You are not logged in.
Johnny Cash. Yhhhhh.
*
Lounaissuomalaiset ovat kykenemättömiä ilmaisemaan tunteitaan. Ihailen sitä.
Offline
Johnny Cash. Yhhhhh.
*
Online
Ariel Pink lol.
Musta tuntuu aika usein siltä, että olen ainoa, joka ei rupea tekemään kärrynpyöriä, saamaan paskahalvausta ja tekemään ilopissaa joka kerta kun Ariel Pinkin nimi mainitaan. Ihan ok biisejä, mut en tajua mikä siitä muka tekee niin erinomaisen.
Offline
Ariel Pink lol.
Musta tuntuu aika usein siltä, että olen ainoa, joka ei rupea tekemään kärrynpyöriä, saamaan paskahalvausta ja tekemään ilopissaa joka kerta kun Ariel Pinkin nimi mainitaan. Ihan ok biisejä, mut en tajua mikä siitä muka tekee niin erinomaisen.
et ole yksin! mulla sama.
Offline
dadadrlrl wrote:Ariel Pink lol.
Musta tuntuu aika usein siltä, että olen ainoa, joka ei rupea tekemään kärrynpyöriä, saamaan paskahalvausta ja tekemään ilopissaa joka kerta kun Ariel Pinkin nimi mainitaan. Ihan ok biisejä, mut en tajua mikä siitä muka tekee niin erinomaisen.
et ole yksin! mulla sama.
En ole muuten tainnut koskaan kuulla yhtäkään Ariel Pinkin kappaletta En ainakaan tietoisesti. Eikä ole ollut mitään välttelyä, seurannut vaan niin paskasti tietynlaista uutta musaa että jutut menee ihan ohi.
Olen pieni nalle vain, pullea. Lasten kanssa viihdyn ain. Olen pieni nalle vain, pörheä. Lapset mua rakastaa.
Offline
ba wrote:dadadrlrl wrote:Ariel Pink lol.
Musta tuntuu aika usein siltä, että olen ainoa, joka ei rupea tekemään kärrynpyöriä, saamaan paskahalvausta ja tekemään ilopissaa joka kerta kun Ariel Pinkin nimi mainitaan. Ihan ok biisejä, mut en tajua mikä siitä muka tekee niin erinomaisen.
et ole yksin! mulla sama.
En ole muuten tainnut koskaan kuulla yhtäkään Ariel Pinkin kappaletta En ainakaan tietoisesti. Eikä ole ollut mitään välttelyä, seurannut vaan niin paskasti tietynlaista uutta musaa että jutut menee ihan ohi.
Sama.
*
Lounaissuomalaiset ovat kykenemättömiä ilmaisemaan tunteitaan. Ihailen sitä.
Offline
Ariel Pinkin ja Sky Ferreiran versio My Mollysta on hyvä. Muuten ei kiinnosta oikeastaan yhtään. Ekassa Sidewaysissa katsoin keikan, mutta ei ole hirveästi muistikuvia siitä (paitsi että ennen keikkaa tapasin Kiiminkijoen rantatörmän ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran).
Offline
flashback on kova biisi tästä ei tingitä
eli tää eka piisi tästä
muuten ihassama ja EVVK ja enpä kuule tiijä
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Ariel Pinkin ja Sky Ferreiran versio My Mollysta on hyvä.
kenen biisi se sitten on?
onhan se ariel pink hieman yliarvostettu, oikeastaan se before today -albumi on ainoa josta diggailen enemmän, myöhemmillä jotain yksittäisiä hyviä, vanhemmat semmosta lofi-häröilyä, josta periaatteessa tykkään, mut monella muulla vastaavalla artistilla parempia biisejä. pari kertaa nähty livenä ja mikseipä nytkin vois mennä paikalle. jos tää olis flowhun ehtinyt, niin hihkuisin tietty riemusta, koska siellä toistaiseksi vain yksi kiinnostavampi kiinnitys (DAF) mutta joo, ihan ok artisti. pari levyäkin löytyy, ja t-paita joka tosin muistaakseni revennyt hieman kainaloista eikä siksi tule oikein pidettyä enää.
Online
En ole noteerannut, että AaPeetä olis mitenkää ekstra paljon hypetetty.
Mitä tulee uuden musan "ohi menemiseen" niin sitä tulee niin perkeleesti koko ajan kaikkee, että pakostikin menee täysin ohi "iskojakin juttuja".
Last edited by KZ (22.03.2018 15:00)
Offline
En ole noteerannut, että AaPeetä olis mitenkää ekstra paljon hypetetty.
En viitannut mihinkään mediahypeen, vaan lähinnä kavereiden ja tuttavien suhtautumiseen livenä ja somessa. Nämä jokaisella yksilöllisiä ja huom. myös nimimerkin taipumus liioitteluun.
