You are not logged in.
Glass Jar, koska oon nyt kuunnellu sitä loopilla taas muutaman päivän ja apua apua apua sos 4:10 jotain on tapahtumassa 6:17 huh huh lääh puuh
Juugh
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
On tää kyl maailman paras biisi. Avainsanat: Phaser, Timpani, Syntikan Mod Wheel -hanikka, 90-luvun alun workstationpresetti Waterfall, ilotulitteet, jorina, mölinä, tykitys, ylätaajuudet, rumpusetin läpipaukutus, presettien selaaminen lennossa, arpeggio, tykitys kovemmin, taikakerrokset, jylinä, ujellus.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Erittäin kova biisi kyllä.
Lapsena tykkäsin seurata kun kanat paistuivat isossa karusellissa kaupan lihatiskillä.
Offline
Yksi parhaista kyllä, samoin kmodigin arvostelu joka löytyy jostain tästä topikista
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Tää on hyvä välibiisi.
Offline
kännykkäni arpoi aamulla pitkästä aikaa glass jarin ja nyt vasta olin kuulevinani että tässähän on selvästi haettu inspiraatiota alan's psychedelic breakfastista. noi huolimattomat höpinät, varovainen nostatus ja sieltä jostain esiin nousevat aamu-utuisen kauniit melodiat
ja muistellaas mitä tästä olikaan jo sanottu:
Avausbiisi Glass Jar on varmaan se olennaisin esitys ja tästä huokuu sellaista totaliteettiä mistä bändejä historiankirjoissa määrittämään jäävät biisit koostuvat. Tää on kuin raukeeta aamuseksiä kiireettömänä viikonloppuna. Päivä valkenee askel askeleelta ja ikkunasta säihkivä aamuaurinko lipuu hiljalleen makkarin halki. Koko ajan kasvanut antisipaatio kulminoituu biisin puolivälissä kun saadaan vihdoin biitti kohdilleen, eikä tässä senkään jälkeen vielä oo hoppu minnekään. Pikikset tulee sit seuraavalla levyllä jos on niiden aika. Noi loppupuolen 'I cared for you like a brother' -huokailut ei oikein istu tähän eroottiseen lataukseen mut on nekin aika herttaisia.
"I can hear everything, it's everything time"
Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tuoreen Eye Contact -levyn 11-minuuttinen avausraita Glass Jar olisi tämän vuoden paras biisi. Ensimmäiset kuusi minuuttia ovat tän vuosikymmenen kovin osoitus siitä, miten rakennetaan nostatus: aivan ensikuuntelulla harmittoman oloista soitinten kytkemistä päälle ja pois, muutamia juustoisia syntikkapresettejä ja rumpumikkien lämmittämistä. Mutta kun höristää korvansa, huomaa, että itse asiassa kaikki pienet kerrostumat lisäävät kuin huomaamatta intensiteettiä suurta PAUPAUPAU-osuutta varten. Ehkäpä vaikuttavinta ensimmäisen kuuden minuutin aikana on kuulla se, miten Gang Gang Dancesta on tullut modernin popin suunnannäyttäjä. Just näinhän se pitää tehdä. Kokeellisen soundin muuttaminen enemmän popin suuntaan tapahtuu luontevasti silloin, kun bändi on kasvanut, äänitysstudio on vaihtunut parempaan ja kullanarvoista studioaikaa on käytössä enemmän. Aiemmista levyistä poiketen soundi on tuotetumman kuuloista. Esimerkiksi stereokuva on hulvattoman laaja, jolloin bändi on pystynyt mahduttamaan enemmän syntikkakerroksia päällekkäin ilman että soundi tukkoistuu. Levyllä on käytetty kaikua upeasti tuomaan ilmavuutta soundiin. En näe muuta selitystä tälle kuin sen, että synat on äänitetty jossain hyvässä huoneessa mehevien vahvistimien, vintage-flangereiden ja muiden sörsselien läpi, ja sen jälkeen purkitettu rummut, kitara ja vokaalit samassa tilassa. Soundi on ensimmäinen asia, joka selkeästi erottaa Gang Gang Dancen syntikkapopin massasta ennen kuin omaleimaiset vokaalit ovat edes alkaneet. Viimeistään avausbiisin puolivälissä alkaa käydä mahdottomaksi yrittää laskea kuinka monta erilaista synapresettiä bändi mahduttaa yhteen minuuttiin musiikkia. Olen kuulevinani ainakin 80- ja 90-luvun taitteiden Korgin digitaalisynia, Wavestation päällimmäisenä. Mutta ihan oikeasti, nää space-musagenren synat eivät ole koskaan kuulostaneet näin hyvältä kuin tällä levyllä. Hulppean kirjavasta soundimaailmasta huolimatta koko ajan tuntuu siltä, että kaikki on mietitty tarkkaan. Ja koko ajan tuntuu, kuin tämä olisi sellasta bändin kollektiivista oivallusta, jossa jäsenet elävät biisin ajan samaa ideaa. Tää on vähän kuin jotain syntikkaprogea. Tulee sellanen "te tiedätte selkeästi mihin haluatte mennä, ottakaa mut mukaan seikkailuun" -fiilis. Ja kuuden minuutin kohdalla päästäänkin sitten sellaiseen paikkaan, jossa kartassa on isolla merkintä X.
Yritän perehtyä loppulevyyn kunnolla jahka oon selvinnyt tän ekan biisin jysäyksestä.
sain kuunneltua ton glass jarin kokonaan. kivaa se puoli-improvisoitu alun kama, mut sitten tuo loppupään jukka pojan bändi plays tortoise rantajamit while herra käy ottaan huikkaa takahuoneessa oho se langato mikki jäi päälle nyt sen ulinat kuuluu tähän päälle vain onks toi sittenki joku loimaan björk-imitaattori -tyyli jäi mulle vähän etäiseksi.
Laatu wrote:Glass Jar, koska oon nyt kuunnellu sitä loopilla taas muutaman päivän ja apua apua apua sos 4:10 jotain on tapahtumassa 6:17 huh huh lääh puuh
Juugh
On tää kyl maailman paras biisi. Avainsanat: Phaser, Timpani, Syntikan Mod Wheel -hanikka, 90-luvun alun workstationpresetti Waterfall, ilotulitteet, jorina, mölinä, tykitys, ylätaajuudet, rumpusetin läpipaukutus, presettien selaaminen lennossa, arpeggio, tykitys kovemmin, taikakerrokset, jylinä, ujellus.
Offline