You are not logged in.
stratum wrote:On Fire > Today > This Is Our Music
.Tuo on järjestys minullakin. Poikkeavista mielipiteistä puheen ollen, poimin hyllystä mieluummin Lunan levyjä kuunteluun.
Ainakin Penthouse on tosi hyvä, samaa tasoa Galaxie-levyjen kanssa. Muuten Lunan kuuntelu on jäänyt harmittavan vähälle, levyjä ei ole tuntunut saavan mistään, kovin helposti ainakaan.
Damon & Naomiakin olen jonkin verran kuunnellut. Se jää ehkä enemmän ihan kiva -asteelle, mutta ihan mielellään sitäkin joskus kuuntelee.
Offline
metsäkukkia54 wrote:stratum wrote:On Fire > Today > This Is Our Music
.Tuo on järjestys minullakin. Poikkeavista mielipiteistä puheen ollen, poimin hyllystä mieluummin Lunan levyjä kuunteluun.
Ainakin Penthouse on tosi hyvä, samaa tasoa Galaxie-levyjen kanssa. Muuten Lunan kuuntelu on jäänyt harmittavan vähälle, levyjä ei ole tuntunut saavan mistään, kovin helposti ainakaan.
Damon & Naomiakin olen jonkin verran kuunnellut. Se jää ehkä enemmän ihan kiva -asteelle, mutta ihan mielellään sitäkin joskus kuuntelee.
Mulla nuo Lunat on cd:nä, paitsi Rendezvousia en tosin omista ollenkaan. Penthouse noista varmaan onkin se paras, mutta itselle Pup Tent on muodostunut kuitenkin tärkeimmäksi. Tuohon voi olla niinkin yksinkertainen syy, että Pup Tent oli eka tutustuminen bändiin. Kuluneella viikolla törmäsin ulkomailla Bewitched-vinyyliin, jonka jätin jostain kumman syystä ostamatta. Eipä noita kyllä vinyylinä ole muuten näkynyt lukuun ottamatta sitä viimevuotista "paluulevyä".
Damon & Naomia en ole levyltä kuunnellut ollenkaan. Kutosen keikasta kyllä muistaakseni tykkäsin.
Offline
stratum wrote:metsäkukkia54 wrote:stratum wrote:On Fire > Today > This Is Our Music
.Tuo on järjestys minullakin. Poikkeavista mielipiteistä puheen ollen, poimin hyllystä mieluummin Lunan levyjä kuunteluun.
Ainakin Penthouse on tosi hyvä, samaa tasoa Galaxie-levyjen kanssa. Muuten Lunan kuuntelu on jäänyt harmittavan vähälle, levyjä ei ole tuntunut saavan mistään, kovin helposti ainakaan.
Damon & Naomiakin olen jonkin verran kuunnellut. Se jää ehkä enemmän ihan kiva -asteelle, mutta ihan mielellään sitäkin joskus kuuntelee.
Mulla nuo Lunat on cd:nä, paitsi Rendezvousia en tosin omista ollenkaan. Penthouse noista varmaan onkin se paras, mutta itselle Pup Tent on muodostunut kuitenkin tärkeimmäksi. Tuohon voi olla niinkin yksinkertainen syy, että Pup Tent oli eka tutustuminen bändiin. Kuluneella viikolla törmäsin ulkomailla Bewitched-vinyyliin, jonka jätin jostain kumman syystä ostamatta. Eipä noita kyllä vinyylinä ole muuten näkynyt lukuun ottamatta sitä viimevuotista "paluulevyä".
Damon & Naomia en ole levyltä kuunnellut ollenkaan. Kutosen keikasta kyllä muistaakseni tykkäsin.
Oli päässyt unohtumaan, että olin itsekin tuolla Damon & Naomin Kutosen keikalla. Ei enää mitään muistikuvia siitä.
En ole Lunan levyjä vinyylinä ollut havittelemassa. Olen muutenkin pitänyt formaatin suhteen jonkinlaisena ohjenuorana, että tommoiset vinyylin unohduskauden ysärilevyt, jotka tehtiin selkästi cd:lle, hankin nytkin cd:nä. Niissä ei ole kuitenkaan mietitty vaikkapa biisijärjestyksiä A- ja B-puolen mukaan ja aika monesta levystä on tehty pidempiä kuin jos olisi pitänyt miettiä asiaa lp-formaatin kannalta. Ja onhan näille vinyyliuusintapainoksille varmasti oma ostajakuntansa ja mikäs siinä, mutta ei ole mun juttu. Toki jo ysärillä vissiin otettiin monesta levystä myös lp-painos, lähinnä kai näön vuoksi. Offtopikkia, mutta so not.
