You are not logged in.
mielenkiintoista, ennakkotietojen mukaan tulevalla albumilla ei ole mukana tuota klassikkobiisiä
Maustetytöt - Kaikki tiet vievät Peltolaan LP
Julkaisupäivä
25.10.2019Kappaleet
1. En saa unta varmaan haudassakaan
2. Ihan niin kuin mukamasten vaan
3. Talvi Talvikin kanssa
4. Viidestoista päivä
5. Halpaa kaljaa ja reseptivapaita särkylääkkeitä
6. Tein kai lottorivini väärin
7. Soitin sulle sanoakseni en mitään
8. Se oli SOS
9. Kaikki tiet vievät Peltolaan
10. Mä loistan kuin hämärä
Offline
Ihan hyvä biisi. Fraseeraus vähän tökkii, mutta minkäs teet. :alien::peuk2:
Minun ihana hevonen,
Et poni enää,
Juoksentelemaan miehen selkää,
Kuin junan yöllä.
Offline
kyllä tuo klassikoksi jää. suomi ikivihreän ainekset, jos tosiaan mietitään joutsenlaulu, ukkometso, rannalla vihreän joen, pohjois-karjalaan jne. yksinkertainen melodia ja yksinkertaisen iskevää riimittelyä. tuo on aivan himputin hyvä kappale!
Offline
ja aihe toki tärkeä. rakkaus <333
Offline
Sanotaan vaikka näin, että heittämällä olisi mahtunut TUOLLAISENAAN Teenage Fanclubin Herelle
Offline
Harvoinpa sitä tulee kukaan suoraan sanomaan huonoa palautetta, enemmän tulee niitä hyviä kommentteja. Ne puhuvat varmaan sitten tuolla keskustelupalstoilla, joita ei kannattaisi itse mennä varmaan lukemaan.
Offline
Mikä on teidän lempimauste?
Suola.
Onko sitä yleensä liian vähän?
Kyllä sitä aika usein joutuu lisäämään.
Anna on myös suuri sinapin fani.
Kyllä.
Offline
Sinappia ja suolaa menee juu.
In the last second of life, they're gonna show you how,
how they run this show.
Offline
Kuuntelin tuon "klassikon" ja sehän oli aika selkeästi huonompi kuin näiden aiemmat julkaisut. Todella tyhjänpäiväinen renkutus. Aiemmissa julkaisuissa oli kuitenkin jonkinlainen melodinen koukku. Kansan syvien rivien maku ei toki yllätä joten eiköhän tuosta tosiaan saada klassikko leivottua
Offline
Nosiis, jos puhutaan suomiklassikoista, niin ei suurin niistä kovin kummosia muutenkaan ole. Joutsenlaulu, anyone?
Kyl mun mielestä Joutsenlaulu on ihan "oikeastikin" hieno sävellys. Toki hirveän pateettista yliyrittämistä, mut musiikillisesti kuitenkin suht kunnianhimoinen teos.
Ihan pl toi "klassikko"biisi. Kertsi ihan hieno. Fraseeraus joo tökkii kans, mut niinhän näällä aina. Paras biisi noilta tähän mennessä.
Oivalluksen hetkellä olin heikosti ravittu, joten totesin, onkos kellään sitä fallin ekaa sinkkua, eiku että lehden nimen on oltava Nälkä.
Offline
Toi viteopiisi oli ihan hyvä kyllä, kuulin ratiosta
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
dadadrlrl wrote:Nosiis, jos puhutaan suomiklassikoista, niin ei suurin niistä kovin kummosia muutenkaan ole. Joutsenlaulu, anyone?
Kyl mun mielestä Joutsenlaulu on ihan "oikeastikin" hieno sävellys. Toki hirveän pateettista yliyrittämistä, mut musiikillisesti kuitenkin suht kunnianhimoinen teos.
Onhan tuo sävellyksenä tosi hieno ja pateettisuus taitaa olla valittu tyylilaji niin tekstin kuin rokkibändisovituksen osalta.
Offline
Kalossimies wrote:dadadrlrl wrote:Nosiis, jos puhutaan suomiklassikoista, niin ei suurin niistä kovin kummosia muutenkaan ole. Joutsenlaulu, anyone?
