You are not logged in.
Oon jo pitkään halunnut perustaa yleispätevän topikin SPEKULATIIVISELLE FIKTIOLLE (yes) mut aina jäänyt perustamatta kun ei aika ole ollut kypsä. Eikä se kai vieläkään oo, koska ei mulla just nyt oo mitään erityistä sanottavaa, mutta perustan kumminkin. Eli täällä me foorumin nörtit voimme yleispätevästi keskustella henkevästi aiheesta kaikki sen ilmenemismuodot huomioonottaen.
Mutta jotta tämän tärkeän topikin avausviesti ei jäisi vallan informaatioköyhäksi, niin mainittakoon esimerkiksi että tällä hetkellä luennassa Vandermeerien toimittama Sisters of the Revolution - A Feminist Speculative Fiction Anthology, joka on ollut ainakin tähän asti aika kovaa kamaa. The usual suspectsin (Le Guin, Russ, Butler, Krohn, Tiptree, Carter) lisäksi paljon mulle tuntematonta kamaa.
Ja koska olen aika kova radioteatterin yms. ystävä, niin mainittakoon myös tämä hiljakkoin internet archivesta löytämäni kuunnelmasarja Mindwebs. Kaikkii tommosii kovia nimiä dramatisoituina, Ellisonia ja Dischiä ja Ballardia ja Dickiä ja Zelaznya jne.
Ja vois tässä tietysti jotain jauhaa omasta pitkän linjan scifinörttitaustastakin, mut en nyt jaksa joten tyydyn vain retostelemaan sillä että oon joskus ollut Atorox-raadissa. Kun ei tässä elämässä paljoa retosteltavaa oo muuten ollut.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Topique
tokihan olen spefi-naisia henkeen ja vereen ja oldskool-fandom-tyyliin harjoittanut jopa pöytälaatikkokynäilyä! Tämä harrastus tosin on jäätynyt ja pronssikauden artifakteja, natsiokkultismia ja ancient astronauts -hulinaa kosmisesti yhdistävä seuraava novellimuotoinen suurteokseni on ikuisesti kesken.
Kontribuoin topikkiin järjellisemmällä tavalla jahka ehdin. Liian vähän kyllä ehtii tai kykenee lukea yhtään mitään nykyään, toi björniksen suosittelema antologia kuulostaa cowalta, otamma lähempään tarkasteluun
menen nyt nukkumaan ajatellen Jan Vapaavuorta
Offline
tokihan olen spefi-naisia henkeen ja vereen ja oldskool-fandom-tyyliin harjoittanut jopa pöytälaatikkokynäilyä!
Hikisinä 90-luvun vuosina tuli toki tätäkin harrastettua melko vakavamielisesti. Taisin jopa yhen novellin lähettää Portin kisailuun ja jotain räpellyksiä julkaistiin yhes zinessä. Mut niinpä se meitsin kirjailijanura tyssähti kuten kaikki muukin ja ysärin jälkeen olen julkaissut vain huonoa pornoa oho väärä topik.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Nyt ois muuten ehkä aika (elikkä oon cannesis) yrittää käsitellä ilmiötä nimeltä Robert A. Heinlein. Siis toisin sanoen olisin kiinnostunut kuulemaan toisten kokemuksia tästä aiheesta.
Omat Heinlein-kokemukseni ovat hiukkasen sekavia, tolleen vähätellen sanottuna. Olen lukenut joitain novelleja jotka on ihan ok, siinä teini-iän kiihkeimmässä sf-nörttivaiheessa yritin jotain romaaneja mut ne oli ihan käsittämätöntä paskaa ja oon ehkä lukenut yhen loppuun EHKÄ ja sit kypsemmällä iällä kahlasin Stranger in a Strange Landin ja olin vaan koko ajan et mitä vittua oikeesti mitä vittua ei tää oo totta ei saatana mitä vittua oikeesti.
Et niinku tää on vähän hämmentävä tapaus tää Heinlein kun sitä kuitenkin pidetään yhtenä noista isoista sf-nimistä mut onko se oikeesti ikinä kirjoittanut mitään muuta kuin paskaa tai tosi hämmentävää sekoilua? No joo, tiiän kyl et etenkin AMERIIKOISSA sf-skenessä on aika kova sana toi libertarismi ja se selittää paljon, mut ei kaikkea kuitenkaan.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Et niinku tää on vähän hämmentävä tapaus tää Heinlein kun sitä kuitenkin pidetään yhtenä noista isoista sf-nimistä mut onko se oikeesti ikinä kirjoittanut mitään muuta kuin paskaa tai tosi hämmentävää sekoilua?
