Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

hezma · 12.07.2016 17:08

Nyt käyn läpi Amon Düülin eri inkarnaatioiden levyjä. Laitoin tämän topicin tänne ei-popimpaan kun yleinen kraut-topsu oli myös täällä.

- Amon Düül: Psychedelic Underground (1969)

Amon Düül perustettiin vuonna 1968. Kyseessä oli pitkälti poliittinen kommuuni. Porukan musikaalisimmat tyypit erosivat joukosta kuitenkin hyvin varhaisessa vaiheessa ja perustivat Amon Düül II -nimisen bändin. AD Ykkönen jatkoi poliittisesti tiedostavaa kommuunielämää ja järjesti multimediatapahtumia, oli poliittisesti aktiivinen ja järjesti mielenosoituksia. He myös pääsivät studioon ja äänittivät tuntitolkulla primitiivistä ja psykedeelistä rituaalimusiikkia, jossa lauloivat, tai lähinnä huusivat ja kirkuivat, jankkaavin kitaroin vahvistetun lyömäsoitinvoittoisen yksinkertaisen ja itseään toistavan musiikin tahdissa. "Through their music they wanted to reflect their various drugs and life experiences."

Porukan ensimmäinen albumi ilmestyi vuonna 1969. En ole täysin varma ilmestyikö tämä ennen vai jälkeen AD II:n debyytin, mutta ainaskin se oli äänitetty vasta silloin kuin AD II:n jäsenet olivat jo eronneet porukasta. Studiokikkailun ja efektien avulla musiikista on kuitenkin saatu enemmän irti kuin miltä se todellisuudessa on ehkä kuulostanut. Im Garten Sandosa -biisissä päästään ehkä lähimmäksi sitä miltä AD II varhaisvuosinaan kuulosti, vaikka biisi sinällään on toki hyvin yksinkertainen. Der Garten Sandosa Im Morgentau on jopa hieman folkahtava ralli.

- Amon Düül: Collapsing / Singvögel Rückwärts & Co. (1969)

Lisää äänityksiä mammuttijamisessiosta. Huomionarvoisimmat erot debyyttiin nähden ovat ainakin se, että kaikki biisit ovat nyt varsin lyhyitä, laulua on huomattavasti vähemmän (monessa biisissä ei ollenkaan) ja soundi on jokseenkin riisutumpi (osa biiseistä on ihan vaan lyömäsoitinjameja). Biisien alku- ja loppufeideistä (joskus keskellä biisiäkin näitä) voinee myös päätellä, että monet biisit on editoitu ja katkaistu pitemmästä jamista.

Samoista 1969 -sessioista koottiin vielä tupla-lp Disaster / Lüüd Noma, joka julkaistiin vuonna 1972. 80-luvun alussa ilmestyi vielä tupla-lp Experimente, joka sisältää lisää näiden samojen sessioiden äänityksiä, osin ilmeisesti samojakin, mutta nyt autenttisemmassa muodossa ilman studiokikkailua. Kumpaakaan näistä levyistä minulla ei ole.

Joissain tiedoissa mainitaan, että AD II:n rumpali Peter Leopold soittaisi osassa näistä 1969 äänitetyissä levyistä, mutta näiden primitiivinen luonne huomioiden se on hieman vaikea uskoa, mutta kai se mahdollista on. AD Ykkösen Ulrich Leopold ja Rainer Bauer ainakin vierailevat AD II:n Yeti -levyn Sandoz In The Rain -improvisaatiossa.

- Amon Düül: Paradieswärts Düül (1971)

Tyystin eri sessioista (ainoa lajissaan) peräisin oleva Düül-Ykkösen levy. Ryhmän kokoonpanokin lienee hieman muuttunut. Musiikki on edelleen erittäin mantramaista, mutta paljon sointuvampaa ja hallitumpaa ja miellyttävän folk-vivahteista. Laulu hoidetaan englanniksi. AD II:n John Weinzierl avustaa yhdessä biisissä. Tämä kokoonpano julkaisi jopa yhden singlen Eternal Flow / Paramechanical World, joka löytyy bonuksena tästä cd:ltä. Tätä levyä voi varauksetta suositella psykedeelisen folk-krautin ystäville, toisin kuin noita muita, jotka sopivat vain friikeimmille kraut-diggareille.

hezma · 12.07.2016 19:10

- Amon Düül II: Phallus Dei (1969)

Alkuperäisestä AD-kommuunista eronneen porukan musiikillinen kunnianhimo oli kova ja visiot niin toisesta maailmasta ja omalaatuisia, ettei toista moista oltu ennen nähty tai kuultu. Musiikki on erittäin psykedeelistä, mutta myös äkkiväärää ja suht monimutkaista. Omituisinta tässä lienee se, että ilmeisesti livenäkin onnistuivat kuulostamaan yhtä omituisilta, joten pelkästä studiokikkailusta ei ole kysymys missään nimessä. Melkeinpä ainoa biisi, josta voi löytää yhtäläisyyksiä aiempaan populaarimusiikkiin on levyn pitkä nimibiisi, jonka voi nähdä Interstellar Overdriven sukulaisbiisinä. Myöhemmistä AD II -levyistä tämä poikkeaa siinä, että tässä laulu on hoidettu pääosin saksaksi.

