saman hullunkurisen maailmankatsomuksen kuin aikaisemmatkin tuotokset, jotka tekevät tästä ansaitusti komediallisen klassikon, josta Queen otti nimensä kuuluisalle albumilleen.
-That can't be my shirt, my shirt doesn't snore.
-Shh! Don't wake him up. He's got insomnia, he's trying to sleep it off.
3. Horse Feathers (1932)
Ensimmäinen lähelle täysiosumaa pääsevä Marx-tuotos, joka kestää katselua niin hyvin, että voidaan puhua pienestä komediallisesta helmestä, kahden yllämainitun mestariteoksen pikkuveljestä, hiomattomasta timantista jne.
Groucho on nyt yliopiston professori Wagstaff, joka on piittaamaton työtään kohtaan, mutta haluaa voittaa koulujen välisen jalkapallo-ottelun vaikka repimällä koulun maan tasalle ja rakentamalla uuden stadionin.
-Tomorrow we start tearing down the college.
-But, Professor, where will the students sleep?
-Where they always sleep: in the classroom.
Harpo ja Chico valitaan kapakassa väärinkäsityksen vuoksi koulun jalkapallojoukkueen pelastajiksi ja farssi on valmis syntymään. Hienoimpiin kohtauksiin lukeutuu mm. alun hauska kapakan oven edessä tapahtuva salasanan tiedustelu kolmikon kesken, Grouchon anarkistinen tanssi ja laulu "I'm Against It!" ja lopun hullunmylly jalkapallokentällä, jossa on mukana jo Warner Brothersin piiretyistä tuttuja gageja (Groucho lukee sanomalehteä kentällä kesken pelin ja hakee hot dogia).
Kokonaisuutena tämä toimii ja huumori on juuri sopivan karheaa ja ilkeämielistä kuin sopii odottaa. Omissa kirjoissa veljesten kolmas mestariteos.
Chico soittaa alkutahdit pianolla, Gourcho ja toinen mies istuvat sohvalla:
- I love good music.
Groucho: So do I, let's get out of here.
-Sit down!
Groucho: [puhuu kameralle] I've got to stay here, but there's no reason why you folks shouldn't go out into the lobby until this thing to blows over.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tuossa oli omat kolme suosikkiani, jotka jokaisne tulisi ehdottomasti nähdä. Kannattaa muuten katsoa enkkusubeilla, koska veljesten huumoria on käytännössä mahdoton kääntää suomen kielelle; alkuperäisellä kielellä saa irti paljon enemmän.
Näiden kolmen jälkeen tulevat vielä tosi hyvät A Day at the Races (1937), Monkey Business (1932) ja Animal Crackers (1930).
Sitten ok-tasoa olevat The Cocoanuts (1930) ja Love Happy (1949), joista mieluusti kirjoittaisin enemmän, mutta en ole sentään vielä niin elämätön, että jaksaisin toista tuntia istua tässä, niin jätän sen kunnian muulle tai itselleni myöhemmäksi.
Vielä pitäisi nähdä: Room Service (1938), At the Circus (1939), Go West (1940) ja The Big Store (1941), niin olisi kaikki parhaimmat nähtynä.
Muilla mitään mielen päällä, jonka haluaisi jakaa koskien Marx-veljesten elokuvia?
Offline
asiakirjoitukselle ja marx-veljeksille
Offline
Marx-veljeksille aina iso käsi. Vaikka ne ekat on parhaita, niin kyllä mä jollain tavalla tykkään niistä ihan kaikista. Myös Grouchon ja Harpon omaelämänkerrat ovat perin viihdyttäviä.
Offline
Tulin tuossa miettineeksi, että yksi syy miksi Marxin-veljesten elokuvat tuntuvat niin hienoilta ja arjesta irtautuvilta on niiden yhteiskunnallista normikäyttäytymistä halvalla paneva suhtautuminen maailman menoon. Tavallaan meistä jokainen haluaisi joskus (muulloinkin kuin vain kännissä xD) suoltaa samalla tapaa loukkauksia kuin Groucho, käyttäytyä yhtä lapsenmielisesti kuin Harpo tai tekeytyä yhtä "tyhmäksi" tai häikäilemättömäksi kuin Chico, mutta harvalla siihen kantti riittää. Sen vuoksi onkin välillä niin piristävää katsoa jotain sellaista, joka on niin irrallaan arjesta ja sen rajoituksista.
Vähän samalla tavalla kuin Singin' in the rain -elokuva, joka kokonaisuudessan yhtä aikaa epätodellinen ja todellinen kaikkine yltiöpositiivisine tansseineen ja elämäniloineen. Onnellisuutta tässä maailmassa on oman mielitietyn saattaminen kotiovelle sateen aikana. Sen sijaan, että mies astuisi sisään ja pääsisi kiksauttamaan, hän komentaa käden liikkellä taksin pois, sulkee sateenvarjon, kävelee laulaen ja tanssien kaduilla, hyppii lätköissä ja ilmoittaa onnestaan maailmalle. Sateeseen yleensä liittyvä negatiivinen tekijä ja uuden rakkauden positiivinen tekijä asetetaan vastakkain, jossa molemmat sulavat toisiinsa muodostaen mielikuvan elämää suuremmista tunteista, joita ei sänkykohtauksissa (niin hienoja kuin ne voivatkin olla ) pystytä esittämään juuri tuon vastakkaisasettelun vuoksi.
Joten seuraavan kerran kun teitä tekee mieli hassutella sanoin, elein, ilmein tai haluatte tanssia sateessa, niin tehkää se! Pahimmassa tapauksessa saatte turpaan, teille nauretaan tai menetätte nautinnollisen seksikokemuksen, mutta saatatte myös löytää suuremman onnen, jota ette tienneet edes olevan olemassa!
Offline
Offline
Marx-veljesten leffat oli nuorempana parhaimpia elokuvia mitä tiesin. Ihan skidinä sitä Harpon ja Chicon toilailua oli tietty hauskinta seurata ja sitten vanhempana alkoi tajuamaan Grouchon sutkautuksiakin paremmin (joita tosiaan on turha useimmiten kääntää suomeksi). Joskus 80-luvulla tuli telkkarista Grouchon vetämä You Bet Your Life visailu uusintana, sekin melko ainutlaatuinen sarjassaan.
Grouchon ja Harpon elämänkerrat tullut myös luettua, mielenkiintoisia kavereita olivat siviilissäkin.
Parhausjärjestys jotenkin näin.
1. Duck Soup
2. Monkey Business
3. Horse Feathers
4. Animal Crackers
5. A Night at the Opera
6. Room Service
7. Go West
8. The Big Store
9. Love Happy
10. At the Circus
11. The Cocoanuts
12. A Day at the Races
Offline
forumin historian syvällisimmälle kirjoitukselle: ja
sama
Offline
Pages: 1