You are not logged in.
Berlin on parempi kuin Transformer -späm
eri, transformer on parempi eikä "siihen" kyllästy koskaan
No vitu, taidan sitten aloittaa Metal machine Musicilla.
hyvä aloituslevy sekin
Online
Tossa Lou Reed soittaa Berliniä livenä vähän pirteempänä versiona
edit: eihän lou soitakaan pianoa sillä levyllä
en ole kolmekybänen emoboy
Offline
Pappojen mielipiteitä en huomio tässäkään asiassa.
Online
En kyllä tiedä yhtään onko Berlin stratum-musiikkia. Itse en ole muuten vieläkään saanut Transformeria hankittua kun olen sen ja varsinkin nuo hitit jo niin monesti kuullut ja nuo pari hittibiisiähän omistan toki kokoelmallakin.
Walk On The Wide Side oli muuten tarinan mukaan aikoinaan bännätty radiosoitosta Jenkeissä, koska siinä lauletaan "given head", mutta brittisensorit eivät tajunneet mitä se tarkoitti ja se sai soidan Briteissä jonkin aikaa ennenkuin asia tajuttiin.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
En kyllä tiedä yhtään onko Berlin stratum-musiikkia.
miksei olisi?
Online
Kauko Röyhkän kirjoittama Velvet Undergound & Lou Reed-kirja oli oikein viihdyttävää lukemista. Voin suositella lämpimästi kaikille kyseisistä artisteista/bändeistä pitäville. Tuli samalla mieleen, että Loun sooloista voisi vielä ainakin sen Rock n Roll Animalin ja Magic & Lossin hankkia ja miksei Sally Can't Dancen ja Transformerinkin.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Magic & Loss on aika hyvä. Sword of Damocles ja nimibiisi on Loun parhaita.
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Magic & Loss on aika hyvä. Sword of Damocles ja nimibiisi on Loun parhaita.
Joo, sama. Hieno levy. Ehdottomasti paras Loun 70-luvun jälkeisistä kokonaisuuksista, ellei Calen kanssa tehtyä Songs for Drellaa lasketa.
Tero saatana, s'olet gay!
Offline
[quote:08c1f06b67="jookcha"]Magic & Loss on aika hyvä. Sword of Damocles ja nimibiisi on Loun parhaita.[/quote:08c1f06b67]
Joo, sama. Hieno levy. Ehdottomasti paras Loun 70-luvun jälkeisistä kokonaisuuksista, ellei Calen kanssa tehtyä Songs for Drellaa lasketa.
No jaa... Minusta taas Set Twilight Reeling (vai mikä se nyt oli) on kovin aliarvostettu, ellei jopa parempi kuin NY ja yllä mainittu.
Juha, olet miespuolinen Jippu. Onnea!
Offline
Jostain syystä pitkään välttelemäni Rock N Roll Animal osottautui aika hyväksi levyksi. White Light/White Heatin tämä liveversio oli muuten tuttu jo Lou Reedin uusimmalta (?) kokoelmalta NYC Manilta. Sinänsä ihme, että juuri tuo biisi oli sille kokoelmalle laitettu, sillä se oli mielestäni ehkä jopa huonoin noista viidestä biisistä. Aika paljon niissä biiseissä oli sellaista kikkelitilutteluakin ja sovitukset olivat ainakin menevämpiä kuin Velvetin alkuperäisissä biiseissä ja saattoivat ne olla myös sitä kautta popimpia. Missään nimessä nuo vedot eivät alkuperäisiä voita, mutta ei tuo live turhakaan ole. Sinänsä jännä huomata miten energinen bändi Reedillä tuossa on takana kun ainakin Animal Serenade on paljon laahaavampi.
Hassua muuten näin jälkeenpäin ajatella, miten Reedin piti saada oma "hahmonsa" kun Bowiella oli se Ziggy Stardust. Reed halusi sitten olla Rock n Roll Animal. Tai näin olen Röyhkän kirjasta lukenut.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Magic & Loss on aika hyvä. Sword of Damocles ja nimibiisi on Loun parhaita.
Olipas kyllä levy! Hienoja biisejä, mutta tunnelmaltaan kyllä synkkä ja jopa ahdistava. Allmusic antanut muuten tähtiä taas ihan miten sattuu... ainoastaan 3 tälle. Mutta itse levystä vielä sen verran, että Louhan oli ilmeisesti tuohon aikaan menettänyt 2 läheistä ystäväänsä (kuolivat syöpään) ja yhdessä biisissä taisikin olla jotain sädehoitoon liittyvää lyriikkaa. Kuolema on aiheena melkein joka biisillä ja lisäksi Reed tuskailee menetyksen tuskan kanssa. Itse ainakin koin Reedin pohdinnat osittain melko ahdistavina, mutta toisaalta aika rehellisen kuuloisina kuolevaisuuden mietiskelyinä.
Ja Sword of Damocles on tosiaan yksi Reedin parhaista biiseistä koskaan.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
En jaksa selata kaikkia sivuja, mutta Mo Tuckerin Life in Exile After Abdication (1989) on muuten symppis ja mainio ja kiva levy. Mukana mm. duetto Daniel Johnstonin kanssa
This must be what jail / I will scratch
Offline
Tiistaina soi Berlin baarissa ja kuulosti ihan vitun hyvältä. Nyt sitten yritän kuunnella kotona muttei oikein lähde. Tai emmä oikein tiedä, kyllä mää tästä kuuntelu kuntelulta tykkään enemmän.
Offline
Magic & Loss on ehkäpä Loun paras soololevy. Ihan huikea alusta loppuun.
Totta, vaikka kyl se Transformer ja Blue Mask on myös kovia. Melkein jotain viis viimeisintä levyä on kyllä kaikki hyviä, jopa Raven vaikka kaikki ei siitä tykkää.
Offline
Totta, vaikka kyl se Transformer ja Blue Mask on myös kovia. Melkein jotain viis viimeisintä levyä on kyllä kaikki hyviä, jopa Raven vaikka kaikki ei siitä tykkää.
Mites Faggylle toimii Berlin? Aika harvoin sitä tulee kuunneltua, mutta toisaalta ymmärrän kyllä hyvin, miksi sitä kriitikot ja muutkin niin arvossa pitävät. Niin ja New York on kans hyvä.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Mites Faggylle toimii Berlin?
Ei Berliniä voi verrata muihin levyihin. Se ei ole äänilevy, vaan instituutio ja neroudessaan ihan omalla tasollaan.
Tero saatana, s'olet gay!
Offline
[quote:422f4f9c74="Feggy"]Totta, vaikka kyl se Transformer ja Blue Mask on myös kovia. Melkein jotain viis viimeisintä levyä on kyllä kaikki hyviä, jopa Raven vaikka kaikki ei siitä tykkää.[/quote:422f4f9c74]
Mites Faggylle toimii Berlin? Aika harvoin sitä tulee kuunneltua, mutta toisaalta ymmärrän kyllä hyvin, miksi sitä kriitikot ja muutkin niin arvossa pitävät. Niin ja New York on kans hyvä.
No niin, unohtui. Joo, kyl se on yks kovimmista ellei kovin. New York häviää pikkuisen noille muille, mutta helkutin hyvä on sekin. Yllättäen innostuin jopa Growing Up in Publicista. NYC man on muuten suositeltava kokoelma jos haluaa jostain aloittaa.
Offline
En muista olenko tullut maininneeksi, että Songs for Drella on maailman liikuttavimpia levyjä ja pyörinyt soittimessani tiheään. Niistä biiseistä jotenkin kuulee, että Lou Reed välitti Andy Warholista tosi paljon. Veikkaisin, että sillä oli tosi ystävät aika harvassa, hangaroundeja ja ties mitä perskärpäsiä sitäkin enemmän.
Jouko Piho wrote: Kirjoitan täällä mielelläni, koska täällä porukka on fiksua ja asiallista verrattuna PIFin väkeen, josta osa on aivan liian alatyylisiä ja räävittömiä pilkkaajia.
Offline
[quote:c9e4bbc356="Alxity"]Mites Faggylle toimii Berlin?[/quote:c9e4bbc356]
Ei Berliniä voi verrata muihin levyihin. Se ei ole äänilevy, vaan instituutio ja neroudessaan ihan omalla tasollaan.
eli loulle samaa ku no time to chill scooterille?
Black Metal on oikeasti muutakin kuin skandaalijournalismia.
jäsen: vitun hapan (suljettu?) pappaosasto
Offline
En muista olenko tullut maininneeksi, että Songs for Drella on maailman liikuttavimpia levyjä ja pyörinyt soittimessani tiheään. Niistä biiseistä jotenkin kuulee, että Lou Reed välitti Andy Warholista tosi paljon. Veikkaisin, että sillä oli tosi ystävät aika harvassa, hangaroudeja ja ties mitä perskärpäsiä sitäkin enemmän.
Joo, mahtava tuokin. Etenkin musta on hienoa kuulla tolta levyltä, miten Lou tosiaan välitti Andystä, vaikka näillä olikin ihan hitonmoisia erimielisyyksiä ja olivat välillä pitkäänkin vihoissa keskenään. Erityisen hienoa on nimenomaan se, miten jääräpäisenä ja itserakkaana tunnettu Lou osaa noissa biiseissä jotenkin tosi koskettavasti ja harvinaislaatuisesti pyytää toiselta ihmiseltä anteeksi, vaikka monetkin lausunnot miehen persoonasta kertovat siitä, ettei Lou kauheasti anteeksi pyytele, vaikka syytä moneen suuntaan olisikin.
Koskettava levy siis kaikenkaikkiaan!
Tero saatana, s'olet gay!
Offline
Joo, mahtava tuokin. Etenkin musta on hienoa kuulla tolta levyltä, miten Lou tosiaan välitti Andystä, vaikka näillä olikin ihan hitonmoisia erimielisyyksiä ja olivat välillä pitkäänkin vihoissa keskenään. Erityisen hienoa on nimenomaan se, miten jääräpäisenä ja itserakkaana tunnettu Lou osaa noissa biiseissä jotenkin tosi koskettavasti ja harvinaislaatuisesti pyytää toiselta ihmiseltä anteeksi, vaikka monetkin lausunnot miehen persoonasta kertovat siitä, ettei Lou kauheasti anteeksi pyytele, vaikka syytä moneen suuntaan olisikin.
Tuostahan se Kauko Röyhkäkin siinä Velvet-kirjassaan kertoi eli siitä, miten täydeksi kusipääksi luonnehdittu Reed osaa biiseissään kuitenkin vaikuttaa niin inhimilliseltä ja sympaattiselta henkilöltä ja lisäksi osoittaa sellaisia tunteita, mitä monet eivät usko Reedilla lainkaan edes olevan. Ehkä musiikki sitten on Reedin keino ilmaista noita juttuja.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Tuostahan se Kauko Röyhkäkin siinä Velvet-kirjassaan kertoi eli siitä, miten täydeksi kusipääksi luonnehdittu Reed osaa biiseissään kuitenkin vaikuttaa niin inhimilliseltä ja sympaattiselta henkilöltä ja lisäksi osoittaa sellaisia tunteita, mitä monet eivät usko Reedilla lainkaan edes olevan. Ehkä musiikki sitten on Reedin keino ilmaista noita juttuja.
Ikinä se ei kuitenkaan mun mielestä ole ollut niin käsinkosketeltavaa ja ennenkaikkea personoitua, kuin Songs For Drellalla. Sehän on viittä vaille anteeksipyyntökirje koko levy!
Tero saatana, s'olet gay!
Offline
En tiiä (kun en jaksa selata ja on niin paska haku) onko kukaan hehkuttanu Moe Tuckerin sooloa Life in exile after abdication? Hämmentävän parhus levy. Aika VU-tunnelmissa mennään tietty, mutta että!! Juuteista ranaldoo ja turskaa kitaroimassa jossain, ja lisäks pelaa Pale blue eyesista aika päräyttävä versiointi. Uuh!
Näin
Offline
Pannan vielä spämmäten, koska eihän tätä levyä mistään löydä... paitsi internetsistä
Chase [Kim Gordon on bass, Lee Ranaldo on guitar, and Thurston Moore on guitar] / Pale Blue Eyes [Kim Gordon on bass and backing vocals] / Bo Diddley [Kim Gordon on bass and backing vocals; Steve Shelley on drums] / Talk so Mean [Kim Gordon on bass]
Notes: Recorded March 1988 at Noise New York and June-October 1988 at Mirror Image, Gainsville (Florida). With the help of members of Sonic Youth, Jad Fair, Daniel Johnston. Lou Reed plays guitar on "Hey Mersh!" and "Pale Blue Eyes". The Rev-Ola CD reissue has a different cover, includes four bonus tracks taken from the 'MoeJadKateBarry' EP and great liner notes by Jonathan Richman.
1989 LP/CS on 50 Skidillion Watts (MOE 7, US)
1989 CD on 50 Skidillion Watts (MOE 7-2, US)
199? CD on 50 Skidillion Watts-Boudisque (MOE 7-2, Germany)
1993 CD on Rev-Ola (CREV 011CD, UK)
Offline
http://sendmedeadflowers.com/2008/02/ve … asium.html
[quote:1aae45606b]
It's the ONLY available live stuff from 1967 and has only become available in literally the last two days. Recorded just after the release of The Velvet Underground And Nico and featuring the debut performance of Sister Ray (19 mins long) and the *previously unheard* song I'm Not A Young Man Any More. That's right, A NEW VELVET UNDERGROUND SONG.
pretty good recording, grab it from the link above
1. I'm Not A Young Man Anymore (previously unheard VU song)
2. Guess I'm Falling In Love
3. I'm Waiting For The Man
4. Run Run Run
5. Sister Ray (debut live performance)[/quote:1aae45606b]
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Ööh. Kevättä ilmassa. Pitäisköhän tuota Loadedia viritellä ehkä joku päivä. Paha vaan että levy on kokonaisuutena ihan paska mutta 4 vitun kovaa biisiä. Ja kun kerran boxin cd 5:lla on muutakin kivaa niin ehkä siitä voi jotain kicksei jopa saada.
Heräsin ja olin silleen "voi helevetti oon ollu internetissä kauheessa kännissä"
Offline
[quote:17ab535ffa="Alxity"]Mites Faggylle toimii Berlin?[/quote:17ab535ffa]
Ei Berliniä voi verrata muihin levyihin. Se ei ole äänilevy, vaan instituutio ja neroudessaan ihan omalla tasollaan.
Lähetäm' me poijat pillua jahtaan, kun poissa on hammasrauuuuuat
i'll play my la la shit for you anytime
Offline
[quote:d05602094b="HUIG"]http://sendmedeadflowers.com/2008/02/ve … asium.html
[quote:d05602094b]
It's the ONLY available live stuff from 1967 and has only become available in literally the last two days. Recorded just after the release of The Velvet Underground And Nico and featuring the debut performance of Sister Ray (19 mins long) and the *previously unheard* song I'm Not A Young Man Any More. That's right, A NEW VELVET UNDERGROUND SONG.
pretty good recording, grab it from the link above
1. I'm Not A Young Man Anymore (previously unheard VU song)
2. Guess I'm Falling In Love
3. I'm Waiting For The Man
4. Run Run Run
5. Sister Ray (debut live performance)[/quote:d05602094b][/quote:d05602094b]
Onpa tosiaan hyvälaatunen buutleggi ja hienot piisit, ja vieläpä "uutta materiaalia". Kreisii!
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline