King Crimson

jookcha · 25.01.2017 13:29

pistin live in toronton tilaukseen.

wikipediassa lukee tälleen:

It was also announced that King Crimson would release a 12-inch single - their first since 1984 - in April 2017.

jookcha · 25.01.2017 16:49

pimp peuk
pitäisköhän toi radical action hommata kans..

ydis · 25.01.2017 16:55

^ei kannata. Kuulostaa lähinnä väsyneeltä coverbändiltä.

bernardblack · 25.01.2017 17:05

ydinaukio wrote:

^ei kannata. Kuulostaa lähinnä väsyneeltä coverbändiltä.

Samaa mietin eilen ku kuuntelin Starlessia tolta. Kaikki oli vaan jotenkin liian sisäsiistiä ja hengetöntä. Mikä sopii sikälikin kuvioon, että ne näyttääkin tolla ihan joltain pappojen loungebändiltä pimp peuk

ydis · 25.01.2017 18:01

bernardblack wrote:

sisäsiistiä ja hengetöntä.

Täydellinen kuvaus tästä uudesta kokoonpanosta. Ihmekös tuo kun jotain porcupine tree -janareita mukana. icon_lol

bernardblack · 25.01.2017 18:40

laitetaas tää älyttömän kova pätkä tähän ettei totuus unohdu

jookcha · 25.01.2017 19:02

Vohoi vittu teiän kans. Sisäsiisti ja hengetön musa ei oo koskaan kuulostanu näin hyvältä.

KZ · 25.01.2017 22:20

bernardblack wrote:

ydinaukio wrote:
^ei kannata. Kuulostaa lähinnä väsyneeltä coverbändiltä.
Samaa mietin eilen ku kuuntelin Starlessia tolta. Kaikki oli vaan jotenkin liian sisäsiistiä ja hengetöntä. Mikä sopii sikälikin kuvioon, että ne näyttääkin tolla ihan joltain pappojen loungebändiltä

Aivan vitun paskat mielipiteet saatana!

armashenrik · 26.01.2017 03:42

KZ wrote:

bernardblack wrote:
ydinaukio wrote:
^ei kannata. Kuulostaa lähinnä väsyneeltä coverbändiltä.
Samaa mietin eilen ku kuuntelin Starlessia tolta. Kaikki oli vaan jotenkin liian sisäsiistiä ja hengetöntä. Mikä sopii sikälikin kuvioon, että ne näyttääkin tolla ihan joltain pappojen loungebändiltä
Aivan vitun paskat mielipiteet saatana!

meno aika hapokasta mielipiteissä. se starless-veto on just jees ja Easy Money on vaan yleisesti niin rasittava biisi ettei siitä saa vääntämälläkään kuunnteltavaa.

KZ · 27.01.2017 22:06

Tässä viimesimmässä uudelleentulemisessa on myös positiivista tuo settilistojen monipuolisuus. 80/90/00-luvullahan ei pahemmin veivattu Disciplineä vanhempaa materiaalia, poislukien Red-biisi.

KZ · 18.02.2017 15:09

Larks tongues jytkyboksi himottais kovasti, mut on kyllä niin kökkö äänenlaatu ettei kannata sadbanana

KZ · 28.04.2017 14:11

Progemammutti King Crimson julkaisee viiden biisin EP-levyn nimeltään Heroes: Live In Europe 2016. Kesäkuussa (2.6.) julkaistava levy edeltää syksyllä ilmestyvää kokopitkää livetallennetta.
Levyltä löytyy versio David Bowie -klassikosta Heroes.
Crimsonin versioima Heroes-kappale äänitettiin Berliinissä (Admiralspalast). Alkuperäisistä Heroes-albumin äänityksistä tulee kuluneeksi 40 vuotta.
Heroes-kappaleen lisäksi EP:tä löytyy 10-minuuttinen versio biisistä Easy Money sekä Wienissä äänitetyt Starless ja The Hell Hounds Of Krim.

psykostep rokrok

jookcha · 08.06.2017 18:57

Näyttäs olevan spotifyssa toi heroes ep ja radical action icon_surprised

hezma · 19.08.2017 11:32

Kuuntelin King Crimsonin studiolevyt ja kirjasin jotain ajatuksia.

