You are not logged in.
younger than yesterday ja notorious byrd brothers
En osaa vieläkään päättää, kumpi näistä oikein on se parempi
This must be what jail / I will scratch
Offline
[quote:d9446fcb96="psykokarkki"]younger than yesterday ja notorious byrd brothers [/quote:d9446fcb96]
En osaa vieläkään päättää, kumpi näistä oikein on se parempi
Notorious..just ja just. Äänestin Fifth Dimensionia kuitenkin
Heräsin ja olin silleen "voi helevetti oon ollu internetissä kauheessa kännissä"
Offline
[quote:0b6c88e5e6="psykokarkki"]younger than yesterday ja notorious byrd brothers [/quote:0b6c88e5e6]
En osaa vieläkään päättää, kumpi näistä oikein on se parempi
Helppo. Younger than yesterday on paras.
Offline
Younger Than Yesterday on aina mulle ollut kirkas ykkönen. Luulen että Pilkekin tykkäis. Levyssä on psykedeliaa just sen verran mausteena, että muuten poppimaiset biisit kuulostavat taianomaisilta.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
5th Dimensionia syö pahasti se näiden tulkinta Hey Joesta. Ei lähde yhtään. Äsken kuunneltiin illallisen taustamusiikkina Ballad of Easy Rideria, sekin on monella tapaa ihan hyvä pläjäys.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
5th Dimensionia syö pahasti se näiden tulkinta Hey Joesta. Ei lähde yhtään. Äsken kuunneltiin illallisen taustamusiikkina Ballad of Easy Rideria, sekin on monella tapaa ihan hyvä pläjäys.
Ihan niin kuin mun naapuri olis soittanut tuota vähän aikaa sitten..
Heräsin ja olin silleen "voi helevetti oon ollu internetissä kauheessa kännissä"
Offline
[quote:c64a8350cc="Neuvostoliitto"]5th Dimensionia syö pahasti se näiden tulkinta Hey Joesta. Ei lähde yhtään. Äsken kuunneltiin illallisen taustamusiikkina Ballad of Easy Rideria, sekin on monella tapaa ihan hyvä pläjäys.[/quote:c64a8350cc]
Ihan niin kuin mun naapuri olis soittanut tuota vähän aikaa sitten..
Naapuritaloon on parisataa metriä, eikä kuunneltu ihan niin lujaa. Naapurin äijä on kyllä iloinen muurarimies, sopisi Bricolle koska muurareilla on aina hyviä juttuja.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
[quote:c442d81e59="Bricolage"][quote:c442d81e59="Neuvostoliitto"]5th Dimensionia syö pahasti se näiden tulkinta Hey Joesta. Ei lähde yhtään. Äsken kuunneltiin illallisen taustamusiikkina Ballad of Easy Rideria, sekin on monella tapaa ihan hyvä pläjäys.[/quote:c442d81e59]
Ihan niin kuin mun naapuri olis soittanut tuota vähän aikaa sitten.. [/quote:c442d81e59]
Naapuritaloon on parisataa metriä, eikä kuunneltu ihan niin lujaa. Naapurin äijä on kyllä iloinen muurarimies, sopisi Bricolle koska muurareilla on aina hyviä juttuja.
No sitten et ole seinänaapuri kai ja nyt jos tulkitsen oikein niin Bricoa luullaan tytöksi mutta eipä ole asia tällä tavalla
Heräsin ja olin silleen "voi helevetti oon ollu internetissä kauheessa kännissä"
Offline
Ei, väärin tulkitsit nyt kyllä! Ihan miespuolisena olen pitänyt saatana! Tarkoitin että muurarinammatti sopisi Bricon persoonaan.
Muurarit on reteitä sällejä.