Bändin johtohahmoina voinee pitää kitaristeja Chris Karrer (soitti myös viulua ja saksofonia sekä lauloi) ja John Weinzierl. Muita oleellisia ja pitkäaikaisia bändin jäseniä olivat esim. rumpali Peter Leopold, urkuri Falk-U Rogner sekä laulaja Renate Knaup, joka tosin pääsi täyteen loistoonsa vasta hieman myöhemmin. Bändissä oli itseasiassa tässä vaiheessa toinenkin rumpali (Dieter Serfas) sekä myös kolmas lyömäsoittaja (Shrat) (lisäksi vieraslistalta löytyy Popol Vuhin lyömäsoittaja Holger Trülzsch sekä Embryon Christian Burchard, joka soittaa tässä vibrafonia). Bändin basistina toimi tässä alkuvaiheessa brittiläinen Dave Anderson, joka tosin kahden levyn jälkeen liittyi Hawkwindiin ja soittaa heidän kakkosalbumillaan.

Jumalan peenis on kaunis ja jylhä teos, joka pitää itse kokea.

(Tässä minun vanhassa cd:ssäni on biisilista sikäli merkattu väärin, että pitkä nimibiisi on oikeasti levyn viimeinen raita, ei ensimmäinen.)

Last edited by hezma (12.07.2016 19:13)

Luppakorva sikailee taas · 12.07.2016 19:30

Hyvää kirjoittelua! Etenkin kakkonen on huippu bändi, ykköstä on omalla kohdallani vähän aika puraissut. Suositukset UK-bändin levyistä kiinnostaisi, en ole tainnut kuulla pätkääkään 15 vuoteen ja saattanut vähän makukin muuttua.

hezma · 12.07.2016 19:56

- Amon Düül II: Yeti (1970)

Rumpali Dieter Serfas oli poistunut kuvioista, mutta muuten samalla porukalla syntyi myös tupla-albumi Yeti. Kieli on nyt vaihtunut englanniksi ja bändi rokkaa hieman kovemmin, mutta peruselementeiltään musiikin luonne ei ole mainittavasti muuttunut. Tuplalevyn toinen levy koostuu puhtaasti improvisoidusta musiikista kun taas ekalla levyllä on jänteämpiä valmiiksi sävelletyjä biisejä.

Tämä lienee bändin levyistä tunnetuin ja muutenkin kraut-klassikoksi eniten tituleerattu. Levy joka kuuluu jokaisen hyllyyn.

Last edited by hezma (12.07.2016 19:57)

hezma · 12.07.2016 21:07

- Amon Düül II: Tanz Der Lemminge (1971)

Toinen tupla-albumi. Tämä tunnetaan myös nimellä Dance Of The Lemmings. Italialainen painos ilmestyi nimellä Journey Into A Dream (Viaggio In Un Sogno).

Dave Andersonin siirryttyä Hawkwindin leipiin basson varteen tarttui Lothar Meid. Myös lyömäsoittaja Shrat jätti bändin ja perusti oman orkesterin nimeltä Sameti. Apuna levyllä ovat urkuri Jimmy Jackson (tuttu myös Embryosta) ja sitaristi Al Gromer (vaikutti myöhemmin myös Popol Vuhissa). Renate Knaup ei jostain syystä ole mukana tällä levyllä.

Musiikki ei ole ihan niin rokkaavaa kuin Yetillä, akustisempia ja rauhallisempia sävyjä on selvästi enemmän. Weirdness-nappula pysyy silti tiukasti kaakkoon käännettynä. Tämä on pitkien kokonaisuuksien levy. Kokonaisuus nimeltään Chamsin Soundtrack on ilmeisesti oikeasti soundtrack Chamsin-nimiseen elokuvaan (pääosassa Maria Schell).

hezma · 12.07.2016 22:30

- Amon Düül II: Carnival In Babylon (1972)

Renate Knaup palaa bändiin. Peter Leopoldin kaveriksi toiseksi rumpaliksi bändiin liittyy Danny Fichelscher, joka vaikutti myöhemmin vahvasti myös Popol Vuhissa. F.U. Rognerin tilalle urkuihin tulee Karl-Heinz Hausmann (hän oli avustanut jo edellisellä levyllä sekä toiminut sen äänittäjänä), mutta myös Rogner soittaa levyllä ja on sanoittanut muutaman biisin, lisäksi hän on tehnyt levyn kannen. Tuottaja Olaf Kübler soittaa levyllä saksofonia.

Tämä on selkeä askel normaalimpaan ja helpostilähestyttävämpään suuntaan bändin uralla. Se on silti sopivan weird, joten tuskin vanhatkaan fanit säikähtävät. Nyt biisit ovat kuitenkin selkeämmin lauluja, joissa on selkeät rakenteet ja melodiat joita voi rallatella mukana jos osaa. Laulua on osin saksaksikin, mutta pääkielenä on englanti.

hiirimattona · 13.07.2016 07:05

Voisi hezman kirjoitusten innoittamana kaivaa esiin nämä levyt ja kuunnella itsekin!

Erinomainen yhtye. peuk

rc-lungen · 13.07.2016 07:30

Menin joskus myymään Yetin pois, mikä harmittaa. Siitä oli mukavan kuntoinan ja kuuloinne italialainen painos, jonka joskus löysin hampurista. Phallus Dein ohella sen vois melkein hommata joskus takaisin hyllyyn. Keltsussa noita on ainakin joskus pyörinyt vinyyliuusintoina.

Psychedelic Undergroundia kuunneltiin joskus yhden entisen kirjastotyöntekijän kanssa, joka oli ostanut sen eräänkin artsyn suosituksesta. Pohdittiin sen levyn vaikutusta suosittelijaan. Heh. Saattaisin jopa ostaa jos tulisi joskus vastaan.