- In the Court of the Crimson King (1969)

Tarkuksen ohella tämä levy on pitkälti syypää siihen, että proge rupes kiinnostamaan. Ei ne vanhat Yesit ja Genesikset oikein innostanu alkuun vaikka niitä ensin kuulinkin. Tai no oli sielä taustalla jo Rushia ja fuusiota, mut juuh. Elikkäs vuosi saattaa olla 1989. Levy löyty Ylivieskan kirjaston lainattavista vinyyleistä.

Tästä levystä välitty jännä fiilis. Jotain mystistä ja hämärää, mutta kiehtovaa. Toi ekan biisin ihmeellisesti suodatettu särölaulu oli alkuun että wtf? ..mut kyll se siit sit. Sitte on tommone hempeily. Mut sit tää Epitaph; täähän on hieno. Hectorin versio tais olla jo tuttu ennestään, että ehkä siks tää tuntu jotenki spessummalta, vaikken kovin suurta yhtäläisyyttä alkuun huomannutkaan. Moonchild oli kans kova. Tai se alku. Sit oli pitkä hiljainen osuus, jota en oikein tajunnu. Mut kaimmä nyt jo tajuan. Eihän tossa mitään ihmeellistä ole, tommosta uneliasta psykedeliaa ja freejazzia. Turhan hiljanen vaan. Ehkä. Mut ymmärrän kyllä pointin; sit ku Courtin mellotronit lähtee perään voimalla niin tuntuu että taivas repiää. Uu mama.

Siinä mielessä jännää näin jälkikäteen miettien, että kun maailman ensimmäiseksi progelevyksi monien mieltämä ja hirmu vaikutusvaltainen levy on loppujen lopuks näin kauhean rauhallinen ja mellow niin silti proge mielletään yleensä monimutkaiseksi ja paljon kikkailua sisältäväksi insrumenttisirkukseksi. Ei sen tartte olla.

- In the Wake of Poseidon (1970)

Tämä levy oli jotenkin vaikea siinä mielessä, että tuntui kuin sillä ei olisi omaa identiteettiä ollenkaan. A-puoli varsinkin oli ihan liian samankaltainen kuin ekan levyn vastaava; Pictures = 21st Century, Cadence = I Talk, In The Wake = Epitaph. Enemmällä kuuntelulla samankaltaisuus ei ole enää ihan niin häiritsevää, paitsi että kyllä minä vielä nytkin vaivaannuin nimikappaleen yhtäläisestä melodiasta Epitaphiin verrattuna. B-puoli ei onneksi ole suoraan ekasta kopioitu; Cat Food on tommonen sinkkubiisiltä kuulostava poppiraita ja sit on toi bolero.

Mut kyll tää varmaan vähäisin KC:n levyistä on koska plagiaatti.

- Lizard (1970)

Tässä levyssä on selkeesti enempi jazzia ku noissa aiemmissa. Tai ainaski puhaltimet on enempi töttöröö ja piano pimputtaa. Mut pauhaahan tässä ne mellotronitkin komiasti esim. tossa ekassa biisissä. Gordon Haskellin laulu vaati kai aikoinaan hieman sulattelua, mutta opein tykkäämään siitä. Levyllä kuullaan hieman myös jänniä syntikkajuttuja. Mut ohan täsäkin sitten tommonen hempeily a-puolen lopussa. Ja aika hempeesti se lähtee tuo b-puolen pitkä biisikin liikkeelle. Onks tää ristiinnainti Yesin kanssa joku kaupallinen kikka, vai miksei Haskell laulanu tota kohtaa? Ei sillä että se haittais, tuohan se vaihtelevuutta. Toisaalta ku aattelee kuin epästabiili bändi oli vielä tähän aikaan niin eikai tuo sillee ihmetytä että vierailevia tähtiä käytetään. Tääki biisi menee muuten taas boleroksi, eli In The Wake plagioi sekä mennyttä että tulevaa! Reilusti ollaan yli puolivälin tässä nimikappaleessa ennenku alkaa tykitellä enemmälti, vaikkei tässäkään mitään kaaosta saada aikaseksi, vaikka ehkä vähän yritetään. Pysyy silti varsin melodisena tämä homma tässäkin kohtaa.

Elikkäs aika iisiä ja lepposta kuunneltavaa tämäkin levy on pääpiirteissään.

