You are not logged in.
Uusi biisi Eggstonelta.
Offline
Oho. Onpa hieno biisi. Meinaavatkohan jotain keikkaillakin?
Noin viikon päästä soittavat Crunchy Frogin 25-vuotisjuhlassa, joten ainakin toivoa on että aktivoituisivat enemmänkin. Viime vuonna oli myös joitakin yksittäisiä keikkoja. Nämä kun saisi Helsinkiin.
Offline
dadadrlrl wrote:Oho. Onpa hieno biisi. Meinaavatkohan jotain keikkaillakin?
Noin viikon päästä soittavat Crunchy Frogin 25-vuotisjuhlassa, joten ainakin toivoa on että aktivoituisivat enemmänkin. Viime vuonna oli myös joitakin yksittäisiä keikkoja. Nämä kun saisi Helsinkiin.
Pitää ruveta vouhottamaan sellasille tahoille, jotka voivat asiaan vaikuttaa. Laskeskelimme ystävän kanssa, että ainakin kuusi lippua ostavaa saataisiin kasaan, jos meidät aiheesta postailleet lasketaan mukaan.
Ja kuulin että ovat soittaneet aika vastikäänkin keikkaa. Jonkinlaista aktivoitumista siis ilmassa.
Kaveri soitti jonain kesäpäivänä Magnus Carlssonin Ett kungarike för en kram-levyä. Olin siitä aika innoissani ja sitten selvisi että Eggstonehan se siellä taustabändinä. Sama kaveri esitteli minulle aiemmin Eggstonen, eikä tiennyt tätä yksityiskohtaa.
Last edited by dadadrlrl (09.09.2019 10:52)
Offline
metsäkukkia54 wrote:dadadrlrl wrote:Oho. Onpa hieno biisi. Meinaavatkohan jotain keikkaillakin?
Noin viikon päästä soittavat Crunchy Frogin 25-vuotisjuhlassa, joten ainakin toivoa on että aktivoituisivat enemmänkin. Viime vuonna oli myös joitakin yksittäisiä keikkoja. Nämä kun saisi Helsinkiin.
Pitää ruveta vouhottamaan sellasille tahoille, jotka voivat asiaan vaikuttaa. Laskeskelimme ystävän kanssa, että ainakin kuusi lippua ostavaa saataisiin kasaan, jos meidät aiheesta postailleet lasketaan mukaan.
Ja kuulin että ovat soittaneet aika vastikäänkin keikkaa. Jonkinlaista aktivoitumista siis ilmassa.
Kaveri soitti jonain kesäpäivänä Magnus Carlssonin Ett kungarike för en kram-levyä. Olin siitä aika innoissani ja sitten selvisi että Eggstonehan se siellä taustabändinä. Sama kaveri esitteli minulle aiemmin Eggstonen, eikä tiennyt tätä yksityiskohtaa.
Hauska sattuma että tuli puheeksi. Vasta lauantaina viimeksi kuuntelin tuon Magnus Carlsonin levyn. Ellen ole väärin ymmärtänyt, niin kahta lukuun ottamatta levyn biisit ovat Eggstonen tekemiä (tekstit toki Carlsonin). Tavallaan siis Eggstonen neljäs albumi kyseessä. Poimin levyn joskus jostain parin euron alennuskorista nimenomaan Eggstonen vuoksi ja siinä samalla annoin sitten mahdollisuuden Magnus Carlsonille. Upea levy tuokin.
Offline
dadadrlrl wrote:metsäkukkia54 wrote:dadadrlrl wrote:Oho. Onpa hieno biisi. Meinaavatkohan jotain keikkaillakin?
Noin viikon päästä soittavat Crunchy Frogin 25-vuotisjuhlassa, joten ainakin toivoa on että aktivoituisivat enemmänkin. Viime vuonna oli myös joitakin yksittäisiä keikkoja. Nämä kun saisi Helsinkiin.
Pitää ruveta vouhottamaan sellasille tahoille, jotka voivat asiaan vaikuttaa. Laskeskelimme ystävän kanssa, että ainakin kuusi lippua ostavaa saataisiin kasaan, jos meidät aiheesta postailleet lasketaan mukaan.
