You are not logged in.
Ektron kauppaan ilmestyny freetä (free jazz workshop & dharma quintet). Liekö tykittelyä vai muniinpuhaltelua...?
Määrittele muniinpuhaltelu? Riittääkö jos on helvetisti volaa soitossa? Itse koen että joku AMM on tykittelevämpää kaikessa hissuudessaan kuin joku rutiinilla vedetty fire music. Dharma Quintetin uusintajulkaisut olleet omalla ostolistalla, alkuperäiset menee ihan järjettömissä hinnoissa. Kovaa musaahan tuo.
Olen pieni nalle vain, pullea. Lasten kanssa viihdyn ain. Olen pieni nalle vain, pörheä. Lapset mua rakastaa.
Offline
KZ wrote:Ektron kauppaan ilmestyny freetä (free jazz workshop & dharma quintet). Liekö tykittelyä vai muniinpuhaltelua...?
Määrittele muniinpuhaltelu? Riittääkö jos on helvetisti volaa soitossa? Itse koen että joku AMM on tykittelevämpää kaikessa hissuudessaan kuin joku rutiinilla vedetty fire music. Dharma Quintetin uusintajulkaisut olleet omalla ostolistalla, alkuperäiset menee ihan järjettömissä hinnoissa. Kovaa musaahan tuo.
Ääninäytteitä kaivettuani tilasin ton Dharma quintetin End startingin. Ja kylkeen Heldonia.
Offline
To 26.7. Roihuvuoren Riossa klo 19 Bongo Connotations
Kolmannella Railo -klubilla sukelletaan Thelonious Monkin ainutlaatuisten sävellysten pariin. Monkin musiikkia tulkitsemaan saapuu vapaamman laidan soittajista koostuva Bongo Connotations.
Bongo Connotationsissa kotimaisen vapaan jazzin maanalaisiset kulkijat pääsevät käsiksi pönäkkään svengiin ja keinuvaan grooveen. Bändin ohjelmisto rakentuu Thelonious Monkin musiikin ympärille, mutta mukana kulkee myös free jazzin keskeisiä sävellyksiä Ornette Colemanista Sun Rahan. Oman lisänsä tuovat kahden hienon basistin, Ronnie Boykinsin ja William Parkerin sävelet.
Soittajilla on pitkä, moniulotteinen ja vankka kokemus free jazzin, kokeellisen musiikin ja vapaan improvisaation kentiltä. Bändin taustalla on yhtyeitä kuten Black Motor, Taco Bells, Rauhan Orkesteri, Jooklo Quartet, Pymathon, Sir Trio sekä yhteistöitä lukuisten soittajien kanssa Peter Brötzmannista Peter Evansiin ja Mikko Innasesta Pekka Airaksiseen.
Tero Kemppainen - basso
Simo Laihonen - lyömäsoittimet
Matti Luokkanen - saksofonit
Topias Tiheäsalo - kitara
Jaakko Tolvi - rummut
Tapahtumaan on vapaa pääsy.
let me fall out of the window
with confetti in my hair
Offline
Otis Sandsjön rajatilajazz kurkkaa myös kokeellisen konemusiikin puolelle
Löytyy spotifystä, vaikuttaa aika hyvältä.
Offline
Offline
eiköhän ne tykittelyt ole jossain ihan muualla kuin storyvillessä tai vastaavissa paikoissa.
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Online
Kyllähän sitä jaskaa esitetään kylillä enemmänkin, mutten kyllä lähtis Storyvilleen sen perässä. Ennemminkin pitäisin korvat höröllä Artsyn järkkäilyjen suhteen. Muuten saa tehdä taustatyötä, ettei ajaudu kuuntelemaan geneeristä opistojatsia. Ankeampaa kuin opistojatsin kuunteleminen on pelkästään opistopopin kuunteleminen.
Tenhon sunnuntaijatsit on kuulemma ihan laadukkaita.
