You are not logged in.
En koskaan muista, onko Ilosaari Joensuussa vai Seinäjoella. Nytkin piti tarkistaa.
Minun ihana hevonen,
Et poni enää,
Juoksentelemaan miehen selkää,
Kuin junan yöllä.
Offline
joy island, in the mouth of joe
Offline
Oon käyny Ilosaaressa 11 kertaa, voisin hyvin mennä uudestaankin
Nokitan. 12 kertaa takana. Itse en enää jaksaisi vaivautua paikalle, vaikka siellä nyt tuntuu ravaavankin ihan hyviä bändejä. Kahdella viimeisellä kerralla festivaalin juntti- ja tavisosasto sekä artistien että yleisön puolesta on pistänyt riittävän paljon nyppimään. Ja minne katosi Töminä?
Amppeliooppeli Ex-Pooppeli
Offline
joy island, in the mouth of joe
Minun ihana hevonen,
Et poni enää,
Juoksentelemaan miehen selkää,
Kuin junan yöllä.
Offline
Espoon Prinssi wrote:Oon käyny Ilosaaressa 11 kertaa, voisin hyvin mennä uudestaankin
Nokitan. 12 kertaa takana. Itse en enää jaksaisi vaivautua paikalle, vaikka siellä nyt tuntuu ravaavankin ihan hyviä bändejä. Kahdella viimeisellä kerralla festivaalin juntti- ja tavisosasto sekä artistien että yleisön puolesta on pistänyt riittävän paljon nyppimään. Ja minne katosi Töminä?
Nii, nythän ne päätti muuttaa koko "varsinaisen" festarin kolmepäiväiseksi niin kaikki klubit vissiin katos samalla. En tiiä oliko tää viisas päätös.
"Ei hätää, kunnanjohtajaa on informoitu"
Offline
Punk-kukkula on kuulemma myös poistunut oikeasta käyttötarkoituksestaan ja liitetty osaksi festivaalialuetta
Amppeliooppeli Ex-Pooppeli
Offline
Punk-kukkula on kuulemma myös poistunut oikeasta käyttötarkoituksestaan ja liitetty osaksi festivaalialuetta
Joo, vaikkei siinä ite tullukaan suuremmin aikaa vietettyä, ni tää oli kyllä todella typerä juttu.
"Ei hätää, kunnanjohtajaa on informoitu"
Offline
Jotta loppuu toi ilosaari-fiksaatio-nillitys, nii joku vois muistella vaikka Flow:ta ajalta, jolloin se ei ollu vielä ihan pilalla eli viime vuosikymmenellä.
Offline
Jotta loppuu toi ilosaari-fiksaatio-nillitys, nii joku vois muistella vaikka Flow:ta ajalta, jolloin se ei ollu vielä ihan pilalla eli viime vuosikymmenellä.
jumalauta bez vetämässä keikkaa siellä kutosen sisäpihalla vuonna 2006
Offline
Jotta loppuu toi ilosaari-fiksaatio-nillitys, nii joku vois muistella vaikka Flow:ta ajalta, jolloin se ei ollu vielä ihan pilalla eli viime vuosikymmenellä.
Oliko sellaista aikaa ikinä olemassakaan?
Amppeliooppeli Ex-Pooppeli
Offline
Voisin muistella teini-ikää: Punk-keikoilla katsottiin vinoon, kun oli väärän näköinen ja mitä ilmeisimmin myös väärä musiikkimaku. Tämä on jatkunut aikuisikään asti. Muilla ikärajattomilla keikoilla oli yleensä paskoja bändejä, joiden jäsenistä tuli mm. pedofiileja ja/tai sellasia rikoksia ihmiskuntaa vastaan kuten Teppo Vapaus. Joskus kävi niin hyvin, että eksyi hyville keikoille, joilla sai kuulla hyvää musiikkia ja olla kuten halusi olla. Etenkin Oranssilla oli silloin tällöin näitä. Valitettavasti en silloin vielä hiffannut fonalia sun muuta metsäfolkkia, niin kaikkia käänteentekeviä metsäfolkskenen ikärajattomia keikkoja tuli valitettavasti myös missattua.
