You are not logged in.
.
Last edited by muumipoimuri (09.02.2021 14:29)
Offline
.
Last edited by muumipoimuri (09.02.2021 14:29)
Offline
.
Last edited by muumipoimuri (09.02.2021 14:29)
Offline
.
Last edited by muumipoimuri (09.02.2021 14:29)
Offline
.
Last edited by muumipoimuri (09.02.2021 14:29)
Offline
.
Last edited by muumipoimuri (09.02.2021 14:29)
Offline
.
Last edited by muumipoimuri (09.02.2021 14:29)
Offline
Tuola oli ihan jänniä arvioita meitsin levyistä sillon joskus.
Offline
"hajanainen ja yksipuolinen"
Haista vittu. No on ehkä vähä hajanainen.
cd:t tuppaavat olemaan yksipuolisia
mutta joo, hieman ristiriitainen huomio kyllä
Offline
En allekirjoita väitettä, että "kritiikki olisi oma taiteenmuotonsa". Taide on taidetta, kritiikki on kritiikkiä. Kehoitin jo aiemmin ottamaan haltuun Taidekritiikin perusteet-teoksen, jos on jotenkin epäselvää, mikä kritiikin idea ja tarkoitus on. Suositus edelleen voimassa.
Yksi kotimaisen musiikkikritiikin ongelmista on jo vuosikausia ollut se, että osa kriitikoista joutuu kirjoittamaan musiikista, jonka kohdalla he eivät ymmärrä genreä ja kontekstia. Rumba oli joskus täynnä näitä. Nämä Seppäsen mainitsemat "kolmen tähden arviot, joissa ei puhuta mistään", ovat se normi, johon moni on kasvanut. Eräskin tuttuni puhui joskus Rumban peruskolmetähteästä omien julkaisujensa kohdalla viitaten samaan ilmiöön: Kriitikko, joka ei ole kiinnostunut pätkän vertaa levyn kontekstista kirjoittaa muutaman rivin tasapaksua ei-mitään teoksesta, joka ei häntä kiinnosta.
Kritiikin pointti ei ole se, että esim. mulla vaihtoehtomusiikin kuluttajana ja siten jonkinlaista asiantuntijuutta aiheesta omaavana, lähtisin kirjoittamaan arviota vaikkapa Vestan levystä. Ei se niin toimi. Mun pitäisi kirjoittaa siinä kohtaa vaikka Litku Klemetin uudesta, kun taas Vesta jäisi sellaisen kriitikon harteille, joka tuntee sen viitekehyksen, minkä sisällä Vesta operoi.
Toisena esimerkkinä: On täysin turhaa pistää keskiverto Rumban avustaja, joka on popmusiikin harrastaja, arvioimaan jotain kokeellista musiikkia, kuten vaikka Kemiallisia Ystäviä. Syy sille, miksi Kellari Juniversumi sai tuossa lehdessä täydet pisteet, oli hyvin yksinkertainen: Sen arvion kirjoitti muuan Bronne, jolla sattui Mutiny-zinensä kautta olemaan laajempaa asiantuntijuutta kokeelliseman musiikin parista. Kun muutamaa vuotta myöhemmin kempsujen s/t sai samassa lehdessä silloin huonoimpana arvosanana toimineen limaklimpin, itse arviosta huokui kirjoittajan totaalinen ymmärtämättömyys sitä maailmaa kohtaan, mistä levy kumpuaa.
Kritiikin tarkoitus ei sinänsä ole myöskään arvottaa teoksia. Ajatus on, että henkilö, jolla on jonkinlaista asiantuntijuutta kritisoitavan teoksen genrestä ja kontekstista ja taidemuodosta, analysoi ja tiivistää OMAN HENKILÖKOHTAISEN kokemuksensa teoksesta.
Ja mua itseäni vituttaa se, ettei tämä asia tunnu menevän kaaliin ihmisille, jotka eivät osaa päästää irti omasta positiivisuudessa lillumisestaan. Se, että joku ei tykännyt vittu uudesta Cheekin levystä ei kaada kenenkään maailmaa, ja kuten näimme, niin ei edes Cheekin uraa.