Schnabel Ralf, kai kannatat sä viittä vuotta/
suunnitelmataloudessa lepää kansanvoima/
Kommunismissa ei vikaa oo vaan ihmisissä/
tuskin pois pääsen täältä konsanaan
Offline
[quote:2bc3e9b032="Neuvostoliitto"]Ei, väärin tulkitsit nyt kyllä! Ihan miespuolisena olen pitänyt saatana! Tarkoitin että muurarinammatti sopisi Bricon persoonaan.
Muurarit on reteitä sällejä. [/quote:2bc3e9b032]
Teologian opiskelija olen, sosiaalietiikka ja uskonnonfilosofia pääaineena eli aika toisessa päässä skaalaa liikun :cool: Ruumillinen työ on kyllä jotain mistä pidän paljonkin, nim. heinätöissä ekan kerran 3-vuotiaana.
Mut takas topiciin hetkeksi: piti kuunnella tuo Notorious Byrds Brothers pitkästä aikaa ja sehän oli paljon kovempi kuin muistin. Just loistavia lyhyitä vetoja. Pitää ehkä tuo Younger Than Yesterdaykin vielä tänä iltana tai huomenna aamulla kuunnella.
Heräsin ja olin silleen "voi helevetti oon ollu internetissä kauheessa kännissä"
Offline
oli kyl aika mötkö ku ostin tän 76 julkastun gatefoldtuplan jossa Sweetheart of the Rodeo ja Notorious Byrd Brothers. ekaks meni et jahas kantria ja NBB vaan soimaan mut nyt molemmat kuulostaa parhaalta ikinä ja aivan liian lyhyiltä
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Eix Genelle oo omaa topiccia! Mitä ihmettä.
No tässä on harvinainen ja hyvä veto.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Genen suosituksesta tutustuin myös Gene Clarkin soolotuotantoon. No Otherilta löytyi heti ainakin yksi aivan täydellinen biisi eli Strenght Of Strings. Ja olihan siellä muitakin hienoja biisejä Stringien Voiman lisäksi...
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Upea yhtye
^^ Hyvä levy
bzort glorf bööth
Offline
Pistetäänpä jotain mietintöjä levyistä. Ekaa en vielä omista, joten sen skippaan
Levy alkaa (nimibiisi) Pete Seeger-lainalla, joka runsaasta soitostaan huolimatta jaksaa ilahduttaa korvia ja sydäntä. Kolmosbiisinä kuultava Gene Clarkin Set You Free This Time on kenties levyn huippuhetki, mutta koko A-puoli on aivan täydellistä kitarahelinäfolkkia. Psykedeliavaikutteita ei vielä kauheasti ole mukana, mutta se ei mitään haittaa. Vinyylipainoksen kansiteksteistä saa sellaisen kuvan, että Gene Clark olisi soittanut levyllä vain tamburiinia eikä esim. biisien kirjoittajista mainita mitään.
Vaikka Byrds yleensä tekikin laadukkaita kovereita eivät B-puoliskon Satisfied Mind ja Oh! Susannah yllä aivan samaan parhauteen kuin A-puoli. Bändin omat kappaleet ja Dylan-lainat The Times They Are a-Changin' ja It's All Over Now, Baby Blue pitävät kuitenkin tason korkealla. Tähtinä ilmaistuna sellaiset ****½. Täydet viisikään eivät ole kaukana.
Last edited by Alxity (14.10.2011 09:07)
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
A-puoli jälleen parhautta. I See You tarjoaa jo hieman maistiaisia Eight Miles Highn jazz-vaikutteista kitaroinnista. A-puolen päättävä I Come and Stand at Every Door on sinällään melko erikoinen laina, koska lyriikka on turkkilaisen Nâzım Hikmetin käännösteksti. Muutoinkin sanoitus on huomattavasti synkempi kuin Byrdsillä ehkä yleensä. Kokonaisuuteen biisi sopii kuitenkin hienosti ja osoittaa bändin kyenneen hakea vaikutteita myös kauempaa.