Amppeliooppeli Ex-Pooppeli
Offline
KZ wrote:Jotta loppuu toi ilosaari-fiksaatio-nillitys, nii joku vois muistella vaikka Flow:ta ajalta, jolloin se ei ollu vielä ihan pilalla eli viime vuosikymmenellä.
Oliko sellaista aikaa ikinä olemassakaan?
mä voin laittaa jo nyt raporttia jne...
Offline
rc-lungen wrote:KZ wrote:Jotta loppuu toi ilosaari-fiksaatio-nillitys, nii joku vois muistella vaikka Flow:ta ajalta, jolloin se ei ollu vielä ihan pilalla eli viime vuosikymmenellä.
Oliko sellaista aikaa ikinä olemassakaan?
mä voin laittaa jo nyt raporttia jne...
Muistan kun vähän alkuräjähdyksen jälkeen toisistaan erkanevat molekyylit lähettelivät kosmista taustasäteilyä ekalle demolleen, mutta sitten tajusin, että siihen viereen alko tiivistyä vaihtoehtoinen universumi ja fiilis meni pilalle ja heti alko vituttaa.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Tukholman kulttuuritalon kirjastolla on (tai oli) ihan kiva valikoima musiikkia, jota ei lainattu. Silloin (90-00-lukujen taitteessa) siellä oli mukavia nojatuoleja ja hifiluureja ja tiskillä sai valkata katalogista haluamansa levyn ja kuunnella sitä nojatuolissa. Joskus kävin ensin alakerrassa sarjakuvakirjastossa hakemassa luettavaa. Toisinaan mukana saattoi myös olla suklaalevy. Kerran valitsin Einstürzende Neubautenin Tabula Rasan. Olin Nine Inch Nails-päissäni lukenut jotain industrialista ja törmännyt bändin nimeen. Koska Saksa on toinen kieleni, niin pitihän tälle antaa mahdollisuus. Levyn sisältämä musiikki oli varsin ihmeellistä. Headcleanerin aikana pää taisi räjähtää toden teolla. Rammstein kuulosti sen jälkeen alkukantaiselta, surkuhupaisalta ja nolostuttavan huonolta. Valitettavasti näin omituisia levyjä ei löytynyt Tukholman lukuisista levydivareista, joten jouduin fanittamaan bändiä kirjaston kautta, mutta ainahan sinne pääsi menemään, kun eihän minulla mitään kavereitakaan ollut, joiden kanssa viettää aikaa.
Amppeliooppeli Ex-Pooppeli
Offline
En keksi mitään järisyttävää muisteloa, mutta mainitaan ny vaikka, että ekan kerran olin festareilla tai missään keikalla kotipaikan ulkopuolella vuonna 1999 ku pääsin kahtoon Hedningarnaa Haapavesi Folkeille. Ei tuonnekaan ois muuten tullu lähettyä, mutta lupauduin kuskiksi joilleki tyypeille niin sillee sitte. Hyvä keikkahan se Sama rutiini toistu sitte muutaman kerran lisääkin, hyviä bändejä sielä oli usein.
Offline
Musiikinkuuntelun historia
Kuuntelin rock/heavy/metal- musiikkia jo pikkupoikana (8v?). Metallica ja AC/DC oli kovimmat. Myös death metallia yms. tuli kuunneltua. Tähän vaikutti tietysti kaksi vanhempaa veljeä. Olen ostanut, täysin tietoisesti, napalm deathin levyn alle kymmenen vanhana Paikallisesta divarista hain "jotain rankkaa". Myyjä suositteli (luultavasti läpällä) Napalm deathia. Laittoi soimaan näytiksi. Ostin levyn (From Enslavement to Obliteration).