Mun linja viime aikoina Soundissa on ollut ehkä vähän turhankin työläs, tai sellainen että joo, oon valkannut jokseenkin kiinnostavia levyjä, mutta usein myös bändeiltä, jotka ei ole ennalta hirveen tuttuja. Etenkin siis kun on kolannut kaikenlaista Haken/Flower Kings -osaston progejähmistelyä, joka on skenenä kiinnostavana, musana vähän tuttua – ja samalla toki lopulta aika vähän antavaa, mutta jotenkin TARPEELLISTA silti! Niin sit on ottanut praksikseksi sekoilla kunkin nimen diskografiaa ja mahdollisesti myös samankaltaisia artisteja läpi, jolloin saa ainakin jonkun käsityksen siitä kontekstista, missä operoidaan. Toki mä olen melko sisällötöntä elämää viettävä, perheetön slacker, jolla ei ole tiukkaa viikkorutiinia tai muitakaan vastuita, jolloin voin käyttää tämmöisiin periaatteessa suhteettomasti aikaa, vaikka itse kirjoittamisen suhteen yrittääkin pitää ajan tiiviinä (eli joku puoli tuntia per arvio, ei 1200 merkkiä jaksa enempää vängätä).
Mut että pointtina se, että etenkin nykyään on kuitenkin melko helppoa ottaa mikä tahansa (populaari)musiikin alalaji pintapuolisesti aika nopeasti haltuun, jos siis vain ammattinsa/kutsumuksensa/pakkomielteensä takia siihen haluaa ryhtyä.
Eri asia on sitten se, paljonko siinä kritiikissään laittaa painoarvoa sille, että lukee sitä materiaalia sisältäpäin ja kontekstualisoiden, vai paljonko haluaa jättää tilaa omalle tykittelylleen ja assosiatiiviselle elvistelylleen – ts. kirjoittaako kuin sosiologi vai kuin esseisti, tai no ei nää nyt toisiaan sinällään sulje pois mut meinaan että haluaako ymmärtää jotain Jore Marjarantaa Jore Marjarantana vai haluaako ihan muina samuliknuuteina vain teurastaa. Jälkimmäinen metodi on toki se, joka muistetaan ja johon viitataan vielä vuosia myöhemmin, mutta ensimmäinen olis toki paperilla "asiantuntevampi". Toki tykittelyllekin on paikkansa, mut mä oon toisaalta niin tylsä, että tykkään ottaa kohteeni myös tosissaan, aivan sama kuinka omituista tai luotaantyöntävää se musa lähtökohtaisesti olis.
Oivalluksen hetkellä olin heikosti ravittu, joten totesin, onkos kellään sitä fallin ekaa sinkkua, eiku että lehden nimen on oltava Nälkä.
Offline
En kirjoita juurikaan kritiikkiä musiikista, mutta ainakin välillä tuntuu, että Hesarissa juuri vältetään tätä ja ihmiset päästetään kirjoittamaan elokuvakritiikkiä genreistä, jotka ei sovi kirjoittajalle alkuunkaan. Joskus siitä syntyy ihan kiinnostavaa luettavaa, mutta useinmiten jotain todella olennaista jää sanomatta.
edit: saattaa tietysti johtua erilaisista journalismin kriiseilystä ja on pakko testata kirjoittajia, että mitä tulee, kun ei ole varaa pitää rosterissa kuin yksi kulttuuritoimittaja ympäri vuoden tmsp.
Last edited by börjeslandet (05.02.2021 15:04)
en ole kolmekybänen emoboy
Offline
Mä en oikeestaan pidä levyarvosteluja tai foorumin musavääntöjä tai taideanalyysiä ylipäänsä kovin vakavasti otettavana läppänä. Koska se on kaikki täysin subjektiivista. Taideanalyysi on taiteen järkeistämistä ja selittämistä, mutta taidetta nautitaan tunteella, eikä koko hommassa ole absoluuttisia/objektiivisia faktoja. Kyllähän sitä voi keksiä kaikenlaisia "hyviä" perusteluita, että miksi tämä biisi toimii ja miksi tuo ja tuo on huono. Mutta kun se ei oikeastaan tarkoita mitään. Joku toinen on täysin päinvastaista mieltä kappaleen hyvyydestä ja kumpikaan ei ole väärässä eikä oikeassa. Onhan se kiva vääntää, mutta vakavasti otettavaa se ei ole.