Last edited by dadadrlrl (16.09.2018 13:06)
Offline
Offline
bzort glorf bööth
Offline
tuli Miles Davisin Live-Evil tupla hommattua, ja meni heti parhaimmat jazz levyt listani top5:een, ehkä top3:een ... myös Bitches Brew hieno. muutama muukin tuon ajan livejuttu vois olla hommaamisen arvoinen. On the corner oli noita aiemmin ainoa Davisin levy jonka olen kokenut hankkimisen arvoiseksi - syystä etten saanut tarpeeksi infoa noiden muiden psykejazz levyjen olemassaolosta... olin kai saanut kriittisen ensikosketukseni 60-luvun tylsemmästä mastkusta ja unohtanut saman tien koko homman. Musalehdissä on varmaan hehkuteltu ja anyloisoitu enemmänkin, mut en oo sellasiakaan jaksannut selailla.
mitähän muuta mulla siellä top5:ssä olis? vaikea kyl laittaa järjestykseen viittä, mutta kyllä sinne ainakin Alice Coltranea ja Sun Ra:ta menis... ehkä Peter Brötzmann Octetin Machine Gun myös, vaikken olekaan sitä pahemmin kuunnellut, kuin kerran tänä vuonna; vain muistuttaakseni itseäni levyn erinomaisuudesta jonka koin "sattumalta" teininä kun lainasin levyn kirjastosta. Sun Ra:lta ykkösenä ilmeisesti Atlantis... Alicelta vaikeampi... vaan eipä näillä niin väliä. Jos tälläsen sumean "melkein listan" tähän siis jättää.
Last edited by ba (28.12.2018 23:08)
Offline
KZ wrote:^Pharoah Sanders tietty?
aivan . sen olin jo tuonne kirjoittamassa, mutta koska mieleeni ei tullut yhtäkään levyä erityisesti, niin jätin kirjoittamatta.
no pharoah + john coltrane, mitä muuta edes vois olla?
Offline
psykokarkki wrote:+ john coltrane, mitä muuta edes vois olla?
mulla ei oo muistikuvaa mistään erityisen erikoisesta john coltrane levystä. hehkutusta riittää, mutta mikään ei oo jääny mieleen erinomaisena.
a love supreme? jos ei tehoo ni sun ship rokkaa, interstellar space pelkkää rumpuu ja fonii, meditations soimaan ja ei nukuta, kunnon hullua tuuttausta (pharoah mukana), om jos haluu iha sika vapaata happoilua tai sit joku live, esim. olatunji, kylä lähtee
Offline
a love supreme? jos ei tehoo ni sun ship rokkaa, interstellar space pelkkää rumpuu ja fonii, meditations soimaan ja ei nukuta, kunnon hullua tuuttausta (pharoah mukana), om jos haluu iha sika vapaata happoilua tai sit joku live, esim. olatunji, kylä lähtee
Interstellar, meditations, om lienee parhaat freetykittelyt.
voishan näitä taas tsekkailla. ihan sellaset pää-punasena-tuuttaukset freejazzin saralla ei jaksa innostaa - sitä tuntuu olevan ihan liikaa, ja kuullostaa omiin korviini aina melko samalta (ja stressaavaltakin), eikä liiemmin kiinnosta tunnelmalliset melodia-himmailutkaan. Om oli muistaakseni osittain hyvä.. mut kokonaisuus jätti kylmemmäksi.
mut jeps... kokeillaan taas.
Offline
Koklaa ba Coltranelta Olé. Tavallaan vielä kiinni perusjaskassa (ts ei sitä tuuttausfreetä) mutta tuolla alkoi intiavaikutteet tulemaan josakin määrin mukaan. Tosi paljon toistoon perustuvaa modaalista "jumitusta". Huikea levy.
Viime aikoina kuunnellut Coltranelta eniten Red Garland/Paul Chambers ajan levyjä 50-luvun loppupuolelta. Ihanaa musaa.
Last edited by Uudet housut ja paita (29.12.2018 23:23)
Offline
Ja Coltranelta alunperin hylätty kvartettinauhotus First Meditations > Meditations.