Tämä asia kiinnostaa juuri nyt, koska aloin lukea kirjaa Kuu on julma. Olen lukenut sitä noin sata sivua enkä ole varma, luenko loppuun. Siinä on kiinnostavia ideoita, esimerkiksi linja-avioliitto, jossa samaan avioliittoon tulee vuosikymmenien aikana koko ajan lisää ihmisiä ja avioliitto jatkuu vaikka kuinka kauan siitä huolimatta, että vanhimmat kuolevat pois. On siinä vallankumousaiheessakin jotain ideaa, mutta ehkä ei tarpeeksi. Ja se rennon hassu kirjoitustyyli ei ehkä sovi tällaiseen aiheeseen. Joskus lukioaikoina luin Heinleinilta pari kirjaa. Tuomiopäivän komedia oli ainakin siihen aikaan minusta hauska. Heinlein on ainakin Amerikassa todella iso nimi, mutta monet taitavat myös vihata häntä ja hänen kirjojaan todella kiihkeästi. Muistaakseni ainakin Toni Jerrman.
Offline
Kattoin tossa toissapäivänä uusiksi Black Mirrorin jakson "White Bear" ja tulin taas kerran siihen tulokseen, että tämä sarja on kyllä aika lailla parasta tv-scifiä mitä ikinä on tehty. Uusien jaksojen on parasta olla yhtä hyviä tai mää kiukustun.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Luulin, että olisin etenkin nuorempana ollut jonkinasteinen scifi-harrastaja, mutta en tajua mitään mistä puhutaan.
<@Tupou> jätkä haukkuu itse muita karkeiksi
<@DBGene> senkin karkki
Offline
Mitä hyviä scifi-kirjoja on, joissa käsitellään jonkun maailman historiaa pitkällä kehityskaarella? Rakastin teininä Asimon säätiö-sarjaa juuri siksi, että oli siistiä lukea alusta loppuun todella pitkä kaari. (joo tiedän ettei robotit ja säätiö ollut alunperin tarkoitettu yhdeksi tarinaksi, mutta se oli silti todella hienoa.) Vaikka kirjojen taso vaihteli huomattavasti, se sitominen siihen pitkään historiaan teki heikommatkin ihan lukemisen arvoiseksi.
Väiittäisin et Asimovilla oli osansa mun historia innostuksesta, ja sitten myöhemmin luinkin että hänen tarkoituksenaan oli ikäänkuin tehdä Gibbonin Rooman valtakunnan nousu ja tuho, mutta scifinä. Pitäisi sekin joskus lukea, vaikka historianselityksenä sehän on auttamattoman väärässä, mutta hieno historiakirjallisuuden klassikko kait silti.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Aattelinpa suositella joitain viime aikoina lukemiani uudempia (eli tän vuosituhannen) kirjoja.
Chris Beckett: Dark Eden
Tykkäsin tästä kovasti mm. siksi, että siinä on semmonen aika jees post-new wave/pre-kyberpunk -fiilis. Siis vähän vanhahtavaa mut kuitenkin modernia. Hyvää ideointia ja hieno toteutus. Jatko-osa Mother of Eden oli iha jees sekin, mutta ei enää tuntunut niin freesiltä, liikaa toistoa. Kolmaskin osa ilmeisesti ilmestynyt, ei mitään mahotonta kiinnostusta enää sitä kohtaan, mutta ehkä jossain vaiheessa tulee luettua.
Sara Taylor: The Shore
Rajatapaus-scifiä, mut menköön. Saaristolaiskronikka 1800-luvulta postapokalyptiseen tulevaisuuteen. Jos johonkin pitäis verrata niin Woodrellin Winter's Bone tuli mieleen white thrash -meiningistä, narkkaamisesta, jatkuvasta väkivallan uhasta ja saatanan kovista muijista. Helvetin hyvä.
