The Housemartins

Markku · 03.11.2020 13:01

Brittipoppia/rokkia kasarilta. Ainakin nimenä monille tuttu?

Kaksi täyspitkää ehtivät julkaista (London 0 Hull 4, The People Who Grinned Themselves to Death) ennenkuin musiikilliset erimielisyydet kasvoi liian suuriksi.
Itse oon ainoastaan Now That's What I Call Quite Good kokoelmaa kuunnellut.
Kepoistahan tämä, mutta useampia tarttuvia biisejä löytyy. I Smell Winter, The Mighty Ship, Five Get Over Excited, Happy Hour, Drop Down Dead, Hopelessly Devoted to Them...esim. noilla voi testata, josko toimii.
Basistina tässä oli Norman Cook, eli ysärin megamenestyjä Fatboy Slim ja laulajakitaristina Paul Heaton, joka bändin hajottua perusti Beautiful Southin.
Näillä oli puhtoinen vasemmistokristillinen imago (Take Jesus, take Marx, take Hope luki ekan levyn takakannessa), mikä ei estänyt jäsenten myöhempää holtitonta päihteilyä eikä Fatboy Slimin hittien soimista ties minkä riistofirmojen mainoksissa.

Markku · 03.11.2020 13:03

stratum · 03.11.2020 13:07

Hyllyssä taitaa olla parikin levyä, ehkä ne on kokoelmia. Jotenkin tää ei ole jaksanut saada aikaan sellaista alkuinnostusta, että olisi jaksanut koskaan kovin paljoa kuunnella.

Katkennut petsari · 03.11.2020 13:30

Molemmat älpeet löytyy, onhan näillä kyllä muutamat komeat piisit kuten Flag Day tai Sitting on a Fence. Sitä suurinta hittiä eli Carvan of Lovea en ole osannut ikinä sietää.

psykokarkki · 03.11.2020 14:31

itselläni ei ole kuin yksi kokoelma-cd ja caravan of love 12", jossa muuten kaikki biisit accapella-esityksiä. hitit oli tarttuvia ja hyviä, semmoista kepeää britti-indiepoppia parhaimmillaan, ja aina pitänyt jossain vaiheessa ostaa ne varsinaiset levytkin, mutta jotenkin nämä on jääneet semmoisiksi väliinputoajiksi. fatboy slim on sittemmin kolahtanut lujempaa, beautiful southia olen kuullut kutsutun brittien leavingsiksi, kuulemma älykästä ja hyvin tehtyä poppia, mutta enpä ole jaksanut siihen koskaan perehtyä, en osaisi varmaan ainoatakaan biisiä mainita.