You are not logged in.
jotakuta saattaa kiinnostaa se, että Klimt julkaisi vastikään COSMIC JOKERS ekan lp:n (keltainen vinyl jopa). Itelle menee ainakin hankintaan (kuha vaan saa rahhoo).
No hemmets, ostin ton uj:n Lontoosta
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
Samoin Harmonian Musik vonin ja Seesselbergin synthetik 1:n lp:t.
'My only premise is that there are times when one must attack with complete ruthlessness and fight with lethal fury. This fury and ruthlessness must be harnessed and directed to the gravest possible damageto kill.'
ontäs aiankin joku turska joo DECICIDERS
Offline
mihin topiciin kuuluu ei-saksalaiset kraut-tyyppiset psykerokit?
Offline
Varmaan omissaan tai sitten siinä yleisessä psykerokkitopsussa, jonka nimen Hantta voi varmaan paljastaa, kun itse en välitä muistaa. Kevyemmästä taitaa sellanen löytyä.
Sain kaverilta Klaus Schulzen Audentityn. Laitoin äsken soimaan. Vähän risoo reggae-vaikutteet tässä ekassa biisissä.
Harmonian 1974-live uupuu kovasti kokoelmista. Svartin nettikaupasta näköjään saisi. Clusterin boksi tuli ja meni ja se olisi ollut ihan aiheellista hankkia, mutta enpä sitten CD-painosta tosin saattaisi vielä saada
Amppeliooppeli Ex-Pooppeli
Offline
Harmonian 1974-live uupuu kovasti kokoelmista.
Mulla oli joskus toi, myin pois koska ainakaan vinyyliversiossa ei ollut mitään järkeä: 28-30min per puoli, äänenlaatu sitten sen mukaista. En hiffannut noita pituuksia ennen kuin ostin. Aivan luokaton julkaisu. Se ei musiikillisestikaan ollut minusta mitenkään hirmu olennainen, voi tosin olla että toi äänenlaatu harmitti niin paljon että ei oikein napannut.
Olen pieni nalle vain, pullea. Lasten kanssa viihdyn ain. Olen pieni nalle vain, pörheä. Lapset mua rakastaa.
Offline
rc-lungen wrote:Harmonian 1974-live uupuu kovasti kokoelmista.
Mulla oli joskus toi, myin pois koska ainakaan vinyyliversiossa ei ollut mitään järkeä: 28-30min per puoli, äänenlaatu sitten sen mukaista. En hiffannut noita pituuksia ennen kuin ostin. Aivan luokaton julkaisu. Se ei musiikillisestikaan ollut minusta mitenkään hirmu olennainen, voi tosin olla että toi äänenlaatu harmitti niin paljon että ei oikein napannut.
Itse asiassa ihan hyvä pointti. Olen tota jostain netistä joskus kuunnellut ja tykännyt kovastikin, eli ehkä sitten cd?
Amppeliooppeli Ex-Pooppeli
Offline
Luppakorva sikailee taas wrote:rc-lungen wrote:Harmonian 1974-live uupuu kovasti kokoelmista.
Mulla oli joskus toi, myin pois koska ainakaan vinyyliversiossa ei ollut mitään järkeä: 28-30min per puoli, äänenlaatu sitten sen mukaista. En hiffannut noita pituuksia ennen kuin ostin. Aivan luokaton julkaisu. Se ei musiikillisestikaan ollut minusta mitenkään hirmu olennainen, voi tosin olla että toi äänenlaatu harmitti niin paljon että ei oikein napannut.
Itse asiassa ihan hyvä pointti. Olen tota jostain netistä joskus kuunnellut ja tykännyt kovastikin, eli ehkä sitten cd?
Spotifysta tsekattuna soundi on toki edelleen vähän rujo, mutta ei läheskään niin mössöä kuin vinyylillä. Ja joo täähän kuulostaa ihan hyvältä, omat antipatiat tais liittyä siihen että tuli haaskattua rahaa.
Olen pieni nalle vain, pullea. Lasten kanssa viihdyn ain. Olen pieni nalle vain, pörheä. Lapset mua rakastaa.
Offline
Varmaan omissaan tai sitten siinä yleisessä psykerokkitopsussa, jonka nimen Hantta voi varmaan paljastaa, kun itse en välitä muistaa. Kevyemmästä taitaa sellanen löytyä.
juuh elikkäs jos on psykee niin sitten Nelinpuhelua psykedeliasta!
Offline
Offline
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Mutta oman bändin paita sit kuitenkin päällä
Amppeliooppeli Ex-Pooppeli
Offline
Offline
Cluster II alkanu kolahteleen kovemmin ku aiemmin, samoin Sowiesoso.
Offline
Kakosen kanssa edelleen vähän ongelmia sen jotenkin raskaan meiningin vuoksi. Sowiesoso taas suurin piirtein parasta ikinä.
