You are not logged in.
barton_funk wrote:Tulispa joku uusi B5, missä ois politiikkaa, nyansseja ja sense of wonderia sekä mielenkiintoisia hahmoja.
En tiiä sit tosta b5:stä ku en ite koskaan oikein lämmennyt, mut semmosta sarjaa kyllä kaipailisin missä olis just semmosta kosmoksen äärilaitoja syleilevää sense of wonderia. Ei politiikkaa.
b5 on maailman paras sarja. end of keskustelu.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
bernardblack wrote:barton_funk wrote:Tulispa joku uusi B5, missä ois politiikkaa, nyansseja ja sense of wonderia sekä mielenkiintoisia hahmoja.
En tiiä sit tosta b5:stä ku en ite koskaan oikein lämmennyt, mut semmosta sarjaa kyllä kaipailisin missä olis just semmosta kosmoksen äärilaitoja syleilevää sense of wonderia. Ei politiikkaa.
b5 on maailman paras sarja. end of keskustelu.
asia kunnossa
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
The Expansea olen tässä katsellut, pari jaksoa jäljellä vielä. Kehtaisin suositella avaruusscifin ystäville, vaikkei nyt mikään ihan huippusarja olekaan.
En ennakkoon tiennyt, että tämäkin pohjaa samannimiseen kirjasarjaan (en ole semmoiseen muistaakseni törmännyt vaikka aika suosittu taitaakin olla), mutta kyllähän sen aika äkkiä huomasi. Maailma on rakennettu sillä lailla huolelliseen tapaan ja kaikkia hauskoja yksityiskohtia löytyy (avaruusmormonit ). Juonikin kiinnostaa tarpeeksi, että jaksaa seurata.
Miinuspuolina sitten se, että ei tämä kuitenkaan mitenkään erityisen omaperäistä ole, vähän kaikki elementit on tuttuja jostain muualta. Henkilöt on aika lailla harmaata massaa (ja näyttelijätkin pääasiassa) ja toi Thomas Janen kyyninen kyttä on todella väsähtänyt klisee (tosin ehkä tästäkin vielä jotain saadaan jatkossa irti). Sinisenharmaa visuaalinen ilme myös niin helvetin ankea, miksi pitää edelleen tämmöstä. Ja noin ylipäänsä tulee vähän väliä semmonen fiilis että yritetään toisintaa Game of Thronesin menestystä. Ei se politiikka nyt niin vitun kiinnostavaa ole.
Mutta joo, moitteista huolimatta siis ihan kelpo viihdettä.
Naomi Nagata
Kävi loppua kohden huomattavasti kiinnostavammaksi tämä, eli tokan kauden katsonen mielelläni sitten kun.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Jäätynyt mies -kuunnelmasarja perustuu Yrjö Rauanheimon saman nimiseen seikkailuromaaniin. Sarja lähetettiin ensimmäisen kerran vuonna 1948 ja se oli Yleisradion ensimmäinen tieteisfiktioteos radiossa. Tätä versiota ei taltioitu, mutta vuonna 1965 kahdeksanosainen sarja tehtiin uudestaan saman käsikirjoituksen mukaan.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Ajattelin tässä taas pitkästä aikaa vähän kommentoida (ja ehkä suositella) jotain genren teoksia, mitä on kuluneen vuoden aikana tullut luettua ja horinoida noin yleensä.
Ursula LeGuinia tuli luettua parin kirjan verran. Joskus teininä olen lukenut jotain hältä, mutta en enää oikein muista mitä. Maameren tarinoita vissiin ainakin ja Lathe of Heaven on tullut luettua uudestaan näin kypsemmälläkin iällä ja siitähän tykkään kyllä kovasti. Tossa joskus vuodenvaihteessa luin sitten The Left Hand of Darknessin, jolla on tietty semmonen klassikkomaine, mutta meikäläisen jätti aika kylmäksi. Ihan jees, mutta jotenkin kuivakka. The Complete Orsinia ei ole scifiä, mutta sou not, ei oikein sekään loppupeleissä jaksanut lämmittää sydäntäni. Kiinnostaisi silti tutustua vähän laajemmin LeGuinin tuotantoon. Kirjastossa olisi kaikenlaista vielä joten ehkä sieltä jotain sitten jossain vaiheessa.
China Miévillen The Last Days of New Parisissa ja Heikki Kännön Mehiläistiessä on jokseenkin samankaltaiset lähtökohdat (surrealismia ja natseja) vaikka eri teitä kulkevatkin. Loppujen lopuksi tykkäsin Kännön kirjasta enemmän ja vaikkei se nyt mikään täydellinen teos olekaan, niin kehtaan sitä kumminkin suositella jos erikoismatsku kiinnostaa.
Samaan tapaan vähän samankaltainen kirjakaksikko on Viktor Pelevinin Omon Ra ja Adam Robertsin Yellow Blue Tibia, näissä lähtökohtana neuvostoliittolainen todellisuuden uusiksikirjoittaminen. Hyvin erilaisia kirjoja toki, mutta molemmat oikein hyviä.
Dave Hutchinsonin Fractured Europe -trilogia on vissiin ollut jokseenkin Kova Juttu skenessä. Ei vaikuttanut tavattoman kiinnostavalta minusta, mutta eka kirja Europe in Autumn tuli kuitenkin luettua ja olihan se ihan hyvä. Ennakkoluuloni piti osittain paikkansa eli tuommosta toimintapainoitteista jännärimeininkiä, mutta ei pelkästään ja oletettavasti monta kertaa parempi kuin joku Ilkka Remes. Kyllä noi kaksi muutakin kirjaa varmaan tulee luettua jossain vaiheessa.
Jeff Vandermeerin uusimmasta romaanista Borne en ihan tavattomasti digannut. Ei huano, mutta tuohon Southern Reach -trilogiaan verrattuna tuntui aika köykäseltä.
Lavie Tidhariin tuli tutustuttua ihan sattumalta. Ei ollut edes nimenä tuttu tämä tyyppi, mutta joskus vuosi-pari sitten ihan satunnaisotannalla poimin kirjastosta A Man Lies Dreamingin. Tänä vuonna tullut luettua Central Station ja The Bookman. Ensin mainittu oli aika yhdentekevää lätinää, jälkimmäinen steampunkkia (aaaarrrrgggghhhhhh), mutta oikein viihdyttävä, joten taidan lukea nuo pari muutakin saman sarjan kirjaa jossain vaiheessa. Mutta joo, parhaat tältä lukemani kirjat on kuitenkin olleet tuo A Man Lies Dreaming (Hitler yksityisetsivänä) ja Osama (bin Laden pulp-senttarina), molemmissa semmonen aika vahva Dennis Potter/Philip Dick -viba (ihan tietoinen ja tarkoituksellinen).
Ilmiö nimeltä Hannu Rajaniemi on meikältä jäänyt väliin, kun jotenkin se sen kvantti/fraktaali/mikälie-trilogia on vaikuttanut sellaiselta scifiltä, joka ei vaan oikein jaksa kiinnostaa, mutta tuli tuossa luettua novellikokoelma Invisible Planets ja se kyllä lähinnä vahvisti niitä ennakkoluulojani, joten taitaa jäädä jatkossakin väliin tämä.
Just eilen luin loppuun James Blishin A Case of Consciencen ja tämä on kyllä just sitä sellaista pre-uuden aallon älykköscifiä josta tykkään ihan sikana. Aiemmin olen lukenut Blishiltä vain Doctor Mirabiliksen, joka oli myös Aika Kova, ja nyt tekisi mieli lukea lisää. Kirjastosta löytyy Cities in Flight, että se sitten seuraavaksi joskus.
Menee ehkä vähän topikin ohi, mutta mainitaan lopuksi myös kaksi aika kovaa Lovecraft-dekonstruktiota, elikkäs Paul La Fargen The Night Ocean ja Matt Ruffin Lovecraft Country. Ensin mainittu törkeän hyvä, siitä on vähän vaikea kertoa mitään, koska totuuden tasoja on miljuuna. Muistutti Chabonin Adventures of Kavalier & Clayta. Hauska ja koskettava ja mahtava. Lovecraft Country onkin sitten ihan eri maata, puhdasta pulppia, mutta omalla tavallaan aika mahtava sekin. Ja minusta ainakin helvetin siistiä, että Lovecraftia osataan jo käsitellä fiktiossa muutenkin kuin pelkän pastissin keinoin ja tartutaan rohkeasti niihin ikäviin puoliin ilman heikkoja puolusteluja.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Zarathustralla Terraan ja takaisin hemmottelupaketti scifi-korville
melekonen pläjäys paukahti linjoille
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Menee ehkä vähän topikin ohi, mutta mainitaan lopuksi myös kaksi aika kovaa Lovecraft-dekonstruktiota, elikkäs Paul La Fargen The Night Ocean ja Matt Ruffin Lovecraft Country.
Hyvä että tuli puheeksi nämä! Lukulistan kärkeen heittämällä.
Offline
Kiinnostais saada haltuun Kapteeni Shivan osat 3 ja 4. Tykkäsin ykkösestä aika paljon ja nyt tuolla pyörii kakkonen lukulistalla kun löysin Rosebudista. Vilunki-konneksönillähän nää on kai hipstereille myyty aikoinaan, vai kuvittelenkohan mä ihan omiani? Ja sitten se samaan universumiin liittyvä Lonkeroiden aika kiinnostaisi myöskii. Ois kai pitänyt käydä rohkeammin tän kimppuun silloin joskus.
Amppeliooppeli Ex-Pooppeli
Offline
Mitkä olis niinkö parhaimmat legendaarisimmat modernit scifi-kirjat, jos pitää muutama suositella? En juurikaan tunne genreä. Mielummin uudempaa, eli ei ysäriä vanhempia. Dan Simmonsin Hyperion ja Hannu Rajaniemi on jo tuttuja. Mites esim Iain Banks? Ja suomennettuja teoksia mielellään.
Offline
Metro-sarjaa tunnutaan kehuvan. En oo lukenut itse.
Amppeliooppeli Ex-Pooppeli
Offline
Iain Banks on parhaimmillaan todella hyvää laatuviihdettä. Jos ei ole tuttu ja avaruusooppera yhtään kiinnostaa, niin siitä aloittaisin. Hakkaa esim Hannu Rajaniemen moniulotteisuudessa ja visioissa kepeästi. Vaikka H. Rajaniemi on ihan luettavaa kamaa toki.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Piti googlata 'avaruusooppera'. En tiedä onko mun juttu
Pitänee tutustua tähän lyhyeen alustukseen aiheesta https://www.kirjavinkit.fi/science-fiction/
Offline
No siis H. Rajaniemi on aika tyylipuhdasta avaruusoopperaa.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Laitoin Banksin Pelaajan wantlistille, ja sit huomasin et aika paljo saa maksaa jos haluaa ostaa
Hankala genre kun mikään ei ole tuttu eikä oikein tiedä mitä hakee.
Last edited by KZ (31.01.2018 14:05)
Offline
Suosittelen kirjastoa.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Suosittelen kirjastoa.
Popehan noita on lukenut paljon muistaakseni, sääli kun ei enää kirjoittele.
Last edited by noiseidea (31.01.2018 15:13)
Lapsena tykkäsin seurata kun kanat paistuivat isossa karusellissa kaupan lihatiskillä.
Offline
Ookko KZ ikinä kattonu Star Warsia?
Amppeliooppeli Ex-Pooppeli
Offline
Muista Flepasta, Pelaaja ja Aseiden käyttö on toinen toistaan parempia. Englanniks pitäis lukea sit, jos haluis jatkaa kronologisesti.
Kaikki ei tykkää, mutta itelle toi Alastair Reynoldsin Ilmestysten avaruus -kokonaisuus oli mahtava. Todella helppolukusta, mutta ei mitenkään ohueksi jääny ainakaan itelle. Päinvastoin, ikävä jää lopussa, tosin myös aivot nyrjähtelee lukemattomia kertoja.
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Semmonen vielä, että v. 1995 tai joskus tuli Vapaa vyöhyke -ratio-ohjelmassa edellisen vuoden 10 (?) parasta scifi/fantasia käännöstä esittely. Oon lukenu ne kaikki tässä vuosien varrella, suurimman osan heti sillon, ja ne on kaikki ollu hyviä/loistavia. Muistan listan suunnilleen edelleen:
-William Gibson - Mona Lisa Overdrive
-Lucius Shepard - Kalimantan
-Iain M. Banks - Muista Flepasta
-Simon Ings - Kuuma pää
-Georg Alec Effinger - Kun painovoima pettää
-Tim Powers - Anubiksen portit
-Alfred Bester - Murskattu mies
-Terry Pratchett - Noitasiskokset
-Joku PKD, varmaan Anna kyynelten tulla pyysi poliisi
1 mahdollisesti puuttuis, mikäköhän se ois voinu olla? Samuel R Delaneyn Nova?