Sittemmin hevi vaihtui teknoon (scooter, prodigy yms.). Kutosluokalla oli kova Offspring- buumi. Americana ilmestyi sinä vuonna (viimenen hyvä Offspring- levy). Seiskaluokalla kovimmat oli Limp bizkit, RHCP, RATM ja Korn. Kasiluokan aikaan kaikki muuttui Oltiin kaverin kanssa Prismassa kattomassa levyjä. Kaveri otti esiin Led zeppelinin. Ajattelin, että "c'mon jotain vanhaa rokkia". Sitten kotona netissä tutustuin tähän ja diggasin. Sitten Pink floyd, ajattelin skeptisesti "jotain pianonpimputus-slovarimusaa". Tutustuin kuitenkin taas kotona netissä ja miellytti. Siitä sitten limp bizkitit sun muut jäi ja tilalle tuli vanha rock ja proge, ja sitä kautta krautrock ja muu outoilu. Samalla kuvioihin tuli alternative osasto (Radiohead, sonic youth yms.) ja suomalainen rock-musa YUP:n ja Ismo Alangon voimin. Kirjastossa monesti kaverin kanssa ihmeteltiin Trout mask replicaa, sen kannen takia. Jollakin kerralla sitten lainasin sen ja tykkäsin. Samoin Sigur rosin Agaetis byrjun kiinnitti huomion kannen perusteella. Lukion lopulla kuvioon tuli Circle ja sitä myötä muu suomalainen TEKOTAITEELLINEN PASKA!!! Yhteinen taival Circlen kanssa tarvinnee oman muistelonsa.
Loppu.
Ainoa bändi mikä on pitänyt pintansa suosikeissa melkein alusta lähtien ja tasaisesti on Nirvana. From the muddy banks livelevy lienee mun levyhyllyn pitkäikäisin levy, ostettu tod.näk. ilmestymisvuonnaan. Vanha metallica tietty myös toimii edelleen, mutta jossain vaiheessa oli paitsiossa...
Offline
Circle ja sitä myötä muu suomalainen TEKOTAITEELLINEN PASKA!!!
mikä erottaa tekotaiteellisen paskan taiteellisesta paskasta?... tai tekotaiteettomasta ja taiteettomasta paskasta? vai onko kaikki paskaa? (joillekin on, siksi kysyn. jotkut käyttävät 'paska'-sanaa käänteisessä merkityksessä, koska se on jotenkin coolimpaa).
Offline
Jos nyt alottaisi siitä ekasta festarimuistosta.
Ruisrock vuonna 1995. Äidin ja kummitädin kanssa liikkeellä, olen 10.
Päivän ensimmäinen näkemäni artisti on Nordman. Pari Lista-ohjelmasta tuttua biisiä saa fiilistä nousemaan. Ai tämmöistä tämä festareilla olo nyt sitten on. Uskaltaisikohan sitä raivata tietään eteenpäin? Ei nyt ihan eturiviin mutta sopivaan paikkaan, että ei ole liian kova meno, mutta niin että pääsee mukaan tunnelmaan. Äiti antaa luvan mennä yksin eteenpäin. Löydän sopivalta etäisyydeltä paikan, mutta musiikkiin uppoutuminen on vaikeaa, sillä pelkään, että etuviistossa olevan kännisen tyypin tupakka osuu.
No sitten seuraavaksi 22-pistepirkko. Vittu, saatana, vittu, saatana (mulla on tapana kiroilla paljon ajatuksissani), tulen metsästämään näitä tuntemuksia seuraavat 20 vuotta. Nyt ymmärrän, mistä on kyse. Nauran, siis aivan kontrolloimattomasti hekottelen, että miten musiikki voi kuulostaa näin hyvältä, tai että miten voi ylipäätään tuntua näin hyvältä ja fiilistelen sitä, että suomalainen musiikki voi kuulostaa näin hyvältä, koska olin aiemmin luullut että vain ulkomailla tehty musiikki on näin hyvää.
Bon Jovi päättää hienon illan. Parhaiten jää mieleen Living on a Prayerin intro. Richie Samboran suulaite, jonka taustaa en ole jaksanut selvittää, jännää, miten se kuulostaa ihan kuin levyllä. Tanssin Alwaysia äitini ja kummitätini nähden.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
KZ wrote:Circle ja sitä myötä muu suomalainen TEKOTAITEELLINEN PASKA!!!
mikä erottaa tekotaiteellisen paskan taiteellisesta paskasta?... tai tekotaiteettomasta ja taiteettomasta paskasta? vai onko kaikki paskaa? (joillekin on, siksi kysyn. jotkut käyttävät 'paska'-sanaa käänteisessä merkityksessä, koska se on jotenkin coolimpaa).
