You are not logged in.
Hüsker Dü ei iske niin yhtään.
On se vähä mediocre.
Tuanoi saatana.
Offline
noiseidea wrote:Hüsker Dü ei iske niin yhtään.
On se vähä mediocre.
hieman yliarvostettu on kieltämättä.
Offline
marjapoimuri wrote:noiseidea wrote:Hüsker Dü ei iske niin yhtään.
On se vähä mediocre.
hieman yliarvostettu on kieltämättä.
Vähä niinku GBV :trollface:
Tuanoi saatana.
Offline
Määritelkää joku mulle mitä yliarvostettu musakontekstissa tarkoittaa? Liian moni tykkää? Liian moni sanoo biisejä paremmiksi kuin ne oikeasti ovat? Missä menee raja että Hüsker Dü olisi sopivasti eikä liian arvostettu? Vai onko kyse siitä että bändillä väitetään olleen isompi vaikutus musaskenen kehittymiseen kuin mitä sillä oikeasti on ollut?
Offline
Määritelkää joku mulle mitä yliarvostettu musakontekstissa tarkoittaa? Liian moni tykkää? Liian moni sanoo biisejä paremmiksi kuin ne oikeasti ovat? Missä menee raja että Hüsker Dü olisi sopivasti eikä liian arvostettu? Vai onko kyse siitä että bändillä väitetään olleen isompi vaikutus musaskenen kehittymiseen kuin mitä sillä oikeasti on ollut?
Yliarvostettu on vähän yhtä tyhmä termi kuin tekotaiteellinen.
Tuanoi saatana.
Offline
Mä tavallaan ymmärrän kyllä sen, että kun jengi puhuu bändistä suht palvovaan sävyyn ja bändin merkkaria näkyy keikoilla yhtenään, niin antaahan se tietynlaisen kuvan bändin faneista. Eiköhän me kaikki toisinaan tällaiseen käytökseen syyllistytä. Hüskereillä on paljon käsittämättömän hienoa musaa, mutta ei sekään tasaisen hyvää ole. Silti aika omalaatuisensa bändi. Itselleni monella tasolla hyvin merkityksellinen, tärkeä ja rakas bändi, jolta olen saanut vuosien varrella hirvittävän paljon. Ei oo multa pois jos jotakuta ei kiinnosta.
Mut kiinnostaa kyllä mielipiteet noihin uhjp:n kyssäreihin. Sellanen joukkopalvonta näyttäytyy kyllä toisinaan vähän epäillyttävältä. Circle ja Dead Moon varmaan omat suurimmat inhokit tuossa luokassa. En niinkään halveksi musiikkiaan, vaan sitä täysin kritiikitöntä joukkohysteriaa näitten ympärillä. Jossain vaiheessahan ei voinut mennä yhdellekään punkkikeikalle, ilman että paikalta löytyy vähintään pari Dead Moon-paitaa, noin viisi pinssiä ja ainakin yksi tatuointi. Ja auta armias sitä massahysteriaa jos bändi tai sen liitännäinen saapui keikalle. Jossain vaiheessa lopetin raskaamman avaamisen, koska en odottanut enää lukevani sieltä muuta kuin parin ihmisen jorinoita Circlestä. Sen keikoilla en tajunnut mitä hienoa Mika Rätön lavaolemuksessa muka on ja musakin jätti aika kylmäksi siihen verrattuna, mitä kävin pienemmillä keikoilla kuuntelemassa.
Se on tietty kauhean helppoa kritisoida sellasta, mikä ei itseään puhuttele, kun taas omiin suosikkeihin suhtautuu varsin defensiivisesti. Jälkimmäistä kutsutaan käsittääkseni faniudeksi. Se on mun mielestä just jees.
Ja kyllä omien inhokkien mollaamisessa on jotain. Eihän sitä muuten kukaan tekisi?
Offline
Kyseessä on varmasti bändi joka on vaikuttanut moneen artistiin, tietynlainen uranuurtaja, mutta jos vertaan esim. varhaiseen lemonheadsiin, joka selvästi yksi vaikutteita ottaneista, niin eihän hyskerien biisit pärjää niille ollenkaan. Tämä toki vain oma mielipiteeni.