Ja kuulin että ovat soittaneet aika vastikäänkin keikkaa. Jonkinlaista aktivoitumista siis ilmassa.
Kaveri soitti jonain kesäpäivänä Magnus Carlssonin Ett kungarike för en kram-levyä. Olin siitä aika innoissani ja sitten selvisi että Eggstonehan se siellä taustabändinä. Sama kaveri esitteli minulle aiemmin Eggstonen, eikä tiennyt tätä yksityiskohtaa.
Hauska sattuma että tuli puheeksi. Vasta lauantaina viimeksi kuuntelin tuon Magnus Carlsonin levyn. Ellen ole väärin ymmärtänyt, niin kahta lukuun ottamatta levyn biisit ovat Eggstonen tekemiä (tekstit toki Carlsonin). Tavallaan siis Eggstonen neljäs albumi kyseessä. Poimin levyn joskus jostain parin euron alennuskorista nimenomaan Eggstonen vuoksi ja siinä samalla annoin sitten mahdollisuuden Magnus Carlsonille. Upea levy tuokin.
Toi on ollut kirjastosta lainattuna suht tehokkaassa kuuntelussa viime aikoina. Tietty suht ilmeinen Smiths-vaikutus on toisinaan läsnä, kuten eräiden muiden nimeltämainitsemattomien ruotsalaislaulajien kohdalla, mutta vähemmän päälleliimatusti ja alleviivaten. Itsellä avausraita ja levyn nimi oli sellaset, et pakko ottaa lähemmin selvää. Tosi hyviä tekstejä.
Offline
Tän topiquen innoittamana varasin kirjastosta Jens Lekmanin You're so silentin ja Night falls over Kortedalan. Ensimmäistä kuuntelin jonkin matkaa ja totesin et kyllähän mä sieltä useita biisejä tunnistan, mut mistäköhän? Mut voi hyvänen että Black Cab on hyvä biisu.
Offline
Kävin tänään hakemassa tilaamani Easyn Magic Seed -albumin. Tämä vuoden 1990 debyytti julkaistiin vuonna 2017 uudestaan remasteroituna. Helkkarin hyvä levy kyseessä, ja bändikin on edelleen olemassa.
Offline
Offline
Eilen silmäni osuivat Jäänsärkijässä sellaiseen Sunny Day Real Estaten kakkoslevyltä näyttävään albumiin, joka osoittautui Bergen-nimisen yhtyeen tekemäksi. Lähempi tarkastelu paljasti, että bändissä vaikuttaa mm. Popsiclestä tutut Fredrik Norberg ja P-A Wikander. Kertaalleen kuunneltuna ihan hyvää ruotsiksi laulettua indiepoppia. Oli mennyt multa täysin ohi tämä.
Offline
Popsiclen vinyyliuusinnat tuli hankittua ja seuraavaksi voisi nuo Eggstonen vinyylit ostaa. Tuo Easyn Magic Seed on myös ostoslistalla. Oli mulle ihan uusi tuttavuus enkä vielä ole muita niiden levyjä kuunnellut. Löytyy sieltä lisää yhtä kovia levyjä?
Offline
^Magic Seed -albumin lisäksi olen kuullut Easylta vain yksittäisiä kappaleita. Joskus asiasta innostuttuani kävin niitä YouTubesta aika paljonkin läpi ja tuolloin mulle jäi vähän sellainen kuva, että vaikutteet tulevat paikoin liiaksi läpi. Vaihtelua oli ihan kivasti, mutta siellä oli mm. "Stone Roses"-biisi ja "New Order" -biisi. Noiden lisäksi oli kyllä paljon oikein mainiota kitarapoppia. Magic Seed -levylle edelleen todella vahva suositus.
Pari omaa suosikkia bändin tuoreemmasta tuotannosta:
Kerran tuossa aiemmin oli puhetta tuosta Bergenistä, niin laitetaan siltäkin näyte.
Offline
Oon sittemmin hommannu whipped creamin ekan ja tune in the centuryn, ja molemmat on poikkeuksellisen hyvää mbv/neo-psykeä.
Mufflon 5:n boca juniors on jees jenkki slacker indie levy, ja nykelsin one hundred people in london... on mainiota lo-fi sekoilua.
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Eilen silmäni osuivat Jäänsärkijässä sellaiseen Sunny Day Real Estaten kakkoslevyltä näyttävään albumiin, joka osoittautui Bergen-nimisen yhtyeen tekemäksi. Lähempi tarkastelu paljasti, että bändissä vaikuttaa mm. Popsiclestä tutut Fredrik Norberg ja P-A Wikander. Kertaalleen kuunneltuna ihan hyvää ruotsiksi laulettua indiepoppia. Oli mennyt multa täysin ohi tämä.
No pärkkeles, kiitos vinkistä!
Offline
Tää on kyllä nyt nostanut päätään niin pirusti omassa kuuntelussa, että piti ihan lukea topic läpi ja ihmetellä taas, miten helvetin estynyt sitä on pitänyt olla nimenomaan indiepopin suhteen ihan turhan monta vuotta. Kuitenkin niin omaa musaa ja sit kaikkea olennaista tietoa ollut tätä kautta saatavana koko ajan. Tavallaan harmittaa ja on sellanen öhhh regret of missing out, mut kaipa se menee sitten niin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Nää on varmaan nyt niin perusjuttuja, mutta swappailujen myötä kotiin tuli kolme ekaa Radio Deptiä ja ihan parastahan ne on. Nyt tuli hommattua I don't need Love, I've got my Band-kokis ja aika tiuhaan on soinut.
A Westside Fabricationin hommat kiinnostaa myös paljon. Popundret-yhtyeen Shiver Gone on välillä soinut luupilla Ja Popsiclen eka on aiheuttanut suurta riemastusta sekä itselle, että eräälle kaverille. Bear Quartetiin vois kans tutustua lähemmin, on vaan niin laaja diskografia, että hämmentää aloittaa.
Broder Daniel ei muuten ole paska, mut ehkä mä ymmärrän jos siitä ei tykkää (tiedän kyllä yhden ihmisen, joka ei siedä Pastelsia, et ei sen puoleen). Kentin suhteen taas aika ambivalentti. Håkan Hellström taas saa luvan painua vittuun plagiaatteineen ja kokoomus-spedeilyineen yms.
Offline
Bear Quartetiin vois kans tutustua lähemmin, on vaan niin laaja diskografia, että hämmentää aloittaa.
.
Pari mutkaa suoraksi laittaen muutamat kommentit alla:
Kolme ekaa ovat surinaindietä vähän Dinosaur Jr:n tapaan. Ihan hyviä levyjä mutta ei sen enempää.
Everybody Elsellä ei enää surissut ja tempojakin oli laskettu. Tuo on itse asiassa todella hieno albumi. Sitä seurannut Holy Holy on sitten omasta mielestäni taas vähän heikompi julkaisu. Moby Dick (1997) taitaa olla yleisesti se arvostetuin tai ainakin se on ainoa josta A Westside Fabrication on myöhemmin ottanut jopa vinyylijulkaisun (vai Startracksin kauttakohan se vinyyli tuli, mutta kyseessä kuitenkin sellainen noin 20 vuotta myöhemmin julkaistu vinyyli). Sen ja Angry Brigaden (2003) välillä bändi julkaisikin minusta parhaat levynsä ja voin lämpimästi suositella tuolta ajanjaksolta mitä tahansa siitäkin huolimatta, että albumit eroavat keskenään melko paljon. Ny Våg on noista sellainen kokeilevampi mutta ei kuitenkaan mikään vaikea levy.
Saturday Night (2005) ja kaikki siitä eteenpäin ovat sitten vähemmän suositeltavia tai jopa vältettäviä. Viimeiseksi jäänyt Monty Python on loppukauden levyistä kuitenkin selvästi paras.
Last edited by metsäkukkia54 (05.08.2020 17:52)
Offline
Gay Icon on mun mielestä BQ:n mestariteos. Ilman muuta parhaita Ruotsissa ikinä tehtyjä albumeja. Popsiclen Lacquer ois ehkä eka, Gay Icon #2. Vai toisinpäin?!
Gay Iconilla toimii mun mielestä kaikki. Biisit ja sanoitukset ensiluokkaisia, saundit innovatiiviset (ainakin kitarapopin kontextissa) ja biisijärjestys ja tunnelma ylipäänsä huomionarvoisia. Muutama teksti levyllä koskettaa toden teolla, Open the Door Open ja Hunchback esimerkiksi. Oi sitä riemua kun muutama vuosi sitten Tukholmassa joissain juhlissa tajusin olevani samassa pöytäseurueessa kuin kyseisten tekstien kirjoittaja ja BQ:n basisti Peter Nuottaniemi. Oli hienoa päästä kehumaan noita itselle hyvin merkityksellisiä tekstejä hänelle.
Bear Quartetin parhaisiin biiseihin lukeutuva Mom & Dad ei kuitenkaan löydy tuolta levyltä vaan joltain muulta, mikähän se olikaan? Haluan linkata biisin tähän.
Olen onnenhanhi, kun pääsin teininä näkemään bändin kahdesti vuonna 2001 (toinen keikka oli jopa länsisuomalaisessa, linnastaan ja kirkostaan tunnetussa kotikaupungissani!), kun bändi eli mielestäni huippuaikojaan. Ne olivat upeita keikkoja!
Näin bändin myös 2010. Keikka ei ollut erityisen hyvä.
Mody Dick on myös aivan älyttömän hyvä levy. Before the Trenches on sellanen anthem että Oasikset jää lehdellä soittelemaan.
dadadrlrl wrote:Bear Quartetiin vois kans tutustua lähemmin, on vaan niin laaja diskografia, että hämmentää aloittaa.
.Pari mutkaa suoraksi laittaen muutamat kommentit alla:
Kolme ekaa ovat surinaindietä vähän Dinosaur Jr:n tapaan. Ihan hyviä levyjä mutta ei sen enempää.
Everybody Elsellä ei enää surissut ja tempojakin oli laskettu. Tuo on itse asiassa todella hieno albumi. Sitä seurannut Holy Holy on sitten omasta mielestäni taas vähän heikompi julkaisu. Moby Dick (1997) taitaa olla yleisesti se arvostetuin tai ainakin se on ainoa josta A Westside Fabrication on myöhemmin ottanut jopa vinyylijulkaisun (vai Startracksin kauttakohan se vinyyli tuli, mutta kyseessä kuitenkin sellainen noin 20 vuotta myöhemmin julkaistu vinyyli). Sen ja Angry Brigaden (2003) välillä bändi julkaisikin minusta parhaat levynsä ja voin lämpimästi suositella tuolta ajanjaksolta mitä tahansa siitäkin huolimatta, että albumit eroavat keskenään melko paljon. Ny Våg on noista sellainen kokeilevampi mutta ei kuitenkaan mikään vaikea levy.
Saturday Night (2005) ja kaikki siitä eteenpäin ovat sitten vähemmän suositeltavia tai jopa vältettäviä. Viimeiseksi jäänyt Monty Python on loppukauden levyistä kuitenkin selvästi paras.
Offline
Tekee mieli peukuttaa ihan vaan koska tämmöiset musa-avautumiset on tämmöisten palstojen suola, vaikken bändiä itse juuri tunne, tosin hämärä mielikuva että joskus radiosta kuullu ja tykänny, varmaan sitä dino-aikaa
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Gay Icon on mun mielestä BQ:n mestariteos. Ilman muuta parhaita Ruotsissa ikinä tehtyjä albumeja. Popsiclen Lacquer ois ehkä eka, Gay Icon #2. Vai toisinpäin?!
Gay Iconilla toimii mun mielestä kaikki. Biisit ja sanoitukset ensiluokkaisia, saundit innovatiiviset (ainakin kitarapopin kontextissa) ja biisijärjestys ja tunnelma ylipäänsä huomionarvoisia. Muutama teksti levyllä koskettaa toden teolla, Open the Door Open ja Hunchback esimerkiksi. Oi sitä riemua kun muutama vuosi sitten Tukholmassa joissain juhlissa tajusin olevani samassa pöytäseurueessa kuin kyseisten tekstien kirjoittaja ja BQ:n basisti Peter Nuottaniemi. Oli hienoa päästä kehumaan noita itselle hyvin merkityksellisiä tekstejä hänelle.