Kvartetti oli tuossa vaiheessa ja ton ajan jatsikontekstin huomioon ottaen harvinaisen pitkään yhdessä soittanut bändi ja se kuuluu, ihan suvereenia musaa. Ei sinällään pois ite Meditationsin hyvyydestä.
Last edited by Uudet housut ja paita (29.12.2018 23:17)
Offline
Ei taida Tranen kataloogista löytyä matskua, joka rimmaisi Milesin voodoorokkiin tai Alicen harpun helkyttelyyn. Kaivoin esille Avant-Garden, jossa Coltrane soittelee Ornetten kavereiden kanssa Ornette-biisejä, mutta tuntuu olevan hieman pihalla Ornetten aivoituksista. Kyllä Ornette itse taituroi biisinsä parhaiten Denardon rumpaloimana.
Pharoah Sandersilta löytyvät Message From Home ja Save Our Children voisivat olla tsekkaamisen arvoisia sisältäen aika voimakkaita biisejä etnosävyillä Bill Laswellin tuotantotyyliin tehtynä, mutta myös kovaa Sandersin tenorismia.
Harvoin meikäläinen vänkyrä on niin samaa mieltä kuin nimimerkki Uhp:n kanssa. Tosiaan Olé on Atlantic-kauden helmi ja First Meditations on mainio. Samoin myös lukuisat Prestige-kauden levyt ovat järjestään hyviä, vaikkapa Soultrane ja Traneing In.
Hiljattain ilmestynyt Kultaisen Kvartetin 'kadonnut albumi' Both Directions At Once on myös yllättävän hyvää kuunneltavaa.
Offline
kuuntele ba weather reportin sweetnighter jos kerran 70-luvun miles maistuu! + muut 70-luvun alun levytykset.
herbie hancockilla myös miles-henkistä matskua esim sextantilla ja crossingsilla
Last edited by ydinaukio (31.12.2018 12:39)
Offline
Olikos Wiren vuoden levyksi valitusta "Sons of Kemet - Your Queen Is A Reptile" vielä puhetta? Parin kuuntelun perusteella menee kyllä hankintalistalle, ehkä myös omalle vuosilistalle top kymppiin.
Last edited by kumpiseta (31.12.2018 14:30)
Offline
Kuuntelin tuossa On The Corneria ja on se niin omalaatuisensa, että vaikea löytää vertaista. On The Corner sessioboxi on varmaan lähinnä sekä tietysti koko sähköMilesin tuotanto.
Hienot Weather Reportin alkupään ja Hancockin levyt taitavat olla liian rytmikkäitä. Monotonisen maalailun mestari, Bill Laswell, on improvisoinut samanhenkisten kavereidensa, Derek Bailey, Fred Frith, Sonny Sharrock, kanssa New Yorkissa 1981 melko samanlaista matskua. James Blood Ulmer on yleensä pettämätön rajojejn rikkoja, Free Lancing.
Poppispuolelta löytyy Canin Tago Mago, PIL:in Metal Box tai Pop Groupin Y.
ECM on takuuvarma merkki eteerisemmässä haahuilussa. Terje Rydpal.
Last edited by geffelson (31.12.2018 18:48)
Offline
Koklaa ba Coltranelta Olé. Tavallaan vielä kiinni perusjaskassa (ts ei sitä tuuttausfreetä) mutta tuolla alkoi intiavaikutteet tulemaan josakin määrin mukaan. Tosi paljon toistoon perustuvaa modaalista "jumitusta". Huikea levy.
olen tainut sun kanssa tästä aiheesta joskus aiemminkin jutella, ja muistaakseni tuon Olén mainitsit jo silloin, ja muistelen että sen jopa kuuntelin ja tykkäsin. Uuteen kuunteluun se siis pian.
Ja Coltranelta alunperin hylätty kvartettinauhotus First Meditations.
OK, katotaan tämäkin.
geffelson & ydinaukio - OK, Kiitos vinkeistä! Pistän kuuntelulistalle.
Offline