Michel Faber: Under the Skin
Tämän luettuani jäi hämmentämään että miten tää Faber oikein onnistu tässä. Olisi voinut olla tosi hölmökin mutta ei ollut vaan erittäin mainio.
Kim Stanley Robinson: Aurora
En ole kauheesti lukenut Robinsonia, Mars-trilogiastakin vain ekan osan kun ei kirjastossa oo muita. Mitä olen lukenut niin olen myös tykännyt ja Red Mars oli varsin vaikuttava, mutta kyllä tää silti tuli jotenkin puun takaa, eli aika eeppinen mestaristeos. Piinkovaa hooceetä, mutta myös niin kaunista että silmäkulma pääsi perkele kostumaan. Ja vaikkei nyt mitään tvistejä varsinaisesti, niin yllätyksiä kyllä löytyy ja tajusin vasta loppua kohden miten vitun nerosti tässä kuljetetaan itse asiassa kahta tarinaa rinnakkain, sitä eeppistä stooria plus yksilöllistä kehitystarinaa ja olin että what what, Robinson sinä hävytön nero.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Mitä hyviä scifi-kirjoja on, joissa käsitellään jonkun maailman historiaa pitkällä kehityskaarella?
Mulla odottaa Aldissin Helliconia-trilogia vielä lukemista (kohta kyl alotan jahka uus kappale ekaa osaa saapuu kirjastoon) joten en oo varma onko tää ihan sitä mitä haet, mutta käsittääkseni on.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
barton_funk wrote:Mitä hyviä scifi-kirjoja on, joissa käsitellään jonkun maailman historiaa pitkällä kehityskaarella?
Mulla odottaa Aldissin Helliconia-trilogia vielä lukemista (kohta kyl alotan jahka uus kappale ekaa osaa saapuu kirjastoon) joten en oo varma onko tää ihan sitä mitä haet, mutta käsittääkseni on.
hiton hyvä kysymys, luulin enste tietäväni vastauksen mutta nyt kelaankin että kenties ei tuu mieleen mitään noin totaalista. Kyllähän sellasta avaruusuupperaa löytyy paljonki missä aika hienosti pohjustetaan ja viitataan menneisyyteen ja historiallisiin juttuihin, mutta se, että kaari olisi sisään kirjoitettuna... ei tuu mieleen. LUKISIN KYLLÄ
menen nyt nukkumaan ajatellen Jan Vapaavuorta
Offline
joko saa ryhtyä kiimaan
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
bernardblack wrote:barton_funk wrote:Mitä hyviä scifi-kirjoja on, joissa käsitellään jonkun maailman historiaa pitkällä kehityskaarella?
Mulla odottaa Aldissin Helliconia-trilogia vielä lukemista (kohta kyl alotan jahka uus kappale ekaa osaa saapuu kirjastoon) joten en oo varma onko tää ihan sitä mitä haet, mutta käsittääkseni on.
hiton hyvä kysymys, luulin enste tietäväni vastauksen mutta nyt kelaankin että kenties ei tuu mieleen mitään noin totaalista. Kyllähän sellasta avaruusuupperaa löytyy paljonki missä aika hienosti pohjustetaan ja viitataan menneisyyteen ja historiallisiin juttuihin, mutta se, että kaari olisi sisään kirjoitettuna... ei tuu mieleen. LUKISIN KYLLÄ
Oon tota varmaan itse asiassa lukenut joskus. Aldissista diggaan kyllä muuten. Täytyy tarkistaa! Joskus huomaan, että oon lukenut jo aiemmin vasta kun alan selailemaan.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Pope wrote:bernardblack wrote:barton_funk wrote:Mitä hyviä scifi-kirjoja on, joissa käsitellään jonkun maailman historiaa pitkällä kehityskaarella?
Mulla odottaa Aldissin Helliconia-trilogia vielä lukemista (kohta kyl alotan jahka uus kappale ekaa osaa saapuu kirjastoon) joten en oo varma onko tää ihan sitä mitä haet, mutta käsittääkseni on.
hiton hyvä kysymys, luulin enste tietäväni vastauksen mutta nyt kelaankin että kenties ei tuu mieleen mitään noin totaalista. Kyllähän sellasta avaruusuupperaa löytyy paljonki missä aika hienosti pohjustetaan ja viitataan menneisyyteen ja historiallisiin juttuihin, mutta se, että kaari olisi sisään kirjoitettuna... ei tuu mieleen. LUKISIN KYLLÄ
Oon tota varmaan itse asiassa lukenut joskus. Aldissista diggaan kyllä muuten. Täytyy tarkistaa! Joskus huomaan, että oon lukenut jo aiemmin vasta kun alan selailemaan.
