You are not logged in.
Pikkupoikana joskus 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa tuli paljon kuunneltua thrash metallia ja kateltua myös paljon italowesternejä, joita molempia fanitan edelleen enemmän ja vähemmän. Näin jälkikäteen on mielenkiintoista ajatella miten paljon näissä eri taiteenlajien ja aikakauden genreissä on ollut paljon yhteistä. Molemmat genret alkuun järkyttivät kriitikoita synkkyyden, kyynisyyden ja brutaalisuuden vuoksi. Edellä mainituista huolimatta niissä oli kuitenkin mukana lisämausteena loistavaa pilkettä ja mustaa huumoria ja kehittyessään tuli sitten mukaan apokalyptisia ja yhteiskunnallisia teemoja. Kasvoipa näistä molemmista oman lajinsa äpäristä lähes edelläkävijöitä rajojen rikkovuuden vuoksi. Syntyi klassikoita kolmen Sergion, eli Leonen, Solliman ja Corbuccin toimesta, joita voidaan verrata thrash metallin ns. big fouriin. Molemmissa tyylilajeissa mentiin koko ajan valtavirran ulkopuolelle jääneiden toimijoiden toimesta brutaalisuudessaan yhä vain pidemmälle ja pidemmälle, jolloin tuli entistä väkivaltaisempia tuotoksia, ja lopulta syntyikin sitten uusia ja rankempia juttuja, kun buumin mentyä ohi monet italowesternin ohjaajat siirtyivät kauhun puolelle, kun taas thrash metallin syrjäytti death- ja black metal.
Tällaista jutustelua tänne näin perjantaipäivän ratoksi. Yritänpä huomenna kattoa Yle Areenasta Caramban ja sen jälkeen voikin sitten kuunnella Celtic Frostin Morbid Talesin jonkun kyytipojan kera ennen kuin lähtee syväsukeltamaan Kallioon.
Offline
Tuon innoittamana etsin olisko jotain spagettiwestern-metallibändejä, mutta huomaan heti että tämä oli virhe
jänskä pointti joka tapauksessa ja
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
^^ Hyvää pohdintaa ja vahva avaus foorumilla
Scott Ianin kirja tuli joululahjaksi kuten arvelinkin ja aion syventyä siihen, kunhan saan tällä hetkellä lukemani kirjan loppuun.
Last edited by Firon (09.01.2015 13:45)
Offline
^^ Hyvää pohdintaa ja vahva avaus foorumilla
kyllä
Offline
Scott Ianin kirja tuli joululahjaksi
Tämä luettu, ihan lukemisen arvoista muistelua, joskin paikoin tylsää nillitystä parisuhteista ja levy-yhtiöistä. Antoi ainakin sysäyksen taas kuunnella thrashia ja tutustua sellaisiin levyihin, jotka aiemmin jääneet kuulematta.
. Ja samaten mun henk koht listalla Sadus! Dödistopikin innoittamana pyörittelin eilen puolikkaan siitä Illusions-debystä - jestas se on hyvän kuulosta. Ja niillä on sellanen just oikealla tavalla ilkeä laulaja
Tätä olen nyt viime viikot kuunnellut, oh my god what cannoning Levyn kansi on jopa 80-luvun thrash levyksi aivan helvetin ankea. Se viha ja millä vokalisti sylkee säkeistöt suustaan ja TORTURE ja ATTACK jne. kirkaisut
Kanada bändeistä (joista löysin täältä oman topicin) varsinkin Razor toimii.
Offline
Kesä tekee tuloaan ja töissä hiljaista, joten palataanpa tähän aiheeseen, jotta ei tylsisty. Tässä mielestäni parhaat thrash metal -albumit eri vuosikymmeniltä. Mielipiteet ovat omiani, eli omassa päässäni ehdottoman oikeita.
80-luvullahan homma alkoi ja oli todellista kulta-aikaa. Kovia levyjä löytyisi helposti helvetin paljon, mutta valitaan kuitenkin topkympit.
