Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

noiseidea · 01.02.2021 11:55

Magnoalia skeidaa, Mission Impossiblet näkemättä, Minority Report hyvä, Collateralin näkemisestä vuosia, sama Eyes Wide Shutin kanssa.

Olen käyttänyt termiä "Eyes Wide Shut-bileet" useita kertoja elämässä.

Cruisella kans välillä tuollaisia vuoden taukoja että ei ole tehnyt yhtään leffaa, missäköhän lie hengaillut.

Last edited by noiseidea (01.02.2021 11:55)

muumipoimuri · 01.02.2021 13:34

Mr. Kukkosoos wrote:

Top Gun on kyllä oikeasti aika skeidaa eikä edes kovin viihdyttävää sellaista...

Joo en ees viittiny lähtee tästä puhumaan kun arvioin että kovan fanituksen elokuva täälläpäin. Itsehän en ole elokuvaa koskaan nähnyt ja aika vähän kiinnostaa.
Terveisin foorumin kriittisin henkilö.

EndloseAngst · 01.02.2021 13:41

noiseidea wrote:

Olen käyttänyt termiä "Eyes Wide Shut-bileet" useita kertoja elämässä.

Voi hyvällä syyllä sanoa, että Kubrick sai vielä viimeisessä filmissään aikaan todellisen klassikkokohtauksen. Sitä kohtausta on matkittu vaihtelevalla menestyksellä vaikka kuinka monta kertaa. Babylon Berlinissä sitä matkittiin suhteellisen onnistuneesti.

Ja Tom Cruise on kyllä hyvä näyttelijä silloin, kun sattuu joutumaan hyvään elokuvaan.

Mr. Kukkosoos · 01.02.2021 13:47

muumipoimuri wrote:

Mr. Kukkosoos wrote:
Top Gun on kyllä oikeasti aika skeidaa eikä edes kovin viihdyttävää sellaista...
Joo en ees viittiny lähtee tästä puhumaan kun arvioin että kovan fanituksen elokuva täälläpäin. Itsehän en ole elokuvaa koskaan nähnyt ja aika vähän kiinnostaa.
Terveisin foorumin kriittisin henkilö.

Kylhän tuo kuuluu silti olennaisesti elokuvasivistykseen. Yllättävän paljon tulee sulta spämmiä topikkiin aiheesta, joka ei kiinnosta icon_surprised

ydis · 01.02.2021 14:21

Cruisen 3 kovinta roolisuoritusta magnolia, tropic thunder ja born on 4th of july. Saisi kyllä tehdä kunnon sikailu/sekoilukomediaa kahden ensinmainitun roolisuoritusten tyyliin

Mr. Kukkosoos · 01.02.2021 14:24

Pitäis varmaan katsoa toi Tropic Thunder, kun vielä näkemättä.

Hassuttelija · 01.02.2021 23:04

Magnolia ihan vitun, ihan vitun hyvä. Mission Imbossiblet parhaita nykytoimintalefuja. Top Gun jäätävää paskaa. Collateral pitäs kattoo.

Hassuttelija · 03.02.2021 12:31

Miksi elokuvissa on niin usein kuvitteellisia kaupunkeja? Ihan oikeitakin on aika runsaasti mihin tapahtumat sijoittaa.

ydis · 03.02.2021 13:08

Ketä kiinnostaa joku oikea tosi tapahtumiin perustuva kaupunki, kun voi käyttää mieli kuvitusta ja keksiä ihan uuden.

psykokarkki · 03.02.2021 13:31

luulin pitkään, että wallandereissa oleva ystad on kuvitteellinen kaupunki, kuulosti vain nimenä niin keksityltä, y-kaupunki, enkä ollut siitä aiemmin kuullut icon_lol

muumipoimuri · 06.02.2021 03:58

Katottiin osittain vähä ramboo ja commandoo. Siis ei vittu mitä roskaa.

hiirimattona · 06.02.2021 16:07

muumipoimuri wrote:

Katottiin osittain vähä ramboo ja commandoo. Siis ei vittu mitä roskaa.

Huoh. Salli mun toistaa itseeni: Huoh.

Mr. Kukkosoos · 06.02.2021 18:27

hiirimattona wrote:

muumipoimuri wrote:
Katottiin osittain vähä ramboo ja commandoo. Siis ei vittu mitä roskaa.
Huoh. Salli mun toistaa itseeni: Huoh.