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Vielä erilliset vastaukset, koska ei mulla muutakaan tekemistä ole.
Liian moni tykkää? - No varmaan tää
Liian moni sanoo biisejä paremmiksi kuin ne oikeasti ovat? - Enpä tiijä. Miten se biisin hyvyys nyt sitten ikinä määritellään? Selkeästi monen kriitikon ja yleisöläisen mielestä Disco Ensemblen First Aid Kit on kovinta paskaa ikinä, vaikka se sisältää lähinnä kymmenen variaatiota yhdestä sävellyksestä. Mun mielestä tässä on jotain perustavanlaatuisesti omituista, mutta mistäs minä tiedän?
Missä menee raja että Hüsker Dü olisi sopivasti eikä liian arvostettu? - Tää on muuten kiperä. Varmaan bändimerkkarin määrä keikkojen katukuvassa ja ihmisten foorumikäyttäytyminen vaikuttaa tähän?
Vai onko kyse siitä että bändillä väitetään olleen isompi vaikutus musaskenen kehittymiseen kuin mitä sillä oikeasti on ollut? - Mitenkähän sitä vaikutustakin sitten mittaillaan? Kyllä bändien vaikutuksen nyt yleensä kuulee, jos kiinnostaa syventyä musiikin kuunteluun sillä tapaa analyyttisesti, mutta aika yksilökohtaisiahan nämäkin. Mua tollanen analyyttinen kuuntelu kiinnostaa ja kieltämättä Hüsker Dü:n vaikutus esim. täkäläisiin bändeihin on keskinmäärin tuottanut enemmän mua kiinnostavaa musiikkia kuin Circlen tapauksessa. Mutta tässäkin on kyse paljon muistakin asioista kuin vain vaikutuksesta. Genret ja esteettiset jutut.
Kunnon jaarittelua toisin sanoen. Sitähän tää on.
Laitetaas tähän nyt vielä "raflaavasti" ja "poikkeavasti", että pre Sunrise Circle > post Sunrise Circle.
EDIT: Sori jos sävy on tänään tympee. On vituttanut jo monta päivää.
Last edited by dadadrlrl (31.12.2019 15:16)
Offline
En oo koskaan kuullu Hüsker Dü:ta
Ai nii, Bob Mould esiinty yhesä dokkarisa, joka ei käsitelly musiikkia
Last edited by hezma (31.12.2019 15:26)
Offline
Hyvää keskustelua, palaan asiaan!
Offline
En näkisi, että huskerit olis tarpeeksi iso ja kuuluisa bändi, jotta voidaan sanoa yliarvostettu. Tai sitten en vain ole tietoinen bändin suosion suuruudesta, koska en sitä ole paljoa kuunnellut.
Tuanoi saatana.
Offline
Noin yleisesti olen alkanut vierastamaan kaikkea listaamista ja paremmuusjärjestyksiin laittamista, koska ne on vaan eräänlaista muka-statistiikkaa, jolla ei varsinaisesti ole mitään sisältöä. Pohjimmiltaan mun mielestä musakritiikki on jotain ihan muuta kuin se, että lätkäisee musiikkiteokselle jonkun arvosanan. Erityisesti Rumba kunnostautui aika pitkään siinä, ettei levyarviopalstalla olevilla teksteillä varsinaisesti ollut mitään tekemistä sen kanssa, mitä kritiikiksi kutsutaan. Arvosanat ja listaukset eivät kerro kenenkään musiikin kokemuksesta käytännössä yhtään mitään.