1.Slayer Reign in blood
2. Megadeth Peace Sells.. But Who´s buying
3. Exodus Bonded by blood
4. Metallica And justice for all
5. Sepultura: Beneath the remains
6. Celtic Frost: Mega therion
7. Possessed: Seven churches
8. Kreator: Pleasure to kill
9. Stone. No Anaesthesia
10. Venom: Black metal
Peustelut:
Slayerin Reign in Blood on kenties paras thrash metal albumi koskaan. Muutenkin vuosi 1986 oli kyseisen musan osalta upea, koska silloin ilmestyivät Metallican Master of puppets, Kreatorin Pleasure to Kill, mikä on mielestäni brutaalimpi kuin samana vuonna ilmestynyt Reign in Blood, jolle monet antavat kunnian siltäkin saralta. Pleasure to kill teutonitekele kilpailee rankkuussaran ykköspokaalista 80-luvun thrashsissä Possessedin Seven Churchesin kanssa, jolle annan kunnian olla brutaaliudessa ykkönen. Jotkut Celtic Frostit haastavat, mutta ehkäpä Possessedin myötä syntyi death metal, kun levyltä löytyi sen niminen kipalekin. Megadethin Peace Sells on teknisyydessään koko genren merkkitapaus, jossa oli jopa jatsivaikutteita, mutta thrashin ankaruudesta ei ole tingitty tuumakaan. Joku voi ihmetellä miksi Metallican And justice for all on noin korkealla, eikä Ride the Lighning tai Master on puppets. No, nostan sen siitä syystä, koska se on mielestäni Metallican monipuolisin ja raskain levy, mikä on kuitenkin tyylipuhdasta thrashiä, mutta progevaikuttein. Hieno instrumentaali Live is to die ja siihen perään levyn lopettava rykäisy Dyers eve, josta tulee myös Dischargen hardcore mieleen. Ainut miinus siitä bassosta tai sen poissaolosta. Listalta jäi paljon bändejä, jotka olisivat myös ansainneet mainintaa, kuten Hirax, Annihilator, Anthrax, Testament, Heathen, Destruction ja paljon muita, mutta nyt näillä mentiin. Stonea arvosta, kun heidän levyt pärjäsivät musiikin tason osalta täysin kansainvälisesti, ja Venomille erityismaininta kahden musatyylin keksimisestä, eli black- ja thrash metallin, mutta musiikillisesti enemmän jälkimmäistä, kun taas lyriikkapuoli sitä ensin mainittua.
90-luku
1.Megadeth: Rust in peace
2.Slayer: Season in the abyss
3. Testament: Low
4. Sepultura: Arise
5. A.R.G: One World Without the End
6. Pantera: Cowboys from Hell
7. Death Angel: Act III
8. Anthrax: Persistence of Time
9. Destruction: Cracked brain
10. Exodus: Impact is Imminent
Perustelut:
90-luvun alku starttasi Clash of the Titans kiertueella, jossa mukana olivat meganimet Slayer, Megadeth, Anthrax, Testament, Suicidal Tendencies sekä pahaenteisesti genren ulkopuolelta Alice in Chains. Tarinathan kertovat, että grunge ja kitarapop tappoivat kaiken hevin sun muun, vaikka ihan niin se ei kuitenkaan tainnut mennä, mistä esimerkkinä Panteran, Sepulturan sekä monen death metal bändin menestykset. Thrashin osalta niin taisi kuitenkin käydä. Heti kyseisen vuosikymmenen ekoina vuosina ilmestyivät mahtavat Megadethin Rust in Peace sekä Slayerin Season in the Abyss, joita voi pitää ihan koko heavy metal tyylilajin parhaista levyistä kaikki sen alalajit huomioiden. Teutonipuolelta nahkahousuisten viiksimiesten luvatusta maasta Destructionin Cracked brain näytti jälleen miten mahtavalta teknisellä osaamisella varustettu pieksentä kuulostaa. Kuitenkin samoihin aikoihin ilmestyi Metallican kuuluisa musta levy, jolloin