- Islands (1971)

Lepposesti se tämäkin levy alkaa. Ohan tossa biisissä toki se jazz-elementti mukana, mutta silti se on tommonen "kaunis laulu". Sit on tää instumentaali, jossa on aika erikoinen kitarasoolo; tässä ehkä ekaa kertaa tulee mieleen, että Frippillä taitaa olla vähän normaalista poikkeava näkemys kitaransoitosta. A-puolen lopettaa toinen kaunis laulu. Tai niin eka luulis. Sit alkaa tuuttaus. Biisin loppuosassa Boz-mies huutaa ekaa kertaa vähän lujempaa. B-puolella on sit naiset tiellä ja saksofoni töräyttelee niitä pois, mut kaikesta huolimatta ihan poppia tää biisi, Beatlesiakin vähän matkitaan. Sit on tommonen hempeilyinstru jousien kera. Sit alkaa päätösraitana levyn nimibiisi. Hempeetä taas. Tähän mennessä on jo selvää, että Boz on loppujen lopuks aika hyvä laulaja. Cornet vetää soolonumeroa puolivälin jälkeen ja sit pikkasen kiihdytellään ja paisutellaan mellojen tahdissa.

Tääkin levy on siis muutamia purskahduksia lukuunottamatta varsin lepponen ja kaunis levy. Ihan alkujaan tämä ei kuulunut kyllä milläänlailla KC-suosikeihin, mut sen profiili on sittemmin noussut hurjasti.

- Larks' Tongues in Aspic (1973)

Levy lähtee hitaasti liikkeelle, mut sit ku lähtee niin heti mätkitään ympäri korvia. Hetken aikaa. Sit hempeillään. Sit hempeillään lisää. Siinä mätkintävaiheessa luuli, että nyt tästä on tullu tämmönen kitarahevibändi, mutta eihän sitä kitaraa ole tässä juuri sittemmin kuultu, viulu se tossa on haikeillu sittemmin. Exilesissä siis olen jo menossa. Sit löytyy vähän rokkia lisää ja mikäs siinä ku rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Tai ei tää mitään rokkia ole, bluesia kai lähinnä. Talking Drumissa on taas niin pitkä ja hiljanen intro että miettii, että miks sitä Moonchildin instrumentaaliosuutta aina moititaan, mut tämmöset ei haittaa? Pari viimmestä minuuttia toki aika tykkiä. Mut sit alkaaki päätösraita ja huolet unhoittuu. Tämä pysyy paljo paremmin kasassa kuin levyn alotusraitana ollut biisin ykkösosa.

Tämä levy ei ole säilyttänyt viehätystään ihan täpöllä.

- Starless and Bible Black (1974)

Tässä alkaa alusta lähtien tuntumaan, että Wetton on vähiten mieleisin bändin tähänastisista laulajista. Edellisellä levyllä se ei ollut vielä niin ilmeistä, mutta tässä hänen äänensä jotenkin ärsyttää. Asiaa ei tietenkään yhtään auta, että eka biisi alkaa sanoilla "health-food faggot". No mutta The Night Watch on sitte tommonen hempeily ja se on sitte heti paremman kuulonen kun Wetton ei yritä liikoja. Levyn a-puoli on kyllä tavattoman hajanainen. B-puolella on sitte näitä pitkiä instumentaaleja ja se toimii paremmin. Paitsi että taas mua vaivaa näitten joittenki biisien tavattoman hiljaset pitkät introt, niinku a-puolella Trio ja nyt sitte tää nimibiisi. Päätösraita on instrukappaleista toimivin.

Tää levy ei oo koskaan ollu mikään KC-suosikki, eikä se ole sitä vieläkään. Kauheen hajanainen levy.

- Red (1974)

No nimibisillä lähetään ja sehän on toki kova. Fallen Angel alkaa hempeilynä ja tuntuu kivalta, sit se tosta lähtee paisumaan ja on mukavata, että taas on puhaltimia messissä eikä pelekkää kitaran kirskuntaa. Kolmosbiisi on tavallaan ekan biisin jatko-osa, mut tää on laulubiisi, Wetton yrittää taas vähän liikaa, mikä hieman syö biisin tehoa. Jännät noi handclapsit tai mitä lie. Taas on puhaltimetkin mukana jees. Sit b-puolen alussa on tommonen improvisaatio, jossa vingutetaan viulua. Vähän on tylsää aika pitkälle, mut kyl se siitä sitte lähtee kehittymään ihan mielenkiintoseksi. No sit on toi Starless. Mitäpä siitä ku että hieno biisi.

