You are not logged in.
slint näyttäis soittavan flowssa perjantaina 8.8.
Offline
Offline
mitäs mitäs
Älä päästä painiks sitä
Offline
Amppeliooppeli Ex-Pooppeli
Offline
Olipas sympaattinen dokkari. Mielestäni kotikutoisuus oli linjassa bändin tarinan kanssa. Samaa mieltä muiden keskustelijoiden kanssa. Ten f***ing stars.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Your eyes / like crashing jets
Offline
Rhodan puuttuminen ois jääny harmittaan enemmän, jos Good Morning Captain ei ois ollu nii vitu kova.
Your eyes / like crashing jets
Offline
vuoden paras keikka
Offline
ydinaukio olisi varmasti kussut hunajaa kuullessaan, miltä Britt Walfordin rummut soundasivat. Brittin rumputyöskentely oli yksi kiinnostavimmista "seuraa muusikkoa työssään" -kokemuksista vähään aikaan. Walfordilla on livenäkin hirveän skarppi rytmitaju ja verraton käsitys biisin dynamiikan rakentelusta. Se soitti rumpuosuudet hyvin samalla lailla kuin miten ne oli funtsittu 25 vuotta sitten vanhempien kellarissa.
Spiderland on mulle 90-luvun tärkeimpiä ja myös kaikkien aikojen tärkeimpiä levyjä. Ensikuuntelusta on kohta 15 vuotta aikaa, eikä levyyn ikinä tunnu lopullisesti kyllästyvän, toisin kuin lähes kaikkiin muihin vanhoihin suosikkeihin.
Bändi näytti lavalla siltä kuin niillä ei olisi ollut suurta soittamisen riemua. Lavalta välittynyttä vibaa voisi kuvailla näin: vähän angstinen, sellainen työmiehen asenne: tehdään parhaamme, koska yleisö haluaa sitä. Koin, että mulla oli parempi fiilis kuin yhdelläkään bändin jäsenellä. En usko, että tuo viba muuttuu illasta toiseen - tuo meininki oli varmasti bändiä tyypillisimmillään.
Oli yllättävää huomata, että yhtyeen hieman etäinen lavaolemus vain paransi omaa kokemusta. Miten se voi olla mahdollista? No siksi, että etäisenä pysyessään bändi säilytti ympärillään sen mystiikan verhon, jonka takia se on niin kiehtova.
Kentuckylaisen louhosjärven vedestä pilkistäneistä neljästä päästä olen nyt nähnyt elävänä kolme. Spiderlandilla soittanut ja Breadcrumb Trail -dokkarissakin esiintynyt sympaattinen Todd Brashear on korvattu keikkabasistilla ja lisäksi lavalla oli välillä viideskin tyyppi tukemassa kitarointia.
Kita..Kitarat soundasivat ihan vitun hyviltä. Ja sitten kun kelaa, mitä Britt osaa tehdä rummuilla, niin on aika vaivatonta tehdä johtopäätös, että bändi kokonaisuudessaan kuulosti mahtavuuden huipentumalta.
David Pajo oli David Pajo. Tämä on ensi kerta, kun sorrun kuvailemaan ihmistä hänen omalla nimellään. Brian McMahan kuulosti yhä teinipojalta, vaikka ei näyttänyt siltä. Huikeaa, että jokainen huuto-osuuskin meni niin lähelle sitä, miltä se kuulosti levyllä.
Yksi instrumentaalibiisi taisi tulla Tweetziltä. Loput oli sitten Spiderlandia.
Ehkä kerran tuli intiimi viba, kun David Pajo ja Britt Walford tulivat lavan edustalla vetäisemäään kahdella kitaralla Don, Amanin. Se oli hämmentävä, pitäisikö nyt sitten sanoa, hartaushetki.
Keikka oli lyhyt, mutta se ei haitannut.
Good Morning, Captain viimeisenä biisinä menee sille listalle, jossa on kourallinen parhaita koskaan livenä kuulemiani kappaleita. Se oli ihan objektiivisesti arvioituna niin hyvä.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Yksi instrumentaalibiisi taisi tulla Tweetziltä. Loput oli sitten Spiderlandia.
Toi instrumentaali oli Glenn, joka löytyy siltä EP:ltä. Noin muuten kaikkeen komp ja
and when Finland play hockey
it strikes that continue my
beer machine and Ukko Metso
Offline
Offline
Oho, viikko sitten kuuntelin pitkästä aikaa Dead Childia sekä Pajon nimetöntä sooloa. Toivottavasti tulee kuntoon.
Offline
Offline
Offline
Offline
David Pajo on sairauslomalla
Älä päästä painiks sitä
Offline
Offline
No nyt on tuon ylläolevan uutisen vuoksi tullut luukuteltua erinäisiä sooloja, mitä itseltä nyt hyllystä löytyy. Just tosiaan sain kaverilta Live from a Shark Cagen, joka on yhtä intiapsykelarppausta huolimatta aivan mielettömän hieno levy. Tuota yhtä biisiä lukuunottamatta yhtä hyvä kuin Aerial M-nimellä julkaistu s/t, jota olen fanittanut jo aika kauan. Singlekokoelmalta löytyy myös paljon kovuuksia, mutta jonkin verran vähemmän kovaa. Teknobiisit ei ainakaan oikein lähde, mutta Last Caress suurin piirtein ainoa oikeasti hyvä misfits-cover ikinä missään ja Turn Turn Turn-versiointi myös maininnan arvoinen.
Pajo-nimisellä s/t:llä paljon hyviä biisejä, vaikkakin vähän tottumista vaativa soundimaailma. Jotenkin ohuet läppärirytmit folkkibiiseissä tuntuu vieraalta ajatukselta. Ihan hyvä levy kuitenkin. Whatever Mortalin kuuntelin youtubesta ja tykkäsin siitä ehkä enemmän, joten nyt metsästämään.
Ihana kitaristi ja biisintekijä. Aina tykännyt, mutta nyt nousi yhtäkkiä tuonne suursuosikkisarjaan O'Rourken viereen. Onneksi tullut hommattua noita levyjä aiemmin. Lisääkin voisi.
Amppeliooppeli Ex-Pooppeli
Offline
Whatever Mortal on oma suosikkini.
Offline
I see what you did there!
Live from a Shark Cagen aloitus- ja lopetusbiisi Arundel esiintyy myös eri versiona Whatever Mortalilla. Vika biisi, nimellä The Northwest Passage. Shark Cagella mogwaimpi veto, Mortalin versio on enemmän samaa sarjaa Do Make Say Thinkin myöhemmän matskun kanssa. Tykkään tällasista jutuista.
Amppeliooppeli Ex-Pooppeli
Offline
Offline
Amppeliooppeli Ex-Pooppeli
Offline
Hyvä taltionti Pajon kultakaudelta vaikka vähän on monokanavat mennykkin persiilleen
Älä päästä painiks sitä
Offline
David Pajon Cameo. https://www.cameo.com/davidpajo
Foorumilla ei taida olla enää hyviä hokemia, mutta olisi yhä kiva kuulla Pajon sanovan vaikka Psykostep Bez Hanttaraattori Korento The Orders Isä ei tullut kotiin Oho Jippu.
bzort glorf bööth
Offline
Offline
Kattelin Breadcrumb Trail -dokkarin eilen youtubesta. En lähde väittämään vastaan topsun konsensuksen kanssa, oikein hyvä. David Pajon Meshuggah-paidalle
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline