You are not logged in.
Offline
Yo La Tengo: Deeper into Movies
Lapsena tykkäsin seurata kun kanat paistuivat isossa karusellissa kaupan lihatiskillä.
Offline
Offline
Olen 15, matkalla Turusta kotiin jälleen yhden pitkän mankumisen avulla saavutetun levykauppareissun jälkeen, eletään 90-luvun jälkipuoliskoa, amerikkalainen alternative rock on länsimaisen kulttuurin lakipiste eikä kukaan ole vielä Oklahoman ulkopuolella kuullut Wayne Coynen olevan mulkku.
Laitan tuttuun tapaan innosta tärisevin käsin auton cd-soittimeen Kane Recordsista ostetun Clouds Taste Metallicin. Olen jo aiemmin räjäyttänyt totaalisti kupolini kuuntelemalla ensin Radiomafiasta Lipsien Roskilde-keikkaa ja sen seurauksena ostettua Soft Bulletinia. Olen utelias kuulemaan toista levyä mutta aivan varma siitä, että mikään bändin aiempi teos tuskin yltää samalle tasolle. Näillä mietteillä varustettuna kuuntelen teini-ikäiseltä skeittaripojulta kuulostavan Wayne Coynen narinaa levyn aloittavan Abandoned Hospital Shipin introssa. Sitten tulee pieni hiljaisuus. Auto ohittaa jälleen yhden loputtomista metsäkaistaleista ja Harjulan kyläkaupan. Sen jälkeen nousee myrsky, josta vastaa Roland Jonesin kenties paras koskaan äänitetty kitarasoolo ja Steven Drozdin Lips-tavaramerkkirummut Dave Fridmannin äänittäminä. En ole enää matkalla ankeaan maalaisjunttien kotimaisemaan.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Hei Dave, laita ne sun kelanauhat lämpenemään, mulla ois tässä biisi joka paketoi yhteen kaiken olennaisen maailmasta yhteen pop-kappaleen lyriikkaan, pienenpienen herkän poikasen varovaisen ensimmäisen siiveniskun, karmivan kaikkein suurimman rakkauden traagisen murskaamisen ja jos saatais myrskyisä sinfoniaorkesterin nousu ja theremin ja oltais kuitenkin varovaisia, saisitko nää jutut toimitettua Dave, mä laulan tän niinku sä haluut, viimeisellä murrosikäisen pojan keuhkonriekaleellani, antaa mennä!
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Offline
Tämä on monen mielestä varmasti kaukaa haettua, mutta mielestäni tuossa innpeachin balladissa on jollain tavalla samanlainen tunnelma kuin tässä yung leanin ihanassa kappaleessa. Onkohan yung lean tutustunut innpeachin musiikkiin?
Offline