'Tekotaiteellinen' on paska termi.
Offline
Pikkupoikana Kiss, Mötley Crüe, Twisted Sister, WASP... koska olivat melko pinnalla siihen aikaan (vanhempi naapurinpoika heavykokoelmineen taisi myös vaikuttaa). Isä osti Motörheadn 'no sleep til hammersmithin' ollessani 7v... mutta en muistaakseni tykännyt pahemmin (ei ollut niin cool kuin nuo poserit). Kissin maskit naamassa piti olla aina välillä (äiti maalasi naamaani), ja riehuin kitaralla jossa ei ollut enää kieliä.
Sitten musiikki unohtui pitkäksi aikaa... 10v aikoihin luokkakaverit kuuntelivat Guns'n'rosesia, Metallicaa... ja New Kids on the Blockia (tytöt enimmäkseen), mutten tykännyt mistään (heh)... kunnes pari vuotta myöhemmin aloin kuuntelemaan ZZ Topia, tosin sekin jäi vain parin levyn pyörittämiseen (kasettikopioon vieläpä). Isän kanssa kyllä keräiltiin 'minulle' ZZ Topin vinyylit (melkein kaikki siis löytyy), mutta nyt vanhempana, kun pyysin saada kokoelman haltuuni, ei isäukko niitä halunnutkaan luovuttaa. Eli lapsena minulle uskoteltiin, että se oli 'minun' kokoelmani, eikä hänen. Melko pettynyt olo tuon suhteen (mutta isäni tuntien osasin tälläista odottaakin).
No, sitten aikaa taas vieri hetki, ja kaveri toi mukanaan kuunneltavaksi PUNKKIA... ja kasettikokoelmilta soi Apulantaa, Tehosekoitinta, Karkkiautomaattia, Punaisia Messiaita... sekä Sex Pistolsia tietysti (myöhemmin samainen kaveri flippasi synkistelyyn, joista itselleni kelpasi vain Joy Division, ei ne mustahuuligoottijutut). En pahemmin lämmennyt, ainakaan heti, enkä ainakaan niistä siirappisista slovareista. Mutta kunnolla tärähti vasta kun radiosta alkoi tulla Rape Me ja Heart Shaped Box... niitä soitettiin onneksi sen verran usein, että takoutuivat päähäni - ja sitten vaan yksi päivä naksahti, ja oli pakko saada Nirvanaa. Incesticide taisi olla eka ostos (käytettynä, isän kanssa Helsingin reissulla ostimme Black & Whitesta, muistaakseni maksoi 70 markkaa). Viikko pari sen jälkeen hain In Uteron Sokoksen levyosastolta. Nevermind saapui myöhemmin kasettiversiona koulukaverilta, joka ei enää kuunnellut sitä (maksoin 5 markkaa). Bleach löytyi Imatran Prismasta matkallamme mummolasta kotiin.
Nirvanan myötä löytyi kasapäin grunge-bändejä (niitä mistä valtavirran lehdistö kirjoitti), myös Offspringin 'Smash' (mikä oli yksi supersuosikki. Muut ns. neo-punk bändit kuten Green Day, NOFX, Pennywise jne. eivät kolahtaneet ollenkaan) sekä sitten myös punkkia, joista ensimmäisenä kolahti Sex Pistols. Ramones tuli mukaan myös (eka albumi), mutta Nirvana oli paras kaikista.