Kyl mun mielestä Joutsenlaulu on ihan "oikeastikin" hieno sävellys. Toki hirveän pateettista yliyrittämistä, mut musiikillisesti kuitenkin suht kunnianhimoinen teos.
Onhan tuo sävellyksenä tosi hieno ja pateettisuus taitaa olla valittu tyylilaji niin tekstin kuin rokkibändisovituksen osalta.
Sävellyskin on pateettinen. Ja korni. Ja keskinkertainen. Mut nää on taas näitä
Offline
Joutsenlaulu todella hieno kappale, maustarit neutraalia renkutusta.
Tuanoi saatana.
Offline
Uudet housut ja paita wrote:Kalossimies wrote:dadadrlrl wrote:Nosiis, jos puhutaan suomiklassikoista, niin ei suurin niistä kovin kummosia muutenkaan ole. Joutsenlaulu, anyone?
Kyl mun mielestä Joutsenlaulu on ihan "oikeastikin" hieno sävellys. Toki hirveän pateettista yliyrittämistä, mut musiikillisesti kuitenkin suht kunnianhimoinen teos.
Onhan tuo sävellyksenä tosi hieno ja pateettisuus taitaa olla valittu tyylilaji niin tekstin kuin rokkibändisovituksen osalta.
Sävellyskin on pateettinen. Ja korni. Ja keskinkertainen. Mut nää on taas näitä
Tuollaisen kappaleen minusta vähän kuuluukin mennä kornin, juuston ja mahtipontisen rajoilla. Keskinkertaisuuteen en osaa ottaa kantaa koska aikalaillahan henk koht musapreferensseillä tota yleensä perustellaan. Sovitus on minun mielestä keskinkertainen siihen potentiaaliin nähden mitä sävellyksessä on, sellanen "Scott Walkerin pari ekaa levyä" tyyppinen ratkaisu olis siisti kuulla.
Offline
Vielä hauskempaa olisi kuulla "Scott Walkerin pari vikaa levyä" -tyyppinen sovitusratkaisu.
Minun ihana hevonen,
Et poni enää,
Juoksentelemaan miehen selkää,
Kuin junan yöllä.
Offline
Vielä hauskempaa olisi kuulla "Scott Walkerin pari vikaa levyä" -tyyppinen sovitusratkaisu.
Hyvä lisäys!
Offline
ihan symppis haastattelujuttu, harmi vaan ettei näiden musa edelleenkään oikein iske meitsille: Maustetyttöjen mieletön menestystarina
tuolla myös paljastetaan miksi se hittibiisi jäi pois levyltä:
Silti taiteessaan he ovat valmiita jyrkkiinkin ratkaisuihin. Esikoisalbumilla heti ensimmäiseksi pistää silmään se, mitä sillä ei ole: keikoilla suosikiksi noussut ja läpimurtohitiksi korvamerkitty rakkauslaulu Jos mulla ei olisi sua on kylmästi jätetty albumilta pois.
Ei onnistuttu studiossa tallentamaan sitä tunnelmaa, joka oli saatu siihen livenä, Kaisa selittää. Koettiin, että biisi olisi mennyt hukkaan. Tai sitten olisi jouduttu myöhäistämään levyn ilmestymistä. Ja jos levy ei myy hyvin, nyt voidaan syyttää siitä tätä.
Offline
ihan symppis haastattelujuttu, harmi vaan ettei näiden musa edelleenkään oikein iske meitsille: Maustetyttöjen mieletön menestystarina
tuolla myös paljastetaan miksi se hittibiisi jäi pois levyltä:
Silti taiteessaan he ovat valmiita jyrkkiinkin ratkaisuihin. Esikoisalbumilla heti ensimmäiseksi pistää silmään se, mitä sillä ei ole: keikoilla suosikiksi noussut ja läpimurtohitiksi korvamerkitty rakkauslaulu Jos mulla ei olisi sua on kylmästi jätetty albumilta pois.
Ei onnistuttu studiossa tallentamaan sitä tunnelmaa, joka oli saatu siihen livenä, Kaisa selittää. Koettiin, että biisi olisi mennyt hukkaan. Tai sitten olisi jouduttu myöhäistämään levyn ilmestymistä. Ja jos levy ei myy hyvin, nyt voidaan syyttää siitä tätä.
Melko ahkerasti seuraat bändiä, jonka musiikki ei nappaa
Tuanoi saatana.