Tämäkin levy on menettänyt paljon viehätystään vuosien myötä, mutta on tää näistä Wetton-levyistä parhain ja muutenki aika jees.

- Discipline (1981)

Kuten kaikki tietää niin kovastihan tämä muistuttaa Talking Headsia. Belew ei tietenkään äänelleen mitään mahda, mutta ei ne yhtäläisyydet siihen aina rajotu. Nopeeta nypläystä. Kolmosbiisi on tommonen ballaadi. Sit nelonen on heviä, vähän sukua Redille tms. Sit jatkuu tää nypläyshomma, Thela Hun Ginjeet, paras biisi tähän mennessä, puheosuudesta tulee mieleen Zappan hommat. Sit on tommone leijailubiisi, joka tuo mieleen Wetton-kauden improt, mut täs on viulun sijasta tommosta ihmeellistä kitaran vinkumista. Paitsi että tää biisi on aika staattinen eikä sillee etene mihinkään hurjasteluun. Levyn päättävä nimibiisi kuulostaa hidastetulta aiempiin nopeisiin nypläyksiin verrattuna. Kova kuri ku kukaan ei uskalla kiihyttää.

Vanhassa KC:ssahan kitara anto hirmusti tilaa muille instrumenteille, mutta tässä niitä ei ole. Onneksi kitaroista lähtee suht monenlaisia ääniä, muuten tähän ehkä kaipais syntikoita messiin. Osa soundeista on kyllä aika kirskuvia, mut ihmeen sulavasti ne sinne sijottuu eikä tästä mitään Killing Jokea synny.

- Beat (1982)

No tämä on sitten tämmöinen poppilevy. Nimikappale on ihan radiopoppia, vaan mikäs siinä. No kolmosbiisi on sitte jo instrumentaali, mut aika leppone. Aika pitkälle saa levy edetä, ennenku tulee vastaan samantyylisiä kitarantikutuksia kuin edellisellä levyllä. Elikkäs nelosraita. Mut tää on kyllä tähänastisista biiseistä heikoin. Sit päästään vähän vauhtiin Neurotican myötä. Tässäkin on puheosuus niinku Ginjeetissä. Mut sit tää jotenki hyytyy ku varsinainen lauluosuus alkaa. Sitte on tommone ballaadi. The Howler on aika väsyneen tai juopuneen kuulonen raita, lopusa on kitarankirskuntaa. Päätösraidan alku tuo mieleen jotku Frippin soolojutskat. No tää onki sitte tämmönen improbiisi, joka paisuu loppua kohden.

Tästä levystä jää päällimmäisenä mieleen, että se on jokaiselta osa-alueeltaan edeltäjäänsä hurjan paljon heikompi. Jotenkin ponneton ja innoton ja laiska. Vähän sinnepäin. Kolmen ekan biisin jälkeen ei oikein mitään ikimuistoista tapahdu.

- Three of a Perfect Pair (1984)

Alkuun nimibiisi, jossa yhdistyvät mainiosti Disciplinen tikutus ja Beatin pop. Tarttuva biisi. Model Man jatkaa pop-linjalla, mutta on aika venko. Sleepless tykittelee ja peukkubassottaa sitten aika uhkaavissa tunnelmissa. Levyn brittiversiossa oleva miksaus on paljon huonompi, onneksi mulla on usa-vinyyli. Poppiahan tämäkin biisi on, mutta parasta poppia mitä kasari-KC on tehnyt. Sit on tommonen vähä itämaissävytteinen poppendaali, levyn popeista selkeesti kehnoin. A-puolen päättää instrumentaali Nuages, jossa on hieman tommosia mellotronmaisia soundeja ja jännä rytmi, jokseenkin avaruudellista ja alakuloista. Tämä biisi oli eka mitä koskaan kuulin Avaruusromua-ohjelmassa. Levy oli sillon jo tuttu, mutta ohjelma ei. B-puoli jatkuu luontevasti samoissa tunnelmissa Industryn myötä. Mut tää kasvaa tästä pikkuhiljaa isommaksi. Peukkubassoa ja rumpulointia. Taustalla maalaa kitarat ja "mellotron". Sit on äkkiväärä ja kummallinen laulettu kappale Dig Me. Sit lisää synkeää instrumentaalia No Warningin myötä. Kunnes sitten levyn loppukliimaksina Larks' kolmonen.

Tämä levy on näistä kasarilevyistä selkeesti kokeellisin ja progein, mutta sen pop-anti on myös pääosin hyvin terävää. Levyllä on myös jännä alakuloinen ja synkähkö fiilis mistä pidän paljon. Eli siis heleposti näistä kolmesta se paras levy.

- Thrak (1995)

Nyt on hevanderia; eka biisi ottaa aikahypyn Red-kauteen. Lyhyen sillan kautta hypätään sitten popimmalle linjalle, eli enempi sinne kasarille, mutta kitarat rouhii edelleen enempi vanhaa, eivätkä suinkaan tikuttele kasaria. Kaunis Walking On Air löytää Lennonin. Sit rumputellaan. Sit tulee nimibiisi joka hevittää vielä alotusraitaakin kovemmin. Mut onneks tässä on myös avaruutta ja tilaa, että ei se pelkäksi mätöksi mene. Sit lyhyt välipala, jonka jälkeen poppibiisi People. Sit taas vähän sidekudosta ja lisää poppia. Tääki on tämmönen hempeily Walking On Airin tapaan. Tää ysäri-KC osaa selkeesti tehä kauniita biisejä, niinku 70-luvullakin tekivät, kasarilla ei niin onnistunu. Sit on taas näitä välipaloja, nyt kaksin kappalein. Sit on tommonen poppibiisuli tai mikä lie, jossa on pikkasen tollasta 21st Century -tyylistä särölauluakin ja tommonen vähä kaoottisempi väliosa tai kaks. Sit loppulevy mätetään jatko-osia alotusraita Vroomille.

Tää ysärihomma kuroo aika näppärästi yhteen aineksia molemmista edeltävistä aikakausista, mutta ei ihan suoraan vertaudu kumpaankaan. Belewin takia kai kuiteski pikkasen enempi sinne kasarin suuntaan. Emmätiä.

- The ConstruKction of Light (2000)

Tää lähtee bluesin mätkimisellä liikkeelle. Hassusti hidastettu lauluosuus. Sit on kaksiosainen nimikappale, jonka eka osa on aika läheistä sukua Discipline-kaudelle kun tässä on tommosta samanlaista kitarannypläyshommaa, toka osa on sitte Three Of A Perfect Pair -kappaleen serkku. Sit on tommonen biisi mikälie, poppia kai tossa on vähän yritetty laulumelodioista päätellen, mut jotenki epämääräseksi jää ja en oikein tykkää tosta raidasta, varsinkaan siitä lauluosuudesta. Sit on tommonen kurinpalautus-instrunypläys. Sit on taas jonkulainen bluesi lie, tai jotain, ja särölaulua. Sit on jatko-osa Larks'ille, elikkäs nelososassa jo mennään. Sithän tässä levyllä on myös boonusbiisi, joka ei varsinaisesti ole Crimsonia, vaikka samoja tyyppejä siinä onkin. Se on tommosta vapaamuotosempaa improa tms., kyll se tohon sopii levyn linjaan ihan hyvin, ei sitä bonariksi osais mieltää jos ei tietäis.

Tämä levy on edeltäjäänsä selvästi yhtenäisempi kun tässä ei poukkoilla niin kovasti useaan suuntaan. Mut ei tämä sille silti pärjää. Noi sähkörummut on kyllä ihan jännä ja ovela liike, tykkään niistä.

- The Power to Believe (2003)

Lyhyen intron jälkeen lähetään taas hevanderilla liikkeelle. Eyes Wide Open on sitte tommonen poppendaali, aika lepponen. Elektrikissa on taas nuo sähkörumputtelut edukseen, ja kitaroissa on tommosta Discipline-ajan nepsuttelua. Sit on tommonen ihmeellinen blues-mättö tai mitä lie heviä särövokaaleilla. Nimibiisin kakkososa harhailee suht päämäärättömästi aika pitkään kunnes kaukaisuudesta leijuu lauluosuus pelastajaksi. Dangerous Curves tuntuu olevan jonkulainen improvisaatio tolkuttoman pitkän intron saattelemana. Biisi yrittää pariinkin otteseen saada tuulta alleen, mutta ei se oikein siitä lähe. Sit tulee taas tätä blues-mättöä, tai mitälie grungea. Loppuun vielä nimibiisin kakkos- ja nelososat.