Nirvanan dokkareista (en pahemmin lintsaillut koulusta, mutta tuolloin muistan yhden päivän, piti jättää liikuntatunnit väliin, koska Nirvana-dokkari alkoi tv:stä klo 14) ja haastatteluista löytyi lisää bändejä, mm. Sonic Youth. Ensimmäinen kuulemani SY biisi löytyi Geffen Rarities Vol.1 albumilta, ja se oli melko hämmentävä... äänikollaasimainen ujellus. En ymmärtänyt . Tilasin kuitenkin Bad Moon Risingin jostain silloisesta postimyyntipaikasta, ja se alkoi mukavasti hämmentämään pakkaa päässä. Soundgardenin 'black hole sun' MTV:ltä kolahti myös kovaa, ja sitä myötä koko bändi (Superunknown albumi oli yksi sen ajan suosikkeja). Sitten tuli Mudhoney, Green River melko pian perään. Myös vanhempi Suomipunk: Ratsia, Kollaa Kestää, Ypö-Viis jne + Hassisen Kone ja Sielun Veljet. Tätä myötä tilasin myös Toisen Vaihtoehdon, ja sitä kautta löysin taas paljon uutta punkkia ja vähän muutakin: mm. Huutomerkki kasettien ilmoituksia. Tilailin myös muita pienlehtiä, ja aloin tekemään omaakin (jihuu!), ja löysin Bad Vugumin bändit (erityisesti Deep Turtle, Keuhkot ja Liimanarina), garagerockin (Ultra Bimboos, Larry & the Lefthanded, Flaming Sideburns, Festermen etc) + joensuulaiset Psychoplasma, Kumikameli ja Mana Mana... Mahtavaa aikaa. Uusia bändejä pulpahteli tajuntaan harvase päivä.
Mykso Punk lehdessä oli haastattelu pändistä nimeltä Kemialliset Ystävät. Innostuin sen verran että tilasin Vuosi Yksi kasetin, sekä heidän kokopitkän kasetti-lp:nsä. Se oli jännää. Vuosi Yhden primittivinen mekkalointi oli aluksi vaikeaa kuunneltavaa, mutta lopulta räjäytti tajuntaa...
Aloin siinä vaiheessa tekemään itsekin musiikkia kavereiden kanssa, kämpillä rämpytellen ja kolisten.
Kempsujen myötä löytyi Hindupyöräilijä-lehti ja tietysti Mutiny! Niistä löytyi kasapain lisää outoa uutta musaa, mm. Sun City Girls, The Dead C, No-Neck Blues Band, Sandoz Lab Technicians etc.
Muutin Tampereelle vähän alle parikymppisenä, ja sieltä löytyi paikallinen scene, jossa Anaksimandros, Avarus, Pylon jne. Hyviä keikkoja Telakalla, kiitos Mental Alaskan. Munuaissymposiumin keikka oli mieletön!
Oman musiikin teon kautta pari vuotta myöhemmin löytyi taas lisää uutta musaa treidailun lomassa (ja internetin myötä myös, ennen tätä ei internettiä pahemmin ollut.). Tuli ns. New Weird America, Forest Folk yms... eli oli kaikenmaailman roinaa... Double Leopardsin 'Halve Maen' oli superhyvä (ja on vieläkin).... avantgardista minimalismia, krautrockia, psykedeliaa, folkkiakin... näiden sekoituksia, maailmanmusiikkia yms, jopa dub alkui maistumaan (tätä ennen reggae/dub oli ollut aina tosi etäistä)... Circlen keikat olivat mahtavia, sekä myös pariin otteeseen Suomessa vieraillut Acid Mothers Temple (erityismaininta myös Kawabata Makoton soolokeikasta Telakalla, mikä oli ensimmäinen kosketukseni ns. kosmiseen droneen; todella tärkeä keikka itselleni). Pharaoh Overlord keikat myös upeita. Keiji Haino Klubilla... Pan Sonic YO-talolla... Damo Suzuki, Birchville Cat Motel jne. Kovia juttuja! Ja voisi sanoa, että näissä vesissä vielä mennään. Moni vanhanajan suosikeista on jäänyt matkalla pois kelkasta, osa jäänyt (mm. Mudhoney), SY:n kokeellisempaa kamaa jaksaa vieläkin kuunnella, ja Nirvanaakin välillä. Pidemmänkin stoorin voisi tietysti kirjoittaa, syväluotaavamman, mutta antaa olla tälläisenä nyt, tuli melko pitkä jo :O
EDIT: muutama lisäys, kirjoitusvirheitä korjailtu.
Last edited by OMHASVAHAKSHA (24.04.2017 21:16)
Offline
Offline
'Tekotaiteellinen' on paska termi.