Offline
ginipoika wrote:Leonard Cohen. Periaatteessa tämän pitäisi maistua hyvin, mutta ei vaan pysty.
Ainoa Leonard Cohenin levy, josta olen oikeasti osannut innostua, on Phil Spectorin tuottama Death of a Ladies' Man. Yleensä sitä on kai tapana pitää jokseenkin epäonnistuneena. Minusta se on hieno levy. Spector on tietysti se todellinen syy, minkä takia pidän siitä. Silti en ollenkaan väheksyisi myöskään Cohenin laulamista tai varsinkaan tekstejä. Yleensä minun pitää kiinnostua musiikista ennen kuin kiinnitän huomiota teksteihin. Luultavasti juuri se on minun kohdallani ongelmana Cohenin muiden levyjen suhteen.
Ton levyn arvostus on vissiin vain kasvanut vähän muita levyjä myöhemmin, loistava levy kyllä. Mun mielestä Cohenista, tai ainakin miehen uran alkupuolen tuotannosta, voi nauttia keskittymättä mitenkään lyriikoihin tai tutustumatta musiikkiin lyriikoiden kautta.
Offline
Hyviä levyjä, jotka ei sisällä lainkaan rumpuja/mitään percussioita (sähkö/sähkötön), on hyvin harvassa.
Kiinnostava mielipide. Ei siis mitenkään sarkastisesti vaan ihan toisen musamakua analysoiden.
Itse just aamusella kuuntelin useita Blue Sabbath Black Cheerin alkupään levyjä ja siinä vaiheessa kehitystään kun alkoi olla industrialrytmiä siellä mukana niin muistin taas miksi se usein häiritsee. Ylipäätään noisessa rytmi on mulle tosi vieraannuttava asia.
Olen pieni nalle vain, pullea. Lasten kanssa viihdyn ain. Olen pieni nalle vain, pörheä. Lapset mua rakastaa.
Offline
KZ wrote:Hyviä levyjä, jotka ei sisällä lainkaan rumpuja/mitään percussioita (sähkö/sähkötön), on hyvin harvassa.
Kiinnostava mielipide. Ei siis mitenkään sarkastisesti vaan ihan toisen musamakua analysoiden.
Itse just aamusella kuuntelin useita Blue Sabbath Black Cheerin alkupään levyjä ja siinä vaiheessa kehitystään kun alkoi olla industrialrytmiä siellä mukana niin muistin taas miksi se usein häiritsee. Ylipäätään noisessa rytmi on mulle tosi vieraannuttava asia.
Noise ja rytmi ne yhteen soppii.
Eikä tarvi olla edes täys patteristo, pieni hypnoottinen helistinrytmikin jo tuo paljon.
Offline
Itellä myös sen verran "konservatiivinen" maku, että aika vähän löytyy rummuttomia levyjä hyllystä.
Ekana tulee mieleen Joanna Newsomin Milk-Eyed Mender. En ihan 100% varma ole onko täysin perkussioton levy, mutta hyvin lähellä ainakin.
Jackson C. Frankin levy taitaa pelkkää laulua ja akustista kitaraa.
Nicon Desertshore?
Offline
Kyllähän niitä löytyy, ainakin folk-skenessä. Suosikkilevyistäni vaikkapa Vashti Bunyanin Just Another Diamond Day ja Nick Draken Pink Moon.
Minun ihana hevonen,
Et poni enää,
Juoksentelemaan miehen selkää,
Kuin junan yöllä.
Offline
Itellä myös sen verran "konservatiivinen" maku, että aika vähän löytyy rummuttomia levyjä hyllystä.
Ekana tulee mieleen Joanna Newsomin Milk-Eyed Mender. En ihan 100% varma ole onko täysin perkussioton levy, mutta hyvin lähellä ainakin.
Jackson C. Frankin levy taitaa pelkkää laulua ja akustista kitaraa.
Nicon Desertshore?
Dave Lindholmin Aino tuli mulla itsellä ekana mieleen.
Sent from my iPhone 16
Offline
Niijoo eihän esim Joose Keskitalon ekoillakaan taida olla mitään percuja.
Jos muotoilis asian sit niin että: Maailmassa ei ole yhtään biisiä, joka muuttuisi paremmaksi, jos siitä ottaisi pois rummut/percut.
Offline
AIna kun kuuntelen jousikvartettoja mietin vaan että blästäispä joku tässä joku rumpali ihan sikana päällä niin muuttuisi tämäkin musiikki paremmaksi
Olen pieni nalle vain, pullea. Lasten kanssa viihdyn ain. Olen pieni nalle vain, pörheä. Lapset mua rakastaa.
