You are not logged in.
- Amon Düül II: Flawless (1998)
Tämä on oikeasti kokoelmalevy, mutta ei mikään best of, joten emme ohita tätä.
Tällä levyllä on remixejä/uusia versioita muutamasta Nada Moonshine #:n biisistä. Näitä on oikeastaan kokonaismäärään nähden huomattavan paljon, peräti 5 biisiä 13:sta.
...sitten on muutama täysin uusi versio joistain vanhoista kappaleista (Surrounded By The Stars, Wie Der Wind Am Ende Einer Strasse, Cerberus).
...yksi uusi biisi vuodelta 1993 (Dancing On Fire, ilmestyi tuolloin eräällä best of -tyyppisellä kokoelmalla).
...uusi studioversio La Paloma -kappaleesta, joka kuultiin jo livenä Tokion keikalla. [Tähän semmonen korjaus, että tajusin vasta nyt että tämä biisihän on oikeasti uusi versio Made In Germanyn La Krautomasta, ilmankos se on tuntunu aina niin kiusallisen tutulta, mutten oo hoksannu että miksi.]
...yksi ennenjulkaisematon pitkä jami vuodelta 1971.
...ja vielä kaksi tuoretta livevetoa: toinen näistä on vanha Utopia-biisi What You Gonna Do? ja toinen on hyvin samantapainen jami kuin Tokion keikan päätösbiisi, mutta tämä otos on äänitetty Englannissa.
Elikkäs bändin faneille ihan mielenkiintoinen julkaisu, joskin Nada Moonshine # on vähän liian vahvasti edustettuna, se oli kuitenkin tässä vaiheessa vielä niin tuore levy ja eivät nuo kaikki remixit nyt niin dramaattisen erilaisia ole.
Soundit ovat vähän turhan sähäkät ja kompressoidut.
Last edited by hezma (06.09.2016 19:54)
Offline
- Amon Düül II: Manana (2000)
Arkistojen aarteita.
Tästä löytyy kaksi eri BBC-sessiota vuodelta 1973. 6 ensimmäistä raitaa ovat "In Concert" -sarjan keikalta Lontoosta ja 4 viimeistä raitaa ovat John Peel -sessioita. Molemmat sessiot ovat toukokuulta ja vain parin päivän päässä toisistaan. Lauteilla ovat molemmissa sessioissa Karrer, Knaup, Weinzierl, Fichelscher, Leopold ja Rogner.
In Concert -osion biisilista koostuu Vive La Trancen (3 biisiä), Wolf Cityn (1 biisi) ja Phallus Dein (2 biisiä) materiaalista. Eli tässä on nyt sitä vaihtelevuutta mitä Live In London -levyltä ehkä kaipasi.
John Peel Show:ssa kuulemme toisinnot neljästä In Concert -osion biisistä, mikä ehkä ajatuksena tuntuu hieman turhalta, mutta pääseepähän tässä vertailemaan eri keikkojen meininkejä ja pohtimaan onko yleisön läsnäololla vaikutusta soitantaan. Sanoisin että on; yleisön läsnäollessa meno on räyhäkkäämpää, studiossa hillitympää.
Näiden sessioiden välissä kuullaan kaksi biisiä Tanz Der Lemminge -levyn äänityksistä: Marilyn Monroe Memorial Drums ja Chewing Gum Telegram (Alternative Mix)). Ensiksimainittu on tosiaankin vain rumpuraita, mutta sellaisenaankin toimiva ja mielenkiintoinen.
Hyvä lisuke Live In Londonin seuraksi eriävän biisivalikoimansa takia. Ajallisestihan näillä ei ole eroa kuin puolisen vuotta. Lisäksi tässä on paljon selkeämmät sounditkin.
(Tämä levy on itseasiassa uudistettu ja laajennettu painos vuoden 1992 julkaisusta BBC Radio 1 Live In Concert Plus. Tuosta levystä puuttui tässä mukana oleva John Peel Show.)
Offline
- Amon Düül II: Düülirium (2010)
Tämä levy oli alunperin pelkästään digi-julkaisu ja se oli ladattavissa bändin kotisivuilta vuonna 2010. Se tunnettiin silloin nimellä Bee As Such. Vasta vuonna 2014 levystä saatiin fyysinen tallenne, jolloin levylle annettiin myös uusi nimi. Biisitkin on pääosin nimetty uusiksi, mutta sisältö on silti sama, joten käyttäkäämme tästä tuota alkuperäistä julkaisuvuotta. CD:n kannet tosin harmillisesti jättävät kertomatta tarkempaa äänitysajankohtaa tai sen että kyseessä on sama 2010-julkaisu, mutta onneksi meillä on internet.
Bändin kokoonpanoon kuuluvat veteraanit Karrer, Weinzierl, Knaup, Meid ja Fichelscher sekä 90-luvulla mukaan tullut rumpali Jan Kahlert.
Kyseessä on hyvinkin jamihenkinen levy, mutta kuinka paljon on sitten puhtaasti improvisaatiota ja mitä on ennalta määrätty jää hieman arvoitukseksi. Ainakin osassa biiseistä on ihan etukäteen kirjoitetut sanoitukset, joten ei tämä ihan kokonaan lennostakaan ole syntynyt. Tosin biisien alku- ja loppufeidit viittaavat siihen, että materiaalia on editoitu pitemmistä jameista. Osa näistä feideistä on toteutettu hieman tökerösti ja pistää toivomaan, että materiaalin jälkikäsittely oisi toteutettu jotenkin huolellisemmin. Noita biisejähän oisi voinut vaikka miksata yhteen jotenkin tai kikkailla niihin jotain jälkiäänityksiä tms.
Yksi biiseistä paljastuu jopa vanhaksi tuttavaksi; Standing In The Shadowhan on Utopia-levyltä tuttu The Wolf-Man Jack-Show.
Bändin soundi on jokseenkin riisuttu ja musiikissa on yllättävänkin paljon bluesmaisia sävyjä. Onhan tämä toki monellakin tapaa jonkinlaista juurille paluuta; jammailua, improvisaatiota ja muodon etsintää. Alkupuolen biiseissä on silti läsnä jonkinlainen rock-henkisyys, mutta pitkä päätösraita on jo osin hyvinkin laveaa. Jammailevasta luonteestaan huolimatta biisien intensiteetti pitää silti hyvin otteessaan.
Tämä on tällä haavaa viimeinen Amon Düül II -julkaisu, nähtäväksi jää saammeko vielä joskus jatkoa. Toivottavasti.
Last edited by hezma (15.07.2016 21:36)
Offline
Sol sit siin.
Offline
kiitoksia näistä
itseltäni löytyy hyllystä vain ykköseltä psychedelic underground ja para dieswärts duul, jotka on ihan kelpo jamittelua, jälkimmäisellä jopa ihan folkkibiisejä, ja kakkoselta phallus dei ja yeti, jotka muistini mukaan ihan ok, mutta olikohan niin että laulupuoli hieman tökki tai en tiiä. eipä ole tullut aikoihin kuunneltua, pari cdr-kopsua myöhemmistäkin löytynee jostain.
Offline
kakkoselta phallus dei ja yeti, jotka muistini mukaan ihan ok, mutta olikohan niin että laulupuoli hieman tökki tai en tiiä.
Apau, mulla vähän alkuun (no miksei osin vieläkin) on häirinny 70-luvun loppupuolen levyjen laulu ku se on niin puhtoista ja "liian hyvää" Tässä bändissä kuuluu olla särmikästä ja vahvalla saksalaisaksentilla oleva laulaja
Offline
psykokarkki wrote:kakkoselta phallus dei ja yeti, jotka muistini mukaan ihan ok, mutta olikohan niin että laulupuoli hieman tökki tai en tiiä.