OMHASVAHAKSHA · 13.07.2016 08:31

rc-lungen wrote:

Menin joskus myymään Yetin pois, mikä harmittaa. Siitä oli mukavan kuntoinan ja kuuloinne italialainen painos, jonka joskus löysin hampurista. Phallus Dein ohella sen vois melkein hommata joskus takaisin hyllyyn. Keltsussa noita on ainakin joskus pyörinyt vinyyliuusintoina.
Psychedelic Undergroundia kuunneltiin joskus yhden entisen kirjastotyöntekijän kanssa, joka oli ostanut sen eräänkin artsyn suosituksesta. Pohdittiin sen levyn vaikutusta suosittelijaan. Heh. Saattaisin jopa ostaa jos tulisi joskus vastaan.

Psychedelic Undergroundista tullut vastikään LP uusintapainos Klimtin kautta. Tuli itte hommattua, kun tuli aiemmin cd versio myytyä (ja Dance of the Lemmings myös... mikä kaiketi jopa suosikkialbumi näistä II:n levyistä, koska kuulin sen ekana, jäänyt sisuksiin). Wolf City muistaakseni myös hyvä kolmen ekan lisäksi.

hezma · 13.07.2016 10:35

- Amon Düül II: Wolf City (1972)

Pitkään bändin rumpalina toiminut Peter Leopold on siirtynyt hetkeksi syrjään ja vierailee vain yhdellä biisillä. Hänen tonttinsa vallannut Daniel Fichelscher paljastuu varsin monipuoliseksi tyypiksi, sillä levyn päätösraidalla hän toimii myös kitaristina ja laulajana. Falk-U. Rogner tekee paluun. Vieraslistalta löytyvät esim. Al Gromer, Jimmy Jackson, Olaf Kübler sekä Rolf Zacher, jonka laulusuoritus (tai siis puhe) Deutsch Nepal -biisissä on varsin säväyttävä. Renate Knaup pääsee pariin otteeseen varsin vahvoihin vokaalisuorituksiin (esim. suht tunnetulla biisillä Surrounded By The Stars).

Tämä on hyvin tiiviin ja iskevän tuntuinen levy. Mukana on vain yksi hieman mietiskelevämpi tai vapaamuotoisempi biisi, instrumentaalinen ja itämainen Wie Der Wind Am Ende Einer Strasse. Fichelscherin laulama päätösraita Sleepwalker's Timeless Bridge on jopa hämmentävän popahtava ja outoilusta vapaa raita.

Yksi suosikkilevyistäni. Tätä voi helposti suositella niillekin, jotka vierastavat bändin aiempia levyjä.

Luppakorva sikailee taas · 13.07.2016 11:08

hezma wrote:

Yksi suosikkilevyistäni. Tätä voi helposti suositella niillekin, jotka vierastavat bändin aiempia levyjä.

Wolf City voisi olla omakin suosikkini.

Nyt ihan jännittää, että mitä mieltä hezma on Vive La Trancesta. Helkkarin hieno "popimpi" levy jota ei jostain syystä yleensä nosteta bändin klassikoiden rinnalle.

Luppakorva sikailee taas · 13.07.2016 11:09

Ja ainiin WC:n ja VLT:n välissä ilmestynyt toki Live in London. Jos jotakuta kiinnostaa niin mulla taitaa olla toi LP vielä myynnissä.

kumpiseta · 13.07.2016 11:43

Luppakorva sikailee taas wrote:

hezma wrote:
Yksi suosikkilevyistäni. Tätä voi helposti suositella niillekin, jotka vierastavat bändin aiempia levyjä.
Wolf City voisi olla omakin suosikkini.
Nyt ihan jännittää, että mitä mieltä hezma on Vive La Trancesta. Helkkarin hieno "popimpi" levy jota ei jostain syystä yleensä nosteta bändin klassikoiden rinnalle.

Tähän sanasta sanaan sama icon_lol Esim. Fly United on yksi kovimpia biisejä ikinä!

Luppakorva sikailee taas · 13.07.2016 11:50

kumpiseta wrote:

Luppakorva sikailee taas wrote:
hezma wrote:
Yksi suosikkilevyistäni. Tätä voi helposti suositella niillekin, jotka vierastavat bändin aiempia levyjä.
Wolf City voisi olla omakin suosikkini.
Nyt ihan jännittää, että mitä mieltä hezma on Vive La Trancesta. Helkkarin hieno "popimpi" levy jota ei jostain syystä yleensä nosteta bändin klassikoiden rinnalle.
Tähän sanasta sanaan sama Esim. Fly United on yksi kovimpia biisejä ikinä!

Ja entäs Apocalyptic Bore! Huhsentäs.

hezma · 13.07.2016 12:19

- Amon Düül II: Utopia (1973)

Jonkinlainen Wolf City -sessioiden oheistuotteena syntynyt levy, jossa pääjehuina ovat ilmeisesti Lothar Meid ja tuottaja Olaf Kübler. Oikeasti tämä ei edes ole AD II:n levy, vaan se ilmestyi alunperin bändinimellä Utopia, jotkut reissuet ja ilmeisesti kaikki cd-painokset nimeävät tämän kuitenkin AD II:n levyksi.

Renate Knaup laulaa avausraidalla (What You Gonna Do) ja levyllä ovat mukana myös John Weinzierl (kahdella raidalla), Falk-U. Rogner (yhdellä), Daniel Fichelscher (neljällä), Chris Karrer (yhdellä) ja Jimmy Jackson (kaikilla kahdeksalla raidalla), mutta levyllä on myös täysin AD II -ympyröiden ulkopuolista porukkaa (mukana on Embryostakin tuttuja tyyppejä).

