You are not logged in.
Pages: 1
Suffeli Stevens ketjusta:
Odotukset nolla, ns. superbändit aina paskaa.
Onko näin?
Duunikaveri suositteli hiljattain Giraffe Tongue Orchestraa jossa on Mastodon ja Dillinger Escape Plan jäseniä + se hemmo joka laulaa Alice in Chainsin uudessa tulemisessa. En odottanut että on mistään kotoisin, mutta alitti odotukset silti.
Klassisin esimerkki onnistuneesta superbändistä lienee Cream, mutta en oikein tiedä kuinka suuria nimiä Ginger Baker ja Jack Bruce oli ennen sitä.
Offline
Ei tule yhtään hyvää mieleen.
Mestarit ja Kaartamo Kettunen Kuustonen.
In the last second of life, they're gonna show you how,
how they run this show.
Offline
Omassa kuplassaan The Flying Burrito Brothers oli tällainen yhtye. Ja samoilta vuosilta aika monta pykälää isompi ja myös hyvä superbändi oli tietysti CSNY.
bzort glorf bööth
Offline
Wikipediassa on aika pitkä lista näitä.
Offline
Wikipediassa on aika pitkä lista näitä.
nick cave and the bad seeds ihan hyvä superbändi
Offline
Jäsenten suhteen jonkinlainen kaikkien aikojen superbändi taitaa olla Traveling Wilburys. Muistan olleeni vähän pettynyt, kun kuulin heidän musiikkiaan. Mutta kyllähän heillä muutama oikeasti hyvä biisi on (Handle with Care, Not Alone Anymore, Heading for the Light). Toista levyä en ole kuunnellut kuin kerran tai kaksi.
Offline
Hesoissahan on skenessä nykyään vidusti näitä superbändejä. Samat tyypit soittelee toisilleen eri kokoonpanoilla
Last edited by turston (04.04.2017 12:20)
ei muuta kuin voidetta rakoon ja ruuvi kiinni!
Offline
joko profeetat on mainittu
Offline
Hatfield and The North :peuk:
Offline
Red Sparowesin deby on ainakin huikean hyvä. Tuli kuunneltua tossa vähän aikaa sitten pitkästä aikaa. Tokasta levystä ei kai sitten jäänyt mitään käteen, tai sit en vaan kuunnellut aikoinaan tarpeeks. Kolmannenkin ovat näköjään vielä pukanneet ulos.
ei muuta kuin voidetta rakoon ja ruuvi kiinni!
Offline
jos vähän pienimuotoisempia superbändejä niin kiila ja pöllöt ihan hyviä
kiila tosin aloitti duona, mutta kasvoi sittemmin "skene"-muusikoiden superbändiksi.
Offline
Red Sparowesin deby on ainakin huikean hyvä. Tuli kuunneltua tossa vähän aikaa sitten pitkästä aikaa. Tokasta levystä ei kai sitten jäänyt mitään käteen, tai sit en vaan kuunnellut aikoinaan tarpeeks. Kolmannenkin ovat näköjään vielä pukanneet ulos.
Kolmatta muistaakseni kuunnellut ja siitä ei yrityksistä huolimatta jäänyt mitään käteen.
Lapsena tykkäsin seurata kun kanat paistuivat isossa karusellissa kaupan lihatiskillä.
Offline
Corin Tuckerin ja Peter Buckin Filthy Friends tuli vastaan bandcampissä. R.E.M. meets Sleater-Kinney siis kyseessä. Harmitonta ja tylsää parin kuuntelemani biisin perusteella.
Offline
Prophets of Rage eli RATM rytmiosasto + Chuck D ja B-Real soittivat eilen ilmeisesti ainoan keikkansa.
Lapsena tykkäsin seurata kun kanat paistuivat isossa karusellissa kaupan lihatiskillä.
Offline
^ olis kyllä voinut jäädä one offiksi tuo
Alain Jourgensenin ja Ian MacKayen Pailhead oli vähän onnistuneempi projekti, tosin tuotanto käsittää vain 6 biisiä ja niistä puolet on hyviä Paremmat biisit tuo mieleen varhaisen Killing Joken.
Offline
Alain Jourgensenin ja Ian MacKayen Pailhead oli vähän onnistuneempi projekti, tosin tuotanto käsittää vain 6 biisiä ja niistä puolet on hyviä Paremmat biisit tuo mieleen varhaisen Killing Joken.
pailheadin i will refuse
en oo kyllä vuosiin kuunnellu, mutta muistaakseni kova biisi.
Offline
Miten ne superbändit nyt sitten määrittää. Sellanen muusikkous, että olisi vaan aina yhdessä bändissä tuntuu omasta mielestä aika pirun vieraalta ja olen huomannut että aika moni muukin haluaa soittaa eri kokoonpanoissa eri tyyppien kanssa erilaisia juttuja. Onhan Fränäkin ehtinyt klikkiotsikoissaan tituleerata ties ketä superbändeiksi, koska joku on soittanut siinä ja siinä. Koko käsite on vähän sellanen väkisin väännetty ja sisältää oletuksen, että jokainen muusikko mahtuu uransa aikana vain tasan yhteen muottiin. Jotkut toki mahtuvatkin, mutta henkilökohtaisesti sellasten tyyppien kanssa soittaminen ei kuulosta lähtökohtaisesti mielekkäältä.
Eli jos määritelmä on jokseenkin se, että on soittanut aiemmin hyvässä/jossain määrin mainetta niittäneessä bändissä, niin tulee nyt vaikka mieleen toi Luna (jolta ostin pari levyä just Mitskun kotikirppikseltä):
Laulu, Kitara - Dean Wareham (Galaxie 500)
Basso - Justin Harwood (The Chills)
Rummut - Stanley Demeski (The Feelies)
Siinä on mun maun mukainen kokoonpano kyllä
Amppeliooppeli Ex-Pooppeli
Offline
Pages: 1