Offline
^ täytyyhän sitä yrittää pysyä ajan hermoilla
Maustetytöt on vuoden tulokas: Naurattaa, kuinka media luo meistä karikatyyreja
Offline
Ja sitten mennään
Last edited by Kalossimies (25.10.2019 01:23)
Oivalluksen hetkellä olin heikosti ravittu, joten totesin, onkos kellään sitä fallin ekaa sinkkua, eiku että lehden nimen on oltava Nälkä.
Offline
pistin soimaan
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Offline
Offline
Hesarin arvion voisiko joku kopsaa? <3
Offline
Hesarin arvion voisiko joku kopsaa? <3
Mollisointuja Suomesta
Popmusiikissa kuuluu lähinnä keskiluokan ääni, ja siksi Maustetytöt löysivät paikkansa kotimaisella musiikkikentällä, kirjoittaa kriitikko Arttu Seppänen.
Arttu Seppänen
Julkaistu: 25.10. 11:22
Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan
Is This Art!
★★★
Ei enempää eikä vähempää kuin vuoden odotetuin kotimainen levy. Ja sekin kuulostaa vähättelyltä, sillä kovin monta tämän mittaluokan hypeä ei mahdu kotimaisen popmusiikin vuosikymmeneen. Todennäköisesti Maustetyttöjen levy saa eräänlaisen klassikkostatuksen pelkästään sitä edeltäneen valtavan myllytyksen vuoksi.
Lehtitelineissä Maustetytöt ovat tällä hetkellä esimerkiksi Imagen ja Soundin kannessa, ja yhtyeestä on kirjoitettu lukuisia isoja juttuja myös muualla pitkin vuotta. Yhtye myös palkittiin odotetusti Soundi-lehden Vuoden tulokkaana.
Nyt julkaistu Kaikki tiet vievät Peltolaan on nätti paketointi raketin lailla indiesuosiosta valtavirtaan nousseesta yhtyeestä.
Näin on käynyt, koska Maustetytöillä on ollut todella hyvä ajoitus. Heille oli suorastaan pedattu paikka valmiiksi nykypopissa.
Popmusiikin henkilövetoisuuden myötä artistit horisevat joutavia somessa. Maustetyttö-siskokset Anna ja Kaisa Karjalainen eivät itse lisää Instagramiin kuvia ja horinoita, vaan sen tekee heidän managerinsa Aki Roukala, joka tietää miltä asioiden pitää näyttää. Hän kertoi Maustetyttöjen julkisuusstrategiasta HS:n haastattelussa heinäkuussa.
Maustetyttöjen musiikki ja sen markkinointi ovat täysin linjassa nykyisten autenttisuuteen liittyvien vaatimusten kanssa. Somessa puhutaan nyt avoimesti mielenterveysongelmista, jaetaan näyttäviä aamiaiskuvia saatteella ei mun arki oikeasti ole tällaista ja lisätään epäonnistuneita poseerauksia. Autenttisuutta ja näennäisautenttisuutta, kunnes parin vuoden päästä taas rehdistä keinotekoisuudesta tulee hyve.
Maustetytöt kertovat avoimesti somessa yhteistyökampanjoistaan, jotka ovat kokoluokaltaan linjassa yhtyeen muun estetiikan kanssa. He eivät intoile ja yritä harhauttaa faneja kertomalla siitä, miten ihana mahdollisuus on olla puhelinoperaattorin 5g-lähettiläs tai miten ihanaa on edistää mielenterveystyötä mainostamalla meikkejä.
Maustetytöt jakavat kuvan Oulun kupeessa sijaitsevan piskuisen kotipaikkakuntansa Vaalan juustolasta ja kertovat kuvan saatetekstissä, että kyseinen juustola maksaa heidän keikka-autonsa ja tarjoaa ruokaa. Me olemme mainoskasvoja ja saamme taloudellista hyötyä, siinä se, ei keinotekoisia tarinoita. Nerokas ja erottuva viestintästrategia.
Karjalaiset ovat asuneet jo vuosia Helsingissä, esiintyneet ja rakentaneet uraansa, mutta tarina on tietysti se, että he ovat Vaalasta.