Osa materiaalista on selvästi jazzahtavampaa ja vapaamuotoisempaa jammausta kuin mitä AD II tähän aikaan teki, mutta jotkin raidat menisivät ihan sellaisenaan myös AD II:n levyillä (varsinkin The Wolf-Man Jack-Show). Deutsch Nepalista kuullaan tässä myös hieman toisenlainen versio (taitaa olla ihan sama äänitys kuin Wolf Cityllä, mutta puheosuutta on muokattu ja nopeutettu erilaiseksi... vai onko tämä se miekkosen oikea ääni ja se toinen oli hidastettu?).

Hajanainen, mutta muuten ihan hyvä levy, joskin AD II -levyjen joukossa varsin vaisu.

(Tässä omassa cd:ssäni olevat bonusbiisit on nimetty totaalisen väärin.)

hezma · 13.07.2016 14:35

- Amon Düül II: Live In London (1973)

Karrer, Weinzierl, Knaup, Rogner, Leopold, Fichelscher ja Meid livenä Lontoon Croydonissa joulukuun puolivälissä 1972.

Settilista rakentuu kokonaan Yeti ja Tanz Der Lemminge -levyjen ympärille, mikä on ihan ymmärrettävää; bändi varmaan halusi näyttää briteille mistä se kana pissii, mutta itse oisin ehkä toivonut mukaan myös jotain parilta seuraavalta levyltä. Studiolevyjen selkeämpiä soundeja tässä vähän kaipailee, mutta onhan tämä energinen setti. Biisejä on myös tiivistetty paljonkin, sillä tämähän oli alunperin yhden lp:n mittainen live, ei tupla.

Tässä cd:ssäni on myös kaksi boonusbiisiä, jotka on äänitetty livenä studiossa hieman tämän keikan jälkeen. Tai näin väitetään. Bavarian Soap Shop Rock kuulostaa melkeinpä identtiseltä Yetin versioon nähden, tähän on vain lisätty jotain synasoundeja ja hälyääniä päälle.

hezma · 13.07.2016 16:01

- Amon Düül II: Vive La Trance (1973)

Lothar Meidin tilalle tulee Robby Heibl ja Fichelscher on poistunut kuvioista.

Sikäli kun Wolf City antoi jo paljonkin merkkejä tiivimmästä ja selkeämmästä linjasta niin tämä levy saattoi silti olla monille aikamoinen yllätys. Biisit ovat entisestään lyhentyneet ja moni raita on ihan silkkaa poppia. AD II:n pop on kuitenkin vähän eri asia kuin "normaali pop", sillä onhan bändin oma venko identiteetti tässä silti vahvasti läsnä. Myös niissä ihan suorimmissa radoissa, jotka tyylillisesti eivät kauheasti poikkea jostain tuon ajan glamrockista. Selkeimmin bändin menneisyys on läsnä instumentaalissa Im Krater Blühn Wieder Die Bäume sekä levyn pisimmässä raidassa Mozambique. Jalousie tuo mieleen Slapp Happyn. Ladies Mimikry Roxy Musicin. Levyn b-puolelta löytyy varsinkin näitä lyhykäisia pop-ralleja.

Täytyy kai tunnustaa että ihan alkuun tämä levy oli itsellekin pettymys, sillä kyllähän sitä jonkinlaista "progea" kuitenkin odotti saavansa ja tästä sitä tuntui löytyvän kovin vähän. Myöhemmin toki paljastui ettei se ole edes totta, se on vaan naamioitu niin hyvin. Sittemmin olen ruvennut tykkäämään tästä paljonkin.

Last edited by hezma (13.07.2016 16:06)

hezma · 13.07.2016 18:04

- Amon Düül II: Hijack (1974)

Lothar Meid tuli takaisin.

Yleisilmeeltään tämä on hyvin kesy ja pidättyväinen levy, juuri minkäänlaista revittelyä tässä ei ole (paitsi että heti tuli hapokas kitarasoolo kun tuon menin sanomaan), kaikki on hyvin hillittyä ja suht siloiteltua. Psykedeeliset elementit ovat myös haihtuneet ihan minimiin, mutta eihän tämä bändi niistäkään koskaan täysin eroon pääse vaikka kuinka yrittäisi. Edellisestä poiketen tämä ei ole kuitenkaan kovin popahtava levy (joskin kyllä tästä vähän sitäkin löytyy), mutta voiko tätä nyt järin progemaiseksikaan kutsua on vähän niin ja näin (no ainakin pitkähkö Da Guadeloop sopinee siihen osastoon?). Tämä on vähän semmoinen välimallin levy, jossa on vähän kaikkea, mutta mikään elementti ei pääse hallitsemaan tai muutenkaan vahvasti esille.

Hyviä biisejähän tässä on silti läjäpäin, tietynlaiset iskusävelet ja koukut vain puuttuvat tai niiden löytäminen vaatii enemmän perehtymistä. Siksi tämä ei välttämättä ole hyvä ensikosketus bändiin, vaikka onkin tähänastisista levyistä helpoin.

Koska tuosta esittelystä tuli niin sekava niin selvennetään nyt kuitenkin: tykkään tästäkin.

hezma · 13.07.2016 19:00

- Amon Düül II: Made In Germany (1975)

Lothar Meidin tilalle tulee Robby Heibl (taas!), lisäksi porukkaan liittyy kolmas kitaristi Nando Tischer.