Lunan levyjä näyttää olevan hyvin Spotifyssa. Pitäisi muistaa kuunnella.
Offline
Sanottakoon melkein samaan hengenvetoon, että tykkään kovasti myös siitä Dean Warehamin muutaman vuoden takaisesta nimettömästä sooloalbumista. Myös Emancipated Hearts -minialbumi/ep on myös oiken jees. Ensinmainitulta The Dancer Disappears on vähintään bubbling under -osastoa imaginaarisella kaikkien aikojen biisit -listallani.
Offline
Lunan levyjä ostin pari kappaletta mitskulta sen muuttokirppiksen yhteydessä. Lunapark ja Bewitched. Ekaa kuunnellut ja sillähän on ihan hyviä biisuja. Tokaa en vielä. Mut aikamoinen superkokoonpano, mitä nyt Feelies-rumpali ja Chills-basisti.
Offline
Today > On Fire >> This Is Our Music
Noi Dean Warehamin jorinat ennen itse listaa kantsii lukea. Siltä on jotkut muistelmatkin näemmä julkaistu. Kukaan lukenut?
Joo, kaksi kertaa. Parhaita lukemiani musakirjoja. ♥
Offline
Todella hyvä kirja. Aika avoimesti kertoo tietyistä henkilökohtaisista asioista, jotka eivät välttämättä ole niin kovin mairittelevia.
Offline
On kyllä aivan älyttömän hyvä tuo Black Postards. En nyt tosin ole ihan kokonaan vielä lukenut, mutta Dean osaa totisesti kirjoittaa. Ei mitään liian pitkiä ja tylsiä jorinoita, vaan mielenkiintoisia ja analyyttisiä pohdiskeluja sekä hauskoja yksityiskohtia. Esim. kertomus Decomposing Treesin lyriikan synnystä hymyilytti. Joku Deanin kristinuskoon hurahtanut kaveri vei ne jonnekin metsään ottamaan happoa ja tuon biisin lyriikka on kyllä suoraan kuin jostain tämänkin foorumin hämärimmistä topiceista: "My toes can talk / And they're smiling at me / "Come down, " they say / Not afraid anymore".
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Nyt mua alkaa ihan toden teolla häiritsemään tää, et miten voin pitää Galaxien muita levyjä ja Lunan kahta ekaa suurin piirtein maailman parhaana musiikkina, mut On Firen kanssa on joku älytön ongelma. Yritetääs taas korjata asiaa.
Last edited by dadadrlrl (13.06.2018 09:03)
Offline
Joo. Mullakin kyllä nyt Wareham-innostus päällä. Tuo elämänkerta oli aivan loistava. Varmaan paras lukemani elämänkerta koskaan. Lunan musiikistakin olen innostunut. Pup Tent on ehkä tässä vaiheessa koviten iskenyt, mutta tuo paluulevykin on aika mainio. Warehamilla on kyllä älyttömän hyvä tyylitaju. Otetaan esimerkiksi vaikkapa levyn Dylan-koveri. Miten ennalta-arvattavaa olisikaan ollut ottaa joku 60-luvun puolivälin klassikkobiisi käsittelyyn, mutta sen sijaan kaivetaankin vähän epätodennäköisempää osastoa vuoden -89 Oh Mercyltä. Sinällään toki sanoitus sopii minusta aika hyvin bändille: "Most of the time / I can keep both feet on the ground / I can follow the path / I can read the signs/ Stay right with it / When the road unwinds / I can handle whatever / I stumble upon / I don't even notice / She's gone / Most of the time"
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Hyvän kuuloinen oli a-puoli tolta neljän vuoden takaiselta s/t soololevyltä.
Ehkä tos On Firessa (kuuntelen just nyt) mättää se, että Warehamin laulu kuulostaa joka biisissä siltä, että se yrittää väkisin laulaa liian korkealta. Eihän noissa biiseissä kyllä mitään vikaa ole. Todaylla ja This is our Musicilla ei kuulosta läheskään yhtä pakotetulta laulu.
Toinen huomio: Vierastan tota Warehamin wahwahin käyttöä aika paljon, mutta ei toki pilaa kuuntelukokemusta.
Last edited by dadadrlrl (06.07.2018 08:09)
Offline
Minä puolestani kerron, että ihastelin viime kuussa Galaxie 500. Oli kaunis ilmestys. Liikaa näitä ei näe.
bzort glorf bööth
Offline