Sympatiapisteet ovat heidän puolellaan, sillä kuka tahansa suhtautuu eri tavalla ja tsemppaa mieluummin pikkupaikkakunnan nousukkaita kuin Helsingin ilmaisutaidon lukioissa marinoituneita näyttelijöiden ja muusikoiden lapsia, jotka saivat samat mahdollisuudet kuin muut, paitsi eivät.
Myös referenssit ovat tässä ajassa oikein valittuja, eli mainitaan nyt taas se kyllästymiseen asti toistettu vertailukohde eli Leevi & The Leavings. Gösta Sundqvistin yhtyeen perintö on soinut kotimaisten indie- ja popartistien musiikissa tiuhaan viime vuosina, mutta toistaiseksi kukaan ei ole kyennyt kaupallistamaan sitä uudestaan yhtä hyvin ja häpeilemättä kuin Maustetytöt.
Ja miksi Leeveihin yhä palataan? Sundqvistin yhtyeen inhorealismin puhuttelevuus ei ole mikään yllätys tässä ajassa. Sundqvistin laulujen hahmot olivat ensisijaisesti ihmisiä, eli he olivat epäonnisia ja epäonnistuivat. Nyt kukin julkkis vuorollaan julistaa omien aamurutiiniensa olevan maailman parhainta ikinä. Viideltä ylös, rahkaa naamaan, eka kirja luettu jo ennen kahdeksaa, ai että kun hymyilyttää vaan jatkuvasti!
Sundqvistin hahmot istuivat krapulassa pöntöllä ja pyysivät kertomaan terveiset lapsille.
Julkisuudessa valtaapitävät diskurssit saavat aina aikaan vastareaktioita, jollaisena myös Maustetyttöjä voi pitää. Kaikki ei ole hyvin. Itse asiassa monet asiat ovat helvetin huonosti. Sundqvistille olisi hommia nyt enemmän kuin koskaan. Hän puhkoisi terävällä kynällään puhki kuplan kerrallaan.
Sundqvist katseli lauluissaan asioita etäältä erilaisten traagisten hahmojen kautta. Hän ei tehnyt koskaan itsestään laulujensa päähenkilöä toisin kuin useimmat nykylauluntekijät ja -artistit. Nykyään on tärkeää korostaa, kuinka henkilökohtaisia nämä laulut ovat, miten niissä on paljon elementtejä omasta elämästä, vaikka kappale olisi kirjoitettu biisileirillä kolmen eri kirjoittajan voimin.
Maustetytöt ovat tässä suhteessa jossain välimaastossa. Laulujen puhujan henkilökohtaisuutta ei erikseen korosteta, mutta toisin kuin Sundqvistilla, hahmo on hyvin samankaltainen kappaleesta toiseen. Puhuja kykenee katsomaan asioita myös etäältä, mutta tulee lopulta kietaistuksi mukaan keskiöön, kuten jäätymään lumihankeen avauskappaleessa En saa unta varmaan haudassakaan.
Maustetytöt ei ole missään nimessä Leevi-pastissi, vaan se luo lopulta täysin omannäköistä musiikkia esikuvansa pohjalta. Lisäpotkua paitsi musiikkiin myös julkikuvaan haetaan Aki Kaurismäen elokuvien estetiikasta. Vaikutteet yhdistyvät ilmeisen hyvään tekstin- ja melodiantajuun. Tavut loksahtelevat paikalleen kuin tehdaslinjastolla ja miltei levyn jokaisesta biisistä löytyy mieleenpainuva koukku.
Duurisointuja levyltä etsivä saa pettyä. Maustetyttöjen musiikissa ei ole onnellista loppua.
Ei toivoa elämänmuutoksesta, joka saisi arjen ja elämän tuntumaan yhtäkkiä paljon paremmalta. Maustetytöt luottavat, että kaikki tiet vievät lopulta psykiatriselle osastolle Oulun Peltolaan. Ja että elämä häviää lopulta aina kuitenkin, kuten he laulavat kappaleessa Talvi Talvikin kanssa.
Ilahduttavasti albumilla kuuluu myös muu kuin Leevi & The Leavingsin perintö. Musiikillisesti pakkaa sekoittaa country- ja rautalanka-henkinen nimikappale Kaikki tiet vievät Peltolaan. Mä loistan kuin hämärä tuo melodioineen mieleen ennen kaikkea 2000-luvun taitteen suomirock-melankolian The Crashin ja HIM-yhtyeen hengessä.