Kyseessä on teemalevy, tai oiskohan paremminkin ilmaistuna rock-ooppera. Tästä julkaistiin sekä tupla-lp:n mittainen versio, että karsittu yhden lp:n painos. Tuo lyhennetty versio julkaistiin myös ulkomailla. Onneksi suurin osa cd-painoksista sisältää koko tupla-lp:n musiikin.

Tyylillisesti tämä on erittäin vaihteleva ja monipuolinen levy. Mukaan on saatu melkein kaikkia niitä piirteitä, joita bändin aiemmasta tuotannosta löytyy sekä hieman vielä uusia lisää, esim. mahtipontisia orkesterisovituksia. Mukana on paljon varsin popmaisia sävellyksiä, mutta nekin on nivottu toisiinsa venkoilevilla tai kokeellisilla välisoitoilla, joten yleisilme ei ole mitenkään popmainen. Laulukielenä toimivat sekä saksa että englanti, jälkimmäinen hallitsevammin.

Eräs lempparilevyistäni bändin tuotannosta.

hezma · 13.07.2016 21:05

- Amon Düül II: Pyragony X (1976)

Voisi ehkä sanoa, että tässä vaiheessa bändi koki kokoonpanonsa suhteen suurimmat muutokset tähän saakka; Karrer, Weinzierl ja Leopold ovat toki edelleen messissä, mutta koskettimiin vaihtuu Stefan Zauner ja bassoon Klaus Ebert, poissa on myös Renate Knaup.

Levy ei ole samaan tapaan hillittyä ja pidättyväistä kuten Hijack, mutta jokin kipinä tässä tuntuu olevan hieman kadoksissa. Biisit ovat sinällään ihan hyviä, jotkut jopa hieman progehtavia, vaikka yleisilme on suht kepeä ja osin popahtavakin.

Aloitusraita Flower Of The Orient on mukavan itämainen ja The Only Thing on myös mukavasti kallellaan menneisyyteen. Merlin kuulostaa melkein Hawkwindilta ja Sally The Seducer rokkaa melkein kuin Blue Öyster Cult. Lost In Space, Telly Vision ja Capuccino ovat levyn kepeintä pop-antia. Crystal Hexagram on rauhallinen instrumentaali.

Eiku hetkinen, nyt sen tajusinkin missä vika: nuo uudet tyypit on päästetty laulamaan ihan liikaa. Sitä on niin tottunut siihen, että bändin laulajalla on vahva saksalaisaksentti ja tietyntyyppinen laulutapa, mutta nyt tuo pääasiallinen laulaja (kumpi se noista uusista lie onkaan, liekö Ebert?) on suht väritön ja persoonaton ja laulaa liian puhtaasti ja ilman aksenttia.

Kaikesta moitteesta huolimatta ihan hyvä levy tämäkin, vaikkakin tähänastisen uran heikoin studiolevy.

hezma · 13.07.2016 23:10

- Amon Düül II: Almost Alive... (1977)

Bändin kokoonpano on sama kuin edellisellä levyllä. Levyllä ei ole kauhean mairitteleva nimi, mutta takakannessa teksti jatkuu "Almost alive..... and looking fine".

Tyylillisesti tämän on suht kepeää progehtavaa poppia, osin se lähestyy uhkaavasti jopa jotain Supertrampin edustamaa tyyliä. Yhtä lyhyttä raitaa lukuunottamatta biisit ovat jopa yllättävän pitkiä.

Kaksi ensimmäistä raitaa ovat jokseenkin epä-Düülimaisia, mutta kolmannella laulaa Chris Karrer ja ollaan muutenkin tutummissa sävyissä. Lyhyt Hallelujah on melkein discoa, mutta siinä on aika vetävä synakoukku, joten ei haittaa yhtään. Feeling Uneasy on todella hempeä biisi, mutta siinä on hienot synat ja ihan progeahan tämä on kuitenkin. Albumin päättää 13-minuuttinen jami Live In Jericho (ihan on studiobiisi eikä liveä sieltä mihin nimi viittaa), jossa on varsin mukava meno, välissä tavoitellaan jopa La Cucarachaa bassolla.

Tässä cd-remasterilla on lisäksi kolme bonusbiisiä, jotka taitavat olla ihan eri aikakaudelta kuin varsinainen albumi, niissä ovat nimittäin mukana myös Renate Knaup ja Lothar Meid, sekä rumpalina Jan Kahlert joka taisi olla bändin riveissä vasta 90-luvulla (Kahlert muuten myös vastaa levyn remasteroinnista). Ihan hyvin ne tähän silti mukaan sopivat, edustavat jopa kokeellisempaa osastoa kuin varsinainen albumi. Tosin kahdessa noista on jokseenkin rujot soundit.

Jos nyt jätetään bonusbiisit huomiotta niin on tämä jotenkin vetreämpi levy kuin edeltäjänsä. Jotenkin tyylillisesti yhtenäisempikin. Edellisen levyn kevyimmät poppaukset ovat poissa (kevyttähän tässäkin oli, mutta eri tavalla ja ei niin popisti), toisaalta ei tässä myöskään ole edellisen levyn selkein rokkiosasto läsnä.

hezma · 14.07.2016 09:33

- Amon Düül II: Only Human (1978)

Kahden edellisen levyn kokoonpano jatkaa sillä dramaattisella muutoksella, että John Weinzierl on jättänyt bändin.