Amppeliooppeli Ex-Pooppeli
Offline
Toi on vähän ku vertailis jotain albinibändejä keskenään. It's all good. Turha laittaa paremmuusjärjestykseen.
Last edited by rc-lungen (16.03.2017 17:48)
Amppeliooppeli Ex-Pooppeli
Offline
Eberhard Schoenerin Meditation on aika kova
Offline
Offline
laitan tämän tänne myös, koska sopii (löytyy siis toisestakin topicista, koska sopi sinne myös)
Offline
Laadin tämmöisen:
Elikkäs mielestäni 10 parasta vain yhden levyn tehnyttä krautrock-bändiä/artistia ja levyä.
Valinta ei ollu heleppo, sillä näitä yhden levyn ihmeitä löytyy aika paljon ja laadullisesti tasavertaisia on paljon. Jollakin kriteereillä nyt valintaa kuiteski tein. Laitan nämä aakkosjärjestykseen enkä rupea enää keskinäistä järjestystä miettimään. Pari hirmuhyvää levyä tippu listalta pois sen takia, että ovat mokomat tehneet reunion-levyn vuosikymmeniä myöhemmin. Arkistojulkasuja en tietenkään huomioinu, että sillä perusteella en ketään listalta tiputtanu.
Kuvaukset voi sitten olla pöhölöjäkin, en kovin syvällisiä jaksanu miettiä.
- Cornucopia: Full Horn (1973)
Iso kahdeksan miehen kokoonpano ja suht villiä meininkiä. Vaikutteita löytyy ainaskin fuusion ja psykedelian suunnalta. Maanmiehistään vertautuu jossain määrin Amon Düül II:een ja Grobschnittiin. Bändi laulaa englanniksi. Levyn a-puolen täyttää 19-minuuttinen Day Of A Daydreambeliever, joka polveilee sfääristä toiseen. B-puolen alussa on lyhyt kolmen minuutin biisi, joka suht akustisesta yleisluonteestaan huolimatta sisältää hapokasta sähkökitaraa. Pitkä Spot On You, Kids hapottaa yllättävän seesteisesti sisältäen kuitenkin vahvan lauluosuuden. Lyhyehkö päätösraita hulluttelee ja rokkaa yhtä aikaa seestyen kuitenkin loppua kohden.
https://www.youtube.com/watch?v=bZP8fNogLW4
- Drosselbart: s/t (1971)
Tämän bändin naislaulaja oli ammattimainen oopperalaulaja, joka oli mukana salaa ja salanimellä, koska hänen silloinen työnantajansa ei sallinut syrjähyppyjä. Bändissä on myös mieslaulaja. Laulut hoidetaan saksaksi. Vahvaa tulkintaa molemmilta. Musiikki on paikoin suht suoraviivaistakin tuoden mieleen vaikkapa Ihre Kinderin, mutta nämä ovat selvästi psykedeelisempi bändi. Biisit ovat kuitenkin varsin lyhyitä. Levy oli pitkään suuri harvinaisuus, sillä siitä ei uusintapainoksia ollut ja ensimmäinen epävirallinen cd-julkaisukin oli vasta 90-luvun puolivälissä, laillisia uusintajulkaisuja on tehty vasta tällä vuosituhannella.
https://www.youtube.com/watch?v=eS_b-dCvYgs
- Sergius Golowin: Lord Krishna Von Goloka (1973)
Tämä levy liittyy läheisesti Rolf-Ulrich Kaiserin Cosmic Jokers -projekteihin sillä erolla, että tässä tyypit tiesivät mitä olivat tekemässä. Levyllä häärii paljon tuttua porukkaa kuten Klaus Schulze, Witthüser & Westrupp, Jürgen Dollase ja Jerry Berkers. Golowin oli tsekkiläissyntyinen Sveitsiin muuttanut kirjailija, poliitikko ja mikälie kulttuurihenkilö, joka toimi jossain vaiheessa Timothy Learyn assistenttina. En tiedä mikä suhde artistilla on krishna-liikkeeseen, mutta kyllähän tuota sanoituksissa toistellaan. Laulu, tai pikemminkin puhe, on saksankielistä. Levyllä on kolme biisiä; kaksi pitkää ja yksi lyhyempi. Kosmista menoa, mutta ei mitenkään kauhean meditatiivista. Tai no toki sitäkin. Vertautuu jossain määrin Amon Düülin Para Dieswärts Düül -levyyn sekä joihinkin Witthüser & Westruppin juttuihin.
https://www.youtube.com/watch?v=tEWATxwpw4M
- Gäa: Auf Der Bahn Zum Uranus (1973)
Hieman hevahtavampaa psykedeelistä meininkiä. Ajoittain tulee mieleen rujompi versio varhaisesta Eloysta. Miksei myös Scorpionsin eka levy, paitsi että näillä on myös urut ja piano. Laulu on saksankielistä.
https://www.youtube.com/watch?v=-azsR3ASBZ4
- Hanuman: s/t (1971)
Urkuri Wolf-Rüdiger Uhlig soitti aiemmin Murphy Blend -nimisessä bändissä. Hanuman-muusikot ilman Uhligia puolestaan jatkoivat tämän jälkeen bändissä nimeltään Lied Des Teufels, joka oli myös yksi tämän levyn biiseistä. Siinä missä Murphy Blend oli jokseenkin hevahtavaa musiikkia nojasi Hanuman vahvemmin jazzin suuntaan. Bändissä ei ollut kitaristia ollenkaan vaan urku/piano - saksofoni/huilu -solistit johtivat hommaa. Kyse ei ole kuitenkaan isntrumentaalimusiikista, vaan vahva saksankielinen laulu on myös läsnä.
https://www.youtube.com/watch?v=Zw-GNfnOHp4
- John L. and Adamah: Lonesome In Overdrive (1996)
John L. on se mies joka lauloi Ash Ra Tempelin Schwingungen-levyllä vuonna 1972. Hän ei kuulunut bändiin, vieraili vain. 60-luvun lopulla hän oli ollut mukana Agitation Freessä. Nyt pitääkin ottaa sitten pitkä aikahyppy ja tulemme tähän levyyn, joka tosin kuulostaa siltä kuin se olisi tehty jotakuinkin Schwingungenin aikakaudella, mutta kun ei ole. Ihmeellistä levyssä on se, ettei se kuulosta tippakaan nostalgiselta, retrolta tai mitenkään muutenkaan pastissilta vanhoista ajoista. Tyyppi on varmaan elänyt jossain erämaaluolassa kaiken tämän väliajan tai sitten hänellä oikeasti oli käytössä aikakone. Psykedeliaa, hippeilyä, kosmista väreilyä, suht seesteistä. Selkeästi enemmän akustisia kuin sähköisiä instrumentteja. Harmillisesti levystä ei löydy näytteitä mistään, joten joudutte käyttämään mielikuvitusta.
- Lightshine: Feeling (1976)
Tämä bändi ei ole erityisen psykedeelinen useimpiin aiempiin verrattuna, mutta hapokas kitarasoundi antaa musiikille psykemmän fiiliksen kuin mitä se onkaan. Meininki on yllättävänkin melodista ja helposti soljuvaa, mutta parissa biisissä on sitten yllättäviä hulluuskohtauksia. Pari biisiä ovat suht leijuvia, muttei niissä kovin syvälle kosmokseen sukelleta. Bändi laulaa englanniksi.
(tässä linkissä on väärä vuosiluku) https://www.youtube.com/watch?v=BAgJM-RHQmw
- Paternoster: s/t (1972)
Tämä on itseasiassa itävaltalainen bändi, mutta ei anneta sen häiritä. Musiikki on psykedeelistä ja synkkää. Urkutyöskentely/soundi tuo paikoin mieleen varhaisen Dave Stewartin (Arzachel/Egg). Laulajalla aika erikoinen ääni, kuin jotain hidastettua mongerrusta. Kielenä englanti.
https://www.youtube.com/watch?v=d8yMK5kIq8w
- Siddhartha: Weltschmerz (1975)
Tämä levy julkaistiin omakustanteena, joten se oli aikamoinen harvinaisuus kunnes parikymmentä vuotta myöhemmin siitä saatiin cd. Levyltä löytyy sekä nais- että mieslaulaja ja sekä englanninkieltä että saksaa, mutta enemmän tässä on panostettu pitkiin instrumentaaliosuuksiin. Bändi on tavallaan kuin reippaampi, kitaravetoisempi ja rokimpi versio Novaliksesta.
https://www.youtube.com/watch?v=rOdSaPPPZt8
- Yatha Sidhra: A Meditation Mass (1974)
Meditatiivista instumentaalimusiikkia hieman vaikkapa Para Dieswärts Düülin tai joittenkin Popol Vuh -juttujen hengessä. Paitsi että teoksen Part 3 on suht vauhdikas. Myös Mythos-yhtyeen Dreamlab-levy on jollain lailla hengenheimolainen, paitsi että Yatha Sidhra ei siis laula.
Offline
Peter Baumann: Machines Of Desire
Viime vuonna tuli tämmöne pitkän tauon jälkeen. Sain käsiin. Hyvänkuulone Tuola edellisellä sivulla yks biisi jo tästä olikin.
Offline
Tännekin peukkua Hezman postaukselle
Golowin, Hanuman, Yatha Sidhra aivan huippuja Cornucopia ja Drosselbart pitäis ottaa haltuun
Offline
Offline
Offline
^oho. Kiinnostaa. Vaik sisältö sinällään tuttua on. Amazon sanoo että ilmestyy 6 Oct.
Offline
Tämmöne tullu tänä vuonna. Vaikuttaa lupaavalta.
Offline