You are not logged in.
Pages: 1
Saako tässä otsikossa puhua myös reggaesta? Ajattelin perustaa muutaman otsikon ja luontevimmin homma lähtee käyntiin Bob Marleysta. Marley tuskin esittelyjä kaipaa, mutta esittelempä kuitenkin. Kyseessä on siis jamaikalainen artisti, jonka levytysuran huippukausi sattui yhteen Jamaikan poliittisen tilanteen epävakaan kauden kanssa. Vasemmistopuolue nousi valtaan, kansan parissa heräsi toivo jostain paremmasta, mutta kaikki päättyi aseellisiin mellakoihin, joiden jälkeen oikeisto nousi taas valtaan. Marleyn biisit kertovat sekä niistä kurjista oloista, joissa suurin osa maailman väestöstä tälläkin hetkellä elää, rakkaudesta, rastafarismista sekä sorrosta. Marley syntyi valkoihoisen keski-ikäisen miehen ja teini-ikäisen mustan naisen lapsena Kingstonin ghettossa eli Trenchtownissa, työskenteli uransa aikana mm. maineekkan tuottajan Lee "Scratch" Perryn kanssa, saavutti maailmanlaajuisen suosion, vältti täpärästi murhayrityksen ja kuoli 36-vuotiaana melanoomaan. Viimeisellä Marleyn elämän aikana julkaistulla levyllä on biisi nimeltä Redemption Song. Juuri tuon biisi Joe Strummer koveroi niinikään viimeiseksi jääneellään levyllään. Jos joskus osaisin soittaa ja pääsisin levyttämään en mielelläni tuota kohtalokasta biisiä koveroisi. Marleylla ja Strummerilla oli toinenkin yhtävä tekijä: molemmat tykkäsivät toistensa musiikista. Marley levytti biisin nimeltä Punky Reggae Party Clashin suosiosta innostuneena.
Parhaimpia levyjä ovat minusta Catch A Fire, Burnin, Natty Dread, Exodus sekä Survival, mutta kaikilta levyiltä löytyy hetkensä. Toisaalta yksikään levy ei ole minusta täyttä parhautta alusta loppuun vaan mukana on aina muutama hieman täytebiisiltä kuulostava. Eniten pidän Marleyn poliittisista biiseistä, mutta myös puhkisoitettu No Woman No Cry on hieno osoitus siitä miten yleismaailmallisia ja kauniita rakkauslauluja Marley kirjoitti. Niin ja Marley laulaa täysin englanniksi. Jamaikan murteesta (jonka nimeä en nyt muista) ei normaalia englantia osaava paljoa saisikaan irti.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Koskaan en ole musiikillisesti löytänyt tästä oikeastaan mitään. Ihan kivaa tuubaa.
Lee Perryä sitten taas arvostan tolkuttamasti, ja ganjansavuisia masternauhoja. Tuotti Bobinkin levyjä aika paljon.
You know, if it was a regular salad I wouldn't have said anything. But you had to have the BIG SALAD.
Offline
Voisin laittaa otsikon Perryllekin.
Niin ja ehkä minäkin pidän Marleyn musiikissa enemmän sanoituksista kuin itse musiikista. Tai oikeammin ne sanoitukset tekevät Marleyn musiikista jotain, joka erottuu selväsit edukseen. Eli ei musiikkikaan mitenkään huonoa missään nimessä ole.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Legend -kokis löytyy vinyylinä. En oo kyllä hirveesti kuunnellut. Viime kesänä Layryn Hill veti Porissa jonkun Marley coverin, olisko ollu Iron, Lion, Zion. Se oli keikan kohokohtia.
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Minusta noiden kokoelmien ongelma on usein se, että niiltä löytyy vain niitä Marleyn rakkauslauluja. Poliittisemmat biisit on jätetty pois satunnaisia ostajia pelottamasta. Niin ja täytyy vielä sanoa, ettei se rastarfari-juttu ihan täysin minuun(kaan) uppoa, mutta onhan se toki mielenkiintoista miten rastafarit palvovat entistä diktaattoria jumalana.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Koskaan en ole musiikillisesti löytänyt tästä oikeastaan mitään. Ihan kivaa tuubaa.