Bear Quartetin parhaisiin biiseihin lukeutuva Mom & Dad ei kuitenkaan löydy tuolta levyltä vaan joltain muulta, mikähän se olikaan? Haluan linkata biisin tähän.
Olen onnenhanhi, kun pääsin teininä näkemään bändin kahdesti vuonna 2001 (toinen keikka oli jopa länsisuomalaisessa, linnastaan ja kirkostaan tunnetussa kotikaupungissani!), kun bändi eli mielestäni huippuaikojaan. Ne olivat upeita keikkoja!
Näin bändin myös 2010. Keikka ei ollut erityisen hyvä.Mody Dick on myös aivan älyttömän hyvä levy. Before the Trenches on sellanen anthem että Oasikset jää lehdellä soittelemaan.
metsäkukkia54 wrote:dadadrlrl wrote:Bear Quartetiin vois kans tutustua lähemmin, on vaan niin laaja diskografia, että hämmentää aloittaa.
.Pari mutkaa suoraksi laittaen muutamat kommentit alla:
Kolme ekaa ovat surinaindietä vähän Dinosaur Jr:n tapaan. Ihan hyviä levyjä mutta ei sen enempää.
Everybody Elsellä ei enää surissut ja tempojakin oli laskettu. Tuo on itse asiassa todella hieno albumi. Sitä seurannut Holy Holy on sitten omasta mielestäni taas vähän heikompi julkaisu. Moby Dick (1997) taitaa olla yleisesti se arvostetuin tai ainakin se on ainoa josta A Westside Fabrication on myöhemmin ottanut jopa vinyylijulkaisun (vai Startracksin kauttakohan se vinyyli tuli, mutta kyseessä kuitenkin sellainen noin 20 vuotta myöhemmin julkaistu vinyyli). Sen ja Angry Brigaden (2003) välillä bändi julkaisikin minusta parhaat levynsä ja voin lämpimästi suositella tuolta ajanjaksolta mitä tahansa siitäkin huolimatta, että albumit eroavat keskenään melko paljon. Ny Våg on noista sellainen kokeilevampi mutta ei kuitenkaan mikään vaikea levy.
Saturday Night (2005) ja kaikki siitä eteenpäin ovat sitten vähemmän suositeltavia tai jopa vältettäviä. Viimeiseksi jäänyt Monty Python on loppukauden levyistä kuitenkin selvästi paras.
Täysin samaa mieltä Gay Iconista, se on mahtava levy.
Piippolan mainitsema Mom and Dad on muuten juuri se biisi joka sai minut aikoinaan kiinnostumaan bändistä. Näin videon Alternative Nationissa, minkä seurauksena päädyin hankkimaan Personality Crisisin, jolta kyseinen biisi löytyy.
Offline
Koska tämä keskustelu on nyt aktivoitunut, niin voisin samalla mainita myös Loosegoatsin. Her, the City et al oli se albumi jonka tiimoilta aikoinaan tutustuin bändiin. Vasta ihan hiljattain hankin sitten myös pari muutakin julkaisua. Saattaa olla tähän ketjuun hieman liian kantrirockia, mutta jos sellainen meininki yhtään kiinnostaa, niin ehdottomasti kannattaa antaa mahdollisuus.
Offline
The Bear Quartet ei ollut kuin nimenä tuttu, mutta viime viikolla kuuntelin topikin innoittamana Family Affairin. Olisi voinut kuvitella kuuntelevansa Pavementin kadonnutta levyä. Pitää tutustua laajemminkin.
Offline
Uutta Wannadiesia 18 vuoden tauon jälkeen. Kiva että ovat takaisin, vaikka ei tuo näyte nyt niin hirveästi vakuuttanut.
Offline
Musikbyrånin juttu Eggstonesta vuodelta 1997.
Offline
Andreas Mattsson näemmä Så mycket bättre -ohjelmassa tulevalla kaudella.
Last edited by metsäkukkia54 (01.05.2021 22:26)
Offline
Ketjun ollessa ylhäällä totean, että sattumalta tänään tuli kuunneltua Radio Deptin Lesser Matters ja Lesliesin st. Molemmat hienoja levyjä!
Offline
Offline