Tyylillisesti tämä ei kauheasti eroa kahdesta edellisestä, samanoloisella kevyehköllä progepop-linjalla jatketaan. Yleissävy on jopa edeltäjiään popimpi. Levyn arvioiminen omilla alkuperäisillä meriiteillään on tosin vaikeaa, sillä tämä cd-remasteri on osin remixattu sen verta kovalla kädellä, että joihinkin biiseihin on jopa lisätty jotain etnosämplejä ja jossain biisissä oli jopa alkuperäistä huomattavasti trendikkäämpi rumpukomppi. Sen johdosta Kirk Morgan kuulostaa melkein Scissor Sistersiltä!

Latasin joskus alkuperäisversion netistä, että pystyin tarkemmin näitä eroja selvittämään, mutta enpä muista enää kovin tarkasti miten homma meni, mutta muutamassa biisissä erot olivat varsin huomattavia (toisaalta todelliselle aikakaudelleen epätyypilliset jutut bongailee tästä helposti ilman verrokkiakin), osa biiseistä oli toki myös ihan alkuperäisessä muodossan.

Spaniards & Spacemen on kivaa progediscoa. Karrerin laulama levyn pisin raita Kismet edustaa levyn progemaisinta antia vaikka discomainen komppi tähänkin ennenpitkää mukaan tulee. Se on myös eniten menneeseen viittava raita itämaisine sävyineen. Monesta muusta biisistä bändiä on vaikea edes tunnistaa jos on sattunut jäämään levyjä välissä kuulematta. Päätösraita Ruby Lane lukeutuu myös levyn progehtavimpaan osastoon, aika rokahtava raita jopa.

Edeltäjänsä tavoin myös tästä remasterista löytyy bonusbiisejä (nyt niitä on kaksi), jotka taitavat olla ihan eri aikakaudelta. Tässä nuo bonarit ovat suht itämaisia ja tyylillisesti hyvinkin lähellä sitä osastoa mitä Chris Karrerin soololevyt 90-luvulla olivat. Hyvin ne tähän mukaan sopivat, varsinkin kun ottaa huomioon että samanoloista äänimaisemaa oli noihin vanhoihinkin biiseihin miksattu mukaan.

Sanotaan tästä vaikka yhteenvetona niin, että tässä muodossaan tämä miellyttää korvaani enemmän kuin kaksi edellistä levyä, mutta en ole varma olisinko alkuperäisen levyn kanssa samaa mieltä.

hezma · 14.07.2016 13:04

- Amon Düül II: Vortex (1981)

Tämä oli eräänlainen reunion-levy. En ole ihan varma hajosiko bändi jopa kokonaan tässä välissä, mutta Chris Karrerilta ilmestyi kuitenkin ensimmäinen soololevy vuonna 1980. Niin tai näin, Karrerin seuraksi tälle levylle palaavat kuitenkin useat vanhat jäsenet: Renate Knaup, Daniel Fichelscher ja Falk-U. Rogner. Basistiksi liittyy Jörg Evers (soittaa myös kitaraa ja syntikoita), joka ei ollut täysin outo tulokas, sillä hän oli tehnyt bändille aiemmin jousisovituksia (lisäksi hän oli soittanut Embryossa). Edeltävän kokoonpanon Stefan Zauner soittaa myös koskettimia jokaisella raidalla vieraana. Vierailun tekevät myös Lothar Meid sekä John Weinzierl.

Soundinsa puolesta levy on selkeä irtiotto 70-luvusta (varsinkin rummut ovat paikoin sähäkät), mutta tyylillisesti tämä on monen vuoden loikka taaksepäin, ihan kuin kolme edeltävää levyä oisi unohdettu kokonaan. Musiikissa on toki läsnä se popahtavuus minkä bändi oli 70-luvun puoliväliin mennessä saavuttanut, joten mikään varsinainen progelevy tämä ei ole sen enempää kuin muutkaan tuon kauden ('74-'75) levyt. Meno on silti sen verta verevää, että mihinkään tuota vanhempaan aikaan ei paluuta osaa edes kaivata. Esityskielenä on pääosin englanti, mutta myös saksankielistä materiaalia löytyy.

Oikein hyvä levy, joka kolmen edeltäjänsä lisäksi päihittää myös muutamia vanhempia levyjä.

Remasterin kaksi boonusbiisiä lienevät jälleen 90-luvulta peräisin, mutta sopivat tyylillisesti mukaan oikein hyvin.

Tämä oli AD II:n ainut kasarilevy, sillä tämän jälkeen bändi hajosi pitkäksi aikaa. Seuraava uusi studiolevy ilmestyi vasta 90-luvun puolivälissä.

hezma · 14.07.2016 14:31

- Amon Düül II (AD UK): Hawk Meets Penguin (1982)

Siirrymme hetkeksi sivuraiteelle. Juuri kun AD II oli hajonnut ilmestyikin bändin nimellä uusi levy.

Alkuperäinen vinyyli väittää takakannessaan seuraavaa: "Old tapes polished at Foel Studio." Eli kovasti haluttiin uskotella, että tässä on nyt jotain vanhoja äänityksiä arkistojen kätköistä. Levyä kuunnellessa se saattaa tuntua jopa uskottavalta.

Totuus paljastui kuitenkin myöhemmin: Pitkäaikainen jäsen John Weinzierl oli lyöttäytynyt yhteen alkuperäis-basisti Dave Andersonin kanssa ja he tekivät uutta musiikkia. Levyllä ei ole mainittuna minkäänlaisia soittajatietoja, mutta myöhempien levyjen perusteella on syytä olettaa että rumpali on VDGG:n Guy Evans ja naislaulaja on Julie Waring.