Sama

hezma · 06.02.2021 18:31

Eihän ne Rambot kyllä hyviä elokuvia ole.

Hassuttelija · 06.02.2021 20:58

Ei ollu Audition niin sokeeraava kuin odotin.

hiirimattona · 07.02.2021 05:54

hezma wrote:

Eihän ne Rambot kyllä hyviä elokuvia ole.

Eka Rambo on pätevä leffa ja toka on hyvää rymistelyä. Commandon katsoin edellisen kerran ala-asteella, jolloin se oli hyvä.

Prakk · 07.02.2021 07:18

Commandohan on yks parhaita toimintakomedioita ikinä.

noiseidea · 07.02.2021 09:21

Commando on vitun kova leffa. Se tullut katsottua lapsuudessa noin gaziljoonaa kertaa, katsoin pari vuotta sitten ja toimi tollasena kasariäksönin ylistyksenä vitun hyvin.

jookcha · 07.02.2021 11:13

Commando sydan miten ei voi tykätä Commandosta?

muumipoimuri · 07.02.2021 14:45

Olihan se kova joskus 9v skloddena. Mulle ei oikeen toimi tämä "niin hyvä siks ku tää on niin hirveetä roskaa"-osasto.
Terveisin foorumin aikuisin ihminen.

Mr. Kukkosoos · 07.02.2021 15:06

muumipoimuri wrote:

Olihan se kova joskus 9v skloddena. Mulle ei oikeen toimi tämä "niin hyvä siks ku tää on niin hirveetä roskaa"-osasto.
Terveisin foorumin aikuisin ihminen.

Niin siis tässä on yritetty sanoa, että ei ole hirveetä roskaa.

muumipoimuri · 07.02.2021 15:32

Mr. Kukkosoos wrote:

muumipoimuri wrote:
Olihan se kova joskus 9v skloddena. Mulle ei oikeen toimi tämä "niin hyvä siks ku tää on niin hirveetä roskaa"-osasto.
Terveisin foorumin aikuisin ihminen.
Niin siis tässä on yritetty sanoa, että ei ole hirveetä roskaa.

Jaa aikuisten oikeesti?
No, valitettavasti se on minusta lyhyesti sanottuna tylsä elokuva. Asemässäily, räjähdykset, takaa-ajot, tappelukohtaukset yms. edustavat kaikkien elokuvien tylsimpiä osuuksia.

Mr. Kukkosoos · 07.02.2021 15:54

muumipoimuri wrote:

Mr. Kukkosoos wrote:
muumipoimuri wrote:
Olihan se kova joskus 9v skloddena. Mulle ei oikeen toimi tämä "niin hyvä siks ku tää on niin hirveetä roskaa"-osasto.
Terveisin foorumin aikuisin ihminen.
Niin siis tässä on yritetty sanoa, että ei ole hirveetä roskaa.
Jaa aikuisten oikeesti?
No, valitettavasti se on minusta lyhyesti sanottuna tylsä elokuva. Asemässäily, räjähdykset, takaa-ajot, tappelukohtaukset yms. edustavat kaikkien elokuvien tylsimpiä osuuksia.

Toimintaelokuvissa ne ovat vaan aika olennaisia.

jookcha · 07.02.2021 18:49

Mr. Kukkosoos wrote:

muumipoimuri wrote:
Mr. Kukkosoos wrote:
Niin siis tässä on yritetty sanoa, että ei ole hirveetä roskaa.
Jaa aikuisten oikeesti?
No, valitettavasti se on minusta lyhyesti sanottuna tylsä elokuva. Asemässäily, räjähdykset, takaa-ajot, tappelukohtaukset yms. edustavat kaikkien elokuvien tylsimpiä osuuksia.
Toimintaelokuvissa ne ovat vaan aika olennaisia.

Commandohan on tylsyyden vastakohta. 92 tappavan tehokasta ja viihdyttävää minuuttia, joiden aikana ei varmasti tuu vilkuiltua puhelinta. Kaunista miten noin yksinkertaisesta ideasta saadaan noin viihdyttävää tavaraa aikaiseksi.

Last edited by jookcha (07.02.2021 18:50)

Hassuttelija · 08.02.2021 00:22

Kuinkahan monessa leffassa tai tv-sarjassa on soinut Caven Red Right Hand? Ainakin Scream 1:ssa ja 2:ssa ja Dumb and Dumberissa.

leposi · 08.02.2021 00:50

Hassuttelija wrote:

Kuinkahan monessa leffassa tai tv-sarjassa on soinut Caven Red Right Hand? Ainakin Scream 1:ssa ja 2:ssa ja Dumb and Dumberissa.