Mul on toi Helliconia Spring nyt menossa, mut aika nihkeetä ollut sen kanssa. Jotenkin ei nyt vaan toimi meikälle. Tuntuu ettei etene, mut onks se ihmekään ku prologikin on kevyet sata sivua.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
barton_funk wrote:Pope wrote:bernardblack wrote:barton_funk wrote:Mitä hyviä scifi-kirjoja on, joissa käsitellään jonkun maailman historiaa pitkällä kehityskaarella?
Mulla odottaa Aldissin Helliconia-trilogia vielä lukemista (kohta kyl alotan jahka uus kappale ekaa osaa saapuu kirjastoon) joten en oo varma onko tää ihan sitä mitä haet, mutta käsittääkseni on.
hiton hyvä kysymys, luulin enste tietäväni vastauksen mutta nyt kelaankin että kenties ei tuu mieleen mitään noin totaalista. Kyllähän sellasta avaruusuupperaa löytyy paljonki missä aika hienosti pohjustetaan ja viitataan menneisyyteen ja historiallisiin juttuihin, mutta se, että kaari olisi sisään kirjoitettuna... ei tuu mieleen. LUKISIN KYLLÄ
Oon tota varmaan itse asiassa lukenut joskus. Aldissista diggaan kyllä muuten. Täytyy tarkistaa! Joskus huomaan, että oon lukenut jo aiemmin vasta kun alan selailemaan.
Mul on toi Helliconia Spring nyt menossa, mut aika nihkeetä ollut sen kanssa. Jotenkin ei nyt vaan toimi meikälle. Tuntuu ettei etene, mut onks se ihmekään ku prologikin on kevyet sata sivua.
luin noi kaikki aikanaan (suomeksi) ja tykkäsin kyl, vaikka vähän pitkäpiimäisiä taisivat olla. mitä ne olikaan ne paksukalloiset otukset, jotka aistivat maa- ja ilmaoktaavit?
Offline
Pyytäisin scifi-kirjasuosituksia. Ehkä jopa jotain uudehkoa. Nuortenkirjatkin kelpaavat, kunhan eivät ole ihan hömppää. On vaan vaikea sanoa, että mitä minä oikeastaan haluan. Pidän scifistä, mutta silti en pidä suurimmasta osasta scifiä. Avaruusoopperat eivät kiinnosta. Scifin ja kovaksikeitetyn dekkarin yhdistelmät eivät yleensä kiinnosta (paitsi nyt joku Blade Runner / Do Androids Dream of Electric Sheep). Tulevaisuuden uusi keskiaika ei yleensä kiinnosta. Ei varsinkaan, jos siihen sotketaan fantasiakirjaelementtejä. Yleensäkään en ole osannut innostua fantasiakirjoista, vaikka joitakin poikkeuksia on. Scifin ja kauhun yhdistelmät saattaisivat kiinnostaa. Joistakin vähän älyllisemmistä scifijutuista olen pitänyt, mutta ihan pelkkää filosofointia en jaksa. Jos kirja on kauhean raskaslukuinen, se jää kesken. Sense of wonder, joka saa tajunnan räjähtämään, olisi kiva juttu. En oikein osaa nykyään sanoa, mitkä olisivat minun scifi-kirjasuosikkejani. Kutsuin joskus Philip K. Dickiä lempikirjailijakseni, mutta vähitellen kyllästyin hänen maneereihinsa.
Offline
Pyytäisin scifi-kirjasuosituksia. Ehkä jopa jotain uudehkoa.
Tossa ylempänähän näitä jokunen. Kaik löytyvä kirjastost.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
EndloseAngst wrote:Pyytäisin scifi-kirjasuosituksia. Ehkä jopa jotain uudehkoa.
Tossa ylempänähän näitä jokunen.
Näin on, mutta tarkoitin siis sellaisia suosituksia, joissa on otettu huomioon nuo asiat, mitä minä sanoin. En tosin voi tietää etteivätkö nuo yllä olevat suositukset sopisi siihen, mitä halusin. Miten on, sopivatko?