Offline
Rakkaustarina nimeltä Circle
Eletään vuotta 2004-2005, olen suht tuore täysi-ikäinen. Krautrock ja muu kokeellinen rock on jo osittain tuttua, suomalainen vaihtoehtomusiikki ei niinkään. Törmään internetissä tämmöseen orkesteriin nimeltä Circle. Koitan ottaa selvää asiasta, löydän jonkun sivuston, missä levyjä on listattu, niitä onkin aika monta. Jostain saan imuroitua Back to Pori nimisen kappaleen. Se tuntuu jännittävältä ja mielenkiintoiselta. Kuuntelen sitä useasti, mutta lähempi tutustuminen bändiin jää.
Kuluu määrittelemätön aika. Päätän ottaa uudestaan pöydälle tapauksen Circle. Nyt löydän Ektro recordsin sivuston. Tilaan Guillotinen ja Forestin. Molemmat kolahtavat heti. Jumitusmusiikki näyttäytyy nerokkaalta oivallukselta (tämän huomaan paremmin ensikosketuksella Pharaoh Overlordiin). Forestin kohdalla kävi niin, että olin ajatellut että pitäisi olla jotain semmosta musiikkia, mikä olisi niinkuin semiakustista semielektronista hypnoottista/shamanistista. Kun kuulin Forestin, tajusin että joo, tätä minä tarkoitin (tämä sama ilmiö tapahtui myöhemmin myös japanilaisen Ruins- orkesterin kanssa). Ostan lisää Circleä, fanitus kasvaa, en muista onko Tulikoira vielä tällöin ilmestynyt, ei ehkä. Ollessani armeijassa Huuto.netissä myydään yhtenä pakettina bändin viittä ekaa levyä ceedeenä. Koska ovat harvinaisia, hinta on kova. Voitan huudon muistaakseni 120 euron hintaan. Haen levyt myyjältä Keravan rautatieasemalta. Pori- levyn myyn eteenpäin, koska se minulla jo oli.
Ensimmäinen Circle- keikkani taisi myös olla armeiijan aikaan. Se oli jo edesmenneessä Porvoon Bar Maryssä. Muistaakseni vuosi on 2006. Keikka oli tietysti vitun awesomo. Sittemmin keikkoja on nähty varmaan kymmenisen, ehkä alle. Empire levyn eteen nään paljon vaivaa. Ostan sen muutamalla kympillä ebaysta tai jostain, joltain jenkiltä. Mutta koska minulla ei ole Paypalia tai vastaavaa (oliko tätä edes vuonna 2006?). Päädyn maksamaan levyn käteisellä, eli eikun pankkiin vaihtamaan dollareita ja sitten postilla rekisteröidyssä kirjeessä lähetys USAan. Tämä toki tuo vähän lisäkustannuksia, eli all-in-all tämä lienee yksittäinen levy, mistä olen eniten maksanut.
Aikaa kuluu ja bändin tuotantoa hankitaan lisää ja kiima kasvaa (lopulta sokean palvonnan tasolle
). Circlen myötä tutustun myös muuhun suomalaisen vaihtoehtomusiikin SKENEEN. Merkittävimpiin levy-yhtiöihin kuten Bad Vugum ja Fonal etc. sekä myös pienempiin mikrolabelehin kuten joku 206 lattajalka vai mikä vittu se oli
. Tämä oli myös omiaan antamaan alkusysäyksen omalle musiikintekoharrastukselle.
Juu eli parsa bändi
Offline
Rakkaustarina nimeltä Circle
Eletään vuotta 2004-2005, olen suht tuore täysi-ikäinen. Krautrock ja muu kokeellinen rock on jo osittain tuttua, suomalainen vaihtoehtomusiikki ei niinkään. Törmään internetissä tämmöseen orkesteriin nimeltä Circle. Koitan ottaa selvää asiasta, löydän jonkun sivuston, missä levyjä on listattu, niitä onkin aika monta. Jostain saan imuroitua Back to Pori nimisen kappaleen. Se tuntuu jännittävältä ja mielenkiintoiselta. Kuuntelen sitä useasti, mutta lähempi tutustuminen bändiin jää.
