You are not logged in.
Offline
Erityisen mieleenpainuvaa oli tunnusmusiikki...eiq
Oli erittäin jees. Enpä usko, että on toista romaania, josta voisi sanoa yhtä vaivattomasti, että tämä on täydellinen romaani. Ei tullut vastaan ylimääräistä lausetta. Tarina on melko tavallisen miehen elämä alusta loppuun. Sai ajattelemaan sitä, että olen itse kokenut tuon saman, noussut maalaisjunttilasta maailmanmiäheksi ja siinä yliopistolla on ollut varsin tärkeä merkitys. Eipä ole tuotakaan tullut aiemmin ajateltua.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Sai ajattelemaan sitä, että olen itse kokenut tuon saman, noussut maalaisjunttilasta maailmanmiäheksi ja siinä yliopistolla on ollut varsin tärkeä merkitys.
Paras kirja ja paras kommentti!
Last edited by lintumies (12.11.2018 16:17)
Offline
Tapani Maskula (toim. Juri Nummelin)
Intohimosta elokuvaan valitut elokuvakritiikit 19602010-luvuilta
Lapsena tykkäsin seurata kun kanat paistuivat isossa karusellissa kaupan lihatiskillä.
Offline
luin jo, oli erinomainen!
nyt sit tätä
ja tätä
Oikean rytmin kiinni saan iskelmä lol alkaa kiinnostaa hehe
Jotain tanssin bez eiq ja fall joo.
Offline
Michael Moorcockin Elric-saagaa.
Nii, fantasia voi olla jotain muutakin kuin Tolkien-larppausta. Tietty tässäkin on useita genreen liittyviä ongelmakohtia esim. ja etenkin yksipuoliset naishahmot, mutta tää johtuu mun mielestä lähinnä siitä, että ajat ovat olleet mitä ovat ja genre vielä aika visusti kiinni pulp-estetiikassa. Tässä aika painava tekijä matskun puolesta on esim. se, että Tolkienin emämokat loistavat poissaolollaan.
Internetin kriitikot väittävät että tästä estetiikasta se GoT:kin kumpuaa. Mene ja tiedä kun en ole lukenut enkä seurannut.
Mikä tässä ilahduttaa on proosa, jossa mennään kutakuinkin suoraan asiaan, sen sijaan että pohjustetaan, haahuillaan ja angstaillaan kymmentä lukua putkeen, painostava ja ajoittain suht väkivaltainenkin tunnelma ja ajoittainen totaalinen psykedelisyys. On kärsivistä ja rääkyvistä raadoista koostuvia meriä, identiteetin hälvenemistä for the greater good, epätoivoisimpien hetkien keskellä kunnon trippailua ja mitähän vielä.
Ottaen huomioon, miten yhteneväiseen ja kovaan ääneen sarjan pienehkö fanilauma ylistää, on Moorcockin saatavuus yleensä on Suomessa aika kiven alla. Saagan sisäisen kronologian ensimmäinen osa on suomennettu, muttei ilmeisesti saavuttanut minkäänlaista suosiota (joka jäi itseä teininä tuon suomennoksen luettuani vituttamaan huolella, tuota kun olisi aika mielellään lukenut lisää). Muuta Moorcockia toki on suomennettu.
Nyt kyn on kolmekymppisenä taas sinut sisäisen nörttinsä kanssa, niin katsoin sopivaksi ajaksi ottaa haltuun, vaikka sitten netistä tilaamalla. Ei harmita. Hyviä lukukokemuksia nämä.
AudibleRealmsin erinomaisesti toimiva äänikirja sarjan toisesta (tai kolmannesta?) osasta Sailor on the Seas of Fate löytyy YouTubesta. Voin suositella.
Offline
Mulla oli aikoinaan tähän Elricin maailmaan sijoittuva Stormbringer -roolipeli, joka katosi jonnekin. RIP
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Mulla oli aikoinaan tähän Elricin maailmaan sijoittuva Stormbringer -roolipeli, joka katosi jonnekin. RIP
smaa
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Michael Moorcockin Elric-saagaa.
Nii, fantasia voi olla jotain muutakin kuin Tolkien-larppausta. Tietty tässäkin on useita genreen liittyviä ongelmakohtia esim. ja etenkin yksipuoliset naishahmot, mutta tää johtuu mun mielestä lähinnä siitä, että ajat ovat olleet mitä ovat ja genre vielä aika visusti kiinni pulp-estetiikassa. Tässä aika painava tekijä matskun puolesta on esim. se, että Tolkienin emämokat loistavat poissaolollaan.
Internetin kriitikot väittävät että tästä estetiikasta se GoT:kin kumpuaa. Mene ja tiedä kun en ole lukenut enkä seurannut.
Mikä tässä ilahduttaa on proosa, jossa mennään kutakuinkin suoraan asiaan, sen sijaan että pohjustetaan, haahuillaan ja angstaillaan kymmentä lukua putkeen, painostava ja ajoittain suht väkivaltainenkin tunnelma ja ajoittainen totaalinen psykedelisyys. On kärsivistä ja rääkyvistä raadoista koostuvia meriä, identiteetin hälvenemistä for the greater good, epätoivoisimpien hetkien keskellä kunnon trippailua ja mitähän vielä.
Ottaen huomioon, miten yhteneväiseen ja kovaan ääneen sarjan pienehkö fanilauma ylistää, on Moorcockin saatavuus yleensä on Suomessa aika kiven alla. Saagan sisäisen kronologian ensimmäinen osa on suomennettu, muttei ilmeisesti saavuttanut minkäänlaista suosiota (joka jäi itseä teininä tuon suomennoksen luettuani vituttamaan huolella, tuota kun olisi aika mielellään lukenut lisää). Muuta Moorcockia toki on suomennettu.
Nyt kyn on kolmekymppisenä taas sinut sisäisen nörttinsä kanssa, niin katsoin sopivaksi ajaksi ottaa haltuun, vaikka sitten netistä tilaamalla. Ei harmita. Hyviä lukukokemuksia nämä.
AudibleRealmsin erinomaisesti toimiva äänikirja sarjan toisesta (tai kolmannesta?) osasta Sailor on the Seas of Fate löytyy YouTubesta. Voin suositella.
Niin paljon kuin Moorcockista itsekin tykkään, niin on pakko sanoa että etenkin noi sen miekka&magia-jutut on omaperäisyydestään huolimatta oikein todella senttarikamaa ja toisteisuus (Moorcockillahan oli näille semmonen kaava, jonka avulla pysty kirjottamaan kamaa nopeesti ja paljon ilman sen kummempia suunnitelmia) iskee kasvoille varsin nopeesti, joten suosittelen lukemaan sillai säästellen, ei liikaa kerralla. Eternal Champion -juttujahan meinaan piisaa sitten ihan helvetisti jahka Elricit on luettu.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
dadadrlrl wrote:Michael Moorcockin Elric-saagaa.
Nii, fantasia voi olla jotain muutakin kuin Tolkien-larppausta. Tietty tässäkin on useita genreen liittyviä ongelmakohtia esim. ja etenkin yksipuoliset naishahmot, mutta tää johtuu mun mielestä lähinnä siitä, että ajat ovat olleet mitä ovat ja genre vielä aika visusti kiinni pulp-estetiikassa. Tässä aika painava tekijä matskun puolesta on esim. se, että Tolkienin emämokat loistavat poissaolollaan.
Internetin kriitikot väittävät että tästä estetiikasta se GoT:kin kumpuaa. Mene ja tiedä kun en ole lukenut enkä seurannut.
Mikä tässä ilahduttaa on proosa, jossa mennään kutakuinkin suoraan asiaan, sen sijaan että pohjustetaan, haahuillaan ja angstaillaan kymmentä lukua putkeen, painostava ja ajoittain suht väkivaltainenkin tunnelma ja ajoittainen totaalinen psykedelisyys. On kärsivistä ja rääkyvistä raadoista koostuvia meriä, identiteetin hälvenemistä for the greater good, epätoivoisimpien hetkien keskellä kunnon trippailua ja mitähän vielä.
Ottaen huomioon, miten yhteneväiseen ja kovaan ääneen sarjan pienehkö fanilauma ylistää, on Moorcockin saatavuus yleensä on Suomessa aika kiven alla. Saagan sisäisen kronologian ensimmäinen osa on suomennettu, muttei ilmeisesti saavuttanut minkäänlaista suosiota (joka jäi itseä teininä tuon suomennoksen luettuani vituttamaan huolella, tuota kun olisi aika mielellään lukenut lisää). Muuta Moorcockia toki on suomennettu.
Nyt kyn on kolmekymppisenä taas sinut sisäisen nörttinsä kanssa, niin katsoin sopivaksi ajaksi ottaa haltuun, vaikka sitten netistä tilaamalla. Ei harmita. Hyviä lukukokemuksia nämä.
AudibleRealmsin erinomaisesti toimiva äänikirja sarjan toisesta (tai kolmannesta?) osasta Sailor on the Seas of Fate löytyy YouTubesta. Voin suositella.
Niin paljon kuin Moorcockista itsekin tykkään, niin on pakko sanoa että etenkin noi sen miekka&magia-jutut on omaperäisyydestään huolimatta oikein todella senttarikamaa ja toisteisuus (Moorcockillahan oli näille semmonen kaava, jonka avulla pysty kirjottamaan kamaa nopeesti ja paljon ilman sen kummempia suunnitelmia) iskee kasvoille varsin nopeesti, joten suosittelen lukemaan sillai säästellen, ei liikaa kerralla. Eternal Champion -juttujahan meinaan piisaa sitten ihan helvetisti jahka Elricit on luettu.
Tän kyllä pannut merkille ja oikeastaan jokaisen Elricin jälkeen on tehnyt mielikin lueskella jotain muuta. Onhan toi nyt oman mielenterveyden kannalta ihan fiksuakin, ettei jumiudu liikaa johonkin yhteen juttuun. Tuli huomattua toissavuonna Loce & Rocketsin kanssa (kun jonkun vuoden ajan en lukenut about mitään muuta) ja tänä vuonna Lovecraftin kanssa. Välillä on vaan kova tendenssi jumiutua fanipäissään johonkin, vertautuu kyllä musadiggailuun.