Lee Perryä sitten taas arvostan tolkuttamasti, ja ganjansavuisia masternauhoja. Tuotti Bobinkin levyjä aika paljon.
smaa
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
Legend -kokis löytyy vinyylinä. En oo kyllä hirveesti kuunnellut.
smaa
väkisin tuntuu että aika yliarvostettu tyyppi, liikaa vaikutteita länsimaisesta meiningistä.
Karhut feissiin kuule tää on se reitti hä ...ja kerran eräs naarassusi melkein mun kengille kusi
Offline
tykkään kyllä marleystakin ihan ookoosti. exodus lienee suosikkialbumini. vaan ihan hirveästi en ole kuitenkaan kuunnellut että olisi jotain suurta ja mahtavaa sanomista. hienoa ja vahvaa soundia. stadionreggaee?
laddism begins at home
Offline
Saako tässä otsikossa puhua myös reggaesta?
Harvemmin kai Bob Marley -otsikoissa on tapana reggaestä puhua
Emmä oikein osaa, mutta toisaalta ne ns. poliittisemmat biisit ovat jääneet ihan hittien pimentoon.
This must be what jail / I will scratch
Offline
Alxity wrote:Saako tässä otsikossa puhua myös reggaesta?
Harvemmin kai Bob Marley -otsikoissa on tapana reggaestä puhua
Lähinnä tarkoitin tietysti tätä ei-popimpaa osastoa. Mutta jäipä ainakin jotain pedantoitavaa
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Eilen tuli kolme levyä postissa; Catch a fire, Exodus ja Uprising. Mahtavaa musaa.
Offline
Päivitin topicin nimeä ja lisäksi haluan kertoa teille, että (ilmeisesti) Ylen Teemalta joskus tullut rockin klassikkolevyt-dokkarissa oli hyvää juttua Catch A Firesta. Levyn haluttiin myyvän mahdollisimman hyvän USAssa ja Euroopassa ja siksi Wailers nauhoitti levyn ensin Jamaikalla kaksiraitanauhurilla ja sen jälkeen Marley lensi Britteihin, jossa mukaan lisäättiin vielä länsimaiselle musiikkiyleisölle tutumpia soittimia kuten urkuja ja slide-kitaraa. Kaikki tämä kuitenkin tapahtui yhteisymmärryksessä Marleyn kanssa ja Concrete Junglella soolokitaraa soittanut tyyppi kertoi hauskan tarinan siitä kun kitara oli soitettu pedaalin läpi ja vielä kaiutettu siitä tuli niin hyvä, että Marley oli rynnännyt studioon, tunkenut jättimäisen jointin kitaristin suuhun ja selostanut innoissaan jotain mistä kitaristi ei ollut saanut mitään selvää. Repesin.
Ihan hyvin Catch A Fire on tuossa tehtävässään kuitenkin onnistunut, vaikka ilmeisesti ottaakin joidenkin mielestä liikaa vaikutteita länsimaisesta musiikista. Omistamallani cd:llä on mukana myös alkuperäinen Jamaika-versio, joka ei minusta ole läheskään yhtä hyvä kuin julkaistu levy. Enemmänkin nuo länsimaiset vaikutteet toimivat mausteena kun levystä kuitenkin tuntuu välittyvän ihan aidon oloinen tunnelma.
Minulle oli myös yllätys että ennen 70-lukua reggaeta pidettiin Briteissä ja Jenkeissä ihan hupimusiikkina. Jotenkin vaikea tajuta millainen tilanne on tuolloin ollut kun nykyään Marleyn ja Wailersin tuotantoa pidetään lähinnä yliarvostettuna, mutta aika kovasti miehet ovat ilmeisesti aikoinaan saaneet töitä tehdä ennenkuin heitä on tosissaan otettu.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Kannattaa muistaa että ennen tuota Catch A Firea (alkuperäinen LP tuli muuten sellaisessa isossa zippo-kannessa) bob ja bunny wailer ja peter tosh olivat tehneet jo aika kasan levyjä, alkaen rivakasta ska'sta ja jamaikamusan kehityskaarta seuraillen hitaammasta rocksteadysta tähän länsimaisen urpon 'reggaena' ymmärtämään musiikinlajiin. Perryn kanssa tehtiin töitä urakalla ja jälki on huomattavasti 'maanläheisempää' kuin nämä kiillotetummat island-levyt (jotka toki ovat hyvää musaa itsessään).