Kuluu määrittelemätön aika. Päätän ottaa uudestaan pöydälle tapauksen Circle. Nyt löydän Ektro recordsin sivuston. Tilaan Guillotinen ja Forestin. Molemmat kolahtavat heti. Jumitusmusiikki näyttäytyy nerokkaalta oivallukselta (tämän huomaan paremmin ensikosketuksella Pharaoh Overlordiin). Forestin kohdalla kävi niin, että olin ajatellut että pitäisi olla jotain semmosta musiikkia, mikä olisi niinkuin semiakustista semielektronista hypnoottista/shamanistista. Kun kuulin Forestin, tajusin että joo, tätä minä tarkoitin (tämä sama ilmiö tapahtui myöhemmin myös japanilaisen Ruins- orkesterin kanssa). Ostan lisää Circleä, fanitus kasvaa, en muista onko Tulikoira vielä tällöin ilmestynyt, ei ehkä. Ollessani armeijassa Huuto.netissä myydään yhtenä pakettina bändin viittä ekaa levyä ceedeenä. Koska ovat harvinaisia, hinta on kova. Voitan huudon muistaakseni 120 euron hintaan. Haen levyt myyjältä Keravan rautatieasemalta. Pori- levyn myyn eteenpäin, koska se minulla jo oli.
Ensimmäinen Circle- keikkani taisi myös olla armeiijan aikaan. Se oli jo edesmenneessä Porvoon Bar Maryssä. Muistaakseni vuosi on 2006. Keikka oli tietysti vitun awesomo. Sittemmin keikkoja on nähty varmaan kymmenisen, ehkä alle. Empire levyn eteen nään paljon vaivaa. Ostan sen muutamalla kympillä ebaysta tai jostain, joltain jenkiltä. Mutta koska minulla ei ole Paypalia tai vastaavaa (oliko tätä edes vuonna 2006?). Päädyn maksamaan levyn käteisellä, eli eikun pankkiin vaihtamaan dollareita ja sitten postilla rekisteröidyssä kirjeessä lähetys USAan. Tämä toki tuo vähän lisäkustannuksia, eli all-in-all tämä lienee yksittäinen levy, mistä olen eniten maksanut.
Aikaa kuluu ja bändin tuotantoa hankitaan lisää ja kiima kasvaa (lopulta sokean palvonnan tasolle![]()
). Circlen myötä tutustun myös muuhun suomalaisen vaihtoehtomusiikin SKENEEN. Merkittävimpiin levy-yhtiöihin kuten Bad Vugum ja Fonal etc. sekä myös pienempiin mikrolabelehin kuten joku 206 lattajalka vai mikä vittu se oli
. Tämä oli myös omiaan antamaan alkusysäyksen omalle musiikintekoharrastukselle.
Juu eli parsa bändi
Hyvät muistelot. Lafkan vetäjä osannee korjata nimen.
Amppeliooppeli Ex-Pooppeli
Offline
Juuh
ei mutta hyvät muistelut ja muuten olen sitä mieltä että kun huumesilmät saa matskua valmiiksi niin meitsi julkaisee
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Juuh
ei mutta hyvät muistelut ja muuten olen sitä mieltä että kun huumesilmät saa matskua valmiiksi niin meitsi julkaisee
Aika paljon luvattu, "vain" 20min EP on suunnitelmissa, riittääkö?
Offline
digi-ep sopii
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Lukiossa ei kaiheesti arvostettu kun vein levyraatiin Canin Mushroomin. "DJ" tais sanoo bändin nimeks Tago mago.
Ysiluokalla halusin soittaa led zeppelinii. Aikomuksena ei ollu soittaa stairway to heavenia, mut porukka toivo sitä (tuskin tiesivät koko asiasta mitää).
Seiskaluokalla soitin limp bizkitä. Se sai ehkä jotain suosiotakin.
Offline
Surrealistista oli muutama vuos takaperin kun oli Oranssilla keikka ja doomit ja stonerit siellä, ja sit ku oltiin lähössä keikkojen jälkeen baareihin, niin Jone Nikulan häät oli loppumassa siinä lähellä olevassa isossa hallissa, päädyn ovet oli auki ja näki sinne siään, ja se mesos jotain just ite siellä lavalla.
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline