You are not logged in.
Itellä meni kyllä täysin maku mondalinen touhuihin enkä ole noita paria viimeisintä levyä näköjään kuullutkaan. Toihan oli ennen kaikkea musaa jossa oli "hyvät vibat" (erityisesti vertaansa vailla oleva 2009-2011 -tuotanto), no nyt siinä on paskat vibat ja ei vaan enää maistu.
Toisaalta Real estate ei ole enää läheskään niin hyvä Mondalinen lähdön jälkeen. Uusin levy bändin huonoin. Silti ihan ok.
Offline
Muuten kun ducktailsin hittibiisissä lauletaan että
Don't go killin', killin' the vibe
I can't take your lame style
Can't you just sit a while
And try your hardest to smile
niin kyseinen teksti ei tunnu enää kovin kivalta vaan ennemminkin siltä että mondanile on varmaan huutanut tuota jokaiselle naiselle jota on yrittänyt ahdistella tjsp
Offline
dadadrlrl wrote:psykokarkki wrote:joo, näköjään viime vuonna julkaissut uuden ducktails-albuminkin tuon merkin kautta, ei tosin ole missään varmaan mainostettu/hypetetty sattuneesta syystä. levyn päätösraita on nimeltään bad guy, lieneekö omaelämänkerrallinen?
Tätä on tullut muuten pohdittua, et miten tollasen keissin jälkeen tehdään musiikkia ja millasta se on? Ja miten joku käsittelee musiikin kautta omaa perseilyään ja miten se tehdään silleen, ettei vaivu itsesääliin ja itseinhoon?
No vois vaik kuunnella spotikasta uuden Ducktailsin esimerkkinä. Ryan Adams ei käsittääkseni ole pahemmin musaa enää tehnytkään, niin Ducktailsin uusin levy onkin varmaan ainoa esimerkki, mitä löytyy.
Tää on kyllä jännää, etenkin ajatellen sitä että miten sitten jossain nuorisolaisräpissä, jonka monet tekijät (vaikka nyt joku Tekashi etunenässä) – yhtään Adamsia tai Mondanilea puolustelematta – kuitenkin useissa tapauksissa ovat syyllistyneet paljon ankeampaan meininkiin, ja joita ei tästä huolimatta koskaan missään varsinaisesti cancelöidä, vaan jätkät pistää uutta sinkkua tulemaan vaikka linnasta käsin jos niikseen. Toki tässä on paljon sekä omaa näköharhaa ja genreharjaantumattomuutta että tiettyä kulttuurillista eroa (joka tulee varmasti paljon jostain Raijan ja Mattin edustaman musiikin kulttuurillisesta valkoisuudesta, koska valkoiset kitaraa soittelevat jätkäthän eivät koskaan tee mitään väärää), joka vaikuttaa sen sisäisen kulttuurin tuomion jyrkkyyteen, jolloin verrannaisiahan keissit eivät sinällään ole.
Silti on helvetin kiinnostavaa, kun yhtäällä kulttuurillisesti paheksuttu mutta laillisesti vähemmin sanktioitu touhu aiheuttaa omassa viitekehyksessä paljon totaalisemman poissulkemisen kuin toisaalla yksiselitteiset (naisiinkin kohdistuvat väkivalta)rikokset, jotka korkeintaan tuovat hahmoon karaktääriä.
Emt. Omaa viitekehystä on paljon helpompi kommentoida ja tuomita kuin vierasta. Sitten on sekin tosiasia että perinteisesti indieen kuuluu tiettyjä periaatteita, joita on painotettu jo vuosikausia (esim. Sarah Recordsin sun muun indiepopin painotus feminismiin). En lähtis myöskään vetämään kauhean suoria viivoja nuorisomusiikin ja genremusiikin välille. Näillä on pikkasen erilaiset yleisöt ja skenet rakentuu aika eri tavoin.
Offline
Ryan Adamsin ja Matt Mondanile tapauksessa keissiin liittyy esim. oletus alakulttuurin sisäinestä lähtökohdasta jossa artistit eivät ole ihmisiä, jotka harrastavat seksuaalista häirintää. Näiden yleisö on parikymppiset ja sitä vanhemmat genreharrastajat. Vertaa tätä sitten johonkin "nuorisomusiikkiin", jossa on vahvempi fokus artistin ulkonäössä ja muissa ulkomusiikillisissa seikoissa ja joissa punkista ja DIY-kulttuurista kehittyneitä ideaaleja ei ole.
Offline
Tietenkin, ja sitähän mä jo alkuun korostikin, että vertailuni on sinällään kans ulkopuolisen harjaantumattomuutta.
Tää mun toinenkin vertaus nyt on vähän pöljä, mutta periaatteessahan tuossa on kyse vähän samasta kuin siitä että miksi jengi KÄPÄHTÄÄ jostain Sanna Marinin kaula-aukosta mutta ei välitä helkkariakaan paidattomasta MAGA-Teuvo Hakkaraisesta. Toisin sanoen yhdelle perseily ja öykkäröinti on ihan normaalia modus operandia, toiseen kohdistuvat odotukset taas ovat lähempänä "kalustettuja tiloja" ja jotain "arvokkuutta", johon moisen "paljastelun" ei lasketa kuuluvan. Kummatkin ovat silti poliitikkoja ja periaatteessa heitä pitäisi sitoa samat odotukset ja vaatimukset.
Tiiän että tämmöisen edellyttäminen on vähän naiivia myös eri musakulttuureja vertaitaessa, mutta ehkä tällaisessa keisseissä korostuu se tietynlainen, en mä nyt tiedä onko vältsiin "tekopyhyys", koska siitä ei tavallaan ole kyse, mutta kuitenkin jonkinlainen, öh, "kulttuurillinen joustavuus", mitä tulee tietynlaisen käyttäytymisen sallimiseen.
Last edited by Kalossimies (09.12.2020 18:23)
Oivalluksen hetkellä olin heikosti ravittu, joten totesin, onkos kellään sitä fallin ekaa sinkkua, eiku että lehden nimen on oltava Nälkä.
Offline
Ajattelen silleen, että vaikka burzumin kohdalla tekijän ällöttävyys on helpompi hyväksyä, koska siihen musaan kuuluu olennaisesti PAHUUS
Mondanilen nätti kesämusa yhdistettynä ihmisten ahdisteluun ei sen sijaan ole kovin toimiva combo
edit: tarkennetaanpa vielä että en hyväksy ihmisten tappamista tai rasismia
Kuuntelen kuitenkin edelleen sujuvasti hvis lysetia ja filosofemia edellämainitusta syystä + myös siksi koska mitään vastaavaa ei ole olemassa.
Last edited by ydis (09.12.2020 18:38)
Offline
edit: tarkennetaanpa vielä että en hyväksy ihmisten tappamista tai rasismia
Selittelyn makua
Oivalluksen hetkellä olin heikosti ravittu, joten totesin, onkos kellään sitä fallin ekaa sinkkua, eiku että lehden nimen on oltava Nälkä.
Offline