Offline
Mä en oikeestaan pidä levyarvosteluja tai foorumin musavääntöjä tai taideanalyysiä ylipäänsä kovin vakavasti otettavana läppänä. Koska se on kaikki täysin subjektiivista. Taideanalyysi on taiteen järkeistämistä ja selittämistä, mutta taidetta nautitaan tunteella, eikä koko hommassa ole absoluuttisia/objektiivisia faktoja. Kyllähän sitä voi keksiä kaikenlaisia "hyviä" perusteluita, että miksi tämä biisi toimii ja miksi tuo ja tuo on huono. Mutta kun se ei oikeastaan tarkoita mitään. Joku toinen on täysin päinvastaista mieltä kappaleen hyvyydestä ja kumpikaan ei ole väärässä eikä oikeassa. Onhan se kiva vääntää, mutta vakavasti otettavaa se ei ole.
Annan tälle postaukselle arvioksi 5/5.
Taidemielipiteiden ottaminen henkilökohtaisesti on aivan typerää.
Offline
Taidemielipiteiden ottaminen henkilökohtaisesti on aivan typerää.
Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty ainakin silloin kun on kyse omien tuotostensa arvosteluista.
Offline
Asioiden “hyvyys” tai “huonous” on tietysti aina subjektiivista, mutta se etteikö esimerkiksi musiikkianalyysi tieteenalana olisi täysin “vakavasti otettava läppä” on väitteenä täysin naurettava ja kertoo ettei asiasta ymmärretä oikeastaan mitään.
Toisekseen, kuka sinä muumi olet sanomaan että taidetta nautitaan tunteella? Mitä pahaa tai huonoa on järkeistämisessä ja selittämisessä?
Offline
Toisekseen, kuka sinä muumi olet sanomaan että taidetta nautitaan tunteella? Mitä pahaa tai huonoa on järkeistämisessä ja selittämisessä?
Ei varmaan mitään.
Kyllähän sitä monet nauttii paneutuvasta taideanalyysistä ja kysyntää sille on. Ei oo vaan sillee mun juttu. En ole analyysiorientoitunut ihminen ja taiteen kulutukseni on varmaan hyvin epä-älyllistä.
Offline
Sitä olen miettinyt paljon, kun esim kokeellisemmasta taiteesta puhuttaessa käytetään usein termiä 'ymmärtää'. Olen aika skeptinen sen suhteen jos sanotaan "et pitänyt siitä, koska et ymmärtänyt sitä". Otetaan vaikka esimerkiksi joku Pink twinsin suht kaoottinen elektromusa tai vaikka Jackson Pollockin sotkumaalaukset. Itse pidän molemmista. Mutta jos joku ei pidä, niin en mä tiedä että onko siinä jotain mitä pitäisi järjellisesti ymmärtää tai tietää, ja sitten se muuttuukin yhtäkkiä paremmaksi. Musta tuntuu, että monet vieroksuu kokeellista taidetta siksi, että puhutaan että sinun pitäisi nyt jotenkin ymmärtää tätä.
Mut nää nyt on näitä poimurin pälätyksiä.
Last edited by muumipoimuri (07.02.2021 20:25)
Offline
Ja itse en ole kovin hyvä purkamaan omia taidefiiliksiä ja ajatuksia sanoiksi, niin omat analyysini vaikka jostain levystä on varmaan aika alkeellista.
Offline
Sitä olen miettinyt paljon, kun esim kokeellisemmasta taiteesta puhuttaessa käytetään usein termiä 'ymmärtää'. Olen aika skeptinen sen suhteen jos sanotaan "et pitänyt siitä, koska et ymmärtänyt sitä". Otetaan vaikka esimerkiksi joku Pink twinsin suht kaoottinen elektromusa tai vaikka Jackson Pollockin sotkumaalaukset. Itse pidän molemmista. Mutta jos joku ei pidä, niin en mä tiedä että onko siinä jotain mitä pitäisi järjellisesti ymmärtää tai tietää, ja sitten se muuttuukin yhtäkkiä paremmaksi. Musta tuntuu, että monet vieroksuu kokeellista taidetta siksi, että puhutaan että sinun pitäisi nyt jotenkin ymmärtää tätä.
Mut nää nyt on näitä poimurin pälätyksiä.
oon osittain samaa mieltä, mutta kyllä myös kontekstin, tekniikan tai vaikka taidehistorian tietämys voi saada tarkastelemaan teosta uudesta näkökulmasta ja ehkä kiinnostumaan siitä eri tavalla. mainitsit tossa Pollockin. jos niitä duuneja katsoo kylmiltään, niin ne vaikuttaa varmaan monille "sotkulta". sitten kun vähän googlailee että abstract expressionism ja lukee, missä vaiheessa taiteen historiaa tää tekniikka on kehittynyt ja miksi, niin niitä voi oppia katsomaan uudella tavalla.
tällainen ymmärtäminen ei kuitenkaan tarkoita että pitäisi jostain. esimerkiksi tää sun meshuggah-postaus oli ihan kiinnostava. voin sanoa että ymmärrän nyt meshuggahin musaa vähän eri tavalla. en silti pidä siitä yhtään sen enempää.
Last edited by jookcha (07.02.2021 20:42)
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
en silti pidä siitä yhtään sen enempää.
Nin kai se pointti oli että ei se selittämällä parane.
Siitä olen kuitenkin samaa mieltä, että jos joku ei pidä/harrasta esim kokeellista musiikkia, niin ei sille pidä laittaa semmosia levyjä arvioitavaksi.
Taideanalyysilausunto oli hieman raflaava, mutta tää onki internet.
Offline
Ainakin Rumbassa haettiin joskus vähän poikkeavaa näkökulmaa laittamalla levy arvioitavaksi juurikin sellaiselle, joka ei tunne genreä kovin hyvin. Välillä onnistui paremmin, välillä huonommin. Ja kyllä kunnon kriitikko välillä haastaa itseään eikä ota juuri sitä arvioitavaksi jonka hankkisi muutenkin. Ei niitä kritiikkejä pidä ottaa liian vakavasti - itse ajattelisin niin että levyarvio on yhden ihmisen levyraati - lopputulos voi olla vähän mitä vaan. 400 merkin arvioita tuli tehtyä muutama sata - ajatus oli kattaa mahdollisimman hyvin tarjonta pikemmin kuin se, että arvioidaan vain "tärkeimmät" levyt.
Last edited by Feggy (08.02.2021 07:49)
Offline
En tiedä ehkä puhuin puutaheinää. Kyllähän asiantunteva analyysi voi lisätä teoksen arvostettavuutta ajatuksen tasolla.
Sitä mieltä olen kuitenkin, että vähemmän-harjaantuneiden ei pidä liikaa pelätä sitä että "minä en ymmärrä tätä".
Offline
Sitä olen miettinyt paljon, kun esim kokeellisemmasta taiteesta puhuttaessa käytetään usein termiä 'ymmärtää'. Olen aika skeptinen sen suhteen jos sanotaan "et pitänyt siitä, koska et ymmärtänyt sitä". Otetaan vaikka esimerkiksi joku Pink twinsin suht kaoottinen elektromusa tai vaikka Jackson Pollockin sotkumaalaukset. Itse pidän molemmista. Mutta jos joku ei pidä, niin en mä tiedä että onko siinä jotain mitä pitäisi järjellisesti ymmärtää tai tietää, ja sitten se muuttuukin yhtäkkiä paremmaksi. Musta tuntuu, että monet vieroksuu kokeellista taidetta siksi, että puhutaan että sinun pitäisi nyt jotenkin ymmärtää tätä.