Valtavirtapopissa tapahtuneet muutokset artistin käytöksessä suhteessa mediaan ovat siinä mielessä kiinnostavia, että artistit ovat ikään kuin pyrkineet asettamaan itsensä kritiikin yläpuolelle. Cheekin "vihaajat vihaa"-jorina ja Haloo Helsingin ja sen liitännäisten iänikuinen kovan duunin tekeminen toimii varmaan hyvinä paraatiesimerkkeinä. Kriitikoille on tavallaan ilmoitettu, ettei heillä ole muuta virkaa kuin tonkia menneisyyttä ja laatia listoja niille luusereille, ketä sattuu kiinnostamaan, koska nykyisessä valtavirtayhteiskunnassa kaikki kritiikki on paketoitu vihaamiseksi ja paketti on myyty yleisölle kuin taulutelevisio black fridayna. Tää on osa yleistä sivistymättömyyttä, jolla on toki paljon hälyttävämpiäkin ilmenemismuotoja nyky-yhteiskunnassamme, mutta suhteellisen ankarana musanörttinä ja vannoutuneena kritiikin ystävänä (suomeksi: minulla ei muuta elämää ole) tämä on se seikka, minkä itse huomaan kaikista eniten. Ja mun mielestä kritiikittömyys on erittäin yksinkertaisesti aivan helvetin ja käsittämättömän tylsää.
Offline
aloin miettiä hyviä hüsker-biisejä ja mieleen tuli lähinnä sorry somehow. se vetää melkein vertoja jopa lemonheadsin parhaille, siis melkein
mutta hyvää pohdintaa dadadrlrlta tossa
Offline
Noin yleisesti olen alkanut vierastamaan kaikkea listaamista ja paremmuusjärjestyksiin laittamista, koska ne on vaan eräänlaista muka-statistiikkaa, jolla ei varsinaisesti ole mitään sisältöä. Pohjimmiltaan mun mielestä musakritiikki on jotain ihan muuta kuin se, että lätkäisee musiikkiteokselle jonkun arvosanan. Erityisesti Rumba kunnostautui aika pitkään siinä, ettei levyarviopalstalla olevilla teksteillä varsinaisesti ollut mitään tekemistä sen kanssa, mitä kritiikiksi kutsutaan. Arvosanat ja listaukset eivät kerro kenenkään musiikin kokemuksesta käytännössä yhtään mitään.
Tuskin on eriävä mielipide tällä foorumilla. Olen varmasti äärimmäisessä epäanalyyttisyydessäni vähemmistössä täällä. Listat ja arvosanat ei kerro kauheesti mitään, mutta se onki vähä semmosta leikkiä.
Tuanoi saatana.
Offline
Laitetaas tähän nyt vielä "raflaavasti" ja "poikkeavasti", että pre Sunrise Circle > post Sunrise Circle.
Eipä taida järin poikkeava olla tämään mielipide täällä. Ei kai täällä mitään hirveitä Rätön ulina faneja ole.
Tuanoi saatana.
Offline
dadadrlrl wrote:Laitetaas tähän nyt vielä "raflaavasti" ja "poikkeavasti", että pre Sunrise Circle > post Sunrise Circle.
Eipä taida järin poikkeava olla tämään mielipide täällä. Ei kai täällä mitään hirveitä Rätön ulina faneja ole.
eipä kai, vaikka itseni mielestä sunrise yksi parhaista ja circlen "hevikauden" myötä en enää inhoa heviä
Offline
marjapoimuri wrote:dadadrlrl wrote:Laitetaas tähän nyt vielä "raflaavasti" ja "poikkeavasti", että pre Sunrise Circle > post Sunrise Circle.
Eipä taida järin poikkeava olla tämään mielipide täällä. Ei kai täällä mitään hirveitä Rätön ulina faneja ole.
eipä kai, vaikka itseni mielestä sunrise yksi parhaista ja circlen "hevikauden" myötä en enää inhoa heviä
Toisaalta kyllähän andexelt, prospekt ja taantumus kuuluu ihan circlen nerouden ydinkärkeen.
Tuanoi saatana.
Offline
No niin. Kirjoitin ton kyssäripatteriston impulsiivisesti ja nopsaan sen kummemmin miettimättä, lähinnä provota trollauksen jatkoksi keskustelua siitä että onko yliarvostetuksi kutsuminen vain sitä että "liian moni" pitää sellaisesta musiikista mistä minä en pidä. Koska tuollaisissa tarkoituksissahan noin yleensä argumentoidaan ja minusta se on ihan helvetin laiskaa. Mua ei kiinnosta jos joku haukkuu mun suosikkimusaa, siitä en jaksa edes provosoitua, paskasta argumentoinnista saattaa spämmisormi alkaa syyhyämään.
Jos oikeasti haluttaisiin miettiä että mitä on jonkun musan arvostus niin pitäs sukeltaa syvemmälle siihen mitä se musa on merkinnyt aikoinaan JA kuitenkin ottaa huomioon että musakuuntelu on subjektiivinen kokemus monilla tavoin. Kulttuurillista vaikuttamista ei pysty mittaroimaan, kuten ei biisien hyvyyttäkään. Sattumalla on hiton iso rooli kaikessa. Ja kuiteskin jokaisen yksittäisen arvostuksen takana on joku yksittäinen ihminen joka tykkää jostain musasta. Voi olla "väärin tykätty" vaikka jonkun mielipidevaikuttajan vaikutuksen toimesta, mutta mä en pysty mitenkään pääsemään sen ajatuksen yli että vaikkapa Hüsker Dün pitäisi olla jotenkin VÄHEMMÄN tunnettu jotta Lemonheads olisi paremmin tunnettu. Toi koko juttu pitäisi kääntää päälaelleen. Ei puhuttais yliarvostetuista bändiestä vaan aliarvostetuista. JOS sä tykkäät Hüsker Düstä niin saatat tykkää tästä jne.
Pystyn tosi paljon samaistumaan siihen että nyppiin jos keikoilla jengillä on laumamaisesti samojen bändien paidat päällä. Mä luulen että tämä on globaali ilmiö, aina ollut ja aina tulee olemaan.
Omakohtaisesti arvostamisesta: Hüsker Dü oli aikoinaan luomassa tietynlaista hc-soundia ja myös teki omalla panoksellaan mahdolliseksi monien muiden murtautumisen valtavirtaan. Ja mulla on HD:n kaikki levyt ja -ei saatana- kahvikuppi, olen siis kai "fani". Pidän myös jokaisesta niiden levystä vaikka siellä onkin biisejä jotka tekis mieli skipata. En tunne Lemonheadsin tuotantoa ihan paria irtobiisiä lukuunottamatta. Onko tämä jotenkin väärin "diggailtu"? Tässä nyt mahis psykokarkilla mennä POSITIIVISEN KAUTTA ja pistää pari vetävää täsmälinkkiä Lemonheadsin tuotantoon
Tämmöstä keskustelua lisää tälle forkalle niin pysyy mielenkiinto yllä
Offline
dadadrlrl wrote:Noin yleisesti olen alkanut vierastamaan kaikkea listaamista ja paremmuusjärjestyksiin laittamista, koska ne on vaan eräänlaista muka-statistiikkaa, jolla ei varsinaisesti ole mitään sisältöä. Pohjimmiltaan mun mielestä musakritiikki on jotain ihan muuta kuin se, että lätkäisee musiikkiteokselle jonkun arvosanan. Erityisesti Rumba kunnostautui aika pitkään siinä, ettei levyarviopalstalla olevilla teksteillä varsinaisesti ollut mitään tekemistä sen kanssa, mitä kritiikiksi kutsutaan. Arvosanat ja listaukset eivät kerro kenenkään musiikin kokemuksesta käytännössä yhtään mitään.
Tuskin on eriävä mielipide tällä foorumilla. Olen varmasti äärimmäisessä epäanalyyttisyydessäni vähemmistössä täällä. Listat ja arvosanat ei kerro kauheesti mitään, mutta se onki vähä semmosta leikkiä.
Samoilla linjoilla, olen viime vuosien aikana alkanut tosi tosi paljon vierastamaan musiikin pistämistä "paremmuusjärjestykseen". Jos ei oteta huomioon kaikkia attribuutteja joita sille huonoudelle/hyvyydelle/paremmuudelle asetetaan niin järjestys ei kerro mitään, tai siitä tulee lopulta sellainen sokkelo että se ei hyödytä ketään.