Apau, mulla vähän alkuun (no miksei osin vieläkin) on häirinny 70-luvun loppupuolen levyjen laulu ku se on niin puhtoista ja "liian hyvää" Tässä bändissä kuuluu olla särmikästä ja vahvalla saksalaisaksentilla oleva laulaja
Nimenomaan. Krautrockissa on ihaninta kun vedetään ronskisti teutoniaksentilla. Ja AD:n alkuaikojen levyissä se ylitsepursuava laulu on just parasta.
Hyvä rupeama hezmalta! Made in Germany pitää tän innoittamana ottaa uuteen kuunteluun. Noita UK-bändin levyjä pitänee tsekkailla myös. Ja nyt kun näki kokonaisuuden hyvin kerralla niin onhan tällä bändillä 70-luvun loppupuoliskon jälkeen ihan karsee estetiikka levynkansissa
Olen pieni nalle vain, pullea. Lasten kanssa viihdyn ain. Olen pieni nalle vain, pörheä. Lapset mua rakastaa.
Offline
Tais olla muuten aika monessa vanhassa levyssä Falk-U. Rognerin suunnittelema kansi, jossain niissäkin missä se ei edes soita, mutta en sen tarkemmin näihin oo perehtyny, mut ohan näillä tosi upeita kansia yleisesti ottaen.
Last edited by hezma (15.07.2016 23:33)
Offline
Tais olla muuten aika monessa vanhassa levyssä Falk-U. Rognerin suunnittelema kansi, jossain niissäkin missä se ei edes soita, mutta en sen tarkemmin näihin oo perehtyny, mut ohan näillä tosi upeita kansia yleisesti ottaen.
Only Humanin jälkeen alkoi mielestäni ote vähän lipsumaan.
Olen pieni nalle vain, pullea. Lasten kanssa viihdyn ain. Olen pieni nalle vain, pörheä. Lapset mua rakastaa.
Offline
Boonuskierros:
Chris Karrerilla on kaikenkaikkiaan viisi soololevyä; Chris Karrer (1980), Dervish Kiss (1994, vaikkakin äänitetty jo 1990-91), Sufisticated (1996), The Mask (1997) ja Grandezza Mora (1999).
Tyylillisesti ainakaan näillä kahdella ei ole juuri mitään tekemistä rock-musiikin kanssa, kyllä tässä hyvinkin etnolla osastolla liikutaan. Mukana on joitain tuttujakin muusikoita, esim. Embryon Christian Burchard, sekä Amon Düül II:n ihan ekalta levyltä tuttu Dieter Serfas, mutta sitten näissä on muusikoita esim. Egyptistä saakka. Karrerin näpeissä ei soi pelkästään kitara vaan paljon myös semmoinen arabialainen kielisoitin kuin oud. Nämä kaksi albumia liikkuvat hyvinkin samankaltaisella ilmaisualueella kuin tähän samaan aikaan julkaistu Embryon Ibn Battuta (1994), jossa Karrerkin on mukana.
Offline
Never thought I'd see Hiddleston gloriously dancing to this but good lord was it freaking awesome.
tunteet elikkäs fiilikset, ne on aitoja, niistä kannattaa pitää kiinni
Offline
Kiinnostus High Risea kohtaan sen kuin kasvaa.
Offline
Amon Düül II announce two UK shows for March 2022
Legendary German experimentalists Amon Düül II make rare foray to UK shores in March
Legendary German experimentalists Amon Düül II have announced two rare UK appearances in the UK for March 2022.
They will play Manchester's Blues Kitchen on March 16 and London's Jazz Cafe on March 17.
The band still comprise many of the original members, including founder John Weinzierl (guitar, synths), guitarist Chris Karrer and vocalist Renate Kroetenschwanz (né Knaup), as well as Danny Fichelscher who replaced original Amon Düül II drummer Peter Leopald in 1972, percussionist Jan Kahlert and keyboard player Ulli Linzen.
These will be the band's first UK appearances since they performed at London's Village Underground in June 2015.
Nää on näköjään vielä olemassa
Last edited by hezma (10.11.2021 16:49)
Offline
Jaaha pitäsköhän lähtee londoniin maaliskuussa.
Offline