You are not logged in.
Open & close
Tuanoi saatana.
Offline
I want to tell you a story!
No be story o!
Tuanoi saatana.
Offline
Mikäli kaikki ei jo tiennyt niin Felan lapsista (en tiedä kuinka monta niitä on) ainakin Femi ja Seun tekevät pätevää afrobeat musiikkia. Seunin bändin nimi on Egypt 80, en tiedä onko muita yhtäläisyyksiä Felan bändiin kuin nimi.
Tässä kuhtalaisen nopean temmon afrobeat biisi:
Last edited by marjapoimuri (12.01.2020 20:03)
Tuanoi saatana.
Offline
Esim. Seunin viimeisin Black times on oikein hyvä. Nyt osui kyllä melko käyrä vinyyli mulle, mutta soi kuitenkin.
Tuanoi saatana.
Offline
Seun leads his father's former band Egypt 80.
Online
Ja molemmat soittaapi saxophonia.
Tuanoi saatana.
Offline
Femi oli näköjään mukana isänsä bändissä useamman vuoden (1980->), mutta 20 vuotta nuorempi Seun ei sitte tietenkään kerinny.
Online
Niin Femihän on jo papparainen.
Tuanoi saatana.
Offline
Femiltä löytyvät mainiot Femi Kuti (96), Shoki Shoki (99), Fight to Win (01) sekä cd+dvd Africa Shrine (04), mutta sen jälkeiset tekeleet ovat huomattavasti löysempiä. Samoin Femin viime vuosikymmenen live-esiintymisistä ovat energiat kadoksissa verrattuna menoon Temppelissä 2000-luvun alussa
https://www.youtube.com/watch?v=FTORzc3X4pk
Seun Kutin eka vuodelta 2008 on ihan tiukkaa kamaa iskän hengessä, mutta myöhemmin hänkin on alkanut haahuilemaan; jollain Amerikan ihmepoika Glasperilla on muka annettavaa afrobeatille, saati sitten ikivanhalla yhden soundin Carlosilla.
Mutta Luganossa vuona 2007 oli aika tiukkaa settiä.
Offline
Tony Allenin autobiografi lukulistalle.
Tuanoi saatana.
Offline
Mitä jos Felan paras levy onkin Teacher dont teach me nonsense? Kun siinä on tuo nimikkobiisi ja Just like that.
Tuanoi saatana.
Offline
Mä rakastan tätä musaa.
Tuanoi saatana.
Offline
[Fela sings the Twilight Zone theme]
Tuanoi saatana.
Offline
Antibalaksen yksi hyvimpiä biisejä.
Tuanoi saatana.
Offline
Kaivoin felan boksista noi vanhat äänitykset framille. 64-68 Koola lobitos äänitteet ei ole mulle vielä niin mielenkiintoista. Highlifen ja jazzin sekotusta. En ole kyllä vielä tarkistanut että mitä se og highlife on. Allenin soittoa näistä on vähän vaikea kuulla. 69 Los angeles sessioissa on jo kova meininki, alkaa ole jo afrobeat homma kasassa, biisit paljo lyhyempiä tässä vaiheessa. Bändin nimikin tais tässä jo olla Nigeria 70.
Tuanoi saatana.
Offline
No sanokaa nyt ees joku muu, että mitkä lempparit Felan tuotannossa?
Tuanoi saatana.
Offline
No sanokaa nyt ees joku muu, että mitkä lempparit Felan tuotannossa?
J.J.D. (Tässä on allenin toni parhaimmillaan)
Go slow
Beasts of no nation
Zombie
Trouble sleep yanga wake am
Siinäpä pari klassikko kappaletta
Offline
lempiplatat varmaan sorrow, tears & blood, expensive shit, afrodisiac ja zombie. ainakin näin mitä oon eniten kuunnellut, mutta onhan toi koko 70-luku perkeleen tiukkaa menoa.
tttttttttthhhhhhhhhhhhhhhhhhhhuuuuuuuuuuuuuuuuuurrrrrrrrrrrsssst
Offline
Mun mielestä kasarin ei-allen aikana tehtiin myös kovaa paskaa. Toki käyttivät allenin patterneja.
Teacher
Underground system
Zombie
Open close
Expensive shit
Tai jotain sinne päin.
Tuanoi saatana.
Offline
Allenin elämäkertakirjuri kehoittaa esimerkiksi vertailemaan kappaleita No accommodation for lagos (Tony Allen & Africa 70) ja Original sufferhead (Fela ilman Allenia), joissa samantyyliset rumpupatternit. Näistä pitäis sit huomata joku merkittävä ero.
Tuanoi saatana.
Offline
^Nojoo, onhan toi Allenin soitto, miten se ny sanois, dynaamisempaa ja vaihtelevampaa/elävämpää. Sufferhead kyl parempi biisi.
Jussi69 on Allenin täydellinen vastakohta.
Tuanoi saatana.
Offline
Satuin löytämään paperilappusen, johon olin joskus pisteyttänyt Felan tuotantoa. Viisi tähteä ovat saaneet.
Shuffering and Shmiling
Confusion
Gentleman
Neljä ja puolikkaan ovat saaneet
Original Sufferhead
No Agreement
Expensive Shit
Felasta on kirjoitettu aikamoinen liuta kirjoja. Ootteko tulleet lukeneeksi? Ite olen aloittelemassa John Collinsin kirjaa Fela Kalakuta Notes.
Offline
En ole lukenut, mutta kiinnostaisi joku hyvä kirja Felasta.
Water No Get Enemy on eniten kuuntelemani Fela biisi ja yksi maailman parhaista biiseistä muutenkin. RYM:in perusteella tässä on mun top 10:
Expensive Shit (1975)
Zombie (1977)
Confusion (1974)
Gentleman (1973)
He Miss Road (1975)
Roforofo Fight (1972)
Shakara (1972)
Kalakuta Show (1976)
Sorrow Tears and Blood (1977)
Open & Close (1971)
Offline
Felalla oli semmonen käytäntö, että biisejä jotka oli levytetty ei enää soiteta livenä. Tämä aiheutti joskus aikamoista närää yleisössä.
Esimerkiksi kappaleessa I go shout plenty on rummut melko hiljasella siksi, että studiossa Felalla ja Allenilla oli taas vähän kireempi ilmapiiri ja miksausvaiheessa jos Allen huomautti että 'tässä on liian vähän rumpuja' niin Fela vittuilun vuoksi vääns rummut vielä hiljasemmalle.
Tuanoi saatana.
Offline
Varasin kirjastosta Ginger Baker in Africa dokkari dvdn. Löytyis Fela Kutin Glastonbury '84 VHS kasetti, mutta mulla ei ole nauhuria. The best of black president 2 kokoelman deluxe versiosta löytyy toi dvdllä.
Tuanoi saatana.
Offline
Vai pitäskö lainaa toi vhs ja digitoida kirjastossa?
Tuanoi saatana.
Offline
Kohtalaisen monihenkiseksi oli show paisunut vuonna 84
Tuanoi saatana.
Offline
Vittu että Live in Amsterdamilla on hyvät rumpu basso kitara sävellykset!
Tuanoi saatana.
Offline
Varasin kirjastosta Ginger Baker in Africa dokkari dvdn.
Kovat jamihulinat oli kyl Filmin äänimaisema on toki aika raffi, varsinki Gingerin narraatio on kohtalaisen paskalaatusta. Dokumentin idea jää vähän laihaksi. Ginger ja jotkut ajaa Marrakeshista autiomaanläpi Lagosiin ja välissä on jamipätkiä ja muuta afrikkalaista musisointia matkan varrelta, kovaa settiä khyl. Ja sit käydään kuvaamassa Felan konserttia Calabarissa, mikä on ihan mielenkiintosta nähä miltä homma näytti vuonna 71.
Tuanoi saatana.
Offline
John Collinsin Fela Kalakuta Notes on sitten luettu. Kirjoittaja on valkoinen, 1952 syntynyt, ghanalainen musiikkiproffa, mikä näkyy hieman teoksen ghanalaispainotteisuutena; onhan kirjan työnimenä ollut Fela through Ghanaian Eyes.
Toisaalta John Collins on todella sisäpiirin kaveri, koska hän on soittanut ja johtanut ghanalaisia highlife-kokoonpanoja, tuntenut lukuisia ghanalaisia sekä nigerialaisia musiikki-ihmisiä 60-luvulta saakka. Samoin hän on ollut Felan ja Felan lähipiirin kanssa tekemisissä 70-luvulta lähtien. Kirja sisältääkin lukuisia haastatteluita, joiden myötä Felan tarinaa viedään eteenpäin. Kirjan loppupuolella esitellään lähes kaikki afrobeatiin tukeutuvat bändit maailmassa melkoisella nimivyörytyksellä.
Jos jotain jäi kaipaamaan niin laajempaa itse musiikkiin keskittynyttä analyysiä. Sitä kyllä taas löytyy edesmenneen Oyebade Dosunmun tohtorinväitöskirjasta, joka PDF-muotoisena voi olla kirjaa helpompi lueskella salaa päätteeltä töissä.
http://d-scholarship.pitt.edu/10261/1/O … _ETD_1.pdf
Vaikka Dosunmu eli nuoruutensa 80-luvun Lagosissa ei afrobeat napannut yhtään (Fela oli soittokiellossa valtion radioissa) ja vasta jatko-opinnoissa Valloissa heräsi syvempi kiinnostus musiikkiin, josta valkoisetkin tuntuivat olevan enemmän perillä. Väikkärin mukaan afrobeat on niin Felaan hitsautunut, että Nigeriassa juuri muut kuin Femi ja Seun eivät esitä afrobeatia (tästä Collins on hieman erimieltä). Sekä Felan opetuslapsi, Dede Mabiaku, joka ei kyllä tavoita Mestarin sfäärejä. Opetuslapsi sopii tähän kohtaan hyvin, sillä sen verran hurmoksellista meininkiä Kalakuta Republicissa vietettiin Felan toimiessa lahkojohtajana. Nykyisin paikka toimii Fela-museona.
Joskus nuoruudessa yritin Fela-innostuksen seurauksena kartottaa Länsi-Afrikan musiikkiskeneä, mutta en saanut yhtään kunnon hittiä, jotenkin vähän liian karua menoa. Kun tässä on kuunnellut lukuisia Fela-levyjä, niin täytyy sanoa, että on kyllä komeaa musiikkia: hienot synkopoidut rytmit, isot torvisovitukset, energinen laulu, aika nannaa. Eikä Felan tuotannosta hirveän huonoja tekeleitä löydy, jos poislaskee Roy Ayersin ja Bill Laswellin tuotannot.
Musiikin teosta sen verran, että Fela näytti kullekin soittajalle pari kertaa missä mennään. Jos kolmanella kerralla homma ei toiminut, niin Fela turvautui lievään väkivaltaan, joten ei tarvitse ihmetellä bändin timmiä yhteissoittoa.
Offline