Tyylillisesti tämä ensilevy on hyvin meditatiivinen ja musiikki lienee puhtaasti improvisoitua kamaa. Hieman modernimpaa soundia lukuunottamatta tämä on kuin paluuta vähintäänkin vuoteen 1971. Ei tämä ihan The Marilyn Monroe-Memorial-Churchia ole, mutta ei kauaskaan heitä. Hyvää kamaa.

Levystä on olemassa ainakin kaksi eri kansivaihtoehtoa. Tämä minun cd:ssäni oleva versio on sama kuin Demi Monden vuoden 1986 vinyylipainoksessa. Alkuperäinen mustavalkopiirros (jossa haukka ja pingviini kohtaavat hautausmaalla) on käytössä ainakin Spalax Musicin cd:ssä. Myös biisien nimeämistavassa on eroja; alkuperäisversiossa tuo pitempi kahteen osaan jaettu raita oli nimeltään Meditative Music From The Third O Before The Producers Pt. 1 & Pt. 2, mutta tässä cd:ssäni se on nimeltään Hawk Meets Penguin Parts One & Two.

Kaikki painokset väittävät erheellisesti, että kyseessä olisi AD II:n levy, mutta näin varmaan on alunperin haluttu uskotellakin. Toisaalta olihan Chris Karrerin johtama AD II jo hajonnut, joten miksipä ei? Myöhemmin bändi pelkisti nimensä Amon Düüliksi.

Usein tämä projekti tunnetaan kuitenkin nimellä Amon Düül (UK) tai Amon Düül UK, vaikkei se edes ole bändin virallinen nimi, mutta se on oikeastaan ainut keino erotella tämä 60-luvun Amon Düülista sekä Amon Düül II:sta, joten käyttäkäämmä sitä nimikettä.

(Tämän kokoonpanon eri levyjen julkaisuvuosista on ollut myös hieman poikkeavia tulkintoja, mutta jospa uskon sitä mitä discogs kertoo.)

Last edited by hezma (14.07.2016 17:25)

Luppakorva sikailee taas · 14.07.2016 14:57

Kohta alkaa jännittämään, että mitä mieltä kirjoittelija on Nada Moonshinesta. Tuo oli aikanaan henk koht aivan järisyttävä pettymys. Möin enkä ole palannut asiaan sittemmin.

Hijack on minusta myös mainettaan parempi levy. Vähän sellainen keskilaiska, mutta kiehtova silti. Made in Germany ei ole itselleni oikein auennut.

hezma · 14.07.2016 16:13

- Amon Düül (AD UK): Meetings With Menmachines Unremarkable Heroes Of The Past (1983)

Tämän levyn originaalipainos kertoo bändin nimeksi jälleen Amon Düül II ja levyn nimi on Meetings With Menmachines Inglorious Heroes Of The Past... Tuon levyn kannessa oli värillinen piirros. Vuoden 1985 Demi Monde -painos uusi sekä kansitaiteen, että korjasi hieman sekä bändin että albumin nimeä. Tämä minun cd:ni noudattelee tuota uudempaa versiota.

Tämän levyn kannesta löytyi myös bändin kokoonpano, joka on siis tuo aiemmin mainittu John Weinzierl, Dave Anderson, Guy Evans ja Julie Waring.

Tyyliltään tämä on täysin erilainen levy kuin tuo edellinen. Ensinnäkin Waringin hentoinen ääni tuo lähinnä mieleen Banglesin tai jonkun muun vastaavan tyttöpoppibändin, mutta onhan tämä musiikkikin pääosin ihan poppia. Paikoin kitaroissa on kuitenkin sopivasti happoisuutta ja osassa biiseistä venkoa progemaisuuttakin, joten pelkän poppileiman lyöminen tähän ei ole oikeutettua. Varsinkaan koska pitkähkö päätösraita on ihan toista maata, se on aika hapokasta progerokkia ja ilmeisesti Dave Anderson on siinä päävokalistina.

Tämä on vähän semmoinen ääripäiden levy. Jos laulajana olisi Renate Knaup ei tämän sulattelussa olisi ollut alkuunkaan mitään ongelmaa. Nyt kontrasti tuntui liian suurelta. Nimenomaan _tuntui_, sillä nykyisin tykkään tästä kovastikin, osin juuri tämän ristiriitaisen luonteen takia.

Last edited by hezma (14.07.2016 17:25)

hezma · 14.07.2016 17:09

- Amon Düül (AD UK): Fööl Moon (1989)

Ennen kuin käyn tämän levyn kimppuun on syytä mainita, että vuonna 1987 bändiltä ilmestyi kokoelmalevy Airs On A Shoe String (Best Of). Se sisälsi yhden biisin ekalta levyltä, kaksi tokalta sekä kaksi uutta raitaa. Toinen niistä julkaistiin uudestaan myös tällä Fööl Moon -levyllä, mutta 13-minuuttinen suht hapokas jami Olaf (Where's My $20,000?) on saatavilla vain tuolla kokoelmalla. Harmillista, sillä en ole sitä raaskinut vain yhden biisin takia hankkia.

Vuonna 1989 bändiltä ilmestyi kaksi albumia ja en ole ihan varma kumpi ilmestyi ensin. Levyn katalooginumeron mukaan tämä Fööl Moon on se jälkimmäinen, mutta esim. RYM:in mukaan tämä julkaistiin ensin.