Taitaa olla myös Peaky Blinders -sarjan alkumusana.

Laatu · 10.02.2021 02:13

Suosikkikriitikonne? Mun on New Yorkerin Richard Brody. Tässä Saint Maudin arviota lukiessa lähestulkoon joutuu pakon edessä veivaamaan omaa mielipidettään leffasta uuteen asentoon, koska Brodyn argumentit ovat niin teräviä.

Intentions take precedence over implications; scenes take the place of possibilities, and what’s sacrificed to the knowingness of craft is the sense of discovery, surprise, and devoted observation through which character and psychology are embodied.

icon_razz
rakkaus

Edit pannaas tähän koko arvio, joka sanoitti mulle sen, mikä leffassa ei ollut niin hyvää mutta jota en kyennyt kirjoittamaan auki.

The story of a leap of faith that leads into a vortex of unreason may well be the history of religion, which is why movies about the proximity of piety to fanaticism and fanaticism to madness have a venerable grip on the imagination. The latest entry in the genre, “Saint Maud,” the first feature by the British filmmaker Rose Glass, borrows its tropes and its terrors to conjure a handful of bold images. But its effortful attempts to craft and sustain an ominous mood comes at the expense of observation, which is too bad, because the film’s premise is powerful and its lead actors are formidable.
Morfydd Clark plays a nurse named Maud who lives and works in the seaside town of Scarborough. Formerly known as Katie, she changed her name when she changed careers, leaving a job at a hospital after a mishap resulting in a patient’s death, for work as a live-in palliative-care nurse. Maud’s patient, Amanda Köhl (Jennifer Ehle), is a formerly famous dancer who’s now dying of cancer and is facing her death fearfully. Maud’s presence turns out to bring her an unanticipated benefit: Maud is a devout Christian (a recent convert, she tells Amanda), and when she speaks of her faith in the afterlife and her sense of God’s presence, Amanda takes it as a consolation.
But Maud’s new faith is a jealous one—she seeks not only to console but to convert, and what Amanda’s conversion would entail is a renunciation of a way of life that Maud considers sinful. Amanda has hired a sex worker named Carol (Lily Frazer) to visit her, sometimes to spend the night, and Carol has become a regular member of the household; Maud does her best to pry them apart and keep Carol away, and the effort—which appears as motivated by selfish exclusivity as by religious dictate—instead turns Amanda against Maud, who gets fired. Alone and increasingly obsessed with the figure of Christ on the cross, Maud attempts mortifications of her own—sexual ones, with male strangers, and violent forms of self-scourging. Her faith unsatisfied, her principled rage unslaked, her desires unacknowledged, she turns vengeful and ever more violent, toward others and toward herself.
The problem with “Saint Maud” is that it’s a horror movie. Not that there’s a label on the film marking it as such, but the proceedings suggest a fealty to some of the genre’s more unfortunate conventions, starting with long-drone ominous music to conjure a sense of foreboding whenever what takes place onscreen doesn’t do so strongly enough. The more significant habits of genre, though, are the very ones that get in the way of the drama itself: the creation of effects without causes, the stoking of particular feelings with little practical substance or psychological insight to develop them. Glass conjures Maud’s states of mind, in touches of dialogue and haunting voice-overs, with resonant phrases that only await a dramatic unfolding, and in moments of action that simply need more detail in order to land with great weight. Instead, Maud moves through what feels like a series of cinema-stations, like a guard on night watch punching a watch clock, with none of the in-between actions registering. The burden and sublimity of faith—of Christian faith—that Maud bears is emblematized rather than explored, asserted rather than experienced.
The film’s strength is its conceptual power, which is apparent in an early scene in which Maud speaks to Amanda of God and faith. “You hear His voice?” Amanda asks, and Maud’s response is an entire movie on an index card: “Most of the time, it’s just like He’s physically in me or around me. It’s how He guides me. Like, when He’s pleased, it’s like a shiver, or sometimes it’s like a pulsing, and it’s all warm and good. He’s just there.” (The erotic implications remind me of the riff in Nietzsche’s “The Gay Science”—“‘Is it true that God is present everywhere?’ a little girl asked her mother; ‘I think that’s indecent.’ ”) Maud’s wall at home is a shrine to Jesus, filled with crucifixes and depictions of Him on the Cross, and the movie hints (but only hints) at Maud’s conflicted blend of chaste piety and stifled eroticism when mortifying her flesh, as when she kneels on coffee beans before a crucifix while offering her thanks to God.
Maud gasps as if erotically when her hand and Amanda’s hand touch; she reproaches Carol for distracting Amanda from the matters of “life and death,” from the “spiritual on another level.” The movie drops little teasers that say too little or too much, that set up a web of associations that the movie never unfolds in action or even in thought. Maud suffers from stomach pains; she has scars on her stomach; she has fainting spells. But all remain merely allusive. Maud’s interior monologue crops up on the soundtrack to give voice to her religious feelings, but it remains sharply limited, converting feelings into plot points rather than giving free play to her memories and imaginings, her longings and pleasures and losses, which mingle with her Christian devotion. The story moves relentlessly ahead, never looking to the side, as if afraid to risk breaking the anticipatory mood of shock and fear.
As the action advances, Maud’s delusions and solipsistic imaginings grow wilder, and her schemes become more dangerous, while her daily life becomes increasingly harsh and narrow. Her tiny one-room basement apartment gets more and more chaotic and filthy, until she has the “revelation” to clean it. Her random sexual encounters happen very quickly, with the stereotypical cut from a quick bar encounter to a pneumatic pumping in bed. The horrors that she inflicts on herself and on others involve and imply an element of process—it takes thought and effort to get hold of needed materials, labor to assemble devices, care to treat wounds—but the movie leaves such revelatory and weighty simplicities out. In the religious realm, the delusional can merge with the sublime, and “Saint Maud” evokes that paradox in the widening gap between Maud’s reflections and her surroundings. The movie rises to a fine frenzy of practical madness, and Glass makes much—briefly, but memorably—of the contrast between the real and the imagined. Yet the inattention to the details of Maud’s surroundings, the processes behind her acts of fury, suggest an incuriosity that’s, unfortunately, common in the current cinema. Intentions take precedence over implications; scenes take the place of possibilities, and what’s sacrificed to the knowingness of craft is the sense of discovery, surprise, and devoted observation through which character and psychology are embodied. In providing the jolts that Maud’s terrifying actions and fantasies provoke rather than the taut and complex web of life that they wrench apart, the movie suggests less interest in Maud than in images of Maud which, as a result, feel nearly empty.