Ja itse kappaleen nimi: Mä loistan kuin hämärä, miten ihanaa Suomi-murheellisuutta. Ja murheellisuudessaan sangen oivaltavaa lyriikkaa.
Jo mainittujen kappaleiden lisäksi joukosta erottuu singleinä julkaistut Tein kai lottorivini väärin ja Se oli SOS, joita ei voi ohittaa tämän vuoden keskeisistä biisistä puhuttaessa. Juice Leskistä bändistä ja sen kaljalyriikasta löytyy jo ihan riittämiin ilman Viidestoista päivä -singlekappaletta, joka onnistuu vain kyllästyttämään.
Maustetyttöjen debyyttialbumi on tematiikaltaan ja estetiikaltaan koherentti albumi, mutta tästä aiheutuu myös se, että kymmenen kappaleen joukkoon mahtuu myös tyhjäkäyntiä.
Ihan loputtomiin asti ei voi lauluissa toistaa mantraa kaljasta, särky- ja yskänlääkkeistä. Ainakaan siten, että kuuntelijan mielenkiinto pysyy yllä.
Vaikka samaan aikaan Maustetyttöjen kompromissiton monomaanisuus on sinänsä ihastuttavaa ja siinä piilee yksi bändin keskeisistä vahvuuksista. Heillä on tämä yksi asia, kaljan ja särkylääkkeiden maailma, ja he kieltäytyvät näkemästä mitään muuta kuin päihdeongelmaisten Suomen. Tässä kontekstissa levyn terävintä tekstiä tulee kappaleessa En saa unta varmaan haudassakaan, joka sisältää osuvan lakonisesti esitettyä yhteiskuntakritiikkiä silmien sulkemisesta, päihdeongelmista ja löysin rantein kirjoitetuista lääkeresepteistä.
Maustetyttöjen maailmassa ei ole Instagramia tai WhatsAppia, kuten vaikkapa Sannilla. Yksikään murheista ei ole se, että miksi sä et vastaa tai miksi sä olet ollut vielä puoli viideltä online, koska tällaisiin murheisiin ei ole varaa. Niille ei yksinkertaisesti ole tilaa. Ei ole sitä kivaa, tutun turvallista ja kädenlämpöistä keskiluokkaista kuvastoa kuten soittolistoja dominoivilla artisteilla.
Kotimaisessa popmusiikissa ei ole juuri keskiluokasta poikkeavia ääniä ja ei, Mikael Gabriel laulamassa Vesa-Matti Loirin kanssa leipäjonoista ei kelpaa. Siksi Maustetyttöjen suljettu maailma on heille vahvuus. Heidän vastareaktionsa piirtää näkyviin sen, mitä kotimaisesta popmusiikista puuttuu, mutta kuuntelijan kannalta siihen maailmaan voisi mahtua sekakäytön lisäksi monia muita asioita.
Maustetyttöjen musiikin tunnistaa tässä ajassa syntyneeksi, mutta siinä on poikkeuksellisen ajatonta kuvastoa, jonka voi tulkita myös kaurismäkeläiseksi eskapismiksi. Aikakaudellista osviittaa antaa lähinnä levyllä mainittu Heitä sikaa -peli eikä sekään kovin paljoa, koska peli on kestosuosikki vuodelta 1977.
Saa nähdä, muuttaako menestys yhtyeen estetiikkaa. Ainakin tällä hetkellä tuntuu erikoiselta, että yhtye voisi jatkaa eteenpäin temaattisesti täysin samoilla aineksilla. Mutta ensi vuoden keikat on myyty jo tällä materiaalilla, joten asia ei ole vielä pitkään aikaan ajankohtainen.
Sekakäytön oheen tarvittavaa diversiteettiä albumille olisi tuonut keikkasuosikki Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään, mutta sitä ei saatu studiossa toimimaan albumin teon yhteydessä, on Aki Roukala kertonut. Kappale äänitettiin hiljattain uudelleen paremmin tuloksin toisen studiotiimin kanssa ja se ilmestyy singlenä pian.
Tavallaan hirveää sanoa näin, mutta sillä yhdellä kappaleella arvosana olisi kääntynyt juuri ja juuri neljään tähteen.
Offline