Tämä Fööl Moon on joidenkin tietojen mukaan äänitetty vuonna 1987. Musiikki on hyvin kokeellista ja vapaamuotoista, ilmeisesti pitkälti improvisoitua. Eli tavallaan tämä on jatkoa sille ekalle albumille, paitsi ettei tämä ole juuri ollenkaan meditatiivinen levy vaan jopa suht ärhäkkä. Omassa levyssäni ei ole soittajatietoja mainittu, mutta Robert Calvertin laulun voi tunnistaa yhdestä biisistä. Hyvä levy siis tämäkin.

hezma · 14.07.2016 19:31

- Amon Düül (AD UK) with Robert Calvert: Die Lösung (1989)

Tämä mielenkiintoinen yhteistyö jäi Robert Calvertin viimeiseksi levytykseksi, sillä hän kuoli syksyllä 1988. Tällä levyllä on mukana muutenkin jännää porukkaa. Jo tutuksi tulleiden Guy Evansin ja Julie Waringin lisäksi mukana ovat myös Ozric Tentaclesin Ed Wynne, Joie Hinton ja Marcus Carcus sekä myöskin pari The Groundhogsin tyyppiä (Dave Anderson soitti tuossa bändissä 80-luvulla).

Tyylillisesti tämä on taas erilainen levy. Calvertin persoona on tässä niin vahvasti esillä, että tämä kuulostaa paljon enemmän Calvertin 80-luvun soololevyiltä (erityisesti Test-Tube Conceived) kuin miltään aiemmalta AD-levyltä. Calvert on levyn lead vocalisti kahta biisiä vaille koko levyllä.

Tämä on napakka ja rokkaava levy. Hyvä.

hezma · 14.07.2016 20:38

- Amon Düül II: Nada Moonshine # (1995)

Pitkän tauon jälkeen aito ja oikea AD II tekee paluun. Mukana ovat Chris Karrer, Renate Knaup, Peter Leopold sekä Lothar Meid (+muutamia avustajia).

Tässä välissä Knaup oli kerinnyt levyttämään useampaankin otteeseen Popol Vuhin kanssa ja Karrer oli just ennen tätä soittanut Embryossa ja tehnyt itämaisen soololevyn.

Tällä levyllä ei bändi haikaile tai toista menneitä. Soundi on erittäin moderni ja jopa hyökkäävän digitaalinen. Musiikki on muutenkin kauhean energistä ja bändillä on samanlainen maailmanvalloitus-meininki ja "We do what we want and fuck you!" -fiilis päällä jollaista ei ole kuultu sitten kahden ensimmäisen albumin.

Upea paluu!

hezma · 14.07.2016 22:24

- Amon Düül II: Live In Tokio (1996)

Isohkolla kokoonpanolla heitetty japanin keikka keväältä 1996. Takakannen kuvassa on seitsemän tyypin naamat, mutta muusikkolistalla on kahdeksan henkeä, tosin Falk-U. Rognerille on merkattu vain lights & visions, joten hän ei taida soittaa levyllä. Lavalla siis vanhoista tutuista Chris Karrer, Renate Knaup ja Lothar Meid ja uudempina tuttavuuksina Jan Kahlert (perc.), Felice Occhionero (guitar, hän avusti jo Nada Moonshine #:lla), Michael Ruff (keys) ja Wolf Wolff (drums).

Settilistasta hieman vajaa puolet rakentuu Nada Moonshine #:n biiseistä. Vanhoista klassikoista mukana ovat Dry Your Ears (=Riding On A Cloud), Deutsch Nepal, Wolf City, Flowers Of The Orient, Surrounded By The Stars ja Archangels Thunderbird. Lisäksi mukana on kaksi uutta biisiä, joista toinen on setin päätösjami.

Niille jotka vierastivat Nada Moonshine #:n studiosoundeja luulisi jo tämänkin kelpaavan. Tässä on energinen meno.

--

Tänä samaisena vuonna ilmestyi myös kaksi rajoitetumpaa japanilaista julkaisua. Sekä Kobe (Reconstructions) että Eternal Flashback sisälsivät yhden levynmittaisen kollaasinomaisen miksauksen, jossa oli yhdistelty tuttua ja tuntematonta studio- ja jamiamateriaalia 70-luvun alusta. Ensimmäinen näistä oli kai jonkinlainen hyväntekeväisyysjulkaisu ja toista jaettiin ilmaiseksi niille, jotka tilasivat tarpeeksi muita AD II -julkaisuja levyt julkaisseelta Captain Trip -levymerkiltä. Kumpaakaan näistä julkaisuista minulla ei ole.

Last edited by hezma (14.07.2016 22:25)

Street Spirit Sr.

#1 12.07.2016 17:08

Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#2 12.07.2016 19:10

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#3 12.07.2016 19:30

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#4 12.07.2016 19:56

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#5 12.07.2016 21:07

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#6 12.07.2016 22:30

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#7 13.07.2016 07:05

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#8 13.07.2016 07:30

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#9 13.07.2016 08:31

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#10 13.07.2016 10:35

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#11 13.07.2016 11:08

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#12 13.07.2016 11:09

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#13 13.07.2016 11:43

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#14 13.07.2016 11:50

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#15 13.07.2016 12:19

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#16 13.07.2016 14:35

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#17 13.07.2016 16:01

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#18 13.07.2016 18:04

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#19 13.07.2016 19:00

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#20 13.07.2016 21:05

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#21 13.07.2016 23:10

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#22 14.07.2016 09:33

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#23 14.07.2016 13:04

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#24 14.07.2016 14:31

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#25 14.07.2016 14:57

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#26 14.07.2016 16:13

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#27 14.07.2016 17:09

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#28 14.07.2016 19:31

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#29 14.07.2016 20:38

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

#30 14.07.2016 22:24

Re: Amon Düül / Amon Düül II / Amon Düül (UK)

Board footer