Tämä taitaa olla edeltäjäänsä hieman heikompi levy, hajanaisempi se ainaski on. Ja se mikä on ehkä hieman huolestuttavaa on se, että tuntuu kuin tässä olisi keksitty hyvin vähän mitään uusia ideoita, enempi on kierrätetty jo entuudestaan tuttuja juttuja.

En tiedä aikooko KC tehdä vielä studiolevyjä, vai onko bändi hiipunut nostalgiatripiksi soittamaan klassikoitaan livenä. Muutamien näytteiden perusteella on jäänyt vähän turhan pyhäkoulumainen fiilis siitä. Mut jos tekevät vielä uuttakin kamaa niin toivottavasti keksivät jotain jännää.

Last edited by hezma (19.08.2017 11:33)

KZ · 19.08.2017 13:08

Parsa progebändi 60-luvulta tähän päivään, parsa studiolevy Starless tai Red, ei huonoja levyjä, parsa biisi larks tongues pt.2

hezma · 19.08.2017 13:38

Ei läheskään paras, mutta siitä kiva, ettei oo tehny mitään huonoja levyjä

KZ · 19.08.2017 14:26

hezma wrote:

Ei läheskään paras, mutta siitä kiva, ettei oo tehny mitään huonoja levyjä

Nimeä neljä parempaa.

Firon · 19.08.2017 14:48

hezma wrote:

- Starless and Bible Black (1974)
Tässä alkaa alusta lähtien tuntumaan, että Wetton on vähiten mieleisin bändin tähänastisista laulajista. Edellisellä levyllä se ei ollut vielä niin ilmeistä, mutta tässä hänen äänensä jotenkin ärsyttää. Asiaa ei tietenkään yhtään auta, että eka biisi alkaa sanoilla "health-food faggot".

Varmaan kaikki tietääkin, että faggot tarkoitti lihapullaa aikoinaan briteissä, mutta kyllä se särähti aikoinaan itselläkin korvaan ennen kuin selvitin että sanan merkitys on eri kuin amerikoissa.

bernardblack · 19.08.2017 15:17

Firon wrote:

hezma wrote:
- Starless and Bible Black (1974)
Tässä alkaa alusta lähtien tuntumaan, että Wetton on vähiten mieleisin bändin tähänastisista laulajista. Edellisellä levyllä se ei ollut vielä niin ilmeistä, mutta tässä hänen äänensä jotenkin ärsyttää. Asiaa ei tietenkään yhtään auta, että eka biisi alkaa sanoilla "health-food faggot".
Varmaan kaikki tietääkin, että faggot tarkoitti lihapullaa aikoinaan briteissä, mutta kyllä se särähti aikoinaan itselläkin korvaan ennen kuin selvitin että sanan merkitys on eri kuin amerikoissa.

Kyllä se tuossa yhteydessä ihan hinttaria tarkoittaa.

Firon · 19.08.2017 15:56

No nyt luin noi lyriikat taas kokonaan ja taidat olla oikeassa icon_neutral

Edit. tämä on se lähde johon olen itse uskonut, että joo en tiiä.

A recent book on gay references in rock songs referred to the line "health food faggot" from The Great Deceiver. At the DGM Playback for "The Night Watch" (London 1997) I asked Richard Palmer-James, the lyricist for that and several other Crimson songs of the 1972-74 period, what he had meant. Richard had no gay reference in mind: his notion of "faggot" was the health food version of a meatball. The insulting gay connotation only occurred to him later.

Last edited by Firon (19.08.2017 16:07)

hezma · 19.08.2017 15:56

KZ wrote:

hezma wrote:
Ei läheskään paras, mutta siitä kiva, ettei oo tehny mitään huonoja levyjä
Nimeä neljä parempaa.

Jos otetaan ihan kirjaimelliseti tuo 60-luvulta tähän päivään niin parhaat on kai Gong, Hawkwind ja Amon Düül II. Mut sit jos lyhyempi-ikäsetki kelepaa niin niitähän on sitte jo palio ja vaikka mitä.

KZ · 19.08.2017 16:40

hezma wrote:

KZ wrote:
hezma wrote:
Ei läheskään paras, mutta siitä kiva, ettei oo tehny mitään huonoja levyjä
Nimeä neljä parempaa.
Jos otetaan ihan kirjaimelliseti tuo 60-luvulta tähän päivään niin parhaat on kai Gong, Hawkwind ja Amon Düül II. Mut sit jos lyhyempi-ikäsetki kelepaa niin niitähän on sitte jo palio ja vaikka mitä.