Gibsonilta luin kärkeen Neurovelhon, jonka jälkeen noita muita sitten ennen Gibsonin MLO:ta. MLO ei ollu yhtä kova mutta aivan hyvä varmaan ois edelleen.
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Modernia sci-fiä on ehdottomasti M. John Harrisonin trilogia Valo, Nova Swing ja Tyhjyys. Ei heikkohermosille. Tais löytyä Bartonin ja/tai Caligulan ansiosta tämä kirjailija, kun oli jonkin aikaa ollu sci-fistä pihalla.
E: Niin, siis, ihan parhaita kirjoja koskaan missään.
Last edited by Jean-Babtiste (31.01.2018 20:46)
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Joo pitääpä googlailla näitä, eiköhän jostain saa tärpin.
Tässä genressä harrastetaan paljon kirjasarjoja, kuinka olennaista näissä on lukujärjestys? Tai jos esim lukee vain kolmososan?
Offline
Harrisonin tapauksessa lukisin järjestyksessä. Reynoldsin aloitin tokasta, mutta se oli säkällä vähän irrallinen suhteessa muihin osiin, joissa seurataan paljolti samoja hahmoja. Mutta toimii myös itsenäisinä teoksina. Banksitkin (Rengasmaailman kolme ekaa osaa) tuli luettua järkässä, mutta ne voinee lukea myös missä tahansa järkässä.
Niinpä, jos 80-luku on tarpeeksi modernia, niin Orson Scott Card lienee pakollinen mainittava, samoin kuin David Brinin Tähtisumu täyttyy. Molemmilta lukenut vaan yhden teoksen, ensin mainitulta Enderin eli Ender's Game, joka kannattanee lukea Cardilta ekana. En tajua, miksen ole lukenu myöhempiä. Pitääpä ottaa työn alle rojekti.
Briniltä toi lienee ainoa suomennos, ja kai se on aika selkeästi tunnustettu sen parhaaksi kirjaksi muutenkin. Toimii ehdottomasti itsenäisenä teoksena, yks ihan parhaista joita oon lukenu.
Last edited by Jean-Babtiste (31.01.2018 22:01)
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
95 % oon lukenu kirjaston lainoina.
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Orson Scott Cardin Ender-kirjojen taso laskee eksponentiaalisesti Kuolleiden puolustajan jälkeen. Shadow of the Hegemonia en tainnut enää jaksaa lukea.
Ender (Ender's Game) ja Kuolleiden puolustaja (Speaker for the Dead) onkin sitten klassikoiden klassikoita.
J-B:n mainitseman Vapaan vyöhykkeen vanhoja jaksoja löytyy tältä YouTube-kanavalta. Oon mainostanut tätä kanavaa ennenkin joo.
Itse lukisin kirjasarjat kronologisesti, vaikka niillä ei olisi tarkemmin tekemistä keskenään. Tykkään ylipäänsä lukea mahdollisuuksien mukaan kirjailijan teoksia julkaisujärjestyksessä, en satunnaisesti.
Lapsena tykkäsin seurata kun kanat paistuivat isossa karusellissa kaupan lihatiskillä.
Offline
Ti ho detto come una volta un po' di vino, dischi in vinile, sequel, ragazze, ragazze, Kauko Röyhkä?
Offline
Aloin nyt lopultakin kattoo uutta star trekkiä, ja parin jakson kohdalla tuntuu ihan hyvältä.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Mitkä olis niinkö parhaimmat legendaarisimmat modernit scifi-kirjat, jos pitää muutama suositella? En juurikaan tunne genreä. Mielummin uudempaa, eli ei ysäriä vanhempia. Dan Simmonsin Hyperion ja Hannu Rajaniemi on jo tuttuja. Mites esim Iain Banks? Ja suomennettuja teoksia mielellään.
Tämä "scifiin tutustuminen" päättyi lopulta siihen, että ostin Alastair Reynoldsin Prefektin, mutta en koskaan aloittanut sitä ja lähti pois samalla kun myin puolet kirjoista. Iain Banksin Pelaaja on vielä listalla, mutta enpä tiiä johtaako tekoihin.
Offline