B-puoli lähtee käyntiin ehkä Byrdsin hienoimmalla biisillä eli Eight Miles Highlla, johon ainakaan minä en ole vielä onnistunut kyllästymään. Kitarointi on jotain uskomattoman hienoa ja aikanaan varmasti uraauurtavaa. Heti perään kuullaan kuitenkin levyn auttamattomasti heikoin esitys, (ilmeisesti) jonkinlainen 60-luvun psykedeliarokin pakkotoisto Hey Joe. Sovitus on kuitenkin sen verran byrdsmäinen ettei biisi nyt täysin pilaa tunnelmaa, mutta veikkaampa että herrojen sävelkynästä olisi irronnut aika helposti parempikin täytebiisi. Captain Soulissa liikutaan sitten blues-fiiliksissä ja huuliharppuakin kuullaan. Levyn päättävä 2-4-2 Fox Trot (The Lear Jet Song) esittelee kuulijalle erilaisia futuristisia soundeja. Kaikenkaikkiaan Fifth Dimension on täyttä parhautta Eight Miles Highiin saakka ja senkin jälkeen vielä ihan kelvollista. EP:nä kyseessä olisi täydellinen levy, mutta albumimitassa ehkä jälleen ****½ suoritus.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Oon sitä mieltä, että Turn! Turn! Turn! on yksi maailman hienoimmista biiseistä ja vielä oikein superhitti, joka tekee tästä jotenkin vielä ihmeellisemman asian.
Offline
luinpa ajankuluksi topikin läpi. onko pilke sittemmin hankkinut lisää byrdsiä ja miltä meno maistui?
alxityn seuraavaa asiakirjoitusta odotellessa
muuten olen sitä mieltä että younger than yesterday ja notorious byrd brothers on ne parhaat :spam:
Offline
No nyt seuraa jatkoa:
Sarjassamme epämyyviä levynkansia 60-luvulta Younger Than Yesterday pärjää vahvasti. Onneksi tälläkin kertaa vaisun näköisen kannen alta kuoriutuu hieno levy. Jos Turn! Turn! Turn! oli Byrdsin "folk"-levy ja Fifth Dimension "jazz"-levy niin Younger Than Yesterdaylla esiin alkavat nousta kantrivaikutteet. Kovin selkeästi ne eivät kuitenkaan vielä tässä vaiheessa ole esillä, mutta esim. Time Betweenillaa The Girl with No Namella ne selvästi nousevat esille. Psykedeliakin on kuitenkin läsnä jatkuvasti ja parhaiten se tulee esille Thoughts and Wordsin vingutushuminaloppusoolossa sekä C.T.A..102:n lopun (muistaakseni DBGenen sanoin) "kuningasideassa" eli lopun puhehassuttelussa. Mind Gardensista tulee mieleen jopa hieman Animal Collective. Itse en alkuun biisistä niin kauheasti innostunut, mutta eipä se toisaalta mikään huonokaan ole ja omalla tavalla varmaan edityksellinen. My Back Pages on mielestäni Byrdsin paras Dylan-koveri ja muutoinkin upea biisi. Why lopettaa upean levyn hienosti. Kestoltaan Younger Than Yesterday on vain 35 min ja 29 sek, mikä toki sinällään on usein aivan riittävä kesto, mutta tällä kertaa olisin voinut moista parhautta kuunnella hieman pidempäänkin. Tämän vuoksi suon levylle vain kolme ja puol... eiq jne. Viiden tähden levyhän meillä tässä on *****.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
60-luku oli kummaa aika. Ainakin Beatles ja Doors onnistuivat lähes vastoin kaikkia todennäköisyyksiä saamaan kasaan hienot lopetuslevyt monenlaisista ongelmista huolimatta ja taitaapa Loven Forever Changeskin olla aika epävakaalta pohjalta syntynyt. Myös The Notorious Byrd Brothersin aikana kaksi bändin jäsentä lähti bändistä ja vaikka en nyt aivan varmaksi menekään vannomaan muistelisin ettei Rodeomussukka enää ilahduttanut sydäntäni samalla tavalla kuin Byrdsin aiemmat levyt. Tavallaan The Notorious Byrd Brothersia voitaneen siis pitää psykedelia-folk-Byrdsin viimeisenä levynä.