Offline
niin, omasta puolestani sanon vielä, että kuulin lemonheadsia ns. oikeaan aikaan ja huskereita vasta joskus myöhemmin. vähän sama tapahtui esim. varhaisen roxy musicin kanssa, ensin kuulin esim. ultravoxia, jotka otti sieltä paljon vaikutteita, joten roxy ei enää kuulostanut niin vallankumoukselliselta, kuin se ehkä joskus aikanaan saattoi olla? (tosin virginia plainin "acid house" -pätkä on edelleen ns. mindblowing).
mutta joo, en tiedä, esim. tää biisi jonka miettinen (ehkä) soitti joskus aikanaan teki meitsistä ikuisen fanin, ja edelleen olen sitä mieltä että creator lp pitäisi mainita aina siinä missä joku dinosaur jr.:n you're living all over me (joka syystäkin on arvostettu klassikko).
ymmärrän kyllä jos jollekin tuo on ihan yhdentekevä biisi, ehkä se vaan piti kuulla oikeaan aikaan
en tiedä onko yliarvostettu oikea sana hüskereille, mutta jotenkaan ne ei mulle koskaan ole olleet enempää kuin ihan hyvä (omistan niiltä 3 - 4 levyä ja tänä vuonna taisin esim. kuunnella flip your wigiä ja zen arcadea viimeksi, ja kyllähän ne hyviä levyjä on, ei vaan IHAN niin kovia kuin jotkut toiset vähemmänkin arvostetut.
ja mitä levyjen järjestykseen pistämiseen tulee, niin sehän on hauskaa puuhaa enkä juuri tiedä parempaa huvia kuin levylistausten tekeminen tai toisten ihmisten listausten arvosteleminen, jos ne on ihan väärin tehty
Offline
^ en ole koskaan kuunnellut Lemonheadsia tai Roxy musicia tai Ultravoxia
Tuanoi saatana.
Offline
^ en ole koskaan kuunnellut Lemonheadsia tai Roxy musicia tai Ultravoxia
siinä sitten tavoitetta vuodelle 2020
Offline
Toi psykiksen linkkaama Lemonheads biisi on ihan helvetin hyvä, olen mä ton kuullut aikaisemminkin, mutta en sillai rekisteröiny että osaisin unissani sanoa että tämäpä on nyt Lemonheadsia. Sävellyksenä vois melkein Dinosaur Jr:än biisi, tosi paljon yhtäläisyyksiä ja sikäli voisin kuvitella että samat diggarit diggais.
Offline
Toi psykiksen linkkaama Lemonheads biisi on ihan helvetin hyvä, olen mä ton kuullut aikaisemminkin, mutta en sillai rekisteröiny että osaisin unissani sanoa että tämäpä on nyt Lemonheadsia. Sävellyksenä vois melkein Dinosaur Jr:än biisi, tosi paljon yhtäläisyyksiä ja sikäli voisin kuvitella että samat diggarit diggais.
Offline
En oo noita Lemonheadsin indiekauden levyjä oikeastaan kuunnellut yhtään. Hyvä biisu tää Sunday. Ja mun mielestä tässä kuuluu Hüsker Dü:n vaikutus, samalla tavoin kuin se kuuluu jossain esim. Squirrel Baitissa tai Green Dayn Dookieta edeltävillä levyillä. Ja tässäkin on oikeastaan kyse sillain yksinkertaisesta hommasta, että Mould käytti soitossaan paljon folkkisointuja ja avoimien kielien soinnutuksia, mitä punk rockin parissa ei sillain ehkä oltu hirveästi aiemmin tehty (jos jollakulla tulee mieleen esimerkkejä, olen täysin korvana). J Mascis ja toki moni muu vei tota hommaa sitten myös eteenpäin, että eipä sen puoleen.