bändi oli suositumpi kuin koskaan, mutta musiikki oli edellisen vuosikymmenen levyihin verrattuna pehmentynyt. Monet muut virkaveljet tätä trendiä seurasivat, mutta mammonan tavoittelussa kävikin päinvastoin, mistä esimerkkinä Exodusin Force of Habit ja Testamentin Ritual. Ritualin myötä Testamentissa tapahtui miehistövaihdoksia, mutta vuonna 1994 ilmestynyt Low oli upea paluu siihen mihin uskotaan. Tämän jälkeen bändi jatkoi kyllä omia seikkailujaan flirttailemalla enemmän ja enemmän death metallille. Joka tapauksessa 90-luvulla tuli edelleen kovia levyjä. Vanha 80-luvun pilluheviyhtye Pantera oli vaihtanut tyyliään ja musassa oli mukana groove vaikutteita, joita myös oli Sepulturan tuotannossa Arisen jälkeen. Kotimaisista bändeistä kunnian saada olla listalla ansaitsee A.R.G. nuo Kuusamon pioneerit, jotka taisivat raivata tietä myös suomalaiselle death metallille, jolloin se oli vielä raakaa ja alkukantaista, eikä mitään raskailla saundeilla soitettua iskelmää, kuten nykypäivänä koko hevipelleily, jotka pelkäävät hampaattoman hymyn paljastavia vanhoja blues-ukkoja.
2000-luku
1.Exodus. Tempo of the Damned
2. Megadeth: Endgame
3. Kreator: Enemy of God
4. Mokoma: Kurimus
5. Terveet Kädet: Ihmisen poika, Pedon poika
6. Steel Mammoth: Nuclear Ritual
7. System of A Down: Toxicity
8. Annihilator: Schizo Deluxe
9. Voivod: Katorz
10. Slayer. Christ Illusion
Perustelut:
2000-luvulla thrash voi edelleen hyvin, vaikka yläkerran herraan uskovat kokoomusnuoret ja heidän virkaveljensä maailmalla julistivat musan kuolleeksi 90-luvulla, kuten he toimivat aikoinaan myös punkin suhteen. Exodus teki 2000-luvun alussa loistavan paluun, ja tehnyt mielestäni thrashin pioneereista laadukkaimpia levyjä nykypäivänä, oli laulussa sitten kuka tahansa. Listalta löytyy varmasti monen mielestä aika yllättäviä valintoja ja mukana enemmän kotimaisia kuin muiden vuosikymmenien listoilla. Itse asiassa kun 2000-luvun alussa näin Mokoman Takatalven telkkarissa, niin innostuin tästä musasta taas, ja totesin, että vihdoin thrash metal levy kokonaan suomenkielisenä. Terveet Kädet on punkin ja hardcoren legenda, mutta onhan heidän musassa ollut paljon metallivaikutteita 90-luvulta asti, ja eikös koko thrash metal syntynyt Black Sabbathin ja punkin liitosta vanhan loppukuluneen sanonnan mukaisesti, mutta se onkin puhdas totuus, eikä mikään sanonta. System of a Down oli myös hieno tapaus, mikä kuulostaa siltä kuin armenialainen Slayer soittaa Dead Kennedysia ja ehkäpä myös NU-metal paskaa, mutta olkoon. Joka tapauksessa tuoneet jotain uutta ja kenties vahingossa kuulleet vanhoja CMX:n ja YUP:n punkkilevyjä. Tällainen pitkä jorina
Faff-Bey teidän paluuta odotan!!
Offline
^ Thrashin merkkiteoksia aika hyvin tuli lueteltua siinä. Tunnustan että en ole ikinä oikein pitänyt Exoduksesta tai Kreatorista - lähinnä vokaalien takia tämä. Megadethiä olen kuitenkin diggaillut sujuvasti Mustainen laulusta huolimatta. Peace sellsiä en ole aikoihin kuunnellut, mutta muistaakseni 50/50 hyvää ja huonoa. Among the Living ja Spreading the Disease menis heittämällä sen ohi mun listalla. Justicelta löytyy mun lemppari Metallica biisit, mutta kokonaisuutena häviää Ride the Lightningille. Slayerin levyistä oma suosikki on aina ollut South of Heaven.