Pitäydyn lausunnossani.

hezma · 19.08.2017 16:51

Arvasub.

jookcha · 28.08.2017 09:52

Adrian Belew ilmeisesti vetänyt herneen nenään siitä että KC:n nykyinen versio soittaa keikoillaan Discipline/Beat/jne -matskua. Facessa jotain kitinää aiheesta. Ihme touhua 017
Fripp kommentoi päiväkirjassaan.

ydis · 03.09.2017 23:00

Robert Fripp wrote:

Very happy to report that i have just spoken to Brother Belew and addressed various issues beginning with B and D. Ade and me have pledged to continue a convention of pumping down monster margaritas, both in Mount Juliet and here in Bredonborough, where Slinky Toes Willcox makes a mean margarita herself. Adrian has also agreed to be King Crimson's Ninth Man. Who knows what the future holds for this strange outfit?

KZ · 01.10.2017 18:55

Jaha uutta puskee taas
live in chicago. Ostetaan TIETYSTI koska King vitun Crimson hand

Ja seuraava mötköboksi tuloillaan myös.

KZ · 27.10.2017 17:40

Live in Chicago tietenkin loistokamaa, hyvä monipuolinen settilista, uutta sovitusta ja näkökulmaa. Esim Indisciplinestä hyvin erilainen versio koska ei ole Adriania laulamassa ja laulaja ei vedä puhetyylillä vaan laulaen.
2018 jos nää lähtee taas EU:hun niin lähen kattoo se o varma ku tauti. Ja eiks se ollu näin että Belew joinaa seuraavaan kokoonpanoon(?) jaa tossahan se yläpuolella lukikin.

Last edited by KZ (27.10.2017 17:41)

KZ · 16.11.2017 10:03

Next week, King Crimson will be announcing the dates for next year's European tour - visiting Poland, Germany, Austria, Czech Republic, Hungary, Sweden, Norway, The Netherlands, Italy, France and UK.

YLLÄRIPYLLÄRI mad

Noh, noista sit vaan valitsemaan. Meniskö vaik Austriaan...

jookcha · 22.11.2017 13:52

https://www.dgmlive.com/tours?liveshow=on
heinäkuussa ois tukholmassa. toisaalta esim joku pompeiin teatro grande vois olla melko jepa icon_surprised

KZ · 22.11.2017 14:24

Tukholma ihan tylsä, Italiaan vois lähtee kattoo, tai Wiiniin.

Street Spirit Sr.

#91 25.01.2017 13:29

Re: King Crimson

#92 25.01.2017 16:49

Re: King Crimson

#93 25.01.2017 16:55

Re: King Crimson

#94 25.01.2017 17:05

Re: King Crimson

#95 25.01.2017 18:01

Re: King Crimson

#96 25.01.2017 18:40

Re: King Crimson

#97 25.01.2017 19:02

Re: King Crimson

#98 25.01.2017 22:20

Re: King Crimson

#99 26.01.2017 03:42

Re: King Crimson

#100 27.01.2017 22:06

Re: King Crimson

#101 18.02.2017 15:09

Re: King Crimson

#102 28.04.2017 14:11

Re: King Crimson

#103 08.06.2017 18:57

Re: King Crimson

#104 19.08.2017 11:32

Re: King Crimson

#105 19.08.2017 13:08

Re: King Crimson

#106 19.08.2017 13:38

Re: King Crimson

#107 19.08.2017 14:26

Re: King Crimson

#108 19.08.2017 14:48

Re: King Crimson

#109 19.08.2017 15:17

Re: King Crimson

#110 19.08.2017 15:56

Re: King Crimson

#111 19.08.2017 15:56

Re: King Crimson

#112 19.08.2017 16:40

Re: King Crimson

#113 19.08.2017 16:51

Re: King Crimson

#114 28.08.2017 09:52

Re: King Crimson

#115 03.09.2017 23:00

Re: King Crimson

#116 01.10.2017 18:55

Re: King Crimson

#117 27.10.2017 17:40

Re: King Crimson

#118 16.11.2017 10:03

Re: King Crimson

#119 22.11.2017 13:52

Re: King Crimson

#120 22.11.2017 14:24

Re: King Crimson

Board footer