Offline
En oo noita Lemonheadsin indiekauden levyjä oikeastaan kuunnellut yhtään. Hyvä biisu tää Sunday. Ja mun mielestä tässä kuuluu Hüsker Dü:n vaikutus, samalla tavoin kuin se kuuluu jossain esim. Squirrel Baitissa tai Green Dayn Dookieta edeltävillä levyillä. Ja tässäkin on oikeastaan kyse sillain yksinkertaisesta hommasta, että Mould käytti soitossaan paljon folkkisointuja ja avoimien kielien soinnutuksia, mitä punk rockin parissa ei sillain ehkä oltu hirveästi aiemmin tehty (jos jollakulla tulee mieleen esimerkkejä, olen täysin korvana). J Mascis ja toki moni muu vei tota hommaa sitten myös eteenpäin, että eipä sen puoleen.
jees,tätä juuri meinaan että kun ensin itse kuulin lemoja ja dinoja, niin sen jälkeen tämä suuri esikuva ei enää kuulostanutkaan niin "vallankumoukselliselta". loppupeleissähän nää on toki vain makuasioita, mutta jos miettii esim. sellaisia edelläkäviköitä kuin beatles tai velvet underground, niin ne kuulostaa mun korvaan edelleen kovemmilta kuin lukuisat jäljittelijänsä. ja velvettejä kuulin kunnolla ekan kerran vasta joskus kasarin lopulla, joten jäljittelijät olivat jo osin tuttuja.
en nyt oikein tiedä mitä yritän tällä sanoa, mutta jos tajusitte niin hyvä, itse en ehkä tajunnut
Offline
Kalossimiehen aamupostaus muistutti tästä:
Neil Young on mielestäni totaalisen yliarvostettu artisti. Täyttä möhismusaa. En rupea kieltämään sen vaikutusta musiikkiin yleensä, etenkään sellasiin artisteihin, joista itse tykkään, mutta en minä itse Neilin musiikista saa yhtään mitään. Osa biiseistä täysin sietämätöntä oman aikansa renkutusta, osa ihan ok. Paljon klassista paskaa, kuten "äänitän tän levyn alusta loppuun kännissä kun en osaa diilata eron kanssa muullakaan tavalla". En tajua miksi niin käsittämättömän moni palvoo Neil Youngia kuin mitäkin Jehovaa. Totaalisen keskinkertainen artisti.
Tietenkin mielipiteeni värittyy myös siksi, että niin hillittömän moni tuttava ja tuntematonkin suhtautuu Youngin tuotantoon täysin kritiikittömästi. Ihan liian monta baari-iltaa saanut kuulla sitä iänikuista länkytystä siitä, miten Young on paras ja kaikki mihin se koskee on kultaa. Ei muuten ole. Vaikutuksensa ohella omassa maailmassani täysin yhdentekevä artisti.
Offline
Trans on Neilin paras levy.
Offline
Kalossimiehen aamupostaus muistutti tästä:
Neil Young on mielestäni totaalisen yliarvostettu artisti. Täyttä möhismusaa. En rupea kieltämään sen vaikutusta musiikkiin yleensä, etenkään sellasiin artisteihin, joista itse tykkään, mutta en minä itse Neilin musiikista saa yhtään mitään. Osa biiseistä täysin sietämätöntä oman aikansa renkutusta, osa ihan ok. Paljon klassista paskaa, kuten "äänitän tän levyn alusta loppuun kännissä kun en osaa diilata eron kanssa muullakaan tavalla". En tajua miksi niin käsittämättömän moni palvoo Neil Youngia kuin mitäkin Jehovaa. Totaalisen keskinkertainen artisti.
Tietenkin mielipiteeni värittyy myös siksi, että niin hillittömän moni tuttava ja tuntematonkin suhtautuu Youngin tuotantoon täysin kritiikittömästi. Ihan liian monta baari-iltaa saanut kuulla sitä iänikuista länkytystä siitä, miten Young on paras ja kaikki mihin se koskee on kultaa. Ei muuten ole. Vaikutuksensa ohella omassa maailmassani täysin yhdentekevä artisti.
Et ole vissiin tavannut yhtään Bob Dylan -fania
Oivalluksen hetkellä olin heikosti ravittu, joten totesin, onkos kellään sitä fallin ekaa sinkkua, eiku että lehden nimen on oltava Nälkä.
Offline