Mut nää nyt on näitä poimurin pälätyksiä.
Nii, tääkin on toki asia, joita nimenomaan kriitikot pohtii. Esim. David Stubbsin (kirjoittaa mm. Wireen) Fear of Music käsittelee tätä nimenomaista ilmiötä vertailemalla nykymusiikin ja nykytaiteen suht käsi kädessä kulkevaa historiaa. Hyvä ja helppolukuinen teos, joka nimenomaan antoi itselle paljonkin ajattelemisen aihetta ja perspektiiviä omaan kuunteluun. Suosittelen.
Kaikessa tuoksinnassa on vaan ihan tervettä muistaa, ettei kukaan lähtökohtaisesti "osaa" kuunnella kokeellista musiikkia. Monella harrastajalla on valmiiksi pitkää musankuunteluhistoriaa alla. Ymmärtämisestä taas puhuu imo muutenkin pääasiassa sellaiset kuulijat, joita ei alkuunkaan kiinnosta ne jutut, joita he eivät "ymmärrä".
Offline
"Ei se selittämällä parane" on mun mielestä myös vähän aliarvioivaa. En itse yhtään käsitä mun joidenkin kavereiden innostusta AOR:ää tai jotain kevytjazzia kohtaan, mutta mä tykkään että se kuitenkin rikastuttaa omaa kuuntelemista, jos kaiken ottaa vastaan ns. avoimin korvin. Totta kai on paljon musaa, mikä jättää täysin kylmäksi, mutta se on loppujen lopuksi aika pieni otanta kaikesta musiikista. Se, ettei pidä jostain on myös reaktio, jonka taustalla vaikuttaa asioita ja kyllä mua ainakin kiinnostaa ruotia niitä.
Tällä hetkellä Fleetwood Mac on ehkä sellanen bändi, jonka suosio hämmentää mua aivan tosissaan, et ikinä ei tulis mieleenkään itse kuunnella. On siinä kuitenkin selkeästi jotain, joka ihmisiä puhuttelee, vaikkei se puhuttelekaan mua. Ei se nyt ole mikään asia, mitä tarvitsisi päivittäin miettiä, eikä sellainen olisi terveellistäkään. Sitä vaan, että mä aika harvoin vastustan minkään musiikin kuuntelemista, koska kaikesta voi oppia jotain. Tämäkin pätee kaikkeen taiteeseen (esim. Koirat eivät käytä housuja-elokuva opetti mulle sen, että suomalaisella popmusiikilla menee oikeasti aika hyvin, kun vertaa suomalaiseen elokuvaan).
Offline
jookcha wrote:en silti pidä siitä yhtään sen enempää.
Nin kai se pointti oli että ei se selittämällä parane.
Saattaa olla ettei ihan loppuun asti mietitty lausunto.
Offline
muumipoimuri wrote:jookcha wrote:en silti pidä siitä yhtään sen enempää.
Nin kai se pointti oli että ei se selittämällä parane.
Saattaa olla ettei ihan loppuun asti mietitty lausunto.
No alahan selittää sitten
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Eniten ärsyttää levyarvosteluissa:
Spekulointi artistin ajatuksista ja motiiveista.
Mitäpä jos vaikka kysyisitte siltä artistilta, niin ei tarvi keksiä päästä analyysejä artistin mielen- ja sielunmaisemasta.
Offline
Eniten ärsyttää levyarvosteluissa:
Spekulointi artistin ajatuksista ja motiiveista.
Mitäpä jos vaikka kysyisitte siltä artistilta, niin ei tarvi keksiä päästä analyysejä artistin mielen- ja sielunmaisemasta.
Kenes levy nyt on haukuttu lyttyyn ja missä?
Offline
Miitäääjhhhh!!!!! Uskomaton bojojoing-yllätys – Suomen suosituin bändi julkaisee uuden levyn!
Offline
Bändi julkaisee levyn!?
In the last second of life, they're gonna show you how,
how they run this show.
Offline