Vaikka levyllä muutoin kuuluukin kantrin ja psykedeliarockin kohtaaminen, avausbiisi Artificial Energyn torvet tuovat mieleen lähinnä soulin. Biisi erottuu äänimaailmansa osalta aika selvästi bändin aiemmasta kitaravetoisemmasta tuotannosta. Kansivihon mukaan mukana pitäisi olla myös jokin hienovarainen Ticket To Ride-kunnianosoitus en olisi sitä ikimaailmassa itse tajunnut (ehkä se yksi stemma, vai onkaan tuo vähän mieleen "my bady don't care "jne kohdan). Goin' Backilla kuullaan sitten taas tuttuja helinäkitaroita ja koveroidaan Dylanin sijaan vaihteeksi Carole Kingia/Gerry Goffinia. Tämä ei ilmeisesti Crosbylle sopinut, mutta mies löysikin sitten itselleen toisen ilmaisukanavan CSN(&Y):stä. Näin jälkikäteen täytyy vain olla tyytyväinen, ettei Byrds jättänyt kyseistä koveria tekemättä, sillä kyseessä taitaa olla yhteen paras koveri. Natural Harmonylla jatsataan sitten alkupään Zombiesin hengessä ja Draft Morningilla esitellään torvisoittukunta jo paljon ennen PJ Harveyta. Toinen merkillepantava asia biisissä on hieno bassokuvio. Wasn't Born to Follow on levyn toinen King/Goffin-koveri ja yhdistelee jälleen levyn kahta pääelementtiä: kantria ja psykedeliaa. Get to Yousta mieleen jäävät hienot jouset. Biisi näyttää olevan merkattu osittain myös Gene Clarkin nimiin, vaikkei mies enää hetkeen bändissä ollutkaan. Ilmeisesti kyseessä on sitten jokin vasta tuossa vaiheessa levytetty, mutta aiemmin tehty biisi. Nopea selaus netistä ei valaissut asiaa.
Change Is Nowta levyn kansivihko kuvailee linkiksi (bändin) kahden aikakauden välille. Mukana on sekä psykedeelistä kitarointia, että kantria. Jälkimmäistä kuullaan myös seuraavassa biisissä. Tribal Gathering kertoo ilmeisesti hippien kokoontumisesta, joka vetosi Crosbyyn. Dolphin's Smile alkaa repsäyttävästi kun Roger McGuinn imitoi 12-kielisellään delfiinien huutoa. Space Odyssey on Bydsin näkemys avaruuseikkailusta (ennen Kubricin leffaa) ja samalla varsinaisen levyn viimeinen biisi. Jälleen kerran levyllinen hienoa musiikkia ja viisi tähteä on oikeus ja kohtuus *****.
Last edited by Alxity (15.10.2011 14:21)
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
asiakirjoitusta
bzort glorf bööth
Offline
psykokarkki wrote:younger than yesterday ja notorious byrd brothers
En osaa vieläkään päättää, kumpi näistä oikein on se parempi
tää on kyllä jonkinmoinen ikuisuusongelma. ehkä kevyesti olen kallistumassa notoriouksen puoleen, koska goin' back, draft morning ja tribal gathering, mutta paha sanoa varmasti. toisaalta hieman tökkii, että esim. vika biisi space odyssey on hieman lässähtävä päätös albumille, tuosta aiheesta olis saanu paremmankin biisin varmasti aikaan, ja toisaalta avauksen artificial energykään ei mielestäni ole mikään suuri klassikko.
Offline
^ ikuisuusongelmani kääntyi jälleen uuteen suuntaan kun laitoin younger than yesterdayn vinyylisoittimeen, ei herranjumala miten hyvää muzaa
Offline
Offline