Offline
AIna kun kuuntelen jousikvartettoja mietin vaan että blästäispä joku tässä joku rumpali ihan sikana päällä niin muuttuisi tämäkin musiikki paremmaksi
Eksoottinen idea.
Lisäisin mietintöön kuitenkin vielä, että: Moni ambient/drone/noise-teos olisi paranneltavissa pienellä rytmiosastolisäyksellä.
Offline
Luppakorva sikailee taas wrote:AIna kun kuuntelen jousikvartettoja mietin vaan että blästäispä joku tässä joku rumpali ihan sikana päällä niin muuttuisi tämäkin musiikki paremmaksi
Eksoottinen idea.
Lisäisin mietintöön kuitenkin vielä, että: Moni ambient/drone/noise-teos olisi paranneltavissa pienellä rytmiosastolisäyksellä.
Olet niin väärässä, ettei sitä voi edes kuvailla sanoin. Rytmittömyys on ambientissa ja dronessa yks niistä koko pointeista.
Offline
Esim. Circlen miljard sisältä perkkoja, muttei mitään sen erityisempää tunnistettavaa rytmiä. Sen koko pointti on olla osa vellovaa äänikudelmaa. Rytmi rikkoisi monessa kohtaa aivan täysin totaalisesti sen efektin.
Henk. koht. en tiedä mitään niin tehokasta musiikillista turnoffia kuin se, kun on oikeasti tosi kova äänikudelma meneillään ja sitten joku tulee soittamaan siihen päälle jotain vitun mikkihiirikomppia asenteella "tehdääs tästä nyt ihan oikeaa musiikkia". Joskus Oranssilla erään venäläisen droneartistin keikalla tämä. Oli artistin kaveri ja kävi kapuloihin vaikka taiteilija oli nimenomaan sanonut että "jos nyt et kuitankaan viitsisi". Keikka meni tosiaan pilalle.
Offline
Vielä lisää analyysiä, vaikka tässä pitäis mieltä osoittamaan mennä eikä tää neuroottinen hullu ole edes saanut syötyä koko päivänä mitään:
Yleensä musiikissa mennään paikasta A paikkaan B. Tämä pätee suurin piirtein kaikkeen sävellettyyn musiikkiin. Ambientissa ja dronessa yksi viehättävimmistä ominaisuuksista on se, kun musiikki tuntuu pysähtyneeltä ja tätä voi myös soveltaa muihinkin juttuihin ihan jopa rummuilla ja perkoilla (gasp).
Ymmärrän toki, että harjaantumaton kuulija ei kestä tällaista pysähtyneisyyttä, kyllähän musiikin parissa opetetaan lähes poikkeuksetta liikettä ja eteenpäin menemistä ja tämä pätee sekä klasariin, folkkiplinkutteluun ja grindcoreenkin. Tietty siinä kohtaa, jos tämä pysähtyneisyys aiheuttaa vaikeaa oloa, niin kannattaisi ennemmin luovuttaa ja kuunnella vaikka sitten sitä grindiä mieluummin.
Offline
kun on oikeasti tosi kova äänikudelma meneillään ja sitten joku tulee soittamaan siihen päälle jotain vitun mikkihiirikomppia asenteella "tehdääs tästä nyt ihan oikeaa musiikkia". .
vastaavanlainen tapaus, kun menin katsomaan Paul Metzgerin keikkaa Rennesissä, ja paikalla oli lämppärinä paikallinen trio. En muista tuon paikallisen nimeä, mutta se alkoi sillä että kitara ja urkuri alkoivat soitella jonkin sortin impro-kilkuttelua... ja sitten basisti hyppäsi mukaan kelkaan ja iski päälle aivan tautisen typerän funk-bassokuvion, mikä ei istunut siihen musiikkiin ollenkaan... ja se vain jatkui ja jatkui, myös seuraavassa biisissä se oli tavallaan ihan hauskaa kyl, mut samalla ihmetytti suuresti, miten tyyppi ite ei tajunnu kuinka huonosti sen kuviot siihen musaan sopii.
lisähauskana oli viel, että molempien keikkojen lopuksi Paul pyysi tuota lämppäribändiä tulemaan soittamaan yhdessä hänen kanssaan... ja tuo basisti oli heti että "no way - ei olla menossa"
Offline
Kyllähän niitä löytyy, ainakin folk-skenessä. Suosikkilevyistäni vaikkapa Vashti Bunyanin Just Another Diamond Day ja Nick Draken Pink Moon.
Oon ollut vähän kyllästynyt kaikenlaiseen folkkailuun, mutta otin Pink Moonin tänään hyllystä ja onhan toi liki viiden tähden levy Aiempaan keskusteluun liittyen: Five Leaves Leftiltä pystyisi varmaan poistamaan kaikki perkussiot ilman että levyn taso pahemmin kärsisi, ehkä jopa paranisi.
Offline