just tossa viikolla soitti duuniin joku bob marley-keräilijä jolla on kuulemma KAIKKI miehen levyt. hetken siinä keskusteltuamme selvisi että juntilla on tasan noi tutut islandin julkaisemat peruslätkät, cdnä toki. tähän törmää aina välillä. siis että bob marley=reggae.
jäävuoren kanonisoitu huippu. hieno mies, hienoa musaa mutta hei! sieltä saarelta on tullut enemmän musaa kuin ihminen pystyy käsittämään. ja siitä määrästä on taivasosastoo aika helvetin paljon.
kannattaa kurkistaa bobin taakse.
150kg penkki, my ass. Aletaanko väittelemään?
Offline
just tossa viikolla soitti duuniin joku bob marley-keräilijä jolla on kuulemma KAIKKI miehen levyt. hetken siinä keskusteltuamme selvisi että juntilla on tasan noi tutut islandin julkaisemat peruslätkät, cdnä toki. tähän törmää aina välillä. siis että bob marley=reggae.
Mahtavaa!
Offline
just tossa viikolla soitti duuniin joku bob marley-keräilijä jolla on kuulemma KAIKKI miehen levyt. hetken siinä keskusteltuamme selvisi että juntilla on tasan noi tutut islandin julkaisemat peruslätkät, cdnä toki. tähän törmää aina välillä. siis että bob marley=reggae.
priceless. yksi tutuntuttu kehuskeli tossa taannoin diggaileensa new orderia "jo kaksi vuotta sitten" (siis tiätsä sillai jo ennen sitä 24hr partypeople-leffaa ja silleen...)
marley menee allekirjoittaneella samaan looraan hendrixin, doorsin ja monen muun fossilin kanssa siinä mielessä että vaikka sitä ns. "hyvää tavaraa" on varmasti olemassa, aiheuttaa herran fanaattiset seuraajat niin pahan hylkimisreaktion että tarkempi tutustuminen on mahdotonta.
mut boney m:n no woman no cry on mahtava.
t
Black Metal on oikeasti muutakin kuin skandaalijournalismia.
jäsen: vitun hapan (suljettu?) pappaosasto
Offline
Offline
silvawhale wrote:mut boney m:n no woman no cry on mahtava.
t
Kuten myös Heart Of Gold.
pesee melkeinpä niilonkin version... boney m:lle oma topicci?
Offline
pesee melkeinpä niilonkin version... boney m:lle oma topicci?
Vois laittaa. Suosikkibiisini on yllätyksettömästi Daddy Cool.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
psykokarkki wrote:pesee melkeinpä niilonkin version... boney m:lle oma topicci?
Vois laittaa. Suosikkibiisini on yllätyksettömästi Daddy Cool.
oo olikse Boney M:n biisi, se oli lapsena yksi suosikeistani ("Täti Kuu") -späm
Offline
Offline
Paljastuskirja: Bob Marley värjäsi itsensä kenkälankilla
otsikon vois varmaan siirtää kevyempään?
Offline
Offline
mä en jossain vaiheessa jaksanut enää yhtään bobia, kun ne tunnetuimmat pop reggae -renkutukset tuli korvista ulos ja onhan jamaikamusalla niin paljon parempaakin tarjottavaa. palailin tossa jotain aikoja sitten kuitenkin catch a fireen, ja sehän on ihan helkutin kova levy. ihan raskaansarjan klassikko. jos jotakuta kiinnostaa antaa mahis marleylle eikä oo tota vielä kuullut, niin kandee ottaa kuulolle.
niin ja toi ennen island-vuosia julkaistu soul revolution on hyvää kamaa lee "scratch" perryn tuottamana. saatavilla kans part 2 jossa on dubit tosta setistä, kelpoja nekin.
Last edited by ray charlz (21.03.2019 14:56)
katsottiin äijien kanssa leffa, äijät lähtivät maustetyttöjen keikalle, itse jäin kotiin kuuntelemaan darkthronea.
Offline
Herran kärkibiisejä on tämä slovari
Offline
Hyvä laatunen keikka.
I come back to this video for many reasons. To find peace amongst chaos , to keep myself grounded, for bravery and so much more. Bob is so much more Than just a musician. He was a leader and a timeless inspiration
Offline
Pages: 1