jookcha · 11.02.2021 15:20

Elina Löwensohn, Bill Sage & Martin Donovan dancing to "Kool Thing" by Sonic Youth with Robert John Burke & Karen Sillas in SIMPLE MEN (1992) dir. Hal Hartley pic.twitter.com/ksLO27I18i
— Dancer on Film (@DancerOnFilm) February 10, 2021

muumipoimuri · 12.02.2021 23:43

Foorumin mielipide elokuvasta Avengers: Age of Ultron?

noiseidea · 13.02.2021 09:24

muumipoimuri wrote:

Foorumin mielipide elokuvasta Avengers: Age of Ultron?

Aika perus-Marvelia, 3/5.

Street Spirit Sr.

#2971 01.02.2021 11:55

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2972 01.02.2021 13:34

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2973 01.02.2021 13:41

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2974 01.02.2021 13:47

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2975 01.02.2021 14:21

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2976 01.02.2021 14:24

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2977 01.02.2021 23:04

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2978 03.02.2021 12:31

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2979 03.02.2021 13:08

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2980 03.02.2021 13:31

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2981 06.02.2021 03:58

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2982 06.02.2021 16:07

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2983 06.02.2021 18:27

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2984 06.02.2021 18:31

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2985 06.02.2021 20:58

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2986 07.02.2021 05:54

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2987 07.02.2021 07:18

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2988 07.02.2021 09:21

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2989 07.02.2021 11:13

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2990 07.02.2021 14:45

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2991 07.02.2021 15:06

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2992 07.02.2021 15:32

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2993 07.02.2021 15:54

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2994 07.02.2021 18:49

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2995 08.02.2021 00:22

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2996 08.02.2021 00:50

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2997 10.02.2021 02:13

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2998 11.02.2021 15:20

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#2999 12.02.2021 23:43

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

#3000 13.02.2021 09:24

Re: Sekalaista elokuvista (SPÅM!)

Board footer