90-luvun levyistä Destruction ja A.R.G. mulle ihan tuntemattomia, pitää tsekata joskus. Jos Porvoon turkkilainen ei ole kuullut Demolition Hammerin Epidemic of Violence levyä, niin suosittelen tutustumaan. Sen jälkeen bändi hyppäsikin groove-metal kelkkaan niin kuin Exhorder teki musiikin osalta hyvän, mutta paskasti tuotetun Slaughter in the Vaticanin jälkeen.
Mokoman Takatalven näin MoonTV:n videoraadissa ja se palautti myös mulla innon thrashiä kohtaan, vaikka itse Mokomaa en oikein jaksa enää (tuli parikymppisenä kännäysreissuilla kuunneltua sitä liikaa).
Machine Headin vuoden 2007 Blackening levy oli jonkinlainen "paluu thrash-juurille" ja tykkäsin siitä kun se ilmestyi, mutta en ole nyt ainakaan 5 vuoteen ko. levyä kuunnellut.
Offline
tässä lähivuosina oon tullut siihen johtopäätökseen, että show no mercy on muuten slayerin paras levy. jos tekisin kasari top kybän ni sodomin agent orange ois mukana. ja metallicalta kill em all. ja sit among the living.
90-luvulta en osais tehä top 10, en oo kovin paljoo TRVE thrash metallia ysäriltä kuullu. kaikki kovat jätkät feidas pillufarkut cargo shortsheihi jos jollain on sellanen lista parhaista ysäri rässi levyistä jotka fenriz hyväksyis niin olis cool
2000 -luvulta jätetty municipal wastet, gama bombit ja toxic holocaustit yms thrash revival bändit pois ja tilalla SOAD DF2:sen personal vietnam taitaa olla ainoo suomi rässi levy, jonka laittaisin 2000 -luvun listalle.
Offline
Kelpo postaus Borgån turkkilaiselta.
Pidemmittä puheitta voisin mainita, että oma Kreator-suosikkini on "Extreme Aggression", tähän kyllä tietysti vaikuttaa ekstaattinen keikkakokemus Lepakolta k.o levyn kiertueella. Death Angelin kolmosta olen pitänyt aika joutavana levynä balladeineen kaikkineen, sen sijaan "Ultra-Violence" puolestansa onkin kasarin perusteoksia ja omassa vuosikymmenen topkympissä varmasti. Kuten myös Voivodin "Dimensiön Hatröss".
- Ett sjömanshem låter också som rätt plats för en full finsk sjöman.
---
- Han pundar och dampar loss i Vänersborg i vanlig ordning och hamnar i trubbel med polisen emellanåt.
Offline
Niin joo ja toi Fironin mainitsema Exhorder oli ainakin skenen punkahtavammalla laidalla mustalla listalla, syystä että levyn kiitoslitaniasta löytyi David Duken nimi.
- Ett sjömanshem låter också som rätt plats för en full finsk sjöman.
---
- Han pundar och dampar loss i Vänersborg i vanlig ordning och hamnar i trubbel med polisen emellanåt.
Offline
Kuuntelin Demolition Hammerin Epidemic of Violence levyn. Hyvältä kuulosti, joten Fironille kiitos vinkistä.
Tämäkin oli mielenkiintoinen bändi. Bassossa alkuperäinen Metallican basisti Ron McGovney ja laulussa Hiraxin Katon W. De Pena.
Offline
Niin joo ja toi Fironin mainitsema Exhorder oli ainakin skenen punkahtavammalla laidalla mustalla listalla, syystä että levyn kiitoslitaniasta löytyi David Duken nimi.
Enpä ollut KKK-sympatioista kuullut aiemmin. Mua häiritsee Slaughter in the Vaticanin kirjoituskoneen nakutukselta kuulostava bassari (kielikuva ei oma keksimiä). Kitarasoundihan tuossa on ihan mehukas.
Offline
Chileläisen Ripperin uusi levy Experiment of Existence on aika kova. Mitään kovin omaperäistä siinä ei ole, mutta oikeat palaset sattuu olemaan hyvin kohdallaan. Vois toivoa vielä "sairaampia" voksuja, mutta ihan hyvää 80-luku tyyppistä kähinää. Levy sisältää bassosoolon.
Offline
Tämä kuulostaa ihan hyvältä. Pitchfork tägäsi Best new music.
Hyvää kaljotellu heviä tämä
Last edited by DEVILETERNAL (04.03.2017 14:47)
Offline
KZ wrote:Tämä kuulostaa ihan hyvältä. Pitchfork tägäsi Best new music.
Hyvää kaljotellu heviä tämä
Nyt testissä oluen kera. Erästä aikamme suurinta ajattelijaa lainaten "ON! ON!"
Offline
English Dogsin Where Legend Began LP soi. Parhaita kitaroita, eeppistä menoa. Metal punk! Mutta sopii hyvin myös tänne, ellei crossoverille oo omaa otsaketta...
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Stone on vissiin taas tapetilla. En ole koskaan pahemmin sitä tykitelly. Nyt kävin tarkastamassa, ihan ookoo matskuu, mutta ei aiheuta levynhankintatoimenpiteitä.
Pentuna laulu oli rässibändeissä ihan tärkeimpiä juttuja ja näiden kohdalla se vaan tökki. En ole oikeastaan edes yrittänyt sittemmin.
Olen pieni nalle vain, pullea. Lasten kanssa viihdyn ain. Olen pieni nalle vain, pörheä. Lapset mua rakastaa.
Offline
muistelen hämärästi että stonen real delusion -biisi kolahti aikanaan, tais olla niiden eka sinkku tai jotain.
Offline
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline
Huomenna tulloo ilmoille uusinnat Kreatorin neljästä ekasta Kaks ensimmäistä voisin poistaa.
Onkohan uusintajulkaisulla siistitty kolmoslevyn kiitoslistaa?
Olen pieni nalle vain, pullea. Lasten kanssa viihdyn ain. Olen pieni nalle vain, pörheä. Lapset mua rakastaa.
Offline
KZ wrote:Huomenna tulloo ilmoille uusinnat Kreatorin neljästä ekasta Kaks ensimmäistä voisin poistaa.
Onkohan uusintajulkaisulla siistitty kolmoslevyn kiitoslistaa?
Mitäs epäilyttävää siellä oli? Ainakin ekalla levyllä oli seksististä scheissea.
- Ett sjömanshem låter också som rätt plats för en full finsk sjöman.
---
- Han pundar och dampar loss i Vänersborg i vanlig ordning och hamnar i trubbel med polisen emellanåt.
Offline
Seksistiset kiitoslistat kiinnostaa.
Amppeliooppeli Ex-Pooppeli
Offline
Luppakorva sikailee taas wrote:KZ wrote:Huomenna tulloo ilmoille uusinnat Kreatorin neljästä ekasta Kaks ensimmäistä voisin poistaa.
Onkohan uusintajulkaisulla siistitty kolmoslevyn kiitoslistaa?
Mitäs epäilyttävää siellä oli? Ainakin ekalla levyllä oli seksististä scheissea.
"No thanks to faggots and gays for spreading AIDS"
Ovat muistaakseni myöntäneet itsekin sittemmin että juuh tyhmästihän sitä tuli pistettyä.
Olen pieni nalle vain, pullea. Lasten kanssa viihdyn ain. Olen pieni nalle vain, pörheä. Lapset mua rakastaa.
Offline
Seksistiset kiitoslistat kiinnostaa.
"...all those girls we have fucked..." tjsp
- Ett sjömanshem låter också som rätt plats för en full finsk sjöman.
---
- Han pundar och dampar loss i Vänersborg i vanlig ordning och hamnar i trubbel med polisen emellanåt.
Offline
Suosikkini on Deathin rumpalin kiitoslista Spiritual Healingilla ku listan top 3 on "God, Sonor, Family"
Ei mitään muttia, kaikki boikottiin saatana!!
Security Fee:n hinnalla sisään!
Offline