Mut paras juttu tänä vuonna on tosiaan toi lukuharrastuksen lähteminen uuteen nousuun jahka tosta Lovecraftsuosta pääsi eteenpäin.
Offline
Kuvaus siitä, mitä on elämä: yhdentekevää, pientä, sipsipitoista ja pakkomielteiden kanssa diilaamista. Oli tosi hyvä! Kirja on sopivassa kohdassa kevyen chick lit -tyyppisen kirjallisuuden ja Hirveän syvällisen maailmankirjallisuuden välisellä janalla. Tykkäsin tästä paljon enemmän kuin esim Henriikka Rönkkösen uusimmasta kirjasta, joka oli astetta hulvattomampi ja kevyempi. Savonlahden huumorintaju mätsää omaani. Nauroin ääneen monessa kohtaa.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Offline
https://im.mtv.fi/image/7061110/portrai … uuttuu.jpg
Kuvaus siitä, mitä on elämä: yhdentekevää, pientä, sipsipitoista ja pakkomielteiden kanssa diilaamista. Oli tosi hyvä! Kirja on sopivassa kohdassa kevyen chick lit -tyyppisen kirjallisuuden ja Hirveän syvällisen maailmankirjallisuuden välisellä janalla. Tykkäsin tästä paljon enemmän kuin esim Henriikka Rönkkösen uusimmasta kirjasta, joka oli astetta hulvattomampi ja kevyempi. Savonlahden huumorintaju mätsää omaani. Nauroin ääneen monessa kohtaa.
Offline
Jatketaan "kommunismi"-linjalla
lainasin tän just
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Erityisen mieleenpainuvaa oli tunnusmusiikki...eiq
Oli erittäin jees. Enpä usko, että on toista romaania, josta voisi sanoa yhtä vaivattomasti, että tämä on täydellinen romaani. Ei tullut vastaan ylimääräistä lausetta. Tarina on melko tavallisen miehen elämä alusta loppuun. Sai ajattelemaan sitä, että olen itse kokenut tuon saman, noussut maalaisjunttilasta maailmanmiäheksi ja siinä yliopistolla on ollut varsin tärkeä merkitys. Eipä ole tuotakaan tullut aiemmin ajateltua.
Laitoin Stonerin varaukseen ylläolevan perusteella ja nyt sain sen luettua. Kirja vaikutti alkuun vain ihan ookoolta, mutta lopulta oli erinomainen. Itse en ole ollut maalaisjuntti, maailmanmies tai yliopistopiireissä, mutta samaistuin muihin aiheisiin.
Offline
ihan kiinnostavaa self-help -kirjallisuutta.
Last edited by jookcha (19.03.2019 14:36)
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Rosa Liksom: Hytti nro 6
Juho Kuosmanen tekee tästä elokuvan, siksi tuli tartuttua tähän. Kuvaukset alkaa vissiin ens talvena.
Offline
Päättäkää mun puolesta seuraava kirja. Vaihtoehdot: Blavatskyn Teosofian avain tai Juha Hurmeen Niemi.
heitän kolikolla, blavatsky klaava, hurme kruuna, hetkinen...
EDIT: klaava tuli, lue blavatsky eka
Offline
KZ wrote:Päättäkää mun puolesta seuraava kirja. Vaihtoehdot: Blavatskyn Teosofian avain tai Juha Hurmeen Niemi.
heitän kolikolla, blavatsky klaava, hurme kruuna, hetkinen...
EDIT: klaava tuli, lue blavatsky eka
Päätinkin toisin, Niemi on sopiva kirja näin suomen kesään.
Offline
psykokarkki wrote:KZ wrote:Päättäkää mun puolesta seuraava kirja. Vaihtoehdot: Blavatskyn Teosofian avain tai Juha Hurmeen Niemi.
heitän kolikolla, blavatsky klaava, hurme kruuna, hetkinen...
EDIT: klaava tuli, lue blavatsky eka
Päätinkin toisin, Niemi on sopiva kirja näin suomen kesään.
Hyvä valinta
Offline
Aloin illalla lukea hararin homo Deus, huomisen lyhyt historia -kirjaa, ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa, tosin päässä alko soimaan falcoa mukaellen fuck me homo deus
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Aloin illalla lukea hararin homo Deus, huomisen lyhyt historia -kirjaa, ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa, tosin päässä alko soimaan falcoa mukaellen fuck me homo deus
Hyvä kirja tuokin. Pitää se tuosta seuraavakin hartsu lukea.
Niemi ei olekaan ihan läpeensä niin mielenkiintjoinen kuin alku. Keskiaika osasto ei kiinnosta niin paljoa ja siihen käytetään melko paljon sivuja. Ja vanhat runot etc. eivät valitettavasti anna minulle mitään, ei yhtään mitään. Pidän kuitenkin kirjasta, vielä on loppuosa jäljellä. Tänä vuonna ollut selvästi löysempi lukutahti.
Offline
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline