You are not logged in.
Pages: 1
Jazz-topander on liian ahas, joten tehdään tälle osastolle oma topique. Fuusiojazz on kai periaatteesa mitä tahansa genre-sekoittelua, jossa jazziin otetaan elementtejä muista tyyleistä, mutta sitä käytetään monesti myös synonyyminä jazzia ja rockia naittavasta jazz rockista, ei se kai väärin ole. Miles Davis oli tässä osastossa tärkeä suunnannäyttäjä ja monet hänen bändissään soittaneet muusikot perustivat omia fuusiobändejään, esim. John McLaughlin perusti Mahavishnu Orchestran, Joe Zawinul ja Wayne Shorter perustivat Weather Reportin ja Chick Corea perusti Return To Foreverin. Herbie Hancock ja Tony Williams olivat myös tärkeitä genren edustajia, vaikka esim. Herbien aika Milesin kanssa päättyi ennen In A Silent Way ja Bitches Brew -levyjä, joita voidaan pitää tärkeinä alkusysäyksen antajina tälle lajille. Joskus on kai esitetty semmonenkin ajatus, että siinä missä Britanniassa keksittiin proge niin Amerikassa keksittiin jazz-rock, mutta empä kuule tiijä. Se on kyllä totta, että useimmat tunnetuimmat genren edustajat tulee Amerikasta, mutta kyllähän tälläkin puolen isoa vettä rellestivät esim. Soft Machine ja Nucleus ja aika monet Canterbury-bändit olivat paljon lähempänä jazzia kuin jotain sinfoprogea. Ja täytyyhän toki muistaa, että John McLaughlin, Joe Zawinul, Jean-Luc Ponty ja vaikkapa Jan Hammer ovat kaikki euroopasta kotosin.
Esitellään genreä vaikkapa Chick Corean Return To Forever -bändillä. Nämähän teki alkuun nimenomaan semmoista lattarifuusiota, mutta sitten tuli sähkönen bändi sähkökitaroineen kaikkineen, sitten vielä kolmannessa vaiheessa kitarat korvattiin puhaltimilla. Bändin kokoonpano muutttui matkan varrella, mutta kaikissa kokoonpanoissa oli mukana myös basisti Stanley Clarke. Lattarivaiheen kokoonpanon oleellisia hahmoja olivat lyömäsoittaja Airto Moreira ja laulaja Flora Purim, sähkövaiheessa kitaristi Al Di Meola ja rumpali Lenny White.
Offline
Pakko laittaa tähän vielä perään heti Al Di Meolan tykittelyä:
Offline
Ihan erisuunnasta Amerikan jazzrock-kentälle hyökkäsi Frank Zappa levyllään Hot Rats ja on Zappa myöhemminkin tehnyt genreen sopivaa musiikkia.
Offline
Mahavishnu Orchestrassa soittaneen rumpali Billy Cobhamin ensimmäinen soololevy Spectrum on eräänlainen merkkiteos myöskin. Tässä kilpasoittoa kiipparisti Jan Hammerilta ja kitaristi Tommy Bolinilta.
Offline
Tässäpä sitten vaikka näyte Nucleusta. Bändiähän johti trumpetisti Ian Carr, joka on siis myös kirjottanu Miles Davis elämänkerran. Tällä näytelevyllä soittavat myös mm. Karl Jensins ja John Marshall jotka molemmat siirtyivät kohta Soft Machinen riveihin.
Offline
Heitetään Suomi-osastoa edustamaan vaikkapa fonisti Eero Koivistoinen. Tällä levyllä mukana ovat myös mm. Pekka Pohjola, Jukka Tolonen ja Olli Ahvenlahti.
Offline
Paras jatsin tyylilaji freen ohella.
Tuanoi saatana.
Offline
Mokasin alotusviestissä, kyllähän Herbie In A Silent Waylla soitti.
Offline
Head Hunters -levy oli Herbie Hancockille varmaan semmonen läpimurtolevy, mutta tässä näyte edelliseltä levyltä:
Offline
Psykedelian ja progen suunnalta ponnistanut Gong siirtyi myöhemmin entistä enemmän jazz-rockin puolelle rumpali Pierre Moerlenin ottaessa ohjat käsiinsä. Tässä näyte levyltä, jossa kitaristina monessa tunnetussa fuusio- ja/tai progebändissä musisoinut Allan Holdsworth.
Last edited by hezma (18.11.2019 15:27)
Offline
Rockin puolella aloittanut kitaristi Jeff Beck siirtyi instrumentaalimusiikin ja jazz-rockin pariin 70-luvun puolivälissä. Tässä revitellään Jan Hammerin kanssa, joka hoitaa syntikoitten lisäksi myös rumpaloinnin.
Offline
Weather Report on soittanut monenmoisessa kokoonpanossa. Tässä näytettä levyltä, jolla basistina oli Jaco Pastorius.
Offline
Britanniasta pitää mainita Brand X, joka oli Phil Collinsille jonkinlainen terapiabändi. Tässä bändissä liidereitä voisivat olla kitaristi John Goodsall sekä basisti Percy Jones, jonka persoonallista soittoa Brian Enokin on hyödyntänyt.
Offline
Sitä John McLaughlinin Mahavishnu Orchestraa tässä ajalta jolloin mukana olivat myös Billy Cobham ja Jan Hammer.
Offline
Myös Santana löysi tiensä jazz-rockin pariin. Tässä näytteessä toisena kitaristina vierailee John McLaughlin.
Offline
Tässä Zappankin kanssa musisoinut viulisti Jean-Luc Ponty.
Offline
Toinen kuuluisa viulisti, elikkäs puolalainen Michal Urbaniak.
Offline
Offline
Tässäpä hieno livepätkä, lavalla vaikka ketä.
Offline
Hieman Tony Williamsia, tässäkin kitarassa Allan Holdsworth.
Offline
Tää on semmonen skene itelle, että jotkut jutut koen huipuiksi, ja ovat klassikkostatuksensa ansainneet; jotkut niitä huippujuttuja tehneet ovat tehneet myös aivan sietämätöntä köntsää; ja sitten on sellaisia nimiä, joihin en itse pysty koskemaan pitkällä tikullakaan. Nii ja toki jotkut on sit vaa iha ookoo.
Oma kontribuutioni topikkiin olkoon Leb i solin mainitseminen, pari aivan hyvää levyä jugojazzrockia.
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Toista puolta edustaa sitten tämä kikkailu:
Kuunnellut koko päivän työmusana Chick Corean 80/90-luvun juttuja ja yrittänyt löytää jonkun kulman josta käsin suhtautua niihin.
^ oikea tapa suhtautua on tietenkin tämä. Ekoja fuusiojuttuja mistä diggasin aikoinaan oli tämä Beneath the Mask. Tossa on oikein kunnon musakoulunörttien märkä uni kokoonpano: Frank Gambale, Dave Weckl ja John Patitucci. Kyllähän tota kuuntelee edelleen
Offline
Tuo Return to forever on tosiaan hieno. Rippistä vaan, just alkuviikosta katsoin jotain kikka korea-jussi pattitussi-vinnie colaiuta -sikailua youtubesta ja kyllähän sekin osasto maistuu
Offline
Piti spämmiä klipillä, jossa Herbie ja Chick ovat innoissaan joulupukin tuomista uusista kiippareista, mutta Chickin poismenon johdosta, täytyy vähän tuntea rispectiä.
Vaikka tämä onkin jazzrock-ketju, niin laitetaan tosta esille Chickin jatsikkaampaa puolta.
Offline
Gary Burton saattoi keksiä fuusiojazzin tai ainaskin oli ekoja, jotka sitä teki. Tässä näytettä vuoden 1967 levyltä, kitarassa Larry Coryell.
Offline
Pages: 1