Offline
bernardblack wrote:EndloseAngst wrote:Pyytäisin scifi-kirjasuosituksia. Ehkä jopa jotain uudehkoa.
Tossa ylempänähän näitä jokunen.
Näin on, mutta tarkoitin siis sellaisia suosituksia, joissa on otettu huomioon nuo asiat, mitä minä sanoin. En tosin voi tietää etteivätkö nuo yllä olevat suositukset sopisi siihen, mitä halusin. Miten on, sopivatko?
Ainakin Robinsonin Auroran luulisin osuvan aika hyvin kohdilleen (paitsi kauhun osalta). Sense of wonderia, älyllisyyttä ja helppolukuisuutta ainakin löytyy!
Mitäs tässä muuta tulis äkkiseltään mieleen... No ainakin Michael Chabon, jos ei oo vielä tuttu. Ei nyt kauheesti varsinaista scifiä, mut jonkin sortin spefiä osittain, esim. The Amazing Adventures of Cavalier & Klay ja The Yiddish Policemen's Union. Jonathan Lethem samaa kastia, kulkee jossain siinä spefin ja mainstreamin rajamailla, mut esim. Girl in Landscape on ihan (Dickiä) scifiä. Ja Fortress of Solitude ihan vaan muuten saatanan kova.
Ite en oo Iain Banksin sf-tuotantoon vielä oikein kunnolla päässy kiinni, mut monethan diggaa tästä ku sika limpusta, joten kannattanee ainakin kokeilla. Excession oli ainakin aika jees. Semmosta aika ison skaalan meininkiähän tuo, siinä ja siinä et meneekö avaruusoopperan puolelle, eli ei välttämättä teitin makuun.
Niin ja hitto Jeff Vandermeerin Southern Reach -trilogia (täähän on suomennettukin). Tässä on sit niitä kauhuelementtejäkin. Plus semmosta mieltänyrjäyttävää huuruista sense of wonderia.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
en tiedä miten sopii mihinkin, mutta nähdäkseni täällä ei ole vielä mainittu nimeä stanislaw lem, mikä on vakava puute. kyberias ja tähtipäiväkirjat ainakin ns. parasta ikinä. vähemmän avaruudellisesta scifistä pitää mainita myös greg bearin veren musiikkia, joka oli varsin vaikuttava kirja. nuorempana tykkäsin toki ihan hulluna asimovista, varsinkin niistä robotti-jutuista,+1 itse jumalat 5/5
Offline
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Tänään hain postista Ann & Jeff Vandermeerin toimittaman The Big Book of Science Fictionin. Melkonen mötkö, tommoset vajaa 1200 sivua raamattupaperille painettuna. En ole toki vielä ehtinyt tutustumaan, mut tää on kyl kiinnostanut kovasti. Arvostelujen perusteella oon ymmärtänyt että tässä ehkä pistetään tai ainakin yritetään pistää kaanonia uusiksi ja mitä tossa nyt sisällysluetteloa selailee, niin peruskiviäkin kyllä löytyy, mut poikkeuksellisen kansainvälinen valikoima ainakin on käsillä (torilla tavataan -osastolta mukana Krohn ja Sinisalo).
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
The Expansea olen tässä katsellut, pari jaksoa jäljellä vielä. Kehtaisin suositella avaruusscifin ystäville, vaikkei nyt mikään ihan huippusarja olekaan.
En ennakkoon tiennyt, että tämäkin pohjaa samannimiseen kirjasarjaan (en ole semmoiseen muistaakseni törmännyt vaikka aika suosittu taitaakin olla), mutta kyllähän sen aika äkkiä huomasi. Maailma on rakennettu sillä lailla huolelliseen tapaan ja kaikkia hauskoja yksityiskohtia löytyy (avaruusmormonit ). Juonikin kiinnostaa tarpeeksi, että jaksaa seurata.
Miinuspuolina sitten se, että ei tämä kuitenkaan mitenkään erityisen omaperäistä ole, vähän kaikki elementit on tuttuja jostain muualta. Henkilöt on aika lailla harmaata massaa (ja näyttelijätkin pääasiassa) ja toi Thomas Janen kyyninen kyttä on todella väsähtänyt klisee (tosin ehkä tästäkin vielä jotain saadaan jatkossa irti). Sinisenharmaa visuaalinen ilme myös niin helvetin ankea, miksi pitää edelleen tämmöstä. Ja noin ylipäänsä tulee vähän väliä semmonen fiilis että yritetään toisintaa Game of Thronesin menestystä. Ei se politiikka nyt niin vitun kiinnostavaa ole.
Mutta joo, moitteista huolimatta siis ihan kelpo viihdettä.
Naomi Nagata
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Ja kirjallisuuden puolelta mainittakoon viime aikoina luetuista ainakin Michel Faberin The Book of Strange New Things. Samoin ku Under the Skinin kohdalla niin diggaan tosi paljon siitä, miten Faber onnistuu tekemään sinänsä tosi vanhasta ja kuluneesta sf-ideasta todella freesin tuntuisen.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Mä kattelin netflixistä pari jaksoa ST:TNG:tä ja mietin että vaikka tää on aika tylsää, niin joskus uskallettiin tehdä muutakin scifisarjaa kuin dystopiaa.
Just kun vertaa tohon Expanseen, jota katsoin pari jaksoa ja sit kiinnostus lässähti. Synkkää ja politiikkaa, eikä tuntunu mitenkään kovin freesiltä. Ei nyt jaksa, vaikka varmaan ihan ok onkin.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Mä kattelin netflixistä pari jaksoa ST:TNG:tä ja mietin että vaikka tää on aika tylsää, niin joskus uskallettiin tehdä muutakin scifisarjaa kuin dystopiaa.
Just kun vertaa tohon Expanseen, jota katsoin pari jaksoa ja sit kiinnostus lässähti. Synkkää ja politiikkaa, eikä tuntunu mitenkään kovin freesiltä. Ei nyt jaksa, vaikka varmaan ihan ok onkin.
Osittain näistä syistä jaksoin tv-Minority Reportia katsoa yhden kauden sen käppäisyydestä huolimatta. Eli siis siinä oli sellainen aika kiva 'gee whiz kahtokaa kaikkii näitä tulevaisuushommeleita"-meininki mikä tuntuu olevan nykysin suht harvinaista.
Mut sen verta nyt väitän vastaan, että eihän Expanse mikään dystopia ole.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
barton_funk wrote:Mä kattelin netflixistä pari jaksoa ST:TNG:tä ja mietin että vaikka tää on aika tylsää, niin joskus uskallettiin tehdä muutakin scifisarjaa kuin dystopiaa.
Just kun vertaa tohon Expanseen, jota katsoin pari jaksoa ja sit kiinnostus lässähti. Synkkää ja politiikkaa, eikä tuntunu mitenkään kovin freesiltä. Ei nyt jaksa, vaikka varmaan ihan ok onkin.
Osittain näistä syistä jaksoin tv-Minority Reportia katsoa yhden kauden sen käppäisyydestä huolimatta. Eli siis siinä oli sellainen aika kiva 'gee whiz kahtokaa kaikkii näitä tulevaisuushommeleita"-meininki mikä tuntuu olevan nykysin suht harvinaista.
Mut sen verta nyt väitän vastaan, että eihän Expanse mikään dystopia ole.
Tulispa joku uusi B5, missä ois politiikkaa, nyansseja ja sense of wonderia sekä mielenkiintoisia hahmoja.
Tota Expansea varmaan pitäisi katsoa enemmän, että osais siitä sanoa valistuneemmin, mutta todennäköisesti en katso.
Halusin syväluotaa sitä yhteiskunta-akselien välistä juopaa, joka jo silloin varjosti minua ja minä sitä.
Offline
Tulispa joku uusi B5, missä ois politiikkaa, nyansseja ja sense of wonderia sekä mielenkiintoisia hahmoja.
En tiiä sit tosta b5:stä ku en ite koskaan oikein lämmennyt, mut semmosta sarjaa kyllä kaipailisin missä olis just semmosta kosmoksen äärilaitoja syleilevää sense of wonderia. Ei politiikkaa.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
vitutti kuinka huono se the man in the high castle oli. ahdistaa ajatella sitä uutta antologia